| Aihe: Apua hyvän Stratocasterin etsimiseen. | |
|---|
 WnbPunk
27.04.2012 23:07:57 (muokattu 27.04.2012 23:26:39) | |
|
Moi!
Viimeaikoina olen taas yrittänyt opetella soittamaan vähän keskinkertaisella menestyksellä. Kamat vaan ei tunnu oikeilta. Saundimieltymys on viimeaikoina vaihtunut tuonne kantrihenkiseen bluesrillutteluun á'la Mark Knopfler, sekä rautalanka ja surfmeininkeihin, tietenkään unohtamatta funkkiskolinoita.
Joten legendaarista kolahtavaa vintagestratoaundia haetaan. Vaikka en mikään ammattilainen olekkaan, niin haluan kuitenkin hyvän kitaran kun sellaisen hankin, joten laitetaan budjetille raja 1500€ kohdalla, jolla luulisi jo saavan speksejä vastaavan, soivan Straton. Halvemmalla olisi kuitenkin mukava päästä, joten ei tarvitse tarjota vain näitä kalliita.
Etsinnän aloitin tietysti jo omatoimisesti kiertämällä kaupungin musiikkiliikkeet läpi. Toisesta musiikkiliikkeestä löytyi Fendereitä, joita aikani kokeilin ja soittelin. Niistä yksikään ei tuntunut "oikealta" Road Worn oli lähimpänä. Vaikutti aluksi lupaavalta mutta sähköihin kytkettynä oli turhan pistävä ja terävä saundiltaan.
Toinen musiikkiliike tarjosi ESP:n Vintage -sarjan stratoa. Oli valehtelematta paras kitara mitä olen ikinä soittanut. Etenkin miellytti kitaran Kaulaprofiili joka oli käsittääkseni mallia Thin U. Eli ohut, mutta kuitenkin pyöreä, sekä melko kapea.
Kitara kuitenkin myytiin ennenkuin itse sen kerkesin pois hakea, ja tähän samaiseen malliin en ole sen jälkeen törmännyt. Lisäksi vähän samankaltaiset mallit menevät budjetista yli.
Etsinnän tuloksena olen miettinyt tätä mallia. Kenelläkään kokemusta. Haulla ei löytynyt kamalasti:
http://www.thomann.de/fi/fender_american_deluxe_strat_mn_oly.htm
Hinta vaan vähän puistattaa, joten kyttäämällä voisi odottaa käytetyn vastaavan jostain pomppaavan.
Kenelläkään sopivaa kitaraa mielessä? Jos on niin olisin kiitollinen jos haluaisit jakaa tämän informaation kanssani.
Loppuun vielä Specsit:
- Vireensä pitävä Tremolo (Herrasmiesvibrailuihin)
- Vastaava kaula mitä äsken luettelin. Pyöreä, kapea, mutta pienehkö.
- Yksikelaiset (x3)
- Värinä mielellään puna-valkoinen tai valko-punainen. Pleksi on vaihdettavissa helposti.
- Mitä vähemmän rungossa paloja sen miellyttävämpi yllätys.
Epäselvä viesti mutta toivottavasti joku viitsiytyy minua auttamaan. Kiitos!
Onko näin? |
|
Onkos toi värinä homma niinku joku bursti vai joku tuhma lelu:)
Cow`s go moo when they poo -HeavyMetal Farmer |
 slapvete
27.04.2012 23:20:20 (muokattu 27.04.2012 23:21:56) | |
|
Suosittelisin tsekkaamaan Stevie Ray Vaughan- ja Eric Johnson -stratot. SRV:stä lässytetään, että kaula on paksu, mutta se on huru-ukkojen löpinää. Ihan perusmukava se on, paksu tietty johonkin 90-luvun Ibanez RG:hen verrattuna, mutta joo... EJ-stratoa monet taas kehuvat hintaluokkansa parhaaksi. Molemmat pitäisi irrota käytettynä todella kevyesti budjetillasi. Värit nyt sitten on mitä on, mutta jostainhan on aina tingittävä.
"There's something both hysterically funny and totally great about SUCKING at something and REFUSING TO GIVE UP... It really irritates the fuck outta some people."
- Slipperman |
|
Heroooh: Onkos toi värinä homma niinku joku bursti vai joku tuhma lelu:)
Ihan vaan väri tälläkertaa. Käsittääkseni noita tuhmia leluja ei löydy ihan vielä tähän hintaluokkaan :(
Onko näin? |
|
Kävitkö musamaailmassa vai missä? Jos tuo ESP vintage plus kiinnostaa niin varmaan heiltä tohtii kysyä että mikä on tiukka käteishinta? Itse kuolasin sellaista pitkään, mutta päädyin mexico fenderiin. Fenderin kitaroista tuo modern C on melkosen ohut kaula. Itse tykkään siitä.
Onnea metsästykseen ;)
Musiikki ei tunne rajoja, eivätkä kitaristit tunne nuotteja. |
|
Samankaltaisessa tilanteessa kuin ketjun aloittaja ja stratokuume yltyy koko ajan. Tosin musana proge, alternative rock ja pop. Ja kiva jos rautalankaankin soundi sopisi. Tällä hetkellä noissa stratoissa mietityttää lähinnä seuraavat kaksi kysymystä.
Leppä vai saarnirunko? Onko ero soundissa niin merkittävä että esim. musagenren mukaan pitäisi valita?
Onko noiseless N3 mikit hyvät? Vai joutuuko hurinattomuudesta maksamaan jonkinlaisen "hinnan" soundeissa? |
 Gabe
28.04.2012 09:07:43 | |
|
sustain65: Leppä vai saarnirunko? Onko ero soundissa niin merkittävä että esim. musagenren mukaan pitäisi valita?
Onko noiseless N3 mikit hyvät? Vai joutuuko hurinattomuudesta maksamaan jonkinlaisen "hinnan" soundeissa?
Saarni on hiukan kirkkaampi soundiltaan kuin leppä. Ero on kuitenkin niin pieni että mikit ohittaa sen heittämällä. Sustainia mun kokemukseni mukaan on saarnessa enemmän. Käytännön kannalta kun mietitään niin saarni on leppää huomattavasti kovempaa/kestävämpää puuta jos se merkitsee.
Noiseless mikit on ihan ok, mä kaipaan vaan enemmän rähinää.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
|
Gabe: Saarni on hiukan kirkkaampi soundiltaan kuin leppä. Ero on kuitenkin niin pieni että mikit ohittaa sen heittämällä. Sustainia mun kokemukseni mukaan on saarnessa enemmän. Käytännön kannalta kun mietitään niin saarni on leppää huomattavasti kovempaa/kestävämpää puuta jos se merkitsee.
Noiseless mikit on ihan ok, mä kaipaan vaan enemmän rähinää.
Kiitos vinkeistä. Tämän perusteella saarni ja noiseless mikit olisi hyvä yhdistelmä meikäläiselle. Kirkasta clean-soundia haen ja humpparikitarani tarjoavat kyllä hyvin tuota rähinää. Kaupassa kun kokeilin tavallisilla mikeillä varustettua hintavaa Tokain stratoa, niin soittoasennosta riippuvaiset hurinat kyllä ärsyttivät, muuten ko. Tokai oli kyllä mainion tuntuinen. Ihan hyviä kokemuksia N3 mikeistä näyttää netissä olevan eri palstoilla, toki tietysti muunkinlaisia mielipiteitä näkyy. (ei ole asiaa mistä ei olisi eriäviä mielipiteitä) |
|
Jos vintage-straton soundia haet, niin sitä ei noilla N3-mikeillä irtoa; edustavat enemmän modernia (standard-strato) soundia. Itselläni on reissue 60's stratossa Dimarzion Area sarjan setti (58, 58, 61), ja se on kyllä mielestäni erittäin autenttinen. Kinmanin mikit ovat kuulemma myös hyviä, itse en ole testannut. Soundiin toki vaikuttaa paljon moni muukin asia kuten esim. nauhojen koko, soittotuntumaan myös otelaudan radius sekä tietenkin kaulaprofiili. |
Gabe
28.04.2012 10:34:39 | |
|
sustain65: Kiitos vinkeistä. Tämän perusteella saarni ja noiseless mikit olisi hyvä yhdistelmä meikäläiselle. Kirkasta clean-soundia haen ja humpparikitarani tarjoavat kyllä hyvin tuota rähinää.
Tuota yhdistelmää uskaltaisin sit suositella teikälaiselle :) Ei mikään vintage mutta kirkas kuitenkin. Eikä hurise jos se potuttaa :)
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
|
Gabe: Saarni on hiukan kirkkaampi soundiltaan kuin leppä. Ero on kuitenkin niin pieni että mikit ohittaa sen heittämällä. Sustainia mun kokemukseni mukaan on saarnessa enemmän. Käytännön kannalta kun mietitään niin saarni on leppää huomattavasti kovempaa/kestävämpää puuta jos se merkitsee.
Noiseless mikit on ihan ok, mä kaipaan vaan enemmän rähinää.
*Yleensä* saarni on huomattavasti leppää kovempaa eikä soi akustisesti läheskään yhtä hyvin.
Sustainia kovemmassa puussa kyllä on mutta ei "sielua"
Saarneakin on paljon erilaista ja kannattaa aina ensin A/B vertailla sähkökitaroita ilman vahvistinta. |
Gabe
28.04.2012 10:56:44 | |
|
naavanka_: *Yleensä* saarni on huomattavasti leppää kovempaa eikä soi akustisesti läheskään yhtä hyvin.
Sustainia kovemmassa puussa kyllä on mutta ei "sielua"
Saarneakin on paljon erilaista ja kannattaa aina ensin A/B vertailla sähkökitaroita ilman vahvistinta.
Saarnessa on samassa puussakin hirveästi heittoja. Mun saarnirunkoiseni soi nimittäin akustisesti voimakkaammin kuin vastaava leppärunkoinen ja sieluakin oli tuplasti :) Toi mojo muutenkin vaihtelee soittajakohtaisesti niin paljon ettei siitä voi oikein sanoa mitään.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
|
Gabe: Toi mojo muutenkin vaihtelee soittajakohtaisesti niin paljon ettei siitä voi oikein sanoa mitään.
Toisin sanoen laatu muuttuu subjektiiviseksi määreeksi ;). |
Gabe
28.04.2012 11:46:01 | |
|
2randpo: Toisin sanoen laatu muuttuu subjektiiviseksi määreeksi ;).
En sanoisi ihan niinkään. Tuo "sielukkuus" on minusta juuri se tekijä mikä vaihtelee soittajakohtaisesti. Kaksi tasalaatuista kitaraa joista toinen on leppää ja toinen on saarnea, joku kokee että saarnessa on enemmän sielua ja joku taas että lepässä. Eikä tämä kokemus ole mitenkään laatuun liittyvä käsite vaan ihan oman pään sisäistä tuotosta. En usko muutenkaan että runkopuulla on niin suurta soundiin vaikuttavaa tekijää kuin yleensä puhutaan. Jos body vaan pitää mikit kiinni niin se riittää. Tehokkaat mikrofonit vaikuttaa soundiin paljon enemmän kuin runkopuun materiaali.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
|
Flying Finn, toriltakin näkyy löytyvän. |
|
Gabe: En sanoisi ihan niinkään. Tuo "sielukkuus" on minusta juuri se tekijä mikä vaihtelee soittajakohtaisesti. Kaksi tasalaatuista kitaraa joista toinen on leppää ja toinen on saarnea, joku kokee että saarnessa on enemmän sielua ja joku taas että lepässä.
"Sielukkuus" tulee yleensä soittajasta, ei klapista.
Kitaristit olisivat itsekin paremmin kartalla soundimieltymyksistään, jos unohtaisivat kuulokuvaansa kuvaillessaan "mojon", "räyhän", "sielukkuuden", "kirpeyden", "murinan", "punchin" ja muut termit, jotka lainaavat muilta aisteilta ja kokemuksilta. Kannattaa keskittyä kuuntelemaan ihan perus ala-, keski- ja ylätaajuuksia. Ja muistaa, että kitaran taajuusalue on melko rajoittunut, joten kitaristin "yläpää" ei välttämättä korreloi etupään vahtien "yläpään" konseptin kanssa.
Mutta anyway, kuten Gabe totesi, kepit on yksilöitä, ja siksi testaaminen on tärkeää. Testitilanteisiin suosittelisin Voxin tai Fenderin styrkkareita (tai V/F-johdannaisia). Higain-koneet eivät ole parhaita mahdollisia stratojen sielunelemäin erojen luotaamiseen.
"There's something both hysterically funny and totally great about SUCKING at something and REFUSING TO GIVE UP... It really irritates the fuck outta some people."
- Slipperman |
Gabe
28.04.2012 15:27:10 | |
|
Minusta taas on hyvä että siinä kitarassa minkä ostaa on "sitä jotain " ainakin kaikki mitkä ovat jääneet ovat olleet viehättäviä omana kokonaisuutenaan ja sellaiset ihan hyvän kuuloiset on yleensä lähteneet jatkamaan syynä että ei vaan silti tule tartuttua. Joten en sitä mojoakaan lähde ostotilanteessa kriteerinä pois sulkemaan. Toki ykkössijalla ovat soundi ja soitettavuus.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
|
charvette: Flying Finn, toriltakin näkyy löytyvän.
Onko (torin) Flying Finn mielestäsi parempi kuin aloitusviestiin linkattu strato? Miksi? |
|
Gabe: Minusta taas on hyvä että siinä kitarassa minkä ostaa on "sitä jotain " ainakin kaikki mitkä ovat jääneet ovat olleet viehättäviä omana kokonaisuutenaan.
Itse olen huomannut, että esimerkiksi hyvissä Teleissä on hieman korostunut keskialue ja yläkerta, jotka yhdessä saavat aikaan "twangin", ja "spankin" lujempaa plektralla lyödessä.
Ei asiat ole mystiikkaa, vaan sitä, että keppi soi niin kuin pitääkin, ja että sen mikit osana täänenvahvistuspiiriä reagoivat soittajaan musikaalisin tuloksin. Toki laajemmin soittotuntuma vaikuttaa myös kokemuksiin. Yleistäminen ei tosin onnistu ja päreet kuulostavat eri soittajilla erilaisilta, sillä jo soittajien sormet soundaavat erilaisilta -- kuten myös erilaiset plektrat, soittokäden asento jne. Siksi testaamisen tärkeys.
Nojoo, jauhan samoja asioita kuin rikkinäinen älppäri. Olisiko tullut aika heti korkki aukaista? Kenties.
"There's something both hysterically funny and totally great about SUCKING at something and REFUSING TO GIVE UP... It really irritates the fuck outta some people."
- Slipperman |
Gabe
28.04.2012 20:26:21 | |
|
Totta, totta :) Mä tarkoitin lähinnä kitaran väri, onko kaul sävytetty, bodyn muoto jne. Tällaiset seikathan ei vaikuta soundiin mutta vaikuttaa ostotilanteessa.
Ja toiselle paskat mikit voi toisella olla just napakymppi.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
