| Aihe: Nylon kielisistä en ymmärrä mittään:-( | 1 |
|---|
|
Tuumasin, että ostaisi nylon kielisen kitaran kun uskoin sellaisen sopivan paremmin sorminäppäilysoitantaan jota meininkinä alkaa harjoitella. Nyt olen käynyt kaksi kertaa kaupassa sellaisia katsomassa ja periaatteessa olen ihan pihalla. Ensinnäkin kuuluuko niissä olla kielet niin tolkuttoman korkealla? vai tekevätkö sähkökitaran ja teräskielisen akustisen kielten katselemiseen tottuneet silmäni minulle tepposen? kaupan hyllyssä olevissa kitaroissa oli pientä vaihtelua kielten korkeudessa, mutta kaikki tuntuivat olevan aika korkealla. Noissahan ei siis ole kaularautaa? eli kielten korkeutta voi säätää vain viilalla ja jos kaula on notkolla niin se myös pysyy notkolla? soitoltaan nuo eivät tuntuneet mitenkään raskailta vaikka kielet korkealla olivatkin. Aika pehmeiltä ja narumaisilta nylonkielet tuntuivat teräskieliin tottuneissa sormissani, mutta kieliä kai on eri jäykkyyksisiä ja kaupassa varmaan on oletuksena jotkut mediumit.
Pikkuisen kaupassa kylmiltään kaipailin asemamerkkejä vallankin kun en ole tottunut kahdennentoista nauhan kaulaliitokseen. Varmaan niiden puuttumiseen tottuu tai sitten pitää tehdä semmoiset itse tai ehkä joissakin kitaroissa ne ovat valmiinakin.
Mitä mieltä olette, onko vannoutuneen sähkökitaristin ja teräskielisen akustisen soittajan mahdollista päästä sisälle nylonkielisten maailmaan, varsinkin kun tuota ikääkin alkaa olemaan? sen verran honasin, että aikalailla erilainen soitin se on, vaikka minulla itsellänikin oli nylonkielinen landola joskus sata vuotta sitten, mutta enhän minä siitä enää mitään muista.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Riiski
13.05.2012 08:45:03 (muokattu 13.05.2012 08:47:53) | |
|
En tiedä kalleimmista malleista, mutta ainakin omassa halpis Abertonessa oli myös kielet suht korkealla, joten viilasin tallan pohjasta pois niin, että kielten korkeus on nyt n. 3 milliä 12. nauhan kohalta. Soitettavuus parani huomattavasti. Mitä otelauta merkkeihin tulee, niin ainakin joissakin nylonkielisissä on pienet merkit otelaudan sivussa 5. 7. ja 9. nauhan kohalla, apua niistäkin on ku tottuu niihin. Itse en näe juurikaan eroa akustisen teräskielisen ja nylonkielisen (sormi)soitossa, samoja piisejä niillä molemmilla vetelen. Teräskielinen sopii paremmin joihinkin piiseihin ja nylonkielinen paremmin toisiin. Klassinen sormisoitto voikin olla sitten eri juttu. | |
hallu: Tuumasin, että ostaisi nylon kielisen kitaran kun uskoin sellaisen sopivan paremmin sorminäppäilysoitantaan jota meininkinä alkaa harjoitella. Nyt olen käynyt kaksi kertaa kaupassa sellaisia katsomassa ja periaatteessa olen ihan pihalla. Ensinnäkin kuuluuko niissä olla kielet niin tolkuttoman korkealla? vai
Kyllä nylonkielisen kitaran kielet on syytä olla selvästi korkeammalla kuin teräskielisen tai sähkökitaran. Aikuiselle soittajalle sopiva korkeus on kokemukseni mukaan n. 4- 4,5 mm 6.:lla kielellä ja n. 3- 3,5 mm 1.:llä kielellä. ( kielen korkeus nauhan yläpinnasta kielen alapintaan 12. nauhan kohdalla). Yläpäässä kielet voivat olla niin alhaalla kuin mahdollista , kunhan vapaat kielet ei särise. Kielten teräskieltä löysempään narumaisuuteen tottuu varsin pian. Kielten jäykkyys kannattaa valita soinnin mukaan . Liian jäykkä kieli voi soida erinomaisesti muutamia tunteja tai yhden päivän mutta sitten sointi muuttuu tukkoiseksi liian suuresta vedosta johtuen . Jokaiselle kitaralle kannattaa hakea jäykkyydeltään ja kovuudeltaan parhaiten toimivat kielet. |  nisumaka
14.05.2012 10:23:34 (muokattu 14.05.2012 10:25:45) | |
|
Nylonkielisen kitaran kielten korkeus 12 nauhan kohdalla on, kuten tuossa jo edellä mainittiin, siellä 3-6 mm välillä. Ihan alimmillaan, jos on hard tension kielet, niin voi päästä 2.5 mm - 4 mm hujakoille, mutta tähän jo löytyy koulukunta, joka sanoo, ettei toimi. Kielet pitää nimen omaan olla KORKEUDELTAAN ja JÄYKKYYDELTÄÄN kitaraan sopivat, sillä kitarassahan ei ole tallassa intonaation säätöä.
Jos tässä puhutaan kitaroista alle 100e, niin näitä asioita ei "kannata" ottaa huomioon, koska tuossa hintaluokassa tavara on tehdasbulkkia, ja tämän vuoksi yleensä käytetään medium kieliä ja aika ne sattumanvaraisesti tehtaalla asettuvat, yleensä aika korkealle. Tuossa hintaluokassahan ei vielä tehdä "mitään säätämistä".
Jos puhutaan hintaluokasta 1.000 e ovh (kuten mun nyloni), niin sitten alkaa noi hommat vaikuttaa siitä yksinkertaisesta syystä, että tehtaalla on jo säädetty kitaraa kohdalleen, toden näköisesti paikallinen jälleenmyyjä suorittaa viimeistelysäätöjä kitaraan jne. Esimerkiksi kielten korkeutta voidaan säätää, kun kitara on tullut Suomeen ja "tottunut tämän maan ilmastoon". Tämän vuoksi tässä tasossa alkaa yleensä soittimeen kuulua vuoden ajan ilmainen säätö. Soittimen mukana voi myös tulla tallan alle sijoitettavia korotuspaloja.
Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että sun kannattaa katsella ensin vähän käytettyjä skittoja torilta tasossa 100 - 200e ja miettiä, onko nyloni sulle se juttu, mitä haet. Arvelen alkuperäisen kirjoituksen kysymysten rajauksista (avoimia), että tässä ollaan aika lähtökuopissa sen suhteen, mikä ylipäätään on nylonskitta. Käytettynä soitin säilyttää arvonsa, ja se voisi olla se oikea liikkeelle lähtö.
Ja ainakin mun Yamaha 900-sarjan naikkarissa on kaularauta. Ja sitä ehdottomasti tarvitaan, sen verran kitara elää (kesä-talvi). | |
hallu: Mitä mieltä olette, onko vannoutuneen sähkökitaristin ja teräskielisen akustisen soittajan mahdollista päästä sisälle nylonkielisten maailmaan, varsinkin kun tuota ikääkin alkaa olemaan? sen verran honasin, että aikalailla erilainen soitin se on, vaikka minulla itsellänikin oli nylonkielinen landola joskus sata vuotta sitten, mutta enhän minä siitä enää mitään muista.
Juu juu, kyllä siihen kumimaiseen tatsiin tottuu ja siitä alkaa oikein nauttiakin. Eihän venytyksistäkään tahdo tulla mitään, kielet venyvät mutta sävelkorkeus ei meinaa nousta. Jos ihan puhdasoppisesti meinaa klassisella tyylillä soittaa niin silloin ei toki tarvikaan venytellä.
Halpa nylonkielinen on mainio saunanporstuablues-soitin. |  Ukkovaari
14.05.2012 11:33:14 (muokattu 14.05.2012 11:34:07) | |
|
hallu:....Mitä mieltä olette, onko vannoutuneen sähkökitaristin ja teräskielisen akustisen soittajan mahdollista päästä sisälle nylonkielisten maailmaan, varsinkin kun tuota ikääkin alkaa olemaan?
Kyllä on mahdollista päästä nylonkielisen maailmaan sisään ja vaikka tuo on erillainen teräs- sähkökitaraan verrattuna niin ei haittaa vaan juurikin tuo sen oman sopivan mausteen lisää.
Nylonkielisellä on todella mukava soitella ja homma on nautittavaa eikä se 12 nauhan bodyn liittymä kohta haittaa ja onhan noita soololovella olevia mikä vähän tuo helpotusta tuossa kohdin vaikka ei olekaan sama kuin sähkökitarassa.
Kielet toki on noissa korkeammalla mutta vastaavasti kielet ovat ns. "löysemmän tuntuisia" joten tuo kompensoi sitten sitä sormilla tarvittavaa voimaa ja tuntumaa.
Naikkareissa nykyään on kaulan suhteen hieman enempi valinnan varaa eli on vähän ohkaisemmalla kaulalla varustettuja ja sitten taas ns. klassisemmalla paksummalla kaulalla varustettuja naikkareita, noista sitten miettii mikä ois itselle sopiva, yksi mielenkiintoinen seikka noissa kahdessa kaulatyypissä paksuuden suhteen on se, että jostain ihmeen syystä yleensä jos se kaula on tuota ohkaisempaa mallia niin myöskin kaikukopan syvyys on se vähän ohkaisempi, en tiedä miksi mutta tämä mm. yksi tekijä minkä takia viimeisin naikkari ostos oli Yamahan NCX900 fm paksummalla kaulalla, koska siinä on n. 1 cm. syvempi kaikukopan syvyys mikä tuo soundiin vähän enempi volyymiä/syvyyttä/tuhtiutta ja tuohon paksuun kaulaan tottuu, mutta tuossakaan ei liene ihan se paksuin kaula vaan olisiko kuitenkin aavistuksen sitä "normi klassisen kaulan paksuudesta" ohkaisempi kuitenkin koska mun peukalo menee hyvin kaulan yli ja voin painaa 6th kieltä tarvittaessa otteissa. (kyseessä Elektroakustinen Yamaha).
Tuota Yamahaa ainakin voin suositella ja mulla tuossa toimii Addarion ProArte Hard Tension kielet hyvin (ProArte ainakin itelle tuntui hieman tumpuilta aluksi parin päivän ajan jonka jälkeen ilmeisesti kielet asettu ja soivat oikein näitisti tuossa).
Tuossa Yamahassa on myös kaularaudan säätö (ei sitä välttämättä tarvi säädellä mutta jos tarvii niin hyvä se on olla silloin, Suomen ilmasto kun on mitä on).
Vielä tuohon nylonkielisen maailmaan sisälle pääsemiseen sen verran, että voin suositella lämpimästi ja tyylihän ei suinkaan rajoitu pelkkään klassiseen musiikkiin vaan naikkari sopii hienosi yllättävän moneen musiikkityyliin kuten jazz, pop, balladit jne.,mietitään vaikkapa kappaleita Clapton Tears In Heaven, Williamsin Cavatina, Klassinen Aragonia ym. Ave Maria jne., Nat King Cole Mona Lisa, Hectorin jäävalssi ja onhan noita esimerkkejä esim. vaikkapa Michael Jacsonin Billi Jean ym. eli kyllä taipuu vaikka millaiset jutut ja soittajastahan tietty on kiinni mutta halusin vaan sanoa, että on myös yllättävän taipuisa moneen menoon vaikka nylonkielinen siis mielletään klassisempaan musaan.
Jos tästä oli Hallulle apua ja muillekin niin sitten on kirjoitukseni ajanut asiansa ja jos jaksoitte lukea niin siitä kiitos ;-)
Edit: unohtu mainita että kyllä vääntyy myös tottakait Blues :D | |
Jotkut sanovat, että nylonkielistä on helpompi soittaa, koska siinä kielet ovat vähän kauempana toisistaan, kaula ei ole kaareva ja kielet ovat pehmeämmät sormenpäille.
Makuasia tietysti.
Minusta nylonkielisistä lähtevä ääni on miellyttävämmän kuuloinen kuin teräskielisestä. Teräskielten sointi kun kuulostaa enemmän kylmemmän metalliselta. |  Zeeboo
14.05.2012 22:49:56 (muokattu 14.05.2012 22:51:40) | |
|
Oman nylonkieliseni on ylen helpposoittoinen: 12 nauhan kohdalla kielien korkeus on öbaut 4,5mm. Ei siis likikään "klasarikorkeudella" ja varmaan jää alle flamencokitaroiden kielien korkeudesta. Tämän takia ääni ei ole mitenkään erityisen voimakas, saattaa soundikin olla vähän oikeaoppisia hintelämpi. Mutta hemmetin mukava soitettava on. Ja omaankorvaan soundikin on mukavan lämmin ja elävä ;)
Naikkarilla tykkään soittaa just isomman kielivälin takia. Isoilla käsillä (peukalo-nimetön vaaksa > 27 cm) jotkut sointujen hajoitukset tuntuvat helpommilta kuin sähkiksellä. Viime aikoina on tullut soitettua akustisilla huomattavasti sähkiksiä enemmän, niinpä omien sähkösoittimien kaulat ovat alkaneet tuntua melko luikuilta. (Stratoon teetätin vähän aikaa sitten kaulan 44mm satulaleveydellä, ja vot! Kylläpä vaan istuu käteen.)
White men can't Monk | |
viisi_kitaraa: Jotkut sanovat, että nylonkielistä on helpompi soittaa, koska siinä kielet ovat vähän kauempana toisistaan, kaula ei ole kaareva ja kielet ovat pehmeämmät sormenpäille.
Makuasia tietysti.
Mulla kokemus on just päinvastoin - viimeiset 19 vuotta nylonkielistä soitettuani hankin ensimmäisen teräskielisen ja kapeakaulaisen kitarani. Oikein pitää nyt opetella, että kieliä ei tarvitse painaa niin lujaa, sormia ei tarvitse repiä juuriltaan, että vähän hankalammat soinnutkin onnistuu, barre-soinnut on todella paljon helpompi soittaa ja niin edelleen. | urbancowboy
22.05.2012 22:25:14 (muokattu 22.05.2012 22:31:07) | |
|
Itellä Landolan naikkari, jota nyt olen vähän huoltanut. Uudet kielet ja tallaluun madaltaminen suoritettu ainakin. Oli kielet jotain 6mm korkeella 12 nauhalla, vaikeutti vähän liikaa soittamista, tuntu ku ois lumihangessa kävelly. :D Nyt joku 3,5mm ja se tuntuis hyvältä, ei ne liian matalalla ainakaan ole. En tajua miten voi soittaa sellasella mis kielet on yli 5mm korkeella.
Parempi on soittaa ku teräskielinen, ku ilman plekua soittelee. Ääni on sellanen mist ite tykkään, bassovoittonen ja tumma. Mietin aiemmin et ostais teräskielisen, mut mitäpä turhaan. Barret ja soinnut irtoaa tosi hyvin tälläkin, ja tykkään ku kaula on leveä. Ainoo vaa et kerrostalossa ei voi kunnolla strummaa ku kaikuis koko talo, pitää hissukseen näppäillä, ja sit puoliakustista vedellä kovemmin. :) | |
Noin vuosi sitten olin hieman samassa tilanteessa. Eli akustista hakemassa, mutten tiennyt olisiko se nailon vai teräskielinen. Aikani kun testailin vaihtoehtoja jäi sellainen kuva, että samaan rahaan saa laadukkaamman nailonkielisen kuin teräskielisen. Siis ainakin alle 500 euron hintaluokassa. Toiset voivat olla eri mieltä mutta tällainen kuva minulle jäi.
Toinen asia mihin kiinnitin huomion oli yamahan nailonkieliset. Kovasti olin lukenut kehuja, mutta jouduin kyllä pettymään. Kokeilin C40, CG-111C ja jotain muuta, paria alhambaraa ja jotain espanjalaista merkkiä. Eivät kyllä minua vakuuttaneet yamahat, niiden sointi oli jotenkin "kuollut" eikä sellainen eläväinen mitä muissa oli.
Suosittelen myös käytettynä ostamaan. Itse päädyin ostamaan käytettynä Takaminen EG128SC kovan laukun kera parilla sataa. Kitara on varustettu soololovella, elektroniikalla ja kaularaudalla ja muutenkin se on hinta/laatusuhteltaan asiallinen soitin. Mielestäni takaminen kitaroissa on kaularaudat melkein kaikissa. | |
Hikkis: Noin vuosi sitten olin hieman samassa tilanteessa. Eli akustista hakemassa, mutten tiennyt olisiko se nailon vai teräskielinen...
No kyl ny mun mielestä soitinkauppaan lähtiessä tarttee tietää, et tahtooko huuliharpun vai haitarin. Kun ei se haitarikaan ole muuta kuin nippu huuliharpuntapaisia, joit käytetään vasemman käden tuottamalla paineilmalla.
Naikkarin ja teräskielisen saundimaailmat ja käyttötarkoitukset kun jo poikkeavat toisistaan niin paljon, et ei niit oikeestaan yhdistä muu kuin se, et molempia kutsutaan nimellä kitara. Mut niin kutsutaan sähkistäkin.
One kind of music only - the good kind | |
Hikkis:
Toinen asia mihin kiinnitin huomion oli yamahan nailonkieliset. Kovasti olin lukenut kehuja, mutta jouduin kyllä pettymään. Kokeilin C40, CG-111C ja jotain muuta, paria alhambaraa ja jotain espanjalaista merkkiä. Eivät kyllä minua vakuuttaneet yamahat, niiden sointi oli jotenkin "kuollut" eikä sellainen eläväinen mitä muissa oli.
No ei ole mikään ihme. Esim jammun c-40 nyt ei todellakaan ole kovin kummoinen pömpeli, mutta satasen rutkuksi se ajaa asiansa paremmin kuin moni muu saman hintainen.
Pitää siihen nylonkieliseenkin pistää muutama satanen että siinä on kokopuinen kansi ja jonkinmoinen soundi.
Sitten kielet vaikuttaa todella paljon soundiin.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
Hei, voin kokemuksesta suositella sinua ostamaan jollet olet jo niin tehnyt Godinin nailonkielisen Grand Concert SA kitaran sillä se on monipuolisuudessaan ja soiton helppoudessaan vertaansa vailla oleva soittopeli. Jos ko mallin otelauta on sinulle liian leveä kannataa katsoa saman valmistajan muut mallit. Näyttää siltä että ko. Grand Concert SA malli on jatkuvasti loppuunmyyty Thomaniilla ja siitä pyydetty 1490 euroa ei ole paha hinta. Mallin ominaisuuksiin kuuluu myös mahdollisuus soittaa 13 pinnisen johdon kautta Rolandin GR sarjan kitarasyntikoita ja sen kautta edelleen ohjata midilaitetta jos sinulta sellainen sattuu löytymään. Olen soittanut ko. kitaraa joka päivä hurmiossa ja harmittelen sitä että ko yhdistelmä Godin&Roland GR 55 eivät ole saaneet enempää huomiota osakseen, sanoisin että sormisoittajalle tässä avautuu aivan uusi ennenkuulumaton sointiavaruus. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän Grand Concert SA kitaraan. Tämä kitara kannattaa ostaa joka tapauksessa jos sellaisen onnistuu jostain löytämään ja haluaa sormisoittoon parhaan nailonkielisen soittimen.
http://www.godinguitars.com/godinmultnylonseriesp.htm | |
Hannuras: Hei, voin kokemuksesta suositella sinua ostamaan jollet olet jo niin tehnyt Godinin nailonkielisen Grand Concert SA kitaran sillä se on monipuolisuudessaan ja soiton helppoudessaan vertaansa vailla oleva soittopeli. Jos ko mallin otelauta on sinulle liian leveä kannataa katsoa saman valmistajan muut mallit. Näyttää siltä että ko. Grand Concert SA malli on jatkuvasti loppuunmyyty Thomaniilla ja siitä pyydetty 1490 euroa ei ole paha hinta. Mallin ominaisuuksiin kuuluu myös mahdollisuus soittaa 13 pinnisen johdon kautta Rolandin GR sarjan kitarasyntikoita ja sen kautta edelleen ohjata midilaitetta jos sinulta sellainen sattuu löytymään. Olen soittanut ko. kitaraa joka päivä hurmiossa ja harmittelen sitä että ko yhdistelmä Godin&Roland GR 55 eivät ole saaneet enempää huomiota osakseen, sanoisin että sormisoittajalle tässä avautuu aivan uusi ennenkuulumaton sointiavaruus. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän Grand Concert SA kitaraan. Tämä kitara kannattaa ostaa joka tapauksessa jos sellaisen onnistuu jostain löytämään ja haluaa sormisoittoon parhaan nailonkielisen soittimen.
http://www.godinguitars.com/godinmultnylonseriesp.htm
Mitenkäs tuon akustinen sointi, saako normaalisoitannossa mitään irti, vai onko tämä vain elektroninen vempain?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar: Mitenkäs tuon akustinen sointi, saako normaalisoitannossa mitään irti, vai onko tämä vain elektroninen vempain?
Näiden bodyt ovat toki "chambered" sorttisia, mutta niissä ei ole samalla tavalla kaikukoppaa kuin normi-akkareissa. Kansipuukin on vähän paksumpi. Akustinen sointi jää aikalailla vaimeaksi, vähän niinkuin Gibsonin Chet Atkins mallissa ja muissa vastaavissa. Soitettavuudeltaan ja soundeiltaan muuten loistopelejä.
White men can't Monk | Todd
22.02.2013 21:45:17 | |
|
Koska olen laiska hyvinvointivaltiossa asuva lihava alkoholistinen kaljupää kysyn jaksamatta lukea koko ketjua että millaseen soittoon tässä nyt siis kyselet?
Käännän napojen polariteetin tämän kävyn ja paperiklemmarin avulla. Sitten teen suprajohteen merivedestä ja kuolleesta oravasta. -Angus MacGyver | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
