Media ja viihde ›

The Avengers ylitti kaikki odotukseni. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun vihdoin näki kaikki lapsuuden rakkaat hahmot samaan aikaan valkokankaalla pistämässä paikkoja paskaksi. Puhetta ja toimintaa oli juuri sopivassa suhteessa, eikä yksikään hahmo jäänyt statistiksi. Huumoripuoli toimi myös helvetin hyvin. Ehdottomasti paras supersankarielokuva tähän mennessä, TDKR saa tehdä tosissaan töitä jos tämän kanssa halajaa kamppailla.
 
4&frac12/5

Meadow: Ehdottomasti paras supersankarielokuva tähän mennessä, TDKR saa tehdä tosissaan töitä jos tämän kanssa halajaa kamppailla.
 
Haluaisin huomauttaa, että Batman ei ole supersankari koska sillä ei ole supervoimia. Mutta sarjakuvafilmatisointeja molemmat toki edustavat.

CountX: Haluaisin huomauttaa, että Batman ei ole supersankari koska sillä ei ole supervoimia. Mutta sarjakuvafilmatisointeja molemmat toki edustavat.
 
Et selvästi tiedä aiheesta yhtään mitään. Batman on supersankari, supervoimattomuudesta riippumatta.

Perse tänne ei nähtävästi tullu ku toi 3D Avengerssi. Wareen sit vittu nii

Loco happy: Perse tänne ei nähtävästi tullu ku toi 3D Avengerssi. Wareen sit vittu nii
 
Katso mieluummin 2D:nä. Jälkikäteen tehty 3D on lähes poikkeuksetta paskaa.

Meadow: Katso mieluummin 2D:nä. Jälkikäteen tehty 3D on lähes poikkeuksetta paskaa.
 
En tajunnu. Wareen 2D:nä. 3D on lähes poikkeuksetta paskaa.
 
Käsitin että sinne tuli myös 2D-Avengers. Käsitin ilmeisesti väärin.
 
Joo, vain toi 3D räpellys =(

Loco happy: En tajunnu. Wareen 2D:nä. 3D on lähes poikkeuksetta paskaa.
 
Käsitin että sinne tuli myös 2D-Avengers. Käsitin ilmeisesti väärin.

Ainoa leffa, jossa 3D on olennainen osa kokemusta, on Herzogin Cave of Forgotten Dreams.

Avengersin kävin itekki katsomassa. Oli ihan paskan kova leffa! Hienoa hömppää. 3D-versio käytiin katsomassa kun normiversio oli täynnä. Kaksdeenä tämä olisi pitänyt nähdä, toimintakohtauksissa oli aistittavissa välillä melkoista mössöä valkokankaalla. Vaan toimi tämä silti ihan vitun hyvin. Supersankareiden läpänheittoa oli ilo seurata ja toimintakohtauksissa oli juuri oikea meininki. Ja Hulk oli aivan upea riehuessaan. Meinasin hypätä penkiltä kun Kapteeni Amerikka heitti "Hulk, smash!"-lainin ja kaaos alkoi. Kapteeni Amerikka oli muuten ehkä leffan ainoa pettymys, ukko ei oikein tehnyt muuta kuin tsemppaili porukkaa ja vähän huitoi kilvellään. Mutta muuten todella awesome.
 
8/10

Esa ja Vesa - auringonlaskun ratsastajat (1994) 3/5
 
Tästä elokuvasta en näköjään enää muistanutkaan kuin pari legendaarisinta kohtausta, joten katselunautinto tuntui jälleen tuoreelta ja itse elokuva huomattavasti paremmalta kuin osasin odottaakaan. Vallan mukavaa "aivot narikkaan" -viihdettähän se oli. Toimintaakin oli juuri sopivasti mukana, ei kuitenkaan vielä liikaa mielestäni. En minä ainakaan ennestään edes tiennyt, että tarinan oli käsikirjoittanut Heikki Vihinen, taisipa mies jossain sivuosaroolissa kuvissa vilahtaakin. Ei tätä nyt mitenkään voi pitää kovinkaan hyvänä elokuvana, ainakaan elokuvallisilta ansioiltaan, mutta kovasti viihdyttävä se kuitenkin mielestäni oli.

Huuliharppukostaja
 
Joskus pari vuotta sitten katoin ekaa kertaa ja silloin ei erityisemmin napannut. Muutenkin tuli kateltua vähä puolikeskittyneenä. Nyt katoin uudestaan ja kyllä oli aivan helkutin eeppinen elokuva. Kylmät väreet iskee monessakin kohtaa ja se loppukohtaus on jotain aivan uskomatonta. Morriconen musiikki ja Leonen ohjaus on täydellinen yhdistelmä. Täytyy vielä mainita Bronsonin katse.
http://www.filmfreakcentral.net/dvd … views/onceuponatimeinthewestcap.jpg
 
5/5

Avengers
 
Ensi-illassa kävin kattelemas 3D:nä. En tiä missä vika, mut eipä tossa tuntunu olevan sitä 3D-efektiä ollenkaan. Tiedä sit oliko hyvä vai huono. Taas on ylläolevat hyvin summanu mun mietteitä, yksi parhaita supersankarileffoja ikinä. Hahmot ja tilanne pohjustettiin hyvin, ja sit kun alko rytisemään niin rytisi kunnolla. Lopputaistelun eeppisyydelle en heti keksi samanlaista vastaavaa - ensin pelkäsin et se on joku pikainen viiden minuutin rymistelu, mut ei voi sanoa kuin huhhuh. Loki ei ole hahmona tuttu, vähän pelkäsin senkin toimivuutta, mut hyvin kolisi.
 
Mut Robert Downey JR ja Tony Stark/Rautamies, siinä on Äijä ja mieesss. Bruce Banner tulee lähellä perässä, tosin eri syistä. Genressään ehoton eliitti. Ja sama itellä, ylitti kaikki odotukset.
 
Hienoja hetkiä muutoinkin, porukka repesi taputtamaan ja hurramaan kun Hulk alkoi pyyhkiä Lokilla lattiaa kesken tämän uhkapuheen. Stan Lee tuntu taasen menevän monella ohi.
 
Tää on sellanen leffa minkä vois kattoa teatterissa uuestaan, tosin ilman 3D-lasien rasitetta.
 
4,5/5

Le Havre. Aki Kaurismäki 2011
 
Vaikka elokuvan aihepiiri liittyy maahanmuuttoon, pidättäytyy Kaurismäki - luonnollisesti - tekemästä yhteiskunnallista analyysia. Suhtautumistapaa kuvannee parhaiten erään henkilön repliikki jonka mukaan hän ei menisi tekemään mitään lainvastaista, sillä "rakastan yhteiskuntaa." Afrikkalaispojan tilanteen kautta kertoja-auteaur-elokuvantekijä käsittelee inhimillisesti, lämpimästi, hellyyttävästi solidaarisuutta ja ihmisten keskinäistä avunantoa. Tai kertoo ja kuvittaa aikuisten sadun. Lavasteet ja kuvauspaikat ovat Laitakaupungin valojen tavoin rakennettu erityisen huolellisesti. Väriajattelu siirtyy lähes hämmästyttävänä toisintona pittoreskeista ulkokuvauskohteista sairaalan seiniin tai hupsun vanhahtavan keittiön kalusteisiin, puvustukseen, jopa Laika-koiran väriin (Akin omakohan). Tekijän voisi arvella näin luovan mustavalkoelokuvalle sen värit.
 
Elokuvan esinemaailmaa karttelee jälleen sijoittumista nykyaikaan. Uutta automallia ei lähikuvasta löydy, eikä kysymyksessä olisi Kaurismäki-elokuva, jollei ikkunanäkymä avautuisi pitsiverhon takaa tai katsojaa hemmoteltaisi jollakin musiikkiaarteella menneiltä vuosikymmeniltä.
 
Vaikka Aki Kaurismäen elokuvien suurin yleisö on Keski-Euroopassa niistä ammennettavien neorealismin ja Ranskan uuden aallon merkityssisältöjen vuoksi, elokuva herättää paradoksaalisen isänmaaylpeyden: minä suomalaisena voin helpoimmin kokea elokuvan omakseni näyttelijävalintoja ja lakonisen dialogin tuottamaa komiikkaa myöten. "Miksi luottaisin sinuun?" - "Sinisten silmieni vuoksi".
 
5/5

Apollo 18
2/5
 
Salaliittoteorioita löytyy jokaiselle. Siinä missä jotkut torvelot uskovat että Armstrong heilui studiossa 60-luvun lopulla niin jotkut varmaan voisivat uskoa tähän "vielä kerran pojat" -tyyliseen ylimääräiseen visiittiin. En tosin tiedä pohjautuuko tuo raina edes oikeaan salaliittoteoriaan vai onko juonen viitekehys täysin revitty Hollywood kynäilijöiden selkänahasta.
 
Kiehtova aiheesta on jokatapauksessa onnistuttu tekemään aika turha ja yhdentekävä pätkä. Juoni tökkii, kerronta ei oikein toimi ja epäuskottavat seikat tekevät elokuvasta suorastaan hölmön. Ehkä tuosta olisi saanut paremman jos oltaisiin enemmän keskitytty psykologiseen kauhuun ja jätetty ne viiden pennin monsterit vähemmälle. Elokuva käyttää jo aika kulunutta "käsivarakamera" efektiä; Blair Witch Projectin, RECin tai vaikkapa Cloverfieldin hengessä. Kyllähän tuon nyt kerran katsoi mutta kyllä viihdyttävyys esim. Cloverfieldissä oli kertaluokkaa kovempi kuin tässä tekeleessä.

Mä en ymmärrä Avengersin älytöntä hehkuttamista. Olihan se ihan ok, mutta esimerkiksi Iron Man toimi mulle paljon paremmin.

Titaanien taistelu (2010)
 
Yksinkertaisesti surkea elokuva. Puhki kulutettuja kliseitä blockbustereista ja ei mitään omaa maustetta whatsoever, joka nostaisi edes hitusen leffan tasoa.
 
Tarina ei kiinnostanut juuri paskan vertaa ja siihen ei saatu mitään imua katsojaa ajatellen. Lähinnä se oli vain kehys "titaanien" rymistelylle. Krakenkin oli kasa paskaa. Mölli kävi irvistelemässä hymyään lopussa ja läväytti lonkerollaan muutaman palikan nurin kylästä. Hirveää. Kerrassaan kauheaa. Loppu oli suorastaan häpeilemättömän iso kasa jöötiä. Eihän tuossa vaiheessa toki enää välittänyt, kun oli selviytynyt noinkin pitkälle katsomisessa.
 
Sam Worthington on todella surkea näyttelijä. Miehen totaalinen eleettömyys ja intohimon puute on läsnä koko ajan. Ei mitään fiilistä. Kenen reittä pitkin se oikein näihin rooleihin kiipeää?
 
1/5

Hirtettyjen kettujen metsä (1986) 2/5
 
Teenpä jälleen vastoin omia toivomuksiani ja sanon, että Arto Paasilinnan kirja oli minusta kyllä huomattavasti parempi kuin tämä Jouko Suikkarin elokuvasovitus samasta aiheesta. Jaksoihan tämänkin nyt toki ihan hyvin loppuun katsella, eikä kirjakaan toisaalta ole aivan Paasilinnan terävintä kärkeä, mutta silti. Henkilöhahmot eivät tahtoneet oikein millään jäädä mieleeni, osalta (sivuosa)näyttelijöistä ihan suoraan sanoen aika huonoakin työtä. Vai menisikö tuokin sitten vain ohjaajan piikkiin, en osaa sanoa. Ihan OK leffa kerran katseltavaksi, mutta se mikä tekee elokuvasta klassikon, se tästä juuri näytti puuttuvan.
 
Uuteen kesään (TM-Films, 2009) 2/5
 
Hiukan sekavahkon oloinen indie-jännäri nuorten telttaretkestä saareen. Sekavuus johtui suurelta osin kohdallani siitä, että minun tuntui olevan hyvin vaikea erottaa henkilöitä toisistaan, vaikka nämä eivät liian samannäköisiä olisi olleetkaan, mutta kovin samanoloisia kuitenkin. Kyllähän tässä kuitenkin yritystä tuntui olevan.
 
Kotikatsomo: Punainen nauha (2011) 3/5
 
Melko hauska filmi jo yli viisikymppisestä veroviraston mikrotukihenkilöstä, joka ei ole vielä koskaan ollut naisen kanssa "sil taval", mutta rakastuu oitis viraston käytävällä vastaankävelevään blondiin, joka osoittautuukin hänen naapurikseen. Kai Lehtiseltä hiukan erityyppinen rooli tällä kertaa, mutta hyvin meni sekin. Uudelleenkatsomisarvoa näillä ei juurikaan taida olla, mutta kerran katselee kyllä oikein mielellään.

Taken
 
Aika kauan meni, että sain katsotuksi leffan. Aivan liian kauan se on kököttänyt hyllyssä odottaen, että tarttuisin siihen ja heittäisin levyn soittimeen. Ei tätä oikein voi kuin kehua. Ihan helvetin hyvä leffa. Liam Neeson yllätti kiven kovana ex-agenttina, joka pisti sileäksi ihan kaiken, mikä tuli hänen ja tyttärensä väliin.
 
4/5

Rhapa: Taken
 
Aika kauan meni, että sain katsotuksi leffan. Aivan liian kauan se on kököttänyt hyllyssä odottaen, että tarttuisin siihen ja heittäisin levyn soittimeen. Ei tätä oikein voi kuin kehua. Ihan helvetin hyvä leffa. Liam Neeson yllätti kiven kovana ex-agenttina, joka pisti sileäksi ihan kaiken, mikä tuli hänen ja tyttärensä väliin.
 
4/5
 
Noh satuinpa itsekin tässä katsovaan kyseisen leffan vapun aikana. Aika samoilla linjoilla, olihan tuo toimintaleffaksi ihan jäätävän kova ja yllättävän uskottava jopa. Juoni nyt oli perinteistäkin perinteisempi ja ennalta-arvattava, mutta harvoinpa vastaavissa leffoissa nyt kovin nerokkaita juonia nähdäänkään. Äärimmäisen viihdyttävä paketti jokatapauksessa.
 
7/10