Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Rauha rauha, en mä ainakaan härnääntynyt :) Ihan mielenkiinnosta kysyin. Sun kamalistauksen kun luin niin äkkiseltään laskin että Kun Gibson stankun saa hyvällä diilillä/tinkaamisella 1500-1600€ ja jos maksoit Tokaista 1100€ ja jos laskee hyvän kovan laukun päälle niin 1200€.. .hintaeroa jää näinollen 300-400€. Väitän että Gibson säilyttää jälleenmyynti arvonsa huomattavasti paremmin. Joten mun mielestä se olisi näinollen parempi sijoitus kun puhutaan näin kalliista esineistä. Siinä oli minun mielipiteeni tälleen ihan rauhallisesti perusteltuna. :) Ja jos budjetti on tiukka niin olisin katsonut käytettyä Gibsonia jolloin hintaero olisi ollut vieläkin pienempi. Tokai on hyvä kitara silti myös, en tarkoita sitä kieltää.
 
Piti oikein tarkistaa...
 
Viimeksi ostamani uudet tokait: LC95:n kovalla laukulla vuonna 2009 ja maksoin siitä kotiovelle kuskattuna reippaasti vajaat 700€. 2010 uusi Tokai LS135F hieman reipas 800€ ilman keisiä. Säilyttivät kyllä jälleenmyyntiarvonsa varsin hyvin kuten ne muutama muukin käytettynä ostettu yksilö. Ollaan jokseenkin samalla hintatontilla, jos jotakin standardia verrataan Tokai 200-sarjalaisiin, mutta kymppisarjalaisiin vertaaminen on jo hieman noloa.
 
Musamaailman listahinnat ovat jotakin käsittämätöntä näinä päivinä kun kitaran voi tilata yhdellä kliksauksella mistä tahansa...
 
Confidentum: Onko Gibsonia kalliimmat Gibson kopiot saman verran Gibsonia parempia, kuin Gibsonia halvemmat Gibson kopiot on Gibsonia huonompia.
 
Hehee, tää oli hyvä :)
 
Yllättävän vähän tuntuu noista arvokkaammista kopioista olevan kokemuksia, vaikka raha on tässäkin ketjussa mainittu myös merkitysettömänä tekijänä.

Onko Gibsonia kalliimmat Gibson kopiot saman verran Gibsonia parempia, kuin Gibsonia halvemmat Gibson kopiot on Gibsonia huonompia.

Gibsoneissa on kivaa sellainen perustoimivuus. Pieniä puutteita viimeistelyssä ilmenee joskus, mutta soundi, tatsi ja käytettävyys vaan toimii.
 
Vm. 2004 Flygarini on hyvä esimerkki. Nauhojen päät piti hioa ekana talvena. Tallapaloissa oli kielten välit vähän sinnepäin, mutta viereen sai tehtyä uudet urat. Ala E:n satulaura on aavistuksen liian syvä. Nauhatkin hiottiin ihan timmiksi. Olihan siinä vähän kaikkea pientä.
 
Mutta, miksi se on sitten hyvä? Se soi ja resonoi hienosti. Kaula on suora, ja kaularauta tottelee säätäjää. Hienovireen saa säädettyä ongelmitta kohdalleen. Muoto, väri ja tuoksu hivelee omistajaa. 3 kiloinen vehje osaa seisoa itsekseen tukea vasten.
 
Soundissa on se kiva puoli, että kaulamikki ei ole heti tukossa särömaailmassa. Mikit ovat vahvat, mutta etumikki/keskiasento toimii mehevästi Fender puhtailla. Takamikissä ehkä pientä nuhaa.
 
Kaikki hyvin siis. Muihin tarkoituksiin muut keihäät.

Gabe: Rauha rauha, en mä ainakaan härnääntynyt :) Ihan mielenkiinnosta kysyin. Sun kamalistauksen kun luin niin äkkiseltään laskin että Kun Gibson stankun saa hyvällä diilillä/tinkaamisella 1500-1600€ ja jos maksoit Tokaista 1100€ ja jos laskee hyvän kovan laukun päälle niin 1200€.. .hintaeroa jää näinollen 300-400€. Väitän että Gibson säilyttää jälleenmyynti arvonsa huomattavasti paremmin. Joten mun mielestä se olisi näinollen parempi sijoitus kun puhutaan näin kalliista esineistä. Siinä oli minun mielipiteeni tälleen ihan rauhallisesti perusteltuna. :) Ja jos budjetti on tiukka niin olisin katsonut käytettyä Gibsonia jolloin hintaero olisi ollut vieläkin pienempi. Tokai on hyvä kitara silti myös, en tarkoita sitä kieltää.
 
Ihan fiksultahan toi kuulostaa. Ja täytyypi sanoa, että paulit -joista tässä siis keskusteltu lähinnä- on vaan yksi G-tuote. On ihan mahdollista, että minun(kin) telineessä on muutaman vuoden päästä esim explorer tai SG. Tai essi, namnam. :)

Noh, vetäistään ässä hihasta! Mitä tapahtuu kun Gretsch rakastelee Essin kanssa? Syntyy Gibson Chet Atkins Tennesean. Soundissakin on pieni aavistus Gretschiä, Marshallilla rääkättynä.
 
Kaula on mukavalla tavalla leveä, ja paksuutta sopivassa suhteessa. Vähemmän kuin Fat Neck Essissä. Keskipalkki on balsaa, myös soundille. Lämpöä ja pehmeyttä, ja silti rokkaa sopivissa käsissä. Särön määrää vaan taaksepäin, jos vikisee. Se on kai suunniteltu country miehille, mutta olen väärinkäyttänyt sitä sujuvasti -94 lähtien ihan muuhun.
 
Raukkaa oli pidetty pimeässä varastossa vuosia (vm. -90), ja se uikutti Levytukussa: Vie minut kotiin, vaikka olen mutantti! Lakkaankin oli tullut hiushalkeamia. Siihen aikaan siitä sai alennusta, kun nykyään pöntöt maksaa lisähintaa:)

Tommonen uutuus-Stankku keskimääräisen R8:n tai R9:n kaulalla ois oiva keikkatyökalu: siihen vaaan Sheptonet ja Blue Mist -väritys, niin kyllä kelpais.
 
Luulen, että 60's-kaula vaan on armottomasti liian pieni.

jii.haanpaa: Gibsonin ja Tokain kaulaprofiilit ovat vain niin erilaisia ja Tokai ei yksinkertaisesti sovi näppylöihin, mutta Gee sopii. Tästä syystä mulla on G ja Tokait ovat poistuneet talosta, mutta tämäkin ketju osoittaa, että näyttää olevan monenlaisia syitä valita kitaransa valmistaja.
 
Tämä on itselleni myös juuri se syy miksi en uusista Tokaista välitä. Kaulat on omiin kätösiini ihan hirveitä profiililtaan.

madcow2: Ihan fiksultahan toi kuulostaa. Ja täytyypi sanoa, että paulit -joista tässä siis keskusteltu lähinnä- on vaan yksi G-tuote. On ihan mahdollista, että minun(kin) telineessä on muutaman vuoden päästä esim explorer tai SG. Tai essi, namnam. :)
 
Näin on, Gibsonilla on kuitenkin aika kattava valikoima kitaroita eri malleja, hinta haarukan alapäästä yläpäähän :) Ostoksille vaan! Kyllä sustakin vielä G-mies saadaan! :D
 

jii.haanpaa: Piti oikein tarkistaa...

Viimeksi ostamani uudet tokait: LC95:n kovalla laukulla vuonna 2009 ja maksoin siitä kotiovelle kuskattuna reippaasti vajaat 700€. 2010 uusi Tokai LS135F hieman reipas 800€ ilman keisiä.
 
Hyvä kun tarkistit. Sanoin kommenttini liittyen kuitenkin Madcow2:sen kanssa käytyyn keskusteluun ja menin hänen ilmoittamansa hinnan mukaan :)


Yllättävän vähän tuntuu noista arvokkaammista kopioista olevan kokemuksia, vaikka raha on tässäkin ketjussa mainittu myös merkitysettömänä tekijänä.
 
Veikkaan että jos rahaa on laittaa soittimeen niin moni ostaa mieluummin aidon kuin kalliin kopion?
 
Ja jos ei Les Pauleista puhuta enää vaan verrataan esim. Tokain SG:tä Gibsonin SG:hen niin eroa ei ole enää kuin noin sata euroa. Ja laukkua ei ole Tokain mallissa mukana joten ero kuittaantuu sillä.

Kalm:Mutta jos kitaraa on tarkoitus käyttää arkityökaluna ja siihen saa/pitää tulla jossain vaiheessa myös sitä "ajan patinaa", niin näiden epäoleellisten viimeistelyn mikrovirheiden merkitys häviää. (ja se mikrometrintarkasti karamelliksi viimeistelty muovipinnotteinen kopio ei juurikaan lämmitä jos se ei soi/kuulosta oikealta ja pitää vielä lisukkeeksi selitellä sen paremmuutta esikuvaansa nähden)
 
Tälle plussaa :) Olen täysin samaa mieltä

Mulla on yksi, se on uskollinen sotaratsuni, lespaul Classic todella hyvä sointinen. Ainoa valittaminen aihe tulee painosta:) kun selkä on ollut romuna viime viikkoina.
Normaalisti sekään ei häiritse.
 
Ennen tuota on ollut aika liuta muita kepukoita. Hyviä nekin, muuttaneen tuo g-pajan tuote kuitenkin ihan eri maailmasta soinnillisesti, ja ennenkaikkea luotettavuudelta. Osia ei ole tarvinnut hommata, vielä ei ole nauhoja tarvinnut uusia jne. Noissa halvemmissa kitaroissa oli pientä laittamista koko ajan.

Confidentum: Onko Gibsonia kalliimmat Gibson kopiot saman verran Gibsonia parempia, kuin Gibsonia halvemmat Gibson kopiot on Gibsonia huonompia.
 
Tähän on perin hankala vastata.. Määritettävä olis ensittäin, minkä hintaluokan Gibsonista lähdetään, sitten tietty olis valittava se malli, josta on olemassa 1:1 kopio, joka on laadullisesti ja hinta-laatusuhteeltaan 1:1 silloin kun hinta-laatusuhde on tarkkaan määritetty.
Hyvä hinta-laatusuhde on se pääpointti.
 
http://www.ebay.com/itm/ws/eBayISAP … X%3AIT&orig_cvip=true&rt=nc

korvaoo: Mikä suunnittelu? samat mallit suurinpiirtein samanlaisina ollu jo 60 luvulta lähtien ja 70 luvun jälkeen käytännössä mitään uuta ei olla nähty :D
 
No ensinnäkin on kyllä nähty, mutta ei kai kitaraa ole kovin helppoa kehittää. Kitarassa on niin paljon asioita joita ei yksinkertaisesti voi muuttaa tai joiden muuttamisessa on syytä olla varovainen. Muuan radikaaleimmista uudistusyrityksistähän oli yllätäen Gibsonin X-sarja, joka sai aika murskaavan vastaanoton täällä m.netissä.
 
Aika monesti uudistaminen liittyy siihen, että tehdään johonkin soittotapaan erikoiskitara (esimerkkinä mainittakoon heavysuunnikkaat kaikkine ilmenemismuotoineen). Toisaalta olemmehan nähneet miten lankkukitaroihin on laitettu piezomikkejä ja tietenkin olemme jo nähneet mallinnustekniikan varovaisesti pyrkivän kitaroihin (ainakin Line6 ja Fenderillä on ollut malleja joissa tätä on kokeiltu ihan kohtuullisella menestyksellä). Gibsonilla ehkä ne vakavimmin otettavat uudistukset ovat olleet aika käytännöllisiä esimerkiksi robottivirittimet, jotka hintansa takia eivät ole vielä yleistyneet kovin laajasti mutta varmasti käyttökelpoinen innovaatio.
 
Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkällekin, mutta huomautan, että monet uudistuksethan ovat hyvin näkymättömiä ja soittajakeskeisiä (soittajat ovat konservatiivisia totesi kettu. Palaan siihen kysymykseen seuraavassa viestissä). Minkälaisia uudstuksia oikein kaipaat? minkälaisen uudistuksen vasta lasket uudistukseksi?
 
Noista puista, sen mitä olen rävellellyt ja kuunnellut noita aitoja uusia Gibsoneita, niin pikasesti tuntuu ettei niissä mitään kunnon puuta enää ole lainkaan. ....
 
Tämä on varmasti osittain ainakin totta. Laadukkaan soitinpuun kasvaminen kestää sen sata vuotta ja sahauksen jälkeen sitä kuivataan herra tietää kuinka kauan. Kun huomioidaan se, että metsää kasketaan jatkuvasti pelloiksi kasvavan väestön ruokkimiseksi ja siitä jäljelle jäävästä puusta kilpailee mm huonekkaluteollisuus ym., niin on helppoa uskoa laadukkaan soitinpuun olevan varsin rajallinen resurssi. Olen joskus kuullut määritelmän, että vauraus on mahdollisuutta päästä käsiksi rajallisiin resursseihin. Se tarkoittaa, että siitä kaikkein hienoimmasta ja arvokkaimmasta puusta tehdään ensin pöytiä joiden takana hyvin syöneet porvarit tekevät päätöksiä irtisomisista;-) ja mitä niistä jää yli, käytetään aina vain kalliimpiin soittimiin. Tämä kehitys lienee väistämätöntä ja onhan se luonnollistakin vaikka sitä ajattelisi miten päin.
 
Tästä päästäänkin takaisin siihen, että mielestäsi kitaroita ei olla suunniteltu/kehitetty vuosikymmeniin. Nimittäin varmasti iso osa siitä näkymättömästä kehityksestä on sitä, että kitaravalmistajat tekevät hartiavoimin töitä keksiäkseen, miten siitä huonommasta puusta tehdään hyviä soittimia. Tässäkin kehitystyössä yllättäen juuri Gibson näyttää kulkevan etunenässä porailemalla, kovertamalla, väkertämällä, paistamalla puuta sellaiseen muotoon, että se soi hyvin ja palvelee soitinpuuna, vaikka ei sitä parasta hottia alkujaan olisikaan. Toisaalta myös tehdään töitä sen eteen, miten puu voitaisiin korvata kokonaan. Faxwood on kehitellyt tavan tehdä sellusta kitara (sitä kun meillä tuntuu riittävän). Toisaalta näkisin, että myös mallinnustekniikalla lähestytään sitä miten sitä puun vaikutusta vähennetään. Jos tätä kehitystyötä ei tehtäisi, niin tulevaisuudessa meidän kitarat olisivat pankkien ja muiden keräilijöiden aarteina joita lainattaisiin vain kaikkein parhaille soittajille (mistä niitäkin sitten pääsisi enää kehittymään).
 
Minä väitän, että kehitystä tapahtuu soitinrakennuksessa ja sitä tapahtuu jopa yllättävän paljon, mutta se vain ei ole sitä viihde-elektroniikasta tuttua kvasikehitystä johon olemme tottuneet.

fox: ...............Se on se kitaristi sevverran konservatiivinen asiakas...
 
Tästä asiasta olen kanssasi samaa mieltä, mutta lienenkö pahasti väärässä olettaessani ettet sinäkään pidä sitä yksinomaan kielteisenä asiana?
 
Kitaristien konservatiivisuus on kuitenkin seikka, joka keskusteluissa putkahtelee esille milloin missäkin valossa, mikä tekee siitä kiinnostavan kysymyksen. Tuossa oli jo puhetta kitaroiden kehityksesta ja tuumailin minkälaiset asiat sitä kehitystä ohjaa. No tuotannolliset lainalaisuudet varmasti ovat yksi osa sitä, mutta toinen osa on soittajakeskeisyys. Sekö se sitten on sitä konservatiivisuutta? se että soittaja/kuluttaja päättää mitä ja miten kehitetään. Itselleni tuli mieleen yksi tapa jolla kitaroissa tapahtuu uudistuksia ja se on soittajien itsensä tekemät modaukset. Monethan meistä muokkaavat soitintaan itselleen paremmaksi ja jos soittaja on kuuluisa ja arvostettu voi hyvinkin käydä niin, että se modaus palautuu tehtaalle tuotantoon signaturemallina. Ja jos modaus on sellainen että siitä on aidosti hyötyä laajemminkin, niin kyllähän ne leviävät (ainakin joskus).
 
Minusta soittimien kehityksessä on leimaavaa se, että keskiössä on soittaminen. Soitin on siis tuotantoväline eikä väline jonka tarkoitus on vaikkapa viihdyttää. Siis jos katsomme minkälaista kehitystä ympärillämme muuten tapahtuu, niin ainakin itse olen huomannut, että tavarat muuttuvat aktiivisemmaksi ja aktiivinen tavara tarkoittaa väistämättä passiivista käyttäjää. Erityisesti tämä näkyy viihde-elektroniikassa, mutta myös autoissa ja moottoripyörissä. Autoissa aktiiviset järjestelmät tarkoittaa sitä, että ajaminen on kovaa vauhtia siirtymässä kuljettajalta tietokoneelle. Valokuvauksessa automaatio on edennyt niin pitkälle, että me vain esitämme kameralle toiveen mistä haluamme kuvan ottamatta sitä itse. Tällainen kehitys toisaalta tuo asioita sellaisten ihmisten ulottuville, jotka eivät ole asiaan perehtyneitä (valokuvaamiseen ei tarvita enää valokuvaajaa ja autolla voi ajaa turvallisesti kuka tahansa).
 
Kitaran soittaminen on kuitenkin aktiivista ja luovaa toimintaa. Aktiivinen käyttäjä tarvitsee passiivisen välineen. Kitaraan pätee sama homma kun taiteilijan siveltimeen. Sivellin on puutikku, johon on liimattu näädän karvoja, miten sellaista voi kehittää? no samalla tavalla kun kitaraakin eli voisiko jokin muu materiaali korvata sen puun (muovitikku) tai kävisikö muut karvat kun näädän karvat. Perusasia kuitenkin pysyy ennallaan eli väline on passiivinen ja se ei ole huomion keskipisteenä.
 
Nyt mun pitää vähän varmaan nukkua välillä:-), mutta vielä yksi juttu. Konservatiivi haluaa säilyttää vanhaa ja on haluton äkillisiin muutoksiin. Onko se mielestänne taantumuksellista? no ehkä poliittisena aatesuuntana. Kysynkin kumpi on taantuneenpaa, ihminen joka haluaa välineensä pysyvän passiivisena voidakseen itse luoda, vai ihminen joka haluaa välineensä olevan aktiivinen voidakseen itse passivoitua?

Ääk, vielä yksi:-D
Luin tuota käytyä keskustelua, niin tuli mieleen, että pitäisikö perustaa ketju "miksi pidän Gibsonistani", kun se monista tuntuu niin sietämättömältä;-).
 
Tuolla aikaisemmin taas käytiin tulikivenkatkuista vääntämistä siitä onko se Gibson parempi vai ei. Minusta se on ihan älytön kysymys. Nykyisin on oikeasti niin hyviä kitaroita niin paljon, että jokainen joka väittää jonkun kitaran olevan huono, pitäisi kokeilla -80 luvun alun Rockya niin tietäisi edes mistä puhuu;-D. No joo.... tarkoitan vaan, että ne laatuerot ovat käymässä niin kaposaksi, että kovin yksiselitteisiä laatueroja on vaikea havaita. Tai kyllähän kaikenlasia eroja löytää kun etsii, mutta tuossa parintonnin hintaluokassa niiden alleviivaaminen vaikuttaa enemmän itsetehostukselta kuin aidolta kritiikiltä;-)
 
Minä en hauku muita merkkejä. Ei ne ole minusta huonoja ja minulla on itsellänikin monen merkkisiä tuotteita. Minä pidän Gibsonista kaiken uhallakin. Joku tietenkin ihmettelee, että miten jostakin merkistä voi pitää, kun kitarat ovat yksilöitä. No minäpä kerron. Minä pidän siitä miten Gibson nimenomaan merkkinä ajattelee kitarat. Minä pidän Gibsonin WISWYG (saat mitä näet) asenteesta. Olen päivä päivältä ollut enemmän ihastunut niihin halvempiin (alle tuhannen euron) Gibsoneihin, koska ne näyttävät siltä mitä ne ovatkin (edullisia hyviä soittimia). Minusta on perin kummallista, että nimenomaa soittajia on täällä niin paljon jotka keskittyvät arvostelemaan minkälaiseen käärepaperiin se paska on pakattu. En minä halua, että kitarani näyttää loimuvaahterakantiselta, jos se ei ole sitä. Gibsonista tiedän, että jos se näyttää hyvältä, se on hyvä. Ennen kaikkea tiedän, että vaikka se ei näyttäisi "hyvältä" , se voi silti olla hyvä (ja yleensä onkin, onhan se Gibson). Minä ajattelen, että rumat ne vaatteilla koreilee. Minä en perusta rantarolexeista, mutta en väitä että ne olisivat huonoja, minusta on vain mukava jos kitrani on aidosti sitä mitä on ja miltä näyttää.

fox: Tähän on perin hankala vastata.. Määritettävä olis ensittäin, minkä hintaluokan Gibsonista lähdetään, sitten tietty olis valittava se malli, josta on olemassa 1:1 kopio, joka on laadullisesti ja hinta-laatusuhteeltaan 1:1 silloin kun hinta-laatusuhde on tarkkaan määritetty.
Hyvä hinta-laatusuhde on se pääpointti.
 
http://www.ebay.com/itm/ws/eBayISAP … X%3AIT&orig_cvip=true&rt=nc
 
Aivanpa juuri näin. Minusta koko keskustelu siitä, mikä on kopio ja kannattaako maksaa enemmän aidosta kuin kopiosta on syytä lopettaa. Verrattavuus syntyy vasta sitten, kun löytyy 1:1 kopio ja sellaista ei taida löytyä ja siksi niiden vertaaminen toisiinsa ei ole perusteltua tai ainakaan se ei tuo lisäarvoa.

Lueskelin tuossa koko tähänastisen ketjun läpi...Ihmeen kova vimma sitä vaan tuntuu toisilla olevan kertoa,että" Omistat Gibsonin,mutta vitut sulla kaikki mitään hyvin ole".......

Andy Six: Lueskelin tuossa koko tähänastisen ketjun läpi...Ihmeen kova vimma sitä vaan tuntuu toisilla olevan kertoa,että" Omistat Gibsonin,mutta vitut sulla kaikki mitään hyvin ole".......
 
Sama pätee kaikkiin muihinki Marshall, Fender, Tokai yms merkkiketjuihin... Yhtälailla tässäkin ketjussa on ollut kommentoijia joilta on joku Gibsoni lähtenyt kiertoon...
 
Tuntuu tuo Gibson aiheuttavan joissain ihmisissä samanlaisia reaktioita kuin Applen tuotteet ;)

hallu: Minä pidän siitä miten Gibson nimenomaan merkkinä ajattelee kitarat. Minä pidän Gibsonin WISWYG (saat mitä näet) asenteesta. Olen päivä päivältä ollut enemmän ihastunut niihin halvempiin (alle tuhannen euron) Gibsoneihin, koska ne näyttävät siltä mitä ne ovatkin (edullisia hyviä soittimia).
 
Gibsonista tiedän, että jos se näyttää hyvältä, se on hyvä. Ennen kaikkea tiedän, että vaikka se ei näyttäisi "hyvältä" , se voi silti olla hyvä (ja yleensä onkin, onhan se Gibson). Minä ajattelen, että rumat ne vaatteilla koreilee. Minä en perusta rantarolexeista, mutta en väitä että ne olisivat huonoja, minusta on vain mukava jos kitrani on aidosti sitä mitä on ja miltä näyttää.
 
Sainpas luettua Hallun yölliset läpi! :D Hyvää tekstiä. Nämä lainatut kiteyttävät minusta hyvin sen koko ideologian miksi myös minä pidän nimenomaan tästä merkistä. Hyvä ja luetettava työkalu jossa ei ole eyecandyä laadun kustannuksella. Se vielä on pakko lisätä että arvostan kovasti sitä että Gibson on säilyttänyt näiden edullistenkin mallien tuotannon USA:ssa ja on ennemmin riisunut niistä sitä soiton kannalta epäoleellista härpäkettä pois ja saanut siteen hintaa lasketuksi.

the-Antero: Sama pätee kaikkiin muihinki Marshall, Fender, Tokai yms merkkiketjuihin... Yhtälailla tässäkin ketjussa on ollut kommentoijia joilta on joku Gibsoni lähtenyt kiertoon...
 
Tuntuu tuo Gibson aiheuttavan joissain ihmisissä samanlaisia reaktioita kuin Applen tuotteet ;)
 
En sanonut,että ilmiö koskisi vain Gibsonia..Totesin vain kovan tarpeen kiistää se,jos jotkut sanovat tykkäävänsä jostain,ja olevansa tyytyväisiä sen laatuun...