Kitarat: kitarakamat ›

fox: On vai? Kyllä se taitaa ihan muualla olla se herkkänahkaisten jengi..
=)
 
Jos tänne viittaat niin ohi meni... ;)
 
Siinä mielessä ymmärrän tämän ketjun, että tässä kehutaan niitä omia hyviä yksilöitä (josta siis hyötyä muillekin yleisemmin), itse ainakin haluan tietää kenellä on hyviä yksilöitä, en taas sitä, että kehutaan pelkkää merkkiä tai että tietyt prot soittavat sillä täällä tai isossa maailmassa (johon voi olla monta eri syytä) ja ollaan takajaloilla heti jos joku uskaltaa tulla asiallisesti muunkinlaisen näkökulman esittämään.

Morri: Jos tänne viittaat niin ohi meni... ;)
 
Siinä mielessä ymmärrän tämän ketjun, että tässä kehutaan niitä omia hyviä yksilöitä (josta siis hyötyä muillekin yleisemmin), itse ainakin haluan tietää kenellä on hyviä yksilöitä, en taas sitä, että kehutaan pelkkää merkkiä tai että tietyt prot soittavat sillä täällä tai isossa maailmassa (johon voi olla monta eri syytä) ja ollaan takajaloilla heti jos joku uskaltaa tulla asiallisesti muunkinlaisen näkökulman esittämään.
 
Osta Gibson, ja kaikki on taas hyvin.

tommi m: Osta Gibson, ja kaikki on taas hyvin.
 
En osta Gibsonia Gibsonin vuoksi, ainoastaan hyvä Gibsonin jos sille joskus koen tarvetta ;) ja todennäköisesti silloin ostan Ruokankaan Unicornin :D

Morri: Siinä mielessä ymmärrän tämän ketjun, että tässä kehutaan niitä omia hyviä yksilöitä (josta siis hyötyä muillekin yleisemmin), itse ainakin haluan tietää kenellä on hyviä yksilöitä, en taas sitä, että kehutaan pelkkää merkkiä tai että tietyt prot soittavat sillä täällä tai isossa maailmassa (johon voi olla monta eri syytä) ja ollaan takajaloilla heti jos joku uskaltaa tulla asiallisesti muunkinlaisen näkökulman esittämään.
 
Ihan hyviä pointteja sulla on, en kiellä sitä. Eihän mitään kitaraa merkin vuoksi kannata vängällä ostaa. Siitä ei kuitenkaan ainakaan omalla kohdallani ole koskaan ollut kyse. Minulle parhaat kitarat ovat aina sattuneet olemaan Gibson merkkisiä joten olen sitten päätynyt hyväksi havaitsemaani suosimaan. Olen ostotilanteessa toki aina testaillut muitakin ja hyviä sieltäkin on löytynyt. Joku vaan vetää kuitenkin aina sinne Gibsonin suuntaan.
 
Ja onhan se hyväksi noin yleisestikin että löytää tietoa niin hyvistä kuin pahoista asioistakin vai mitä? Aina kyllä reklamoidaan ja valitetaan mutta harvemmin positiivisista kokemuksista ja asioista jutellaan ja kerrotaan. Ja jos vain huonoista asioista puhutaan niin kokonaiskuvasta voi saada ihan vääränlaisen kuvan. Gibsonkin on niin iso merkki ja kitaroita myydään niin kovin paljon että se korostuu oikein entisestään. Kritiikki (asiallinen ja paikkansapitävä) on aina paikallaan, mutta minusta tällaisellekin tiedonlevitykselle kaivattiin foorumi vaihteeksi. Ja ihan mukavaa ja piristävää on ollutkin jutella muiden Gibsonin omistajien kesken hyvässä hengessä.
 
Voin kyllä myöntää omalla kohdallani että tämä vallitseva Gibson kritiikki on saanut minut itseni hieman varpailleen ja ehkä sitä tulee turhan herkästi reagoitua sitten toisinaan ihan asialliseenkin kritiikkin, pahoittelut siitä. On vaan niin väsyttävän monta perätöntä ja ei asiallista juttua tullut vastaan ettei vaan millään aina jaksaisi.

Tuli muuten semmoinen mieleen että onko kukaan vaihtanut alkupereisen satulan paikalle kuparista? Mitä mietteitä tällaisesta? Näitä vissiin joskus tehtiin Les Pauleihin enemmänkin?
 
Mistä tuollaisen mahtaisi saada? Ja jos ei saa niin paljonkohan sen teetättäminen maksaisi soitinrakentajalla?

Gabe: Tuli muuten semmoinen mieleen että onko kukaan vaihtanut alkupereisen satulan paikalle kuparista? Mitä mietteitä tällaisesta? Näitä vissiin joskus tehtiin Les Pauleihin enemmänkin?
 
Mistä tuollaisen mahtaisi saada? Ja jos ei saa niin paljonkohan sen teetättäminen maksaisi soitinrakentajalla?
 
En ole kuullutkaan kuparisesta satulasta? messinkisatula on itselle tutumpi, mutta en ole ajatellut gibsoniini sellaista laittaa. Thomanniltahan noita saisi valmiitakin. Onkohan se kupari kuinka pehmeää satula-aineeksi? ei se nähdäkseni ainakaan mikään kovin yleinen ole.

Gabe: Tuli muuten semmoinen mieleen että onko kukaan vaihtanut alkupereisen satulan paikalle kuparista?
 
Messinkiä (brass) ovat moiset satulat.
 
Mitä mietteitä tällaisesta?
 
Mikäs, ihan kiva. Ei siinä juuri eroa ole johonkin muuhun kelvolliseen materiaaliin, isoin ero on varmaan ulkonäössä. Omassa messinkisatulaisessani satulan vaihto muutti mielestäni avoimet versus painetut kielet -soundia tasapainoisemmaksi. Vanha satula tosin oli ämpärimuovista valmistettu ja mallia soundintappaja.
 
Kielten urien viilauksen pitää messinkisatulassa ehkä olla tarkempi kuin vaikkapa näissä keinoluusatuloissa, kun messinki vähän helpommin kinnaa.
 
Mistä tuollaisen mahtaisi saada? Ja jos ei saa niin paljonkohan sen teetättäminen maksaisi soitinrakentajalla?
 
Kuka tahansa soitinrakentaja/-korjaaja tekee semmoisen. Mulla on hollowbodyssa messinkisatula, ja sen laittaminen maksoi muistaakseni kuutisen kymppiä.

Gabe: Tuli muuten semmoinen mieleen että onko kukaan vaihtanut alkupereisen satulan paikalle kuparista? Mitä mietteitä tällaisesta? Näitä vissiin joskus tehtiin Les Pauleihin enemmänkin?
 
Mistä tuollaisen mahtaisi saada? Ja jos ei saa niin paljonkohan sen teetättäminen maksaisi soitinrakentajalla?
 
Kupari on ihan liian pehmeää ja "soundia syövää", vähän niinkun duralumiinisatulakin.. Messinkisatuloita laitettiin tuolla "messinkikaudella" eli 70-luvun lopulla-kasikytluvun alkupuolella kitaroihin paljon, osa jo ihan tehtaalla. Jopa Gibsonilla joihinkin malleihin, ei tosin mitenkään kovin paljoa. Laakeripronssista on myös tehty satuloita. Ja hei, Ibanezilla oli patentoitu "Half & half" -satula, joka on puoliksi messinkiä, puoliksi "luuta" eli oikeasti tuota "man-made bone" -ainetta, mitä nuo "luusatulat" teollisesti valmistetuissa yleensä ovat. Luusatulakeskusteluahan täällä on jo kosolti käyty, ettei siitä sen enempiä..
 
Messinkisatula-aihioita on saatavilla vähän kaikenlaisia, F- ja G- mitoituksilla, ja varmasti samalla taksalla soitinkorjaaja sellasen laittaa, kuin muunkin satulanvaihdon.
Hyvä vaihtoehtosatula tuollainen on. Messinkisatulasta pystyy myös tekemään ns. "fluted" version, eli sellasen todella kustomoidun näköisen, jossa on kieliurien välit viilattu otelautaa myöden tasaisiksi. Kikkailuahan tuollainen on, mutta jotkut tuolla 80-luvulla moisia halusivat.

Niin tässä meillä on tietyllä tapaa nyt käsillä eräänlainen brandiajattelun ja mielikuvarunkkauksen looginen päätepiste ja kliimaksien kliimaksi: selkääntaputteluketju oikeamielisille. Mitäpä muutakaan. Nyt kaikki rinkiin ja kuola lentämään! Todellinen potentiaalisen markkinointitutkimuksen aarreaitta!
 
Gibsun on seurannut Harley Davidsonin ja muiden dinosaurusbrandien viitoittamaa tietä "ikoniseen" statukseen kyllä kiitettävän hienosti, johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Nimittäin ottaen huomioon kohtuullisen hyvän nykyisen kilpailutilanteen markkinoilla, olisi gibbun kaiken traditionaalisen järjen mukaan pitänyt maatua jo varsin pitkään mullan alla. Sen sijaan todennäköisesti varsin kirjavasta asiakasdemografiasta huolimatta lojaalien brändifanien määrä lienee nykyisin korkeammalla kuin koskaan. Tämmöinen sakki suhtautuu ko. tuotteisiin intohimoisesti generoiden niille ja itse yhtiölle käytännössä ilmaiseksi ihan oma-aloitteisesti valtavan määrän tunnettavuutta ja hypeä, eikä itse tuotteiden laatu pääse missään vaiheessa nousemaan kynnyskysymykseksi ko. heebojen asiakastyytyväisyyttä tai intohimoa mitattaessa. Hyvältä tuntuu ja viimeisetkin epäröivät ajatukset haihtuvat punomattoman g-kielen hienovireen lailla, kun toinen oikeamielinen vähän taputtaa selkää. Tuuli kuiskaa jotain jotain paskasta tehdassatulasta ja liiallisesta lapakulmasta, mutta hellät ja ymmärtäväiset taputukset *tap tap* peittävät moiset kateellisten venäläisten jorinat alleen.
 
Oliko mulla jotain muutakin pointtia kuin ilkeily? Les Paulit, SG:t ja kumppanit ovat nykystandardein jo ihan puhtaasti suunnittelun puolesta about C- laatua. ts. jos puhdasta designia lähdetään arvioimaan toteutuksen termein, niin mennään suhteellisesti about sinne vaneri, pahvi & tina -osastolle. Ottaen tämän faktan huomioon, vituttaa septimistiä ennenkaikkea se, että näitä hellankoukkuja suositellaan ja mielikuvamarkkinoidaan sankoin joukoin neuvoa kysyville tallaajille käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa esim. täällä m.netissä. Ah, humaania!
 
On muutenkin hyvä - ehkä jopa tärkeää - vähän koittaa taustoittaa näiden rinkien olemassaoloa ja syitä jonkun tuotemerkin omituiseen hehkutukseen niiltä osin kuin syyt ovat ilmeisen epärationaalisia. Muuten idiotismi leviää ihan valtoimenaan! Eri asia sitten tietysti, jos kaivataan ikonista kitaraa, mutta yleensä ihmiset noin lähtökohtaisesti kuitenkin haluavat mahdollisimman hyvän instrumentin, ja olettavat hyväuskoisuuttaan, että vastausten taustalla olisi muutakin kuin lähinnä fanipoikien kollektiivisia harhoja ja perusteettomia mielikuviin pohjautuvia preferensseja. Toisaalta on loppuun sanottava, että huumorikerrointa näissä jutuissa kaikessa yksisilmäisyydessään on kuitenkin sen verran helpottamassa siellä vaa'an toisessa päässä, että käämien snadin käryämisen ohella myös erilaiset räkänauru-tuntemukset tuovat omaa yllätyksellistä mystiikkaa näiden arvoituksellisten säikeiden lukemiseen. Eli kiitos kiitos ja hyvää mieltä kaikille!

-septimisti-: Niin tässä meillä on tietyllä tapaa nyt käsillä eräänlainen brandiajattelun ja mielikuvarunkkauksen looginen päätepiste ja kliimaksien kliimaksi: selkääntaputteluketju oikeamielisille. Mitäpä muutakaan. Nyt kaikki rinkiin ja kuola lentämään! Todellinen potentiaalisen markkinointitutkimuksen aarreaitta!
 
Gibsun on seurannut Harley Davidsonin ja muiden dinosaurusbrandien viitoittamaa tietä "ikoniseen" statukseen kyllä kiitettävän hienosti, johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Nimittäin ottaen huomioon kohtuullisen hyvän nykyisen kilpailutilanteen markkinoilla, olisi gibbun kaiken traditionaalisen järjen mukaan pitänyt maatua jo varsin pitkään mullan alla. Sen sijaan todennäköisesti varsin kirjavasta asiakasdemografiasta huolimatta lojaalien brändifanien määrä lienee nykyisin korkeammalla kuin koskaan. Tämmöinen sakki suhtautuu ko. tuotteisiin intohimoisesti generoiden niille ja itse yhtiölle käytännössä ilmaiseksi ihan oma-aloitteisesti valtavan määrän tunnettavuutta ja hypeä, eikä itse tuotteiden laatu pääse missään vaiheessa nousemaan kynnyskysymykseksi ko. heebojen asiakastyytyväisyyttä tai intohimoa mitattaessa. Hyvältä tuntuu ja viimeisetkin epäröivät ajatukset haihtuvat punomattoman g-kielen hienovireen lailla, kun toinen oikeamielinen vähän taputtaa selkää. Tuuli kuiskaa jotain jotain paskasta tehdassatulasta ja liiallisesta lapakulmasta, mutta hellät ja ymmärtäväiset taputukset *tap tap* peittävät moiset kateellisten venäläisten jorinat alleen.
 
Oliko mulla jotain muutakin pointtia kuin ilkeily? Les Paulit, SG:t ja kumppanit ovat nykystandardein jo ihan puhtaasti suunnittelun puolesta about C- laatua. ts. jos puhdasta designia lähdetään arvioimaan toteutuksen termein, niin mennään suhteellisesti about sinne vaneri, pahvi & tina -osastolle. Ottaen tämän faktan huomioon, vituttaa septimistiä ennenkaikkea se, että näitä hellankoukkuja suositellaan ja mielikuvamarkkinoidaan sankoin joukoin neuvoa kysyville tallaajille käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa esim. täällä m.netissä. Ah, humaania!
 
On muutenkin hyvä - ehkä jopa tärkeää - vähän koittaa taustoittaa näiden rinkien olemassaoloa ja syitä jonkun tuotemerkin omituiseen hehkutukseen niiltä osin kuin syyt ovat ilmeisen epärationaalisia. Muuten idiotismi leviää ihan valtoimenaan! Eri asia sitten tietysti, jos kaivataan ikonista kitaraa, mutta yleensä ihmiset noin lähtökohtaisesti kuitenkin haluavat mahdollisimman hyvän instrumentin, ja olettavat hyväuskoisuuttaan, että vastausten taustalla olisi muutakin kuin lähinnä fanipoikien kollektiivisia harhoja ja perusteettomia mielikuviin pohjautuvia preferensseja. Toisaalta on loppuun sanottava, että huumorikerrointa näissä jutuissa kaikessa yksisilmäisyydessään on kuitenkin sen verran helpottamassa siellä vaa'an toisessa päässä, että käämien snadin käryämisen ohella myös erilaiset räkänauru-tuntemukset tuovat omaa yllätyksellistä mystiikkaa näiden arvoituksellisten säikeiden lukemiseen. Eli kiitos kiitos ja hyvää mieltä kaikille!
 
Mää pistin plussaa, mielestäni hyvä kirjoitus. Pitää osata lukea rivien välistä, eikä takertua kirjoitukseen vittuiluna.
 
Ei silti, ettenkö edelleen arvostaisi ja pitäisi näitä G ja F brändejä jotenkin mystisinä ja itse siis myös syyllistyn tavallaan hypetykseen - tai en varsinaisesti syyllisty, mutta tunnustan ja myönnän sen vaikuttavan omaan ajatusmaailmaani. Samalla rahalla saa parempiakin kitaroita, mutta jotenkin jostain syystä arvostan myös näiden brändien historiaa.
 
Tai no, en siis arvosta tarpeeksi, koska en niitä omista, mutta omistaisin, jos olisi enemmän rahaa. Ei ne nyt niin tarunhohtoisia ole, että itseni sen takia velkakiikkuun laittaisin. Tai sitten ostan kaksi *sensored*ia yhden Fenderin hinnalla...

Ehkä voisi olla semmoinenkin ketju että "En omista Gibsonia eikä kaikki ole ihan hyvin."

mvirta: Ehkä voisi olla semmoinenkin ketju että "En omista Gibsonia eikä kaikki ole ihan hyvin."
 
Parempi idea mielestäni olisi että en omista gibsonia, mutta silti kaikki on hyvin :) (valetta, omistan sen mikin ja kaikki ei ole hyvin)

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten C-luokan kitaroilla tehtiin ja esitettiin A-luokan musiikkia eikä päinvastoin. Se vähän harmittaa.
 
Tokihan olen itsekin hankkinut vain mielikuvia: oikeasti omat Gibsonini ovat aivan paskoja soittimia, höh, hyvä jos edes D-luokkaa. En vaan tahtoisi myöntää sitä, koska haluan leijailla hattarasta ja pumpulista tehdyssä harhakuvitelmassa.
 
Hyvä kirjoitus septimistiltä.

Jucciz: Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten C-luokan kitaroilla tehtiin ja esitettiin A-luokan musiikkia eikä päinvastoin. Se vähän harmittaa.
 
Tämä se on se todellinen ongelma. Nykyisin on vehkeet priimaa, mutta se mitä niillä saadaan aikaiseksi.... se on sitten eri tarina....

mvirta: Ehkä voisi olla semmoinenkin ketju että "En omista Gibsonia eikä kaikki ole ihan hyvin."
 
Odotetaan nyt.. Se se vasta olisikin hieno ketju! =)
Pitkiä kirjoituksia, ja nillitystä vaahto suusta roiskuen, malttamaton odotus, että joku "idiootti tai muuten vähemmällä järjellä oleva G-mies" sinne tulisi yrittämään jotain positiivista sanoa.
 
Uskomattoman huvittavia hetkiä tää(kin) Gibson-ketju on tarjonnut, ja jatkossakin tarjonnee?

hallu: En ole kuullutkaan kuparisesta satulasta? messinkisatula on itselle tutumpi, mutta en ole ajatellut gibsoniini sellaista laittaa. Thomanniltahan noita saisi valmiitakin. Onkohan se kupari kuinka pehmeää satula-aineeksi? ei se nähdäkseni ainakaan mikään kovin yleinen ole.
 
Oho, nyt meni metallit sekaisin :) Messinkistä tarkoitin nimenomaan. Ai thomannilta saisi valmiina, pitääpä katsoa.

fox: Messinkisatulasta pystyy myös tekemään ns. "fluted" version, eli sellasen todella kustomoidun näköisen, jossa on kieliurien välit viilattu otelautaa myöden tasaisiksi. Kikkailuahan tuollainen on, mutta jotkut tuolla 80-luvulla moisia halusivat.
 
Kiitos, tämä oli juuri se mitä yritin muistini lokeroista kaivella! Joskus olen tuollaisen nähnyt.

Gabe: Oho, nyt meni metallit sekaisin :) Messinkistä tarkoitin nimenomaan. Ai thomannilta saisi valmiina, pitääpä katsoa.
 
sp elektroniikasta saanee myös messinkisatuloita, jos t-marketti jostain syystä ei innosta. Näyttäisi olevan etukäteenmaksettuna jopa järjelliset postikulut.

Gabe: Oho, nyt meni metallit sekaisin :) Messinkistä tarkoitin nimenomaan. Ai thomannilta saisi valmiina, pitääpä katsoa.
 
Messinkisatula ainakin gordonissa on ihan jees. Jos T-kaupasta niitä säädettäviä satuloita meinaa, niin en kyllä suosittele. Kokeilin ja ainakin mun mielestä ihan susi (tai ainkin samalla vaivalla viilailee tavallisesta aihiosta).