Kitarat: soittaminen ›

Niin minkä noitten mukana ois kehittävintä soittaa? Ite soittelen kaikkien mukana, mutta ehkä eniten levyjen mukana.

Niin minkä noitten mukana ois kehittävintä soittaa? Ite soittelen kaikkien mukana, mutta ehkä eniten levyjen mukana.
 
Metronomi on ehkä se joka pysyy temmossa uupumatta. Jokainen noista on hyvä tavallaan. Rumpujen/bändin ollessa mukana kuulee kokonaisuutta yms mutta metronomi on ehkäpä paras jos haluaa harjoitella aika-arvoissa pysymistä.

Itse suosittelisin bändin kanssa soittamista aina kun mahdollista. Tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin pelkkä metronomin töks töks. Metronomi on minusta sellainen välttämätön paha sitten, kun treenaa yksin tekniikkaa. Vähän kuin söisi karkin papereineen. Bändin kanssa on paljon mukavampi treenata.

Kaiken kanssa kannattaa soittaa. Metronomi on säälimättömin harjoittelukapine, mutta noista vain bändi on vuorovaikutteinen ja "orgaaninen" harjoitusapu. Levyn päälle soittaminen nyt on muuten vaan motivoivampaa kuin itsekseen renkuttaminen, eikä se varmasti ainakaan taitoa pahenna.

Kaikki käyttöön. Jokainen hyödyttää omalla tavallaan...

Itse treenaan Band-in-a-box -ohjelman kanssa aika paljon. Ohjelma on muuten aika kehno, mutta sillä on helppo ja nopea tehdä senlaisia miditaustoja kun haluaa.

Kaikki toimivat, eri tavoilla:
 
Metronomi: hyvä sovellus on esim. motoriikkaharjoitukset, joissa hilaa tempoa vähitellen ylöspäin. Toimii aina oikeana taimina - tosin rumpalille voi olla vaikeaa kuulla jos iskut tulevat lyöntien päälle. Silloin toimii rumpukone, ja joku hauska perkkakuvio.
 
Bändi: vuorovaikutteisuus tulikin jo: nurjana puolena on se, että jos komppiryhmä ei oo ihan täsmällinen (epävarmuus filleihin menojen ja niistä tulojen kanssa jne), ja tottuu tuohon liiaksi, voi sitä alkaa pitää ihan normaalina.
 
Levy: Hyvä jos tarttee plokata joku kappale levyltä, esim. jos kyseiseen kipaleeseen tai versioon ei ole nuotteja. Siinä samalla tulee soitettua hyvän taimin kanssa.

Yksi vielä. Nauhurin kanssa soittelu kehittää oikeasti hirveästi, siinä kuulee sitten oikeasti miten paska soittaja on (jos on) kun kuuntelet sitä omaa soittoasi.
Sitä ei nimittäin kuule jos kuuntelet itsenäsi sitä soittoasi samalla kun soitat, sitten kun kuuntelet sitä nauhoitetta, kuuntelet sitä ikäänkuin jonain muuna. Siinä huomaa parhaiten omat virheet ja puutteet.

Nauhurihan on hyvä kapine - sekä yksin että koko bändin tasolla käytettynä - treenaamisen analysoinnin apuvälineenä.
 
Mutta kuitenkin mä lasken sen vähän eri asiaksi kuin nämä muut. Klikki, bändi ja levy ovat kaikki kuitenkin sellaisia asioita, joista soittaja saa taimin muualta kuin omasta päästään. Nauhuri on eri juttu, jos nyt jätetään se yksityiskohta huomioimatta että onhan esim. mulla Fostexissani klikki siinäkin.

Pyh, se on sisäinen syke jonka mukaan soitetaan.

Kyllä se klikki on joka kaikista paras ja samalla armottomin kaveri tuossa treenauksessa on. Ite en älynny heti alusta asti metronomin kanssa opetella soittamaan ja kadun sitä vielä viiden vuoden jälkeenkin!
Kunnolla metronomin kanssa treenattu biisi on sitten helppo soittaa levyn tai bändin kanssa.

Bändin mukana olen itse ainakin kaikkein eniten oppinut. Bändin kanssa veivatessa kehittyy oman tekniikan ja "tulkinnan" lisäksi yhteissoittotaito, mikä on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, ainakin jos bändiläiseksi halajaa.
 
Ja toki bändin kanssa on aina mukava improvisoida ja soitella vaan mitä mieleen pälkähtää. Cd-levy ei oikein tuohon tarkotukseen toimi.

Metronomi lienee tehokkain kaveri tekniikkaa treenatessa...joskin myös tylsin.

Henkilökohtaisesti olen eniten oppinut levyn mukana soittamisesta. Studiolevyissä on time jo valmiiksi kunnossa, eikä ole niin yksitoikkoinen kuin metronomi. Kun pohjan on oppinut kunnolla, voi biisin aikana testailla omia improvisaatioita päälle, varsinkin sooloissa.

midirumpukomppia vaan kehiin ja tempoa oman maun mukaan.

Ja toki bändin kanssa on aina mukava improvisoida ja soitella vaan mitä mieleen pälkähtää. Cd-levy ei oikein tuohon tarkotukseen toimi.
 
Saanen esittää tähän eriävän mielipiteeni: CD toimii tuohon käyttöön mitä parhaiten. Ja bändin kanssa mä taas tykkään toimia suunnitellummin.
 
Mulla on jonkun verran erilaisia taustalevyjä, joiden mukana improta. Saapa soittaa sitä puolen tunnin jazzhäröilyä kun siltä tuntuu ja ilman että ikävystyttää kavereita. Tai haaskaa aikaa tehokkaalta treenaamiselta. Leikkiä ja kokeilla voi toki, ja joskus pitääkin, mutta koska meillä treenaaminen on semmoista että pitäisi saada jotain valmiiksi, ei tuommoiseen jää kovin paljoa aikaa meillä.

Henkilökohtaisesti olen eniten oppinut levyn mukana soittamisesta. Studiolevyissä on time jo valmiiksi kunnossa, eikä ole niin yksitoikkoinen kuin metronomi. Kun pohjan on oppinut kunnolla, voi biisin aikana testailla omia improvisaatioita päälle, varsinkin sooloissa.
 
Allekirjoitan tämän, tykkään kovasti levyjen mukana soittelusta. Metronomin nakutuksesta taasen en sitten yhtään..mieluummin pistän vaikka rumpukoneen paukuttamaan.

Bändin kanssa tykkään ainakin ite soittaa eniten. Mutta jos bändi kusee niin siinä menee vaan ikä ja terveys. Siinä tapauksessa on kiva soittaa levyjen tahdissa. Metronomin kanssa soittaminen kun vähän tylsää...