Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Neponen: He ottaisivat yhteyttä ynkkään, että tulisi Suomeen.
 
Miks Ynkän pitäisi tulla Suomeen?

Funkonaut: Miks Ynkän pitäisi tulla Suomeen?
 
Duh... Soittamaan tilulilua.
 
Ite olin Pakkahuoneella jotain vuosia sitten ihmettelemässä menoa. Ihan hauskaahan se oli, kuulla varhaisnuoruuden suosikkibiisejä, joista monet toimii (varauksella) edelleen.

Jequ: Kaikki jotka parasta ynkkää etsii, kuunnelkaa Alcatrazz - Metallic '84 Live.
 
Kyllä se Yngwie vaan parhaimmillaan oli Rising Force, ja Alcatrazz aikoina.
 
Amen. Silloin sen jutuilla oli vielä selkeä pointti. Soolot oli rakennettu tyylillä ja taidolla ja kaverilla oli nuorta näyttämisen halua. :)

Itse väittäisin että huippukohta oli Odyssey ja Trial By Fire. Jälkimmäisen aidosta liveydestä voidaan vääntää kättä vaikka kuinka, mutta onhan se video yks mielestäni parhaista keikkataltionneista koskaan. Siinä on tulta. Far Beyond the Sun siltä albumilta on elävämpi ja rajumpi kuin mikään muu versio.
 
Odyssey sisälsi fiksuimmat biisit, jumalattoman ison yleissoundin ja tietenkin Joe Lynn Turnerin. Hienoin kansi menee kyllä Trilogylle. Hankin sen aikanaan vaan kuvan takia!

Jequ: Kaikki jotka parasta ynkkää etsii, kuunnelkaa Alcatrazz - Metallic '84 Live.
 
Kyllä se Yngwie vaan parhaimmillaan oli Rising Force, ja Alcatrazz aikoina.
 
Alcatrazzia on tullut soiteltua myös :)

Minulla lähti Yngwien kuuntelu siitä kun kuulin biisin Im the viking ensimmäistä kertaa. Sitten hommasinkin levyn Marching Out, joka pyörii edelleen soittimessa välillä. Aivan loppuun kulutettu - eniten kuuntelemani Yngwien levy. Oikeastaan kitaransoiton harjoittelu lähti ihan väärästä päästä liikenteeseen, kun tuolta levyltä piti opetella kaikennäköistä. Nyt jo vuosikausia soitelleena, en edelleenkään kyllä vetele kuin ne riifit suunnilleen. Disciples of Hellin soolo on se mitä oon tahkonnut vuosia, ja nyt sen jo muistaa miten se menee, mutta ei se lähde niinkuin Yngwiellä. Liian korkealle tullut tähdättyä alkumetreillä. :)

Gritsen: Itse väittäisin että huippukohta oli Odyssey ja Trial By Fire. Jälkimmäisen aidosta liveydestä voidaan vääntää kättä vaikka kuinka, mutta onhan se video yks mielestäni parhaista keikkataltionneista koskaan. Siinä on tulta. Far Beyond the Sun siltä albumilta on elävämpi ja rajumpi kuin mikään muu versio.
 
Odyssey sisälsi fiksuimmat biisit, jumalattoman ison yleissoundin ja tietenkin Joe Lynn Turnerin. Hienoin kansi menee kyllä Trilogylle. Hankin sen aikanaan vaan kuvan takia!
 
Mää en Odysseysta tykkää yhtään mutta Trial by Fire on kiistatta videona hieno. Odysseyn molemmin puolin tuli Trilogy ja Eclipse jotka ovat helvetisti parempia.

Eclipse on toki menevä, mutta Göran Edman on vaan melko heikkoääninen näin miehekkääseen musiikkiin. Lohikäärmeistä ja viikingeistä. John Noruminkin eka soololevy on vaan kertakuunneltava tän takia. Eclipsen biisit ovat kyl parempia kun Total Controlin suoraan vanhasta bändistä matkitut biisit. Tai ainakin se yks, "Love Is Meant To Last Forever": http://www.youtube.com/watch?v=JQhPm45olpg&ob=av2e
 
Trilogyn biisien taso heittelee jumalattomasti kyllä. Ovathan ne kaikki hyviä, mutta Fire, You Don't Remember-- ja Crying erottuvat toki todella isolla marginaalilla muista. Boals on ihan kiva.
 
Trilogy Suite, vaikka rakastettava, on hieman pettymys mitä enemmän sitä kuuntelee: kaikki riffit ja osathan ovat mahtavia, mutta jotenkin kokonaisuus olisi kaivannut vähän lisää hallintaa ja vähemmän toistoa. Siitä sit olisi ollut Far Beyond the Sunin voittajaksi ehkä jopa. Olisi teoriassa kiva joskus kokeilla tehdä Musescorella oma sovitus Trilogystä sinfoniaorkesterille! En tiä kyllä et kuinka kauan kestää että saisin massiiviset klassiset pallit sen yrittämiseen ees.

Rising Force ja Trilogy on kyllä molemmat ensikuuntelun perusteella ihan helvetin kovaa kamaa, mitä nyt jälkimmäisellä muutama täytebiisi (Queen in Love, Fire).

Löysin vasta nyt tän artikkelin:
 
http://www.guitarworld.com/archive- … -peers-1994-blindfold-test?page=0,0
 
Aivan mahtavaa shittiä. Ottakaa olut, istukaa alas ja nauttikaa Ynkän kommentoinnista ja ehdottomista totuuksista.

Kiksaus: Löysin vasta nyt tän artikkelin:
 
http://www.guitarworld.com/archive- … -peers-1994-blindfold-test?page=0,0
 
Aivan mahtavaa shittiä. Ottakaa olut, istukaa alas ja nauttikaa Ynkän kommentoinnista ja ehdottomista totuuksista.
 
Lueskelinkin tuon joku aika sitten. Ainoastaan Dream Theaterin ja Jeff Beckin kohdalla maestron arvostelukyky tuntui pettävän.
 
En ole itse ikinä katsonut Housea mutta ilahduin kun törmäsin tähän: http://www.youtube.com/watch?v=BtXNLuyqMaQ

Kiksaus: Löysin vasta nyt tän artikkelin:
 
http://www.guitarworld.com/archive- … -peers-1994-blindfold-test?page=0,0

 
Ynkkä on kuningas =) Täytyy myöntää etten oo samaa mieltä sen kaa Panterasta. Phil Anselmo on aika hyvä laulaja imo ja muutenki Pantera on kovaa kamaa.

Sakmongkol: En ole itse ikinä katsonut Housea mutta ilahduin kun törmäsin tähän: http://www.youtube.com/watch?v=BtXNLuyqMaQ
 
Heh, melekosta :)
 
GW sai ihan hitosti hatemailia tuon Ynkän sokkokuuntelutestin jälkeen. Jengi veti hernettä nokkaan urakalla.

Mikäs noista Ynkän dvd:istä kannattaisi hommata ensimmäisenä?

CountX: Mikäs noista Ynkän dvd:istä kannattaisi hommata ensimmäisenä?
 
Melkein suosittelisin far Beyond The Sunia. Liveä 80-luvulta ja Ynkän musaa parhaimmillaan. Settilistaa kun katsoo, itse DVD:tä en ole nähnyt.

Joo kiitti vinkeistä. Tosiaan unohtui mainita että 80- ja 90-luvun materiaali uppoaa parhaiten. Sanotaan johonkin Alchemyyn asti.

On Alchemykin ihan hyvä. Melkeen jopa väittäisin että Perpetual Flameakin jaksaa kuunnella.

Sakmongkol: On Alchemykin ihan hyvä. Melkeen jopa väittäisin että Perpetual Flameakin jaksaa kuunnella.
 
Samaa mieltä, vaikka noita kahta tulee jostain syystä kuunneltua vähemmän.

Eclipseen asti hienoja biisejä ja hyvinkin tasokasta matskua.Sitten hyvin,hyvin epätasaista kamaa sekä sävellyksellisesti ,että soundillisesti.Tästä huolimatta mies on eräs rock-kitaran suurista vaikuttajista Hendrixin,Van Halenin,Claptonin,Uli jon Rothin ja kumppaneiden rinnalla.On rock -ja varsinkin hevi- kitarointia ennen ja jälkeen Yngwien ekan soolon.Miehen antamat vaikutteet kuuluivat ja kuuluvat edelleen vahvasti oli hän sitten ihmisenä millainen tahansa.Yngwien kohdalla usein miehen vähemmän pieni ego ja vähemmän vaatimaton persoona sotketaan mukaan kun keskustellaan miehen musiikista.
 
Ynkän TOP-levyt minun mielestäni:
 
-Alcatrazz: No parole from rock'n'roll
-Yngwie J.Malmsteen's Rising Force
-Marching Out
-Trilogy
-Odyssey