| Aihe: Gibson '55 goldtop vs. '57 vos vs. '58 burst vs. vs. vs.. | 1 |
|---|
 Laiskiainen
16.04.2012 22:48:00 (muokattu 16.04.2012 22:49:25) | |
|
Voi tätä valinnan vaikeutta.
Jos pistäisi budjetin lopullisesti miinukselle niin minkä noista ottaisi?
'55 custom exclusives soft shoulder kaulalla kaasuttaa eniten. Ehkä paras mutta P-90 ja wraptail epäilyttää käytettävyyden kannalta. Hurinaa ja epävireisyyttä? Toisaalta rouhein ja makein?
'57 vos olisi hieno, halvempi ja ns. varma valinta.
'58 burstit, kaikenlaisia upeita pelejä löytyy. Eniten Peter Green fiilistä ja jotenkin 'aikuisen miehen valinta'.
Mustana hevosena '55 refin burst tai jokin Wildwood spesiaali jenkeistä? Kuin karamellejä..mmm
e:typo
- The late bird catches a nap - | |
Okei, eli suoraviivaisemmin:
P90:set keikalla ja treeneissä, onko hurina tonen arvoinen?
Wraptail käytännössä, intonaatioviilaus vastaan toimintavarmuus/sustain?
Kannattaako ostaa kallis kitara noilla specseillä vai onko varmempi humppari + Abr valttia?
- The late bird catches a nap - | |
Laiskiainen: Okei, eli suoraviivaisemmin:
P90:set keikalla ja treeneissä, onko hurina tonen arvoinen?
Wraptail käytännössä, intonaatioviilaus vastaan toimintavarmuus/sustain?
Kannattaako ostaa kallis kitara noilla specseillä vai onko varmempi humppari + Abr valttia?
Treeneissä mä en kauheesti keksi syitä miksi hurinan pitäis hirveesti häiritä? Eritoten kun volan voi vetää nollaan sillon kun kitara ei soita. Sama homma livenä. Ja mun ruoskissa ei nuo P90-mikit hurise just sen enempää kuin vaikka tavan yksikelaisetkaan.
Ja jos tykkää roudata kahta kitaraa muutenkin keikoilla mukana niin sitähän voi vaikka sound checkin aikana katsella huriseeko se P90 liikaa omaan makuun vai ei. Jos hurisee niin ottaa humpparuoskan kehiin.
Wrapista en sano tuon taivaallista kun mulla ei moisia ole ollut mut saahan moisiakin sellaisina että saa intonaatiota säädettyä.
Sinustahan se on kiinni kannattaako ostaa minkämoinen kun sinähän sitä tuut käyttämään.
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. | |
Methis: Wrapista en sano tuon taivaallista kun mulla ei moisia ole ollut mut saahan moisiakin sellaisina että saa intonaatiota säädettyä.
Sinänsä kiintoisa juttu tuo Wrap-talla Gibsoneissa. Jos tuo tallamalli olisi ollut käyttökelpoinen kaikinpuolin, olisi varmaan seuraavina vuosinakin Les Pauleissa ollut käytössä. Mutta jospa siinä jokin mätti ja siirtyivät TOM-kiinnitykseen? Eikös noita wraparoundeja ole joissakin PRS-malleissakin, kuinkas ne niissä pelittävät?
The same thing that makes you live can kill you in the end |  Artist
17.04.2012 15:43:04 (muokattu 17.04.2012 15:46:22) | |
|
Lilli: Sinänsä kiintoisa juttu tuo Wrap-talla Gibsoneissa. Jos tuo tallamalli olisi ollut käyttökelpoinen kaikinpuolin, olisi varmaan seuraavina vuosinakin Les Pauleissa ollut käytössä.
Les Paul Junioreissa ja Specialeissa olikin (niihin IMO se "oikea" tallaratkaisu).
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" | |
Lilli: Sinänsä kiintoisa juttu tuo Wrap-talla Gibsoneissa. Jos tuo tallamalli olisi ollut käyttökelpoinen kaikinpuolin, olisi varmaan seuraavina vuosinakin Les Pauleissa ollut käytössä. Mutta jospa siinä jokin mätti ja siirtyivät TOM-kiinnitykseen? Eikös noita wraparoundeja ole joissakin PRS-malleissakin, kuinkas ne niissä pelittävät?
Kilpalijalla (Fender) oli intonaationsäätö-talla. Siksi piti Gibsoneissakin olla, ja vain halvemmissa malleissa käytettiin myöhemmin wrap-a-roundia.
Luultavasti siksi, että niitä oli valmistettu varastoon, ja kun tehtiin halvempia kitaroita ajateltiin että ne voidaan käyttää hyväksi.
Monet kyllä pitävät wrap-a-round-saundista.
Eikös PRS:n patenttitallassa voida sivuruuveilla vaikuttaa missä kulmassa nuo tallapalat on, ja yrittää saada jonkinlainen kompromissi intonaation suhteen eli se ei ole ihan niin haastava kuin tuo Gibsonin alkuperäinen.
Täytyy myös muistaa, että nykyään käytetään kovin erilaisia kielisettejä. PRS olettaa, että haluat käyttää päällystämätöntä g-kieltä. | |
Näistähän on väitelty in absurdum ulkomaanfoorumeilla mutta ajattelin kokeilla jos löytyisi selkäpiitä karmivia kauhutarinoita tai hunajaisia ylistyslauluja johonkin suuntaan. Itsehän se päätös on tehtävä, tietenkin.
Vain vähän aikaa stratoa rämpytelleenä kallistun nyt ehkä kuitenkin perus humpparipelin puoleen, vaikka se hieman lattealta tuntuu.
- The late bird catches a nap - | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
