Kitarat: kitarakamat ›

Jep, musamaailma tuo esp:tä. Aina välillä siellä noita vintage plussia on näkynyt...

Laulava Kylätohtori: Jos joku vertaa kahta stratoa, toisessa vaikka saarni ja toisessa leppä, niin mistä tiedätte mistä se kitaroiden saundiero johtuu? Mistä siis tietää, että se johtuu juuri bodyn materiaalista, eikä kaulasta, otelaudasta, nauhoista, tallasta, tallan blokista, tallan ruuvien kireydestä, käytetyistä kielistä, satulasta tai käytetyn runko/kaulamateriaalin puulajin sisäisestä vaihtelusta?
 
Ja sähköisessä testauksessa vaikuttaa vielä mikit, elektroniikka, johdot, spedut, vahvistimet, elementit ym....?
 
Itse en kyllä moiseen kykene. Mikkien eroa pystyy arvioimaan, kun soittaa ennen vaihtoa ja heti vaihdon jälkeen, mutta yleensä noita muuttujia on niin paljon, että mielestäni on mahdoton rajata saudien erilaisuutta johonkin tiettyyn ominaisuuteen....
 
Ja vielä, varmasti joku pystyy, mutta minä en. Esim. mulla on strato saarnirungolla ja strato leppärungolla, mutta en kyllä silti pysty sanomaan, mitä niissä rungoissa oikeasti on eroa....
 
Plussaa tälle :) Sähkö kitarassa on niin paljon muuttujia jotka vaikuttaa soundiin että aika velho saa olla kun niitä alkaa erittelemään. Ja onko se edes oleellista? Mulla rungossa merkitsee enemmän puun ominaisuudet kuten lujuus, paino jne. Ne vaikuttaa käyttöön.

jos haluaa mark knopflerin soundin ostaa schecterin straton, sen omilla mikeillä, orange squeezer kompuran ja twinin.

RamoQ: Mark Knopflersaundiakin on monenlaista. Ensimmäisiltä levyiltä tuttu saundi taisi olla Stratocaster kytkettynä vuoden -61 Fender Vibroluxiin, välissä tuo mainitsemasi kompura. Eikö aloittaja tätä ensimmäisten levyjen saundia kutakuinkin halunnut?
 
Schecterin Stratot tulivat käyttöön vasta Making Moviesin aikoihin, ja niissäkään ei kaikissa ollut originaalit mikrofonit. Varmaa tietoa ei ole mutta muistelisin että noita Duncanin SLL-1 äijällä taisi jossain Schecterissään olla.

RamoQ: Mark Knopflersaundiakin on monenlaista. Ensimmäisiltä levyiltä tuttu saundi taisi olla Twin kytkettynä vuoden -61 Fenderiin, välissä tuo mainitsemasi kompura. Eikö aloittaja tätä ensimmäisten levyjen saundia kutakuinkin halunnut?
 
Joo vähän hankala puhua sähkökitarasoundista puhumatta samalla vahvistimista vaikka kitarassa kuin kitarassa se ominaissoundinsa onkin.
 
Road Wornissahan on muuten Tex Mex-mikit eikä Texas Specialit kuten Knopfler-signaturessa.
 
E: Jaahas, siis vuoden '61 Vibrolux, ok.

jumara: ...lisää liirumlaarumia. MIJ Tokai stratojen mikit on vähintään samaa tasoa American STD Fenderin mikkien kanssa. Tallamikki saisi ehkä olla kuumempi suhteessa muihin, mutta muuten mainitut Gotohin alnicot on oikeasti hyvät vintagespeksatut mikit. Etenkin kaulapositiossa ihan helvetin hyvä.
 
Yllä mainittu väite jos joku on Muusikoiden.net myytti. Ja eikös jengi osta noin sadan tällaisen kirjoituksen perusteella Tokain lähtökohtanaan "laadukas skeba, johon pitää vaihtaa mikit!" Tuollaisella asenteella psykoakustiikka tekee väistämättä tepposensa.
 
Ja puhun nyt kokemuksesta. Omissakin Tokain lespassa sekä stratossa on käväissyt Duncanin viisysejä/SSL-1:siä ja jopa jotain Bare Knuckleja. Ois voinut senkin kolvaukseen nyhrätyn ajan järkevämmin käyttää. Money and time poorly spent. Vittu kukaan huomannut mitään eroa...
 
No ei se sen enempää ole liirumlaarumia kuin sinunkaan tarinasi. Puhun ihan kokemuksen rintaäänellä tässä mikkiasiassa, enkä yleensä muutenkaan kirjoittele mitään isojen poikien mutu-lässytyksiä omina kirjoituksina.
 
Fenderin Am. Std:hen en osaa verrata, kun ei ole kokemuksia, mutta makuasioitahan nämä. Olisi varmaan pitänyt korostaa enemmän sitä, että Tokain mikit eivät ole minun makuuni, eikä julistaa niitä yleismaailmallisesti huonoiksi...
 
edit. siinä kyllä olen samaa mieltä, että joillain tuntuu olevan käsitys, että Tokaihin olisi pakko vaihtaa mikit. Näinhän asia ei ole ja esim. itselläni on Tokain tele originaalimikeillä ja olen niihin tällä hetkellä tyytyväinen.

Jos Fenderit ei sovi käteen niin onhan muillakin valmistajilla stratoja. Kannattaa ehkä kuikuilla vähän modernimmalla tyylillä tehtyjä niin soittomukavuuskin on eri luokkaa kuin Fenderin kapuloissa.

RamoQ: Mark Knopflersaundiakin on monenlaista. Ensimmäisiltä levyiltä tuttu saundi taisi olla Twin kytkettynä vuoden -61 Fenderiin, välissä tuo mainitsemasi kompura. Eikö aloittaja tätä ensimmäisten levyjen saundia kutakuinkin halunnut?
 
Schecterin Stratot tulivat käyttöön vasta Making Moviesin aikoihin, ja niissäkään ei kaikissa ollut originaalit mikrofonit. Varmaa tietoa ei ole mutta muistelisin että noita Duncanin SLL-1 äijällä taisi jossain Schecterissään olla.
 
Knopflerin soittotyyli on legatomainen ja perustuu paljolti otekäden työskentelyyn. Mark on vasenkätinen ja soittaa oikeakätisen kitaralla, joten otekäsi on poikkeuksellisen etevä ja monet lickit perustuvat juuri tähän.
 
Tällaisessa soittotyylissä pienempi radius voi olla parempi myös soolosoitossa.
 
Niin juu ja Dan Armstrong Orange Squeezer -kompressori ja Music Manin vaffarit olivat miehen kamoja alkuaikoina, vaikka levytyksillä ei liene näitä käytettykään - suosittelen lämpimästi näitä vehkeitä. :)

jos road worn miellytti kannattaa tsekata niistä myös tuo player strato malli siinä on valmiina
texas speciaalit. On hyvä peli mielestäni. Saundia irtoaa vähän joka lähtöön ja sitä saa myös HSS versiona
pearly gates tallassa.

Entäs Gordon-Smithin yksikelaiset kitaramallit, onkos kellään omaa kokemusta? Classic S stratot:
 
http://www.gordonsmithguitars.com/products/category.php?id=7
 
Sillä kysyn, kun oma Les Paulin tapainen GS 2.0 on mielestäni huikean hyvä soinniltaan.
 
Lauantaina kävin kokeilemassa liikkeessä American deluxe stratoa N3 mikeillä, ihan hyvähän se oli, mutta kokeilu tosin jäi vähän sellaiseksi hiplailuksi vain.

GiovanniDiRondo: Knopflerin soittotyyli on legatomainen ja perustuu paljolti otekäden työskentelyyn. Mark on vasenkätinen ja soittaa oikeakätisen kitaralla, joten otekäsi on poikkeuksellisen etevä ja monet lickit perustuvat juuri tähän.
 
No tässä päästiinkin taas tähän tavalliseen. Kitaristi kuulostaa aina itseltään soitti hän millä kamoilla tahansa. Saundi on soittajassa, sitä vain liikutellaan johonkin suuntaan kamavalinnoilla.
 
Saapa tuota Knopflersaundia melkein mistä tahansa Fenderin klassisesta mallista. Vibrolux, Deluxe Reverb, Twin nyt tulevat ensimmäisenä mieleen, joita hemmo on itsekkin kaikkia soittanut jossainvaiheessa elämäänsä.

Ohhoh. Saittepa hienoa vääntöä Mark Knopflersaundista täällä.. :)
Tarkoituksena ei kuitenkaan ole kuulostaa häneltä, vaan hän toimii vaan saundireferenssinä että "jotakin sinneppäin" on se mitä haetaan.
 
aristoteles666: jos haluaa mark knopflerin soundin ostaa schecterin straton, sen omilla mikeillä, orange squeezer kompuran ja twinin.
Itseasiassa minulla oli yksi Schecterin strato, jonka yli vuosi sitten myin bändimme toiselle kitaristille. Siinä oli myös oikein hyväntuntuinen kaula. Kaulamikin tone myös miellytti hyvin paljon, tallahumbuckerin takia se väliasentoklangi jäi kuitenkin siitä mitä itse hain. Vuosi sitten en muutenkaan Stratocasteria osannut Telemiehenä täysin arvostaa.
 
jos road worn miellytti kannattaa tsekata niistä myös tuo player strato malli siinä on valmiina
texas speciaalit. On hyvä peli mielestäni. Saundia irtoaa vähän joka lähtöön ja sitä saa myös HSS versiona
pearly gates tallassa.
Voisitko vähän valottaa lisää mistä Playerista nyt puhut? Classic Player, Boost Player, Modern Player... Fenderillä noita Playersarjoja on. :)
 
Entäs Gordon-Smithin yksikelaiset kitaramallit, onkos kellään omaa kokemusta? Classic S stratot:
Okei, Gordon-Smith kiinnostaa minuakin! Nytkun sivuja selailin niin nykyään pystyy itse myös vaikuttamaan kaulan malliin. Tosin lisähinnasta. Paljonkohan lopullinen hinta olisi.. Pitääkin melkein lähettää tiedusteluja.

Voisitko vähän valottaa lisää mistä Playerista nyt puhut? Classic Player, Boost Player, Modern Player... Fenderillä noita Playersarjoja on. :)
 
http://www.fender.com/products/roadworn/models.php?prodNo=0131062
 
Tuo malli oli mielessä. Roan worn sinua ilmeisesti miellytti muuten paitsi mikkien osalta. Siinä kokeilemassasi taisi olla tex mexit ne ei ole omaankaan korvaan hyvät mutta tosiaan tässä on texas specialit ja hss mallissa pearly gates tallassa.
 
Itselläni on tuollainen valkoinen ja uskallan kyllä suositella.

RamoQ: Mark Knopflersaundia..
 
Tosta voi kurkkia Knopflerin vehkeitä;
 
http://ds.mk-guitar.com/

2randpo: Toisin sanoen laatu muuttuu subjektiiviseksi määreeksi ;).
 
Laatu on aina ja poikkeuksetta subjektiivinen määre, jos ei puhuta selkeistä virheistä. Hän joka uskoo, että soittotuntuma tai soundi on jotenkin objektiivisesti määriteltävissä elää harhoissa.

MadMatt: Liirum laarum....
 
Mennään nyt kerrankin asian ytimeen...
Paras mahdollinen kitara on yksinkertaisesti vain sellainen ettei soittaessa tarvitse edes ajatella millä soittaa.
 
Olet oikeassa, mutta ainakin itselläni menee monta vuotta ennen kuin kitara on niin sisäänajettu, että sitä ei enää tarvitse ajatella tai se ei kiinnitä huomiota.

hallu: Laatu on aina ja poikkeuksetta subjektiivinen määre, jos ei puhuta selkeistä virheistä. Hän joka uskoo, että soittotuntuma tai soundi on jotenkin objektiivisesti määriteltävissä elää harhoissa.
 
Näinpä, ja kuka voi sanoa että se oma näkemys on ainut oikea?

Mitä jos haluaa monipuolisen HSS-mikitetyn, jonka EI ole pakko olla Fender?
Mitäs vaihtoehtoja sitä olisi näiden tavanomaisten vaihtoehtojen lisäksi?
Budjetti ns. edullisemman customin verran (2-3 rahaa).

hallu: Laatu on aina ja poikkeuksetta subjektiivinen määre, jos ei puhuta selkeistä virheistä. Hän joka uskoo, että soittotuntuma tai soundi on jotenkin objektiivisesti määriteltävissä elää harhoissa.
 
Hm, kaikkihan voidaan nähdä subjektiivisena jos niin halutaan. Mikään kun ei näyttäydy objektiivisena ilman subjektien riittävää samanlaisuutta. Tarkoitin edellä sitä, että kun aletaan käyttää esim. mojon kaltaisia termejä laadun perusteina joko suoraan tai epäsuorasti, yleensä myös siedetään enemmän virheitä ja laadun heittelyä (siinä omassa suosikkibrändissä).