Kitarat: soittaminen ›

Tässä jäi nyt epäselväksi, että soitatko kitaraa istualtaan vai seisaaltaan.
 
Kitaraa istualtaan soittaessa on lähes mahdoton kehittää ergonomista asentoa. Joku satulatuolin tyyppinen istuin ja kitaran pitäminen hihnassa voisi teoriassa olla mahdollinen, mutta siinäkin tapauksessa kitaran pitäisi olla malliltaan sellainen, että sitä voi tässä asennossa pitää sylissä, tyyppiä SG tai Jazzmaster, jossa rungon alempi kolo on siinä kohdassa missä on reisi.
 
Jos soitttaa seisaaltan, niin ainakin itse uskon, että kitaran roikottaminen liian alhaalla aiheuttaa jännitystä. Toisaalta jos nostaa kitaran ylös, niin Telecasterin ja Les Paulin tyyppiset muotoilemattomien kitaroiden terävä kulma osuus kylkiluuhun. Siinä kun sitten soittelee, niin huomaamatta köyristää selkäänsä tuon takia.
 
Itse olen pyrkinyt soittamaan periaatteessa sellaisessa asennossa kuin B.B.King. Aika monet muutkin merkittävät kitaristit pitävät kitaraa näin.
 
Asennon jonkinlainen vaihtaminen kesken soiton ja kaiken tyyppinen elvistely on äärimmäisen suotavaa jännityksen vähentämiseksi.

GiovanniDiRondo: Kitaraa istualtaan soittaessa on lähes mahdoton kehittää ergonomista asentoa. Joku satulatuolin tyyppinen istuin ja kitaran pitäminen hihnassa voisi teoriassa olla mahdollinen, mutta siinäkin tapauksessa kitaran pitäisi olla malliltaan sellainen, että sitä voi tässä asennossa pitää sylissä, tyyppiä SG tai Jazzmaster.
 
Tai Flying V: http://www.flying-v.ch/nickelback/chad_75_pb.jpg
 
Itse soittelen paljon selällään maaten. Siis kotona, en treeneissä tai keikoilla :)

Numb: Tai Flying V: http://www.flying-v.ch/nickelback/chad_75_pb.jpg
 
Varoittava esimerkki huono soittoasennon vaaroista: vahvistimesta alkaa kuulua epämääräistä digitoitua pörinää ja toinen kulmakarva juuttuu yläasentoon. ;)

GiovanniDiRondo: Varoittava esimerkki huono soittoasennon vaaroista: vahvistimesta alkaa kuulua epämääräistä digitoitua pörinää ja toinen kulmakarva juuttuu yläasentoon. ;)
 
Mä meinasin kirjoittaa, että älkää nyt kiinnittäkö huomiota siihen kuka kuvassa on. Olis näjemmä pitäny... :P
 
Flygarin ongelma istumasoitossa on tietty se, että toimivia asentoja on tasan yksi. Mutta se on hyvä asento kyllä.

turhia kommentteja

GiovanniDiRondo: Kitaraa istualtaan soittaessa on lähes mahdoton kehittää ergonomista asentoa. Joku satulatuolin tyyppinen istuin ja kitaran pitäminen hihnassa voisi teoriassa olla mahdollinen, mutta siinäkin tapauksessa kitaran pitäisi olla malliltaan sellainen, että sitä voi tässä asennossa pitää sylissä, tyyppiä SG tai Jazzmaster, jossa rungon alempi kolo on siinä kohdassa missä on reisi.
 
Kyllä kitaran (ihan teräväreunaisen telecasterinkin) soitto istuallaan ergonomisesti ja paikkoja rikkomatta onnistuu. Pitää vaan treenata hyvä asento selkäytimeen. Ryhti, vasemman käden soittoasento, hihnan korkeus, hartioiden rentous niin jo pötkitään pitkälle. Kunnosta kannattaa myös huolehtia, keho on loppujen lopuksi tärkeä ratas koko koneistossa joka tarvitaan kitaran soittamiseen. Jos on paska kunto eikä lihaksia niin tottakai paikat on jatkuvasti kipeänä. Itse olen ainakin huomannut että liikunta ja venyttely auttavat.

Mulla paikat kipeytyy soittamisesta tosi harvoin. Vasemman käden sormet kylläkin väsyy mikäli on monena päivänä perättäin harjoitellut jotain nopeaa tilusooloa. (otelautakäsi)

lonelyplayer: Itte tulee etupäässä mahallaan soitettua...ongelma on siinä että kielet ihan väkisinkin kuolettuu ja siksi tulee enempi sitä Hevyä soiteltua, siihnähän enempikin dempataan...
 
Kuulostaa nerokkaalta! Tuossahan on sekin hyvä puoli ettei tukehdu vahingossa omaan oksennukseena, niin kuin joillekin kitarasankareille on käynyt.

GiovanniDiRondo: ...hyvä puoli ettei tukehdu vahingossa omaan oksennukseena...
 
Ei s...tana, tää oli hyvä.

Meillä menee bändin kanssa nykyään paljon aikaa siihen, kun muistellaan, mitä sovituksellisia ratkaisuja viimeksi kokeiltiin. Yleensä ei muisteta. Bändin keski-ikä on aika lähellä viittäkymppiä.

glx405: Meillä menee bändin kanssa nykyään paljon aikaa siihen, kun muistellaan, mitä sovituksellisia ratkaisuja viimeksi kokeiltiin. Yleensä ei muisteta. Bändin keski-ikä on aika lähellä viittäkymppiä.
 
Äänittäkää treenit niin ei tarvitse muistella, senkun kuuntelee.

eleeton: Äänittäkää treenit niin ei tarvitse muistella, senkun kuuntelee.
 
Tää on kyllä ollut aivan ehdoton meidän sävellystyössä.

glx405, toi on tyyppivirhe bändeillä. Tämän vuoksi itse jaksan uskoa siihen, että sähköiset nuottitelineet tulevat yleistymään, kunhan niiden hinta tulee olemaan jotenkin järkevä ;-)

Kävin eilen ensimmäistä kertaa neljännesvuosisataan kitaratunnilla.
 
Yllättäen tuo ole erittäin positiivinen kokemus...
... vaikkakin jo tuntemieni soittoa rajoittavien tekijöitten rinnalle löytyi muutama muukin, johon on syytä kiinnittää harjoittelussa huomiota :D
 
Tässä uudessa elämässä on tarkoituksena lähteä liikkeelle tutuista ja turvallista asioista (lue: mollipentatoninen) ja laajentaa tuosta soittimen ja skaalojen hallintaa ottamalla tuo skaala monipuolisemmin eri sävellajeissa otelaudalta haltuun ja samalla myös heti alkuun on tarkoituksena lisätä ilmaisuun tuon pentatonisen skaalan ulkopuolisia säveliä niin samassa sävellajissa ja sen soinnuissa kuin myös tuttujen melodioitten ja sointukuvioitten ohjaamana.
 
Minulla on taas lisää intoa treenata!

MikaHekkanen: Kävin eilen ensimmäistä kertaa neljännesvuosisataan kitaratunnilla.
 
Yllättäen tuo ole erittäin positiivinen kokemus...
... vaikkakin jo tuntemieni soittoa rajoittavien tekijöitten rinnalle löytyi muutama muukin, johon on syytä kiinnittää harjoittelussa huomiota :D
 
Tässä uudessa elämässä on tarkoituksena lähteä liikkeelle tutuista ja turvallista asioista (lue: mollipentatoninen) ja laajentaa tuosta soittimen ja skaalojen hallintaa ottamalla tuo skaala monipuolisemmin eri sävellajeissa otelaudalta haltuun ja samalla myös heti alkuun on tarkoituksena lisätä ilmaisuun tuon pentatonisen skaalan ulkopuolisia säveliä niin samassa sävellajissa ja sen soinnuissa kuin myös tuttujen melodioitten ja sointukuvioitten ohjaamana.
 
Minulla on taas lisää intoa treenata!
 
ite suunnitellu että jos kansalaisopiston tunneille pääsis, tosin saanko itsestäni niin paljon irti että jaksan ottaa ne tosissaan ettei mee ihan jameiks kuitenkin kohtalaisen hintainen kurssi...

korvaoo: ite suunnitellu että jos kansalaisopiston tunneille pääsis, tosin saanko itsestäni niin paljon irti että jaksan ottaa ne tosissaan ettei mee ihan jameiks kuitenkin kohtalaisen hintainen kurssi...
 
Mulla tuo oppiin meneminen oli pitkällisen asian kehittelyn tulos.
Itse kun tunnistin soitostani selkeitä kehityskohteita, joihin tällä hetkellä haluan panostaa, niin motivaatio oppimiseen oli valmiiksi olemassa.

sen verta tutustuin tohon paikalliseen kansalaisopistoon että 110e kausi, 22,5 minuuttia per viikko (tai 45min per 2 viikkoa) ja 13 viikkoa sysykaudella. Tiedän kokemuksesta että tuo 22 minuuttia on melkosen turha aika muulle kun että jaetaan kotitehtävät ja katsotaan onko edelliset opittu, joten taitaa jäädä opetukset kuulematta. Entisaikaan tuo oli hyvänen aika 45 minuuttia per viikko ja koko vuoden kurssi.

Sitten ketjun aloituksen on tullut aloitettua yksityistunneilla käyminen, sekä systemaattinen treeni. Säännöllisesti perusrudimentteja läpi HITAASTI, pääpainon ollessa fraseerauksessa sekä jazz-teorian soveltamisessa käytäntöön. Myös transkriptiot mukana, toistaiseksi vaativin biisi jonka olen saanut plokattua lienee Brubeckin Take Five. Edistystä siis tapahtuu, jopa huikeaa tahtia tietyin osin.
 
Treenimäärä pysyy maltillisena, 1-4 h päivässä, useimmiten kuitenkin noin puolitoista tuntia. Se näyttää riittävän, jos oikeasti keskittyy ja saa vään ohjausta.
 
Vaikka täällä on menty paljonkin ohi varsinaisen aiheen, treenaaminen siis todellakin kannattaa myös vanhemmalla iällä. Ihmeellisintä tässä on se, että aikaa on saanut järjestymään. Kaikkea kun ei tarvitse treenata yhtä soittoa, vaan treenipäivän voi jakaa vaikka kolmeen osaan! Kiitos kaikille kannustuksesta!