Kitarat: soittaminen ›

sustain65: Dallasin jaksot katsoin silloin kun ne tuli ensimmäisen kerran
 
Määki! Olisi nekin ajat pitänyt käyttää treenaamiseen.
Tilanne nyt:
* Perussoinnut (M,m,7,maj7,m7) vapailta kieliltä ja barreina on kohtuullisesti hallussa, vitossoinnut tietty, ja lisäksi jonkin verran muitakin sointuja (esim. sus2, sus4). Ymmärrän kuinka sointuja ja käännöksiä muodostetaan. Jonkin verran sujuu nuo käännöksetkin ohuemmilta kieliltä.
* Osaan asteikoista duurin, luonnollisen mollin ja harmonisen mollin, aloittaen juurisävelestä kolmelta paksuimmalta kieleltä - mutta ei nämä toki millään huikealla nopeudella mene.
 
Ei oikein mene. Viikko sitten olin soittamassa ammattilaisen kanssa (kanttori, mutta ei se mitään, osaa se siitä huolimatta soittaa) ja välillä eksyi nk. jatsillisia nuotteja eteen ja niitä sointuja, joissa viisisataa erilaista ylennystä ja alennusta ja muuta. Menee liikaa aikaa, kun yrittää miettiä, miten tuokin sointu otetaan. Biisi on jo silloin jo ohi, kun sen ehkä keksinyt. Ei opi millään, tai ehkä voisi vähän opiskellakin sointujen muodostamista, mutta ei jaksa eikä viitsi. Ehkä ei kuitenkaan oppisi.
 
Ei tässä siis edes ehtisi mitään Dallasia tms. seuraamaan!
Ei niin. Sitä paitsi toinen vävypojista on niin kova soittamaan, että ei kehtaa hänen ollessa talossa soittaa ollenkaan. Ongelma tämäkin.
 
Sitä paitsi, jos ei ole ollut alkuperäisen Dallasin esityskerran aikana katsomisiässä, kuuluuko tähän ketjuun ollenkaan... :)

glx405: Määki! Olisi nekin ajat pitänyt käyttää treenaamiseen.
 
Ei oikein mene. Viikko sitten olin soittamassa ammattilaisen kanssa (kanttori, mutta ei se mitään, osaa se siitä huolimatta soittaa) ja välillä eksyi nk. jatsillisia nuotteja eteen ja niitä sointuja, joissa viisisataa erilaista ylennystä ja alennusta ja muuta. Menee liikaa aikaa, kun yrittää miettiä, miten tuokin sointu otetaan. Biisi on jo silloin jo ohi, kun sen ehkä keksinyt. Ei opi millään, tai ehkä voisi vähän opiskellakin sointujen muodostamista, mutta ei jaksa eikä viitsi. Ehkä ei kuitenkaan oppisi.
 
Ei niin. Sitä paitsi toinen vävypojista on niin kova soittamaan, että ei kehtaa hänen ollessa talossa soittaa ollenkaan. Ongelma tämäkin.
 
Sitä paitsi, jos ei ole ollut alkuperäisen Dallasin esityskerran aikana katsomisiässä, kuuluuko tähän ketjuun ollenkaan... :)
 
Juu, ei mene eksoottisemmat soinnut käytännössä vielä täälläkään, vaikka muodostamista jonkin verran ymmärränkin. Soittaessahan pitää osata jo, ei siinä ehdi enää paljon miettiä.
 
Joko soitat vaan rohkeasti vävypojan kuullen tai sitten et päästä sitä taloon usein. No, soittorohkeutta muiden kuullen puuttuu minultakin, esim. musiikkiliikeessä en oikein vielä kehtaa vetää vahvistimen ja kajarin kautta, vaan kuulokelinjalla mennään.
 
Sinänsä kitaraopettajamme parhaita neuvoja on ollut nimenomaan soittamisen rohkeuteen liittyvä, eli kun soittaa, niin soittaa mieluummin reilulla otteella kuin liian hissutellen ja varovasti. Jos välillä menee vähän pieleen, niin se ei haittaa niin paljon kuin se että koko soitto on himmailua. (Toki johonkin tyylilajiin sopii sellainen herkkä hiplailukin.)
 
Niin, eipä taida kuulua, mutta toisaalta turhaapa on olla tiukka ikärasisti suuntaan tai toiseen.

glx405: Menee liikaa aikaa, kun yrittää miettiä, miten tuokin sointu otetaan. Biisi on jo silloin jo ohi, kun sen ehkä keksinyt. Ei opi millään, tai ehkä voisi vähän opiskellakin sointujen muodostamista, mutta ei jaksa eikä viitsi. Ehkä ei kuitenkaan oppisi.
 
Se on noiden sointujen soittamisen kylmä totuus että toistoja toistoja ja taas toistoja. Niin kauan että ne on mmennyt "sormimuistiin" eikä tarvitse edes miettiä niiden muodostamisia siinä soittovaiheessa. Mulla on mennyt satoja ja taas satoja tunteja pelkkästään sointuharjoitteluun ennenkuin on alkanut sujumaan :) Kyllä ne vaikeimmatkin oppii mutta työtä se vaatii.

Gabe: Se on noiden sointujen soittamisen kylmä totuus että toistoja toistoja ja taas toistoja. Niin kauan että ne on mmennyt "sormimuistiin" eikä tarvitse edes miettiä niiden muodostamisia siinä soittovaiheessa. Mulla on mennyt satoja ja taas satoja tunteja pelkkästään sointuharjoitteluun ennenkuin on alkanut sujumaan :) Kyllä ne vaikeimmatkin oppii mutta työtä se vaatii.
 
Oon huomannut että monessa opetusvideossa on käytetty hieman vaikeampia sointuvaihtoehtoja ( koska alunperinkin on näin soitettu) ,ja siihen sitten soittaminen tökkääkin. Se voidaan hyvin kiertää hieman helpommalla sormituksella joka lähes yhtä hyvältä kuullostaa. Tärkeintä että pääsee soittamaan sujuvasti ja rytmin mukaisesti. Pari päivää olen yritänyt opetella Rory Gallagherin Tattoo Ladya jossa tietyissä soinnuissa Rory käytti peukaloa ala E:n kanssa ja poikkeavaa sormitusta ( vähän Hendrixin tapaan)
 
Mulle oli liian vaikeeta. Toki pitäähän sitä yrittää mutta... ei ainakaan vielä ole onnistunut. Haasteita silti, ei periksi anneta... :)

lonelyplayer: Mulle oli liian vaikeeta. Toki pitäähän sitä yrittää mutta... ei ainakaan vielä ole onnistunut. Haasteita silti, ei periksi anneta... :)
 
Näin on! :) Joskus mahdottomatkin sormitukset jotka aluksi näyttää yli-inhimillisiltä on lopuksi ihan hanskattavissa uutteralla treenaamisella. Täytyy muistaa että keskimäärin sama määrä samanpituisia sormia on joka kitarisrtilla ;D
 
Mutta kuten edellä sanottiin niin ei saa unohtaa soiton iloa :)

sointujen kanssa kitarsitina kannattaa muistaa että oikominen useinmiten ei oo synti. basisti ja mahdollisesti muut soittajat ottaa kuitenkin osan soinnun sävelistä ja harvoin kukaan tulee itkemään jos joku soinnun sävelistä ei soikkaan. Toki se vaatii vähän kokemuspohjaa että tietää mikä jättää soittamatta, mutta treeniä treeniä :)

korvaoo: sointujen kanssa kitarsitina kannattaa muistaa että oikominen useinmiten ei oo synti. basisti ja mahdollisesti muut soittajat ottaa kuitenkin osan soinnun sävelistä ja harvoin kukaan tulee itkemään jos joku soinnun sävelistä ei soikkaan. Toki se vaatii vähän kokemuspohjaa että tietää mikä jättää soittamatta, mutta treeniä treeniä :)
 
Itse olen tullut siihen tulokseen että vähennän täysiä barree sormituksia ja yritän löytää oikealta kuullostavan soinnun vain kolmella kielellä... en osaa selittää.

lonelyplayer: Itse olen tullu siihen tulokseen että vähennän täysiä barree sormituksia ja yritän löytää oikealta kuullostavan soinun vain kolmella kielellä... en osaa selittää.
 
Kuullostaa elämää helpottavalta :) Itse olen sellainen pilkunviilaaja perfektionisti ettei tule yöllä uni silmään jollen opettele pilkulleen.

lonelyplayer: Itse olen tullut siihen tulokseen että vähennän täysiä barree sormituksia ja yritän löytää oikealta kuullostavan soinnun vain kolmella kielellä... en osaa selittää.
 
Tämä on muuten erittäin hyvä taito osata, koska se laajentaa käytettävissä olevia soinnutusmahdollisuuksia todella paljon. Erilaisilla sointukäännöksillä (=soinnun nuotit eri järjestyksessä) voi luoda esimerkiksi pieniä melodiakulkuja komppauksen yhteyteen ja sointujen laajentaminen on helpompaa, koska sointuotteet ovat helpompia. Lisäksi esim. bändin kanssa soittaessa voi kontrolloida sen oman instrumentin tuottamia ääniä paljon tarkemmin.

Tämä on hyvä topic, jaanpa korteni kekoon.
Tulin aiheesta etsimään koska koin (jälleen kerran) herätyksen eilen.
 
Olen nuori soittjavanhus eli 30v. Biisien tekeminen kiinnostaa eniten mutta suurta turhautumista siinä havaittu erinäisistä syistä. Nyt sain taas ajatuksen, josko opettelisin treenaamaan viimein, jos sillä olisi kuitenkin jotain positiivista psyykkistä vaikutusta mikä kenties heijastuisi lopulta myös biisien tekemiseen.
 
Olen aloittanut soittajanurani kunnolla 14 vuotiaana ja viimeistään 16 olin hommannut jo rummut, basson ja kitaran. Kielisoittimia olin ihan bändissä soittanut. Kovin juttu silloin oli Metallica ja tiettyjä hittejä tuli silloin tapailtua kitaralla. Nämä tapailut on jotenkin muistissa vieläkin, sinnepäin -tyylillä ne tietyt riffit. Silloin kaipaisin jotain bändiä joka olisi keskittynyt Metallican soittoon, mutta ei tullut vastaan.
 
Päädyin bändeihin jotka tekivät lähinnä omia biisejä, joku satunnainen cover siellä välissä. En ollut koskaan kurinalainen treenaaja. Olen jäänyt siihen mentaliteettiin etten osaa muiden biisejä enkä edes yritä opetella. Koska ei kiinnosta cover-bändissä soittaa, sinänsä siinä ei pitäisi olla mitään väärää?
 
Mutta siinä on sudenkuoppa, omia biisejä tekee yleensä sellaisia mihin taidot riittää, ei sellaisia mitä varten pitää kehittyä. Sitä jää siihen pisteeseen vuosiksi. Ja se loppujen lopuksi turhauttaa että soittovuosia on takana jo paljon ja siinä mielessä tuntee itsensä vanhukseksi, mutta ei ole koskaan päässyt taidollisesti siihen pisteeseen että voisi soittaa kunnolla niitä biisejä mitä haaveili silloin alkuvaiheessa.
 
En osaa edelleenkään Fade to blackin tai nothing else mattersin sooloja kunnolla, tai osaa niistä riffeistäkään. En ole asiaan panostanutkaan sinänsä, mutta en ole tuntenut tarpeeksi halua asialle.

Hmm,kun tämä nyt tuli huomattua niin pitäisi saada jotain hoitoa noihin särkyihin,soitosta. Oikean puolen hartia/niska/selkälihas ovat todella tiukkoina,ja pelkään että ne haittaavat hoitamattomina soittoa vanhemmalla iällä. Auttakaa ystävät hyvät.

Jumppa ja venyttely. Jos ei auta, niin hierojalle/fysioterapeutille.
 
Ja joka tapauksessa soittoergonomia kuntoon. Nuo oireet ovat viesti siitä, että asennossa tai olemisessa on jotain pielessä.

Numb: Jumppa ja venyttely. Jos ei auta, niin hierojalle/fysioterapeutille.
 
Ja joka tapauksessa soittoergonomia kuntoon. Nuo oireet ovat viesti siitä, että asennossa tai olemisessa on jotain pielessä.
 
Taistelulajeissa käyn,niissä venytellään melko paljon. Taitaa olla fysioterapeutille meno. en tiedä,soittoasento on sitä mitä on. Se taitaa olla ekana kuntoon laitettava asia.

elsewhere: Tämä on muuten erittäin hyvä taito osata, koska se laajentaa käytettävissä olevia soinnutusmahdollisuuksia todella paljon. Erilaisilla sointukäännöksillä (=soinnun nuotit eri järjestyksessä) voi luoda esimerkiksi pieniä melodiakulkuja komppauksen yhteyteen ja sointujen laajentaminen on helpompaa, koska sointuotteet ovat helpompia. Lisäksi esim. bändin kanssa soittaessa voi kontrolloida sen oman instrumentin tuottamia ääniä paljon tarkemmin.
 
esimerkkejä kiitos! t. kohta nelikymppinen(!?) amatööri kitaran soittaja. .

Minkälainen sitten olisi oikea soittoasento noin tarkalleen? Hartiat rentona,selkä suorana,turpa kiinni? Vai?

Todd: Minkälainen sitten olisi oikea soittoasento noin tarkalleen?
 
No tuota... Semmoinen, että ei mene paikat kipeiksi ja jumiin :) Rentouden hakeminen siinä lienee olennaista. Tarkastelee itseään ja soittoasentoaan, että onko jossain jännityksiä ja voiko ne asentoa vaihtamalla purkaa.
 
Hartiat rentona,selkä suorana,turpa kiinni?
 
Mulle on monet suositelleet tuota viimeistä kohtaa.

Numb: Tarkastelee itseään ja soittoasentoaan, että onko jossain jännityksiä ja voiko ne asentoa vaihtamalla purkaa.
 
Mutta kun ne siinä soittaessa tahtovat jäädä aina vähemmälle huomiolle tai sitten kivut tulevat vasta ajan kanssa,esimerkiksi seuraavana aamuna vasta.

Itellä kyllä on ns.K.K. Downing asento paras. Semmonen kevyt etunoja, tarvittaessa venytellään taaksepäin ja vähän pyörähtelyä.

Sitä soittoasentoa kannattaa siinä soiton aikana myös aina tarkistaa, nostelee vähän hartioita ja yrittää saada rennoiksi. Monesti huomaamatti hartiat alkaa nousemaan korvia kohti monella ja siitä koko soittoasento alkaa vääristymään. Eihän sitä alkuun meinaa muistaa sitä tarkistella kesken soiton mutta kun ottaa sellaisen asenteen niin kyllä se siitä. Mikään paikka ei kuitenkaan saisi kiristää tai olla jännittyneenä.