Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Hämmennämpä hieman soppaa omilla ja muutamilla ammattilaisten ajatuksilla. Tarkoitus ei ole ärsyttää ketään alaa havittelevaa tai valmistunuttakin osaajaa.
 
Arvostan itse käsityöläisammatteja paljon. Silti olen sitä mieltä että nykyinen koulutuspolitiikka itseasiassa heikentää näiden alojen ihmisten asemaa. Ongelma on siinä, että Suomen markkinat oikeastaan mille tahansa käsintehdylle tuotteelle ovat erittäin pienet. Veneenveistäjän, soitinrakentajan, puuartesaanin, korusuunnittelijan, puukkosepän...listaan mahtuu monta nimikettä. Aina löytyy ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan käsityöstä ja perinteisesti valmistetusta esineestä ja on hienoa että aikakaudella, jossa kaikki tehdään teollisesti ja mahdollisimman halvalla näin on. Ongelma on siinä, että vaikka kysyntää on, niin se on silti aivan liian pientä elättämään kaikki näille aloille valmistuneet lahjakkuudet. Tarvitaan aivan mahdottomasti yritteliäisyyttä, itsensä markkinointia, tuotekehitystä ja sopivasti myös tuuria edes pienimuotoiseen menestymiseen.
 
Kaverini sanoi minulle taannoin, että riittää kunhan olet aivan tajuttoman hyvä siinä missä teet. Silloin itsensä työllistäminen on taattu. Olen asiasta osittain eri mieltä. Ongelmana on, että esimerkiksi Ikaalisten soitinrakennuslinjalta valmistuneiden taso on niin korkealla, että ammattitaidossa on paha enää tehdä eroa korkeammalle. Asiaa vaikeutta vielä ne, jotka ovat valmistuneet vuosia aikaisemmin, jolla on ollut aikaa hioa tuotteitaan ja omaa osaamistaan ajan tuoman kokemuksen myötä.
 
Tiedän itse useammankin ammattilaisen ja heistä ei kukaan ei elä kuin osittain käsintehtyistä soittimista saatujen tulojen varassa. Moni korjaa ja takuuhuoltaa soitinliikkeille ja maahantuojille. Osa työskentelee musiikkioppilaitoksille jokapaikahöylänä. Lähes kaikki pitävät epämuodollisia soitinrakennuskursseja. Yksi vastaa Sibelius-akatemian kansansoittimien valmistuskursseista. Kaikkia heistä pidän erittäin pätevinä ja osa on ammattilaisten piireissä arvostettuja pioneereja.
 
Päteviä soitinkorjaajia tarvitaan aina. Ikaalisia saa myös kiittää siitä, että he ovat käytännössä luoneet laadukkaalla koulutuksellaan Suomeen perinteikkään soitinrakennuskulttuurin. Mutta jos kouluksen lähtökohta on opettaa tekemään laadukkaiden soittimien valmistusta ja perinteisiä menetelmiä niin minusta on ongelmallista että niin moni ei pysty tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. Jos kritisoi niin varmaankin pitäisi pystyä ehdottomaan jonkinlaista vaihtoehtoa. Yksi olisi se, että kursseja pidettäisiin vain joka toinen vuosi. Hakijoita on paljon ja oppilasaines on niin kovatasoista, että minun puolestani haun loppumetreille päässeet voisi valita vaikka arvalla. Toinen vaihtoehto olisi, että luotaisiin järjestelmä jossa ensimmäinen porras on soitinkorjaajan tutkinto jossa sivuaineena olisi soittimien valmistus. Ja soitinrakentajan titteli tulisi ikäänkuin "mestaritutkintona" joita jaetaan säästeliäämmin. Nämä nyt ovat vain ilmaan heitettyjä ideoita.
 
Joka tapauksessa tsemppiä jokaiselle alalle haikalevalle.