Kitarat: kitarakamat ›

Nopea yhteenveto. Kirjoittelin tuonne aikaisemmin enempi tahi vähempi pakinamuotoisen kommentin fanipoikien selkääntaputtelusta. Toisen kappaleen loppuun heitin seuraavaavat kaksi lausetta: "Hyvältä tuntuu ja viimeisetkin epäröivät ajatukset haihtuvat punomattoman g-kielen hienovireen lailla, kun toinen oikeamielinen vähän taputtaa selkää. Tuuli kuiskaa jotain paskasta tehdassatulasta ja liiallisesta lapakulmasta, mutta hellät ja ymmärtäväiset taputukset *tap tap* peittävät moiset kateellisten venäläisten jorinat alleen."
 
Muuhun osaan kukaan ei oikein tainnut kommentoida mitään asiaan kuuluvaa, joka on tietty ihan jees, eikä siitä voi sen enempää valittaa. Siitä puhutaan mistä keskustelua syntyy, oli se sitten koko homman pihvi tai sivulause. Nimimerkki Wradlinille poitsit omien laskujeni mukaan ainoista kommenteista tuohon virehommaan liittyen, joissa meikäläisen suuhun ei yritetty laittaa jotain mitä en ole sanonut tai muuten tehdä koko asiasta jonkinlaista vääristynyttä olkinukkea (jos siellä oli joukossa muita niin sitten sinnekin pointseja!). Muilta osin kommentit perusteluihini ovat olleet lähinnä luokkaa "Meikän Gibsonissa ei ole ongelmia vireen kanssa. Mitä siihen sanot?" sekä niitä lillukanvarsia ja olkinukkeja.
 
Olen selittänyt ilmiön mekanismin ja heittänyt linkkiä mm. kitaranrakentaja R. Mottolan (johtavia e-kitara-alan tutkijoita, useampi julkaistu tutkimus mm. American Lutheriessa) artikkeliin, jossa selitetään sen kulman suuruuden vaikutusta kitkaan, sekä Musitecin Tapani Kärnän kirjoitukseen, jossa kaveri totetaa seuraavaa:
 
"Yläsatulat ovat Les Paul-kitaroiden tyypilinen ongelmakohta. Gibson yrittää korjata liian jyrkästä lapakulmasta johtuvia epävireisyysongelmia tekemällä yläsatulat mahdollisimman matalaksi. Usein satulasta tulee kuitenkin liian matala, jolloin kitara saadaan soimaan vain säätämällä paljon notkoa kaulaan. Jos tällaisen kitaran kaulan suoristaa, niin kielet särisevät vapaina."
 
Tämä oli ketjun sankareiden mielestä ilmeisesti kuitenkin vain "Pisnes-meininkiä, nääs", kuten asiaa kommentoinut kirjoittaja sen hauskasti muotoili. Muilta(kin) osin täällä ollaan näköjään päästy aika hyvään yhteisymmärrykseen tämmöisistä kritisoijista. Satunnaisia helmiä, olkaa hyvä:
 
Musta tuntuu, että pohjimmiltaan kyse on vaan siitä, että septimistin viikkorahat ovat nykysuuruudessaan riittämättömät kunnon Gibsonin ostamiseen ja turhautuminen on kanavoitava jotenkin, vaikka sitten nettifoorumilla kiukutteluun. | Hänellä on selvästi omia ongelmia ja nyt haetaan foorumia johon purkaa ahdistuksensa. | Ne, kenellä ei ole Gibsonia, ei mielestäni pitäisi ollenkaan kirjoitella Gibsonien laadusta, koska ei ole sitä vähäistäkään kokemusta, eikä netistä luettuja kommentteja voi pitää mitenkään luotettavina. | Taas sellaiseen joka on netistä lukenut jonkun kokemuksen mutta jolla itsellään ei ole henkilökohtaista kokemusta mutta kokee tarpeelliseksi levittää lukemaansa edelleen netissä kannattaa suhtautua epäilevästi. | Trolli-suomi-trolli - sanakirja | Ei jumalauta. Nyt käsi pystyyn joka ei osaa virittää kitaraansa | Juuri tuossa tarkistin SG:n vireen ennen kun soitin ja ihan täydellinen oli... | Koska niihin Gibsonin lippulaivamalleihin ei ole ruikuttajilla rahaa? | osoittaa vaan ettei varsinaisesti ole minkään moista käsitystä soitinrakennuksesta. | Onkohan muuten Ferrarin tai Porschen omistajilla vastaavanlaisia ketjuja joihin Toyotan, Nissanin tms. Ladojen omistajat käy itkemässä. | Jos on kokeillut yhtä tuotetta ei kyllä voi sanoa juuta eikä jaata. Oletan että Septimisti on kokeillut vähintään 15 Gibsonia ja todennut ne kaikki huonoiksi koska lapa,vire ja hinta... | Vähä-Virtanen, jos mulla ei ole, niin ei saa muillakaan olla. | Aikuinen on kateellinen naapurin lelusta. Aikuinen ajattelee: Onpas hieno! Mäkin haluan tuollaisen! Aikuinen sanoo: Ihan paskahan tuo oikeasti on. Edullisemmin saa paljon laadukkaamman vastaavilla ominaisuuksilla. En ikinä ostaisi tuollaista. | Ehkä olisi vaan aina paras jättää trollit huomiotta ja keskittyä itse asiaan. | jne.
 
My point exactly!
 
Tämä ei nimittäin ole yllätys. Osasin sitä odottaa ja itseasiassa näköjään tuossa puhetta herättäneen kommenttini yhteydessä mainitsinkin, että kritisoijathan ovat tietysti vain kateellisia. Olisi pitänyt lisätä köyhät, trollit, tietämättömät, lähdekritiikittömät ja "pisnes miehet" siihen joukkoon. Tämä oli se pihvi. Vähän yllätyin kuitenkin reaktion voimasta. Eipä ole missään yhteydessä millään keskustelupalstalla kukaan aikaisemmin innostunut linkkailemaan meikäläisen rumaa pärstäkuvaa, tori-ilmoituksia tai muita vastaavia ilmeisessä mustamaalaus / vittuilutarkoituksessa. Onni/harmi, että mulla on sen verran paksu kallo, ettei moiset hirveästi tunnu tai saa vetäytymään. Mutta eipä siinä. Reaktio on sinällään ymmärrettävä, sillä kuten sanoin aikaisemmin; fanipojat ottavat tutkitusti Tuotteeseen kohdistuvat loukkaukset henkilökohtaisesti. Silloin järkevä debatti on usein mahdotonta ja kaikki keinot sallittuja.
 
TechnoBuffalo: The next issue of the Journal of Consumer Psychology will feature results from their study, delving into this modern syndrome of fanboism. Using a factor called SBC, or self-brand connections a level of connectedness evidenced by following, researching, or just liking a particular brand the researchers monitored two groups as they learned general ratings for an array of brands. What they found was that people with high levels of SBC suffered the biggest shots to their own sense of self-esteem when the reviews for their favorite companies were negative. People with low SBC, on the other hand, werent really affected.
 
In other words, extreme fanboys are aggressive and defensive because they feel personally attacked. And it can be tough to accept a beloved companys failures, since they feel like personal failures, thereby explaining all the denial that tends to go on. (Sort of like not believing that your little angel could possibly be the troublemaker or underperformer in class.)
 
While this may not exactly shock anyone whos gone head to head with a fanboy, this does flip the business theory of brand devotion on its head. Fanboism isnt indicative of a strong relationship between a consumer and a company, as many thought. Its symptomatic of an issue with the fans self-esteem and self-image, which can lead them to go to extreme lengths to protect their view.
 
Consumers are highly resistant to brand failure to the point that theyre willing to rewrite history, says business administration professor and researcher Tiffany Barnett White. She cites the example of Toyota customers ignoring any negative news about this brand even in the face of well-publicized recalls.
 
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S105774081100057X
 
Jokaisen itsensä arvioitavaksi tietysti jää se, oliko alkuperäinen kritiikkini fanipoikameiningistä sitten osuva vai ei. Lukutaidottimille disclaimeriksi, että fanipoikia ovat fanipojat - eivät ketkään muut. Toisin sanoen esimerkiksi kaikki tyytyväiset gibbonin omistajat eivät ole fanipoikia. Ja niille joilla alkaa kiehua yli ihan siitä syystä, että täällä taas joku satunnaishomo haluaa tuoda itseään esiin esitän pahoitteluni. En vain tykkää siitä, että mun sanomisia tai oletettuja motiiveja vääristellään tässä mittakaavassa. Jokainen voi käydä tuolta ihan itse lukemassa.