Kitarat: kitarakamat ›

Nylonhihnalla sukeltaa hieman, jos sä haluat sen sukeltavan. Kevyt kitara onpi Gibsonin SG mitä nyt muutamasta kokemuksia, joten ihan soittajan tapa kannatella kitaraa ilman kättä vaikuttaa.
 
Isoin ongelma itelle oli nuo Standardin mikit jotka ovat liian kuumat ja tukkoiset alapäästä. Specialissa The One ja Jazz ja Stankussa humpparikokoset pysikympit. Molemmat setit toimivat mukavasti.
 
SG:llä on tosiaan helppo päästä ylänauhoille ja vaikka harvoin siellä seikkailen niin moista ominaisuutta osaa joka kerta arvostaa. Huonoryhtisenä osaa arvostaa myös kitaran keveyttä ja muutenkin SG on kursailematon rokkipeli josta oppii tykkäämään, jos niin tahtoo =)

the-Antero: Mites tuo kyseinen kuvan kitara? Sukeltaako kaula kun olet seisaaltaan kitaran kanssa jos käytössä on nylonhihna?
 
Edelleen olen sitämieltä että hihnatapin paikka on se suurin tekijä kaulan sukellukseen....
 
Tossa on nahkahihna, sen kanssa ei ainakaan sukella. En usko että nyloninkaan kanssa pahemmin.

novo: Nylonhihnalla sukeltaa hieman, jos sä haluat sen sukeltavan. Kevyt kitara onpi Gibsonin SG mitä nyt muutamasta kokemuksia, joten ihan soittajan tapa kannatella kitaraa ilman kättä vaikuttaa.
 
SG:llä on tosiaan helppo päästä ylänauhoille ja vaikka harvoin siellä seikkailen niin moista ominaisuutta osaa joka kerta arvostaa. Huonoryhtisenä osaa arvostaa myös kitaran keveyttä ja muutenkin SG on kursailematon rokkipeli josta oppii tykkäämään, jos niin tahtoo =)
 
Kaulapainoisuus, tai sen puute - aika paljon siit soittajan mieltymyksistä kiinni, kokeeko sen ykköskriteeriksi. Liukkaalla nylonremmillä saa minkä hyvänsä kitaran nenilleen, mutta useimmitenhan siinä on soittajan otelautakäsi "tukena ja turvana". Tietysti, jos siihen mahdolliseen lava-lookkiin kuuluu runsaasti niitä "vokalisti ja rummut, muut soittajat taputtavat käsiä yhteen ja poukkivat" -osioita, niin ehkä sitten.
Onhan niitä kaulapainoisiakin kitaroita olemassa. Kannattaa kokeilla vaikka 80-luvun Carvin DC-malleja, joissa on suhteettoman pieni runko, ja painavanpuoleinen vaahterakaula. Tai sitten jotain 12-kielisiä lankkuja, joissa se 12 virityskoneen paino aiheuttaa omat juttunsa.
 
Se kaulapainoisuudesta. SG-kitaroita olen tottunut omassa bändissä katselemaan tuolta 70-luvun puolivälistä asti, ja kestäviä sekä toimivia soittimia ovat olleet.

Sama juttu itellä että nylonhihnalla sukeltaa. Mutta en koe tätä tosiaan hirveäksi ongelmaksi :) ja sitten kun häiritsee niin hommaan sen nahkaremmin....

Täytyy tähänkin ketjuun laittaa varoituksen sana: omistin oikein hyvän 62reissue SG:n mutta en saanut siitä ulos muuta kuin AC/DC:n riffejä. Aina kun otti kitaran syliin sormet hakeutuivat soittamaan australiaa. Piti myydä pois hyvä kitara.

jarmo vh: Täytyy tähänkin ketjuun laittaa varoituksen sana: omistin oikein hyvän 62reissue SG:n mutta en saanut siitä ulos muuta kuin AC/DC:n riffejä. Aina kun otti kitaran syliin sormet hakeutuivat soittamaan australiaa. Piti myydä pois hyvä kitara.
 
Tämä on muuten totta, aina ekana kun Sg:n ottan laukusta niin rupean soittamaan Hell's bellssiä :D

Mä en ole vittumaisuuttani soittanut SG:llä yhtään AC/DC riffiä :D Eipä toi mun ole sukellellut muuten nylonremmilläkään, en ole toisaalta mikään riehuva soittajakaan... ei kärrynpyöriä tai voltteja samaan aikaan.. johtuisko siitä. o_O
 
Mut tota painoa täytyy hehkuttaa kyllä. Mulla oli ongelmia Les Paulin kanssa kun meni hartiat aina jumiin ei ollut chambered ja painoa oli rutkasti. Ja mikä tärkein niin soundi ja soitettavuus on hyvät. Mikeiksi vaihdan tosin joskus P90:set. Nuo paikallaan olevat on ihan toimivat humpparit mun mielestä kuitenkin.

Gabe: En usko että puissa on tosiaan niin paljon heittoa.
 
Et vissiin oo paljon vertaillu?
Jo pelkästään mahonki on semmoinen puulaji jota on todella kevyttä ja aivan saatanan painavaa.
Hyvänä nyrkkisääntönä:
Mitä nopeammin puu on kasvanut, sitä kevyempää se on ja päinvastoin.
Tämäkään ei aina pidä paikkaansa.
Raskaammat eli tiheyäsyisemmat puut eivät resonoi niin voimakkaasti.

Muutamaa olen testannut ja aika samoissa ovat menneet. Puulajeilla on toki paljon eroa. Tarkoitin että esim. SG Standardeissa tuskin on mallin sisällä kovin suuria painoeroja.

Selvä sitten. Sanon vaan että minun yksilöni on ainakin hyvin tasapainossa ja hyvä puiltaan :) En ota kantaa yleisesti muihin. Ne mitä olen kokeillut eli pari standardia, 61RI ja pari fadedia ovat olleet myös hyvin tasapainoisia ja laadukkaita puiltaan.

naavanka_: Et vissiin oo paljon vertaillu?
Jo pelkästään mahonki on semmoinen puulaji jota on todella kevyttä ja aivan saatanan painavaa.
Hyvänä nyrkkisääntönä:
Mitä nopeammin puu on kasvanut, sitä kevyempää se on ja päinvastoin.
Tämäkään ei aina pidä paikkaansa.
Raskaammat eli tiheyäsyisemmat puut eivät resonoi niin voimakkaasti.
 
Mun 2008 Les Paul Standard on ns. chambered, mutta painaa silti hieman yli 4 kg. Saundit on kuitenkin ihan kohillaan.

Minushuman: Mun 2008 Les Paul Standard on ns. chambered, mutta painaa silti hieman yli 4 kg. Saundit on kuitenkin ihan kohillaan.
 
Tein yksikielisen basson harjanvarresta ja mikitin sen Duncan design halpishumpparilla.
Soitin sillä kaksi piisiä livenä ja oli varsin messevä saundi.

naavanka_: Tein yksikielisen basson harjanvarresta ja mikitin sen Duncan design halpishumpparilla.
Soitin sillä kaksi piisiä livenä ja oli varsin messevä saundi.
 
Mä en tiedä mihin vittuun toi harjanvarsi liittyy, mutta mä nyt lähinnä meinasin sitä, että ei toi puun paino suuntaa/toiseen ole kuin suuntaa antava saundien suhteen. Kannattaapi aina koesoitella jos vain mahdollista.

Minushuman: Mä en tiedä mihin vittuun toi harjanvarsi liittyy, mutta mä nyt lähinnä meinasin sitä, että ei toi puun paino suuntaa/toiseen ole kuin suuntaa antava saundien suhteen. Kannattaapi aina koesoitella jos vain mahdollista.
 
Harjanvarsi on vähän niin kuin tissit eli liittyy aina.
 
Niin tuota taisin itsekin sanoa ettei niitä voi suoraan yleistää.

jarmo vh: Täytyy tähänkin ketjuun laittaa varoituksen sana: omistin oikein hyvän 62reissue SG:n mutta en saanut siitä ulos muuta kuin AC/DC:n riffejä. Aina kun otti kitaran syliin sormet hakeutuivat soittamaan australiaa. Piti myydä pois hyvä kitara.
 
Erittäin huono homma todellakin. Otitko yhteyttä myyjäliikkeeseen, varmaan olisi takuuseen jotain säätöä voitu tehdä. Ihan mielenkiinnosta myös kysyisin että kun aloit niitä riffejä kelaamaan niin tuntuiko laulajana olevan tämä edesmennyt Bon Scott vai tämä nykyinen laulaja ? Että kumpi se siellä korvassa soi ?
 
Mutta kaikkineensa, todella harmillista että näin hyvä kitara piti myydä. Mutta ymmärrän kyllä ratkaisun.

Gabe: Selvä sitten. Sanon vaan että minun yksilöni on ainakin hyvin tasapainossa ja hyvä puiltaan :) En ota kantaa yleisesti muihin. Ne mitä olen kokeillut eli pari standardia, 61RI ja pari fadedia ovat olleet myös hyvin tasapainoisia ja laadukkaita puiltaan.
 
Älä Gabe vastaan pullikoi, huono kitara sulla on ja kyllä me se tiedetään... =)

Pullikoinpas perkele! :D
 
Ja tuosta AC/DC:n väkisin tulemisesta sellainen että alkoivatko sormet vaan väkisin soittamaan vai kuuluiko kitarasta itsepäisesti pelkkää AC/DC:tä vaikka mitä olisist soittanut?

Gabe: Pullikoinpas perkele! :D
 
Ja tuosta AC/DC:n väkisin tulemisesta sellainen että alkoivatko sormet vaan väkisin soittamaan vai kuuluiko kitarasta itsepäisesti pelkkää AC/DC:tä vaikka mitä olisist soittanut?
 
Mähän en sitä tiedä kun se oli Jarmo VH:n ongelma.
Mun SG taas soittaa pelkkää Doorsia... Come baby let my fire...
Että ei täälläkään sen paremmin mene...

lonelyplayer: Mähän en sitä tiedä kun se oli Jarmo VH:n ongelma.
Mun SG taas soittaa pelkkää Doorsia... Come baby let my fire...
Että ei täälläkään sen paremmin mene...
 
Tuo on ongelmallista kyllä.. Siinä on joku Krieger-syndrooma. Voisi auttaa, jos hinkkais sitä SG:tä sellasella "inkkarikuvioidulla" leveellä hihnalla. Kannattaa varoa kuitenkin, ettei sitten siitä kitarasta lähde ainoostaan jotain Soul Sacrificea, Black Magic Womania tai vastaavaa.. ;)