Rock, pop, alternative ›

Rodger: Hyvää uutta vuotta kaikille Beatles-faneille ;-)
 
Parempi myöhään kuin ei millloinkaan..?

Tuli sitte The Beatles In Mono -boxi tilattua briteistä.
Muuten hyvä, mutta tää on feikki.
 
Kahtoo mimmone vääntö tulee rahojen takaspenäämisestä..

Hannu H.: Tuli sitte The Beatles In Mono -boxi tilattua briteistä.
Muuten hyvä, mutta tää on feikki.
 
Kahtoo mimmone vääntö tulee rahojen takaspenäämisestä..
 
Feikki, meinaatko että piraatti?

velipesonen: Feikki, meinaatko että piraatti?
 
Jep. Kansissa virheitä, puuttuu oheis sälää, printtilaatu huono levyissä, yksi levy ei soi kunnolla vaan "säksättää". Nappailen jossain kohtaa kuvia niin voin pari laittaa näytille.

On tullut todettua, että ainakin Rubber Souliin asti nuo vanhemmat CD-versiot toimivat helvetin paljon paremmin kuin uudet. Esimerkiksi Please Please Me on pilattu uusilla versioilla typerillä ääripanoroinneilla, jolloin kaikki muna katoaa yhteissoitosta. Muita alkupään levyjä vaivaa sama ongelma ja A Hard Day's Nightilla taas pännii eri versioiden käyttö (esim. If I Fell taitaa olla vähän eri). Monona noita on ole kuullut, mutta voisin kuvitella toimivan loistavasti.

Jokapaikanapina: Monona noita on ole kuullut, mutta voisin kuvitella toimivan loistavasti.
 
Kaikki ovat parempia monona ainakin Rubber Souliin asti. Sen jälkeen alkaa olla enemmän biisikohtaista, että mikä toimii paremmin monona ja mikä stereona.

Ai jaa ei mun mielestä.

korviini kaikki Valkoiseen tuplaan asti kuulostavat selvästi paremmilta monoversioina. Tuo tupla on molempina versioina hyvä, sillä alkaa jo stereo toimimaan sen verran hyvin että piti hommata monoversion rinnalle.
Mitään aikaisemmista en enää stereona viitsi kuunnella.

Mun mielestä Pleace Pleace Me on parempi monona ja siitä etiä päin levyt sitten stereona.

Mulla on joitain 7" vinyyleitä Beatles biisejä. Ne oikeestaan potkii aika hyvin. Harvakseltaan kaiverretty syvä ura ja 45 RPM nopeus anto aikonaan mahdollisuuden masteroida singlet "tymäkämmin" kuin Long Play groovet. En tiä sit onko noissa cd remastered mono versioissa enää mitään hävittävää single urille, mut nostalgisen hyvä fiilis tulee niitä singlejä kuunnellessa ja ne TUNTUU soivan tykimmin. Se riittää mulle se plasebo. :-D

Gardiner: Mulla on joitain 7" vinyyleitä Beatles biisejä. Ne oikeestaan potkii aika hyvin. Harvakseltaan kaiverretty syvä ura ja 45 RPM nopeus anto aikonaan mahdollisuuden masteroida singlet "tymäkämmin" kuin Long Play groovet. En tiä sit onko noissa cd remastered mono versioissa enää mitään hävittävää single urille, mut nostalgisen hyvä fiilis tulee niitä singlejä kuunnellessa ja ne TUNTUU soivan tykimmin. Se riittää mulle se plasebo. :-D
 
Kyllä minä tavallaan uskon tähän bioenergiaan, vai mikä se oli, eli että kun johonkin levyyn kohdistetaan lämpimiä tunteita niin se alkaa soida sen johdosta paremmin kuin ennen. Näin siinäkin tapauksessa, että levy on esim. ostettu divarista; se on saattanut kerätä myönteistä bioenergiaa vaikka kuinka paljon ennen joutumistaan kaupan hyllylle tai jopa hyllylläolon aikana.
 
Cd:n kanssa on bioenergian suhteen vähän niin ja näin. Cd kun ei ole varsinaisesti äänilevy vaan tietokoneen massamuisti; gramofonilevy taasen on todellisuudessa soiva esine! Jos tietokoneen massamuistiin koodattua musiikkia koettaisi saada bioenergian avulla soimaan paremmin, tämä edellyttäisi bittien muuttamista. Epäilen.
 
Mutta kaikki tietävät esimerkiksi sen, että kun kitaraa pitää perheenjäsenenään niin se alkaa pikku hiljaa soida paremmin, miksei näin olisi myös grammarilevyn kanssa.
 
Summa Summarum: Vinyylilevy voi soida cd:tä paremmin, mutta se edellyttää suurta määrää bioenergiaa, joka voi tarttua levyyn vain ajan kanssa ja aikain saatossa. Tällöin vanha levy soi luonnollisesti paremmin kuin uusi ja ehkä jopa paremmin kuin sama musiikki alun perin masterointistudion monitorista.

velipesonen: Jos tietokoneen massamuistiin koodattua musiikkia koettaisi saada bioenergian avulla soimaan paremmin, tämä edellyttäisi bittien muuttamista. Epäilen.

 
Tarvitaan AD-muunnin.

StJerky: Tarvitaan AD-muunnin.
 
AD-muunninkaan ei varsinaisesti ole soiva esine vaan digitaalista mediaa kuunnellessa kaikki mahdollinen bioenergia suuntautuu toistolaitteisiin, ei itse soivaan esineeseen, ja tämä on mielestäni selvä ongelma.
 
Kaiuttimet toistavat kaiken musiikin, niin hyvän kuin huononkin, joten bioenergiaa ei ole järkevä tuhlata kaiuttimiin sillä sehän vain saisi kaikki äänilevyt soimaan aivan vähän paremmin, tuskin huomattavissa määrin, kun taas oikein kohdistettuna bioenergia parantaa jo valmiiksi hyvien levyjen kuten esim. Beatles-levyjen sointia entiseen verrattuna huomattavasti. Kuunteluelämyksestä puhumattakaan!

Jokapaikanapina: Mistä täällä nyt oikein keskustellaan? :D
 
Tarkastelemme musiikin sointiväristyksiä lasisen sipulin lävitse. :-D

velipesonen: AD-muunninkaan ei varsinaisesti ole soiva esine vaan digitaalista mediaa kuunnellessa kaikki mahdollinen bioenergia suuntautuu toistolaitteisiin, ei itse soivaan esineeseen, ja tämä on mielestäni selvä ongelma.
 
Eikö bioenergiaa voisi jotenkin muuttaa digitaaliseen muotoon, jolloin se voisi parantaa sitä tiedoston soundia jonkin pluginin tai virtuaalikoneen avulla?

StJerky: Eikö bioenergiaa voisi jotenkin muuttaa digitaaliseen muotoon, jolloin se voisi parantaa sitä tiedoston soundia jonkin pluginin tai virtuaalikoneen avulla?
 
En tiedä. Vinyylilevyn tapauksessa on niinkin, että itse monistetun levyn ja alun alkaen äänitysmikrofoniin tarttuneen äänen, siis Beatles-yhtyeen esityksen, välillä on fyysinen yhteys, mutta digimuodossa tämä yhteys on katkennut ja kyseessä on vain kuvajainen, joskin usein tarkka, siitä mitä on joskus tapahtunut. Vinyyli- tai vahalevy on siis alkuperäisen tapahtuman konkreettinen jälki (edellyttäen ettei matkan varrella ole tapahtunut digitalisointia).
 
Bioenergia on luonnollisesti helppo kohdistaa alkuperäiseen tapahtumaan eli Beatles-yhtyeen musisointiin sen jättämän jäljen perusteella, yhteys on elimellinen. Mutta digitaalisen tiedoston tapauksessa bioenergian suuntautuminen tapahtuu määrätyllä tavalla koodattua tapahtuman kuvajaista kohti. Bioenergian suuntaaminen digitalisoituun musiikkiin on siis ratkaisevasti filosofisempi tapahtuma ja kuten filosofiasta kaikki tiedämme, kaikki filosofia on kiistanalaista, eikä välttämättä toimi käytännössä.
 
Raamatussa ja varmaan muuallakin suhtaudutaan penseästi kuvien palvontaan mutta uskovaisten kesken pyhäinjäännökset ovat arvossa arvaamattomassa ja kuuleman mukaan saavat aikaan ihmeitä. Tähän todistusaineistoon vedoten rohkenen epäillä, ettei bioenergian suuntaaminen digitalisoituun musiikkitiedostoon ole välttämättä edes periaatteessa mahdollista.

Vinyyli voi soida "paremmin" kuin CD mutta vaatii laitteistolta panostusta. Mulle Santtu Rae selitti että levysoitinkombinaation tärkein elementti ei yllättäen olisikaan rasia vaan hyvin viritetty pyöritin/varsi kombinaatio. Eli hyvä rasia huonosti viritetyssä systeemissä soi suhteellisesti huonommin kuin huonompi rasia hyvässä systeemissä. Mulle Santtu viritti vanhaan Thorens TD 160 Super/SME IIIS systeemiin Benz Micro Silver rasian, ja olin lentää perseelleni kun kuuntelin ekaa kertaa Valkoisen Tuplan. Vertasin CD versioon ja pesi kaikilla osa-alueilla. Ehkä siinä mun Deutsche Grammophon versiossa on sitten paljon hyvää bioenergiaa, mene ja tiedä =D

Minulla myös on Deutsche Waffenkameradenin versio V-Tuplasta todennäköisesti vuodelta 1980, ja bioenergiaa on vaikka lampaat söis! Yleensäkin Kraut-osastolla hallitaan bioenergian hyödyntäminen melko hyvin, esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=23HfAHSKWlk

velipesonen: Yleensäkin Kraut-osastolla hallitaan bioenergian hyödyntäminen melko hyvin,
 
Juu...Eivätkös he lämmittäneet isojakin leirikeskuksia bioenergialla 40-luvulla....?