 Teijo K.18.02.2010 12:35:23 | |
|---|---|
Koivulahti: Ihan kaikkea ei ole mullakaan lupaa kertoa - varsinkaan julkisesti. Ok. Ei sitten mitään. | |
 puusormi25.02.2010 23:18:22 (muokattu 25.02.2010 23:18:36) | |
Teijo K.: mitä laatukriteereitä esimerkiksi Matti Nykäsen, INDX ja vastaavien levyt täyttävät. Myyvät sen verran että firma saa omansa pois ja vähän voittoakin jonka se voi hupuloida tuottamalla teemaprogelevyjä jotka myyvät 23kpl valtakunnallisesti. Saapiko lähettää terveisiä? | |
| Teijo K. 26.02.2010 12:28:46 | |
puusormi: Myyvät sen verran että firma saa omansa pois ja vähän voittoakin jonka se voi hupuloida tuottamalla teemaprogelevyjä jotka myyvät 23kpl valtakunnallisesti. Jos myyntiluvut ovat laatukriteereitä, joiden mukaan määritellään demon ja levyn ero, niin suuret vakiintuneet levy-yhtiöthän julkaisevat jatkuvasti demoja. Itseasiassa jos vaikka break even- otetaan rajaksi niin kohtuullisen harva julkaisu on sitten varsinainen levy. | |
 iso j10.04.2010 23:19:08 | |
Demolla on 20 huonoa biisiä. Lopullisella (painetulla)levyllä on 12 parasta ja hyvintehtyä biisiä. Oisko se näin helppoa? Kun ois aina ilta ja Lauantai, eikä koskaan aamu ja Maanantai | |
 Lennu11.04.2010 07:49:53 | |
iso j: Demolla on 20 huonoa biisiä. Lopullisella (painetulla)levyllä on 12 parasta ja hyvintehtyä biisiä. Oisko se näin helppoa? No äh, en mä nyt sanois että mikätahansa White Stripes -levy olis demo. My life is like an Opel-highway. | |
 jannu12.04.2010 14:57:57 | |
iso j: Demolla on 20 huonoa biisiä. Lopullisella (painetulla)levyllä on 12 parasta ja hyvintehtyä biisiä. Oisko se näin helppoa? Voi ku oliskin. | |
 baron12.04.2010 20:56:58 | |
iso j: Demolla on 20 huonoa biisiä. Lopullisella (painetulla)levyllä on 12 parasta ja hyvintehtyä biisiä. Oisko se näin helppoa? Ai, meidän omakustanteella on 6. Pitääkö sille keksiä oma kategoria? You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
 Music_Fighter28.05.2010 00:18:22 | |
Julkaisukelpoisen äänitteen vastakohta on julkaisukelvoton äänite, eikä demo. Kyllä demotkin voidaan julkaista, kuten vaikkapa Jason Beckerin kohdalla: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Raspberry_Jams Eli mikään ei välttämättä erota niitä. Demo voi olla julkaisukelvollinen tai julkaisukelvoton. Se mikä kelpaa julkaisuun on toinen asia. | |
 Juntunen26.01.2012 13:38:42 | |
Vanha ketju joo, mutta tuli aihe ajankohtaiseksi kun aloin funtsimaan, että mihin osoitteeseen tähtään oman bändin itse julkaiseman (Levykauppa-X + digijulkaisu) juuri valmistuneen omakustannetäyspitkän arvosteluun. Kirjoitanko kuoreen "demot" vai pelkän postitusosoitteen. Otan nyt esimerkiksi tässäkin ketjussa aiemmin kirjoittaneen Kimurantin bändin Piecemaker (tsori Kim), jonka edellinen, käsittääkseni ihan studiossa tehty ja hyvältä kuulostava/näyttävä omakustannetäyspitkä meni Soundissa (10/11) demopalstalle eikä levyarvioihin. Toimittaja nosti äänitteen kuukauden "demoksi" ja kirjoitti heti alustuskappaleessa, että levy on valitettavasti molemmilla palstoilla väärässä paikassa: "..minkäs teet, demoa ja omakustannetta on vaikea nykyään erottaa toisistaan, eikä levypalstalla arvioida kuin ns. virallisia, paikkansa vakiinnuttaneiden yhtiöiden julkaisuja." Millä periaatteella nää yleensä toimii vai onko ala just nyt niin murroksessa, että rajaa on mahdoton vetää? Tuleeko laadukkaasta omakustannelevystä demo, jos bändi "julkaisee" sen itse, eikä takana ole yritysmuotoa? Entä jos perustaa toiminimen Juntunen Rekords -nimellä ja kertoo saatteessa että tällanen firma julkaisi? Levyarvosteluissa ympäri medioita näkee julkaisijan kohdalla aika ihmeellisen nimisiä ja varmasti osissa tapauksista bändin omia lafkoja. Lieneekö kaikki edes oikeita yritysmuotoja, vai onko se edes siitä kiinni? En usko että kaikki ainakaan ovat "virallisia, paikkansa vakiinnuttaneita yhtiöitä". Ei ole tarkoitus mitenkään arvostella Soundin linjaa, ymmärrän että juttu on varmaan vähän ongelmallinen, kunhan jonkunlaista selvyyttä kaipaisin näin omakustannemuusikkona. | |
 goashem30.04.2012 11:24:04 | |
Tämä kysymys ei oo mitenkään uus. Me poikain kanssa mietittiin tätä jo joskus v. 94, kun nauhoitimme ensimmäistä (ja viimeistä) studiodemoamme neliraiturikauden jälkeen. Siihen aikaan oltiin aika vahvasti undergroundyhtye, ja ainakin silloin ug-levyt tuppasivat olemaan aikamoista höttöä tuotannoltaan ja soundipolitiikaltaan. Sitten me keksittiin, jospa se ei olekaan demonauha vaan promonauha. En tiiä, mistä tuo tuli. Ehkä olisi ollut vähän kummallista kutsua sekä huonolaatuista neliraituridemoa että suht hyvälaatuista studiodemoa demoksi. Tai sitten Sentenced oli tehnyt sen saman tempun pari vuotta aikaisemmin "Journey to Pohjola" -promonauhallaan. Oli miten oli, nuo demon biisit päätyivät eka levyn loppuun ihan sellaisenaan. Ei ollut rahaa nauhoittaa niitä uusiksi. Ehkä hyvä niin, sillä onpahan senkin ajan kuva nyt tallessa digitaalisessa muodossa. Mutta se alkuperäinen kysymys: mikä erottaa demon julkaisukelpoisesta äänitteestä? Hyvä kysymys. Mun mielestä vain bändi/artisti päättää, ovatko nauhoitetut biisit julkaisukelpoista kamaa ja millä nimellä sen haluaa tuoda muiden tietoisuuteen: demon vai omakustanteen. (No siis, kukapa muukaan sitä päättäis?) Mutta ainakin periaatteessa demolla on omat periaatteensa verrattuna omakustanteeseen. Demon pitää olla näpäkkä ja sen pitää esitellä bändin parasta osaamista. Kun joku työkseen demoja kuunteleva levy-yhtiön tyyppi kuuntelee demoja, niin ei se jaksa kuunnella tunnin pituista demoa. Jos demon ensimmäiset puoli minuuttia ärsyttävät, tyyppi vaihtaa seuraavaan biisiin tai lopettaa kokonaan demon kuuntelemisen. Nykyisenä CD- ja MP3-aikakautena se on suht helppoa verrattuna kasettivuosiin. Mitään pitkiä, turhia introja ei siis demolle kannata tunkea. Tässä mielessä demon "kvaliteetti" on aika lähellä (promo)sinkkua - kumpikin on tarkoitettu pääasiassa bändin esittelyyn. Periaatteessa demolla voi olla huonot soundit ja epätarkkaa soittoa, kunhan bändin potentiaali kuitenkin pääsee esille. Tärkeintä on ne pari-kolme bändin parasta tuotosta ts. hittibiisiä. Käytännössä tietty kannattaa panostaa myös soundeihin ja soittoon :). Mutta kyllähän se raja on häilyvä, niinkuin herra Juntunenkin sanoi. (Pitäs muuten hankkia tuo Dianin levy, Äxästä taitaa löytyä?) En itekään oikein tiedä lehdistön toimintatapaa demo/omakustanne-tapauksessa. Oisko Soundin toimituspäällikkö tai joku Herra Iso Herra ottanut oman linjansa ja pitää siitä vieläkin kiinni, vaikka musamaailma on vuosien aikana muuttunut? Ei se nyt niinkään voi olla, että omakustanne - ilman toiminimeä tai yhtiötä julkaisijana - on aina demo, ja se muuttuu automaattisesti viralliseksi julkaisuksi, jos se julkaistaan "virallisempaa" kautta? "And music... Well, it's just entertainment, folks!" - Devin Townsend. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)