| Aihe: Be-Bop-A-Lula '62 | 1 |
|---|
|
Kuuntelin tossa äsken radiosta proggista Pop Eilen-Toissapäivänä. Sieltä tuli The Driftersin esittämänä liveveto Be-Bop-A-Lula vuodelta 1959. EN OLLU IKINÄ KUULLU, vaikka Gene Vincent on kuulunu mun kaikkien aikojen suurimpiin rock-idoleihin. Uskomatonta. En tosin koskaan ollu mikään suuri Shadows-fanaatikko, enemmänkin Ventures-miehiä. Mutta kyllä sentään Cliff Richardia oon joskus diggaillu kovastikin, joten olishan toi pitäny tulla vastaan viimeistään 30 vuotta sitten. Kaikkee sitä kuulee ku vanhaks elää.
http://www.youtube.com/watch?v=qsM6UNAzAMU
Gene Vincent -fanaatikkona en oikein ikinä oppinut arvostamaan Genen twist-versiota aiheesta (Be-Bop-A-Lula '62), joka on lähes suora kopio tosta The Driftersien vedosta. |
 Gona
09.04.2012 07:21:02 | |
|
Ranskalaisella 62 Be Bop A Lula EP:llä on hieno kipale Spaceship to Mars. Se pelasti sen levyn. Be bop sen sijaan on aika kökkö. Ei ole Blue Capsin ja Gallupin voittanutta...
Real Rokko Bibsy Sound |
|
Gona: Ranskalaisella 62 Be Bop A Lula EP:llä on hieno kipale Spaceship to Mars.
Kesällä '81 oltiin kielikurssilla Englannissa. Kielikurssithan oli kovasti muodissa tuolloin. Vaikka itse kurssi oli Englannin lounais-rannikolla, matkalla käytiin sen verran Lontoossa, että ehdin hankkia HMV:stä neljän vinyylin boksin Gene Vincent And The Blue Caps: Rock'N'Roll Legend. Katsoin että "Onhan tässä muutama mulle ennenkuulematon tsipale". Spaceship To Mars oli yks niistä.
http://unclegil.blogspot.com/2011/06/wild-cat.html
Kielikurssilla asuttiin englantilaisissa perheessä. Heti kun tavattiin, perheen isä bongas GeneVincent-rintanapin, joka mulla oli mokkarotsin kauluksessa. Oli kuulemma ollut jonkin sortin GeneVincent-diggari 50/60-lukujen taitteessa. Kyllä Gene ja kumppanit taisivat noihin aikoihin olla kohtuullisen kova sana UK:ssa ja kaiketi myös kanaalin toisella puolen. Suomessa ei Gene Vincentiä ymmärtääkseni tunnettu edes nimeltä kuin todella kapeassa rokkidiggarimarginaalissa.
Kielikurssin pikkukaupungista löydettiin "teddy boys' club", jossa oli aivan hemmetin jännää käydä tutustumassa paikalliseen rock'n'roll-menoon ja alaikäisenä tietysti pämpätä itsemme tuhannen juovuksiin. Paikan suosikkihanaolut on jäänyt mieleen: Tankard. |
|
Kyllä Gene on jumala. Alkuaikojen älppärit on ihan läpikotaista timanttia, 70-luvulle tultaessa alkoikin tahti sitten jo vähän hiipua. Ehkä suurin suosikkini on kuitenkin tämä Joe Meekin tuottama versio Temptation Babysta:
http://www.youtube.com/watch?v=4vGRaE_wIgg
And you don't stand an outside chance |
|
Japanian poikakin teki oman versionsa, Wilko Johnson Bandin avustuksella :D
http://www.youtube.com/watch?v=aAxWQoNOZb4
Minä en bussilla aja. Minä olen minä! -Frank
http://www.myspace.com/themisbeats |
|
rheinone: Kesällä '81 oltiin kielikurssilla Englannissa. Kielikurssithan oli kovasti muodissa tuolloin. Vaikka itse kurssi oli Englannin lounais-rannikolla, matkalla käytiin sen verran Lontoossa, että ehdin hankkia HMV:stä neljän vinyylin boksin Gene Vincent And The Blue Caps: Rock'N'Roll Legend. Katsoin että "Onhan tässä muutama mulle ennenkuulematon tsipale". Spaceship To Mars oli yks niistä.
http://unclegil.blogspot.com/2011/06/wild-cat.html
Kielikurssilla asuttiin englantilaisissa perheessä. Heti kun tavattiin, perheen isä bongas GeneVincent-rintanapin, joka mulla oli mokkarotsin kauluksessa. Oli kuulemma ollut jonkin sortin GeneVincent-diggari 50/60-lukujen taitteessa. Kyllä Gene ja kumppanit taisivat noihin aikoihin olla kohtuullisen kova sana UK:ssa ja kaiketi myös kanaalin toisella puolen. Suomessa ei Gene Vincentiä ymmärtääkseni tunnettu edes nimeltä kuin todella kapeassa rokkidiggarimarginaalissa.
Kielikurssin pikkukaupungista löydettiin "teddy boys' club", jossa oli aivan hemmetin jännää käydä tutustumassa paikalliseen rock'n'roll-menoon ja alaikäisenä tietysti pämpätä itsemme tuhannen juovuksiin. Paikan suosikkihanaolut on jäänyt mieleen: Tankard.
Kyllä Gene Suomessa tunnettiin hyvinkin. Mies kävi esiintymässä Helsingissä ja Lahdessa 1964. R&R-harrastus oli yleismpää kuin usein luullaan. |
|
mandojoe: Kyllä Gene Suomessa tunnettiin hyvinkin. Mies kävi esiintymässä Helsingissä ja Lahdessa 1964. R&R-harrastus oli yleismpää kuin usein luullaan.
No siis tätä mä just hain! Tiedossa on kyllä että pari pistokeikkaa tänne tehtiin. Oon mäkin kuullu Jussi Raittisen tarinoivan siitä ku Gene Vincent kävi Stadissa, mutta that's it. Mut tunnetko henkilökohtaisesti ketään joka ois ollu kuuntelemassa tai muuten vain ois diggaillu Geneä 60-luvulla suomessa? |
|
Just juu, cd-soitin kosahti, joten vanhoja vinyyleitä sitte kuunteluun...
Cliff Gallupin aikaista Blue Capsiä on tässä tullu kuuneltua tänään: Äij säaetana, ku on tiukkaa soittoa edelleen näinkin taannehtivasti kuunneltuna.
Ihmettelen edelleen miten noin tiukka jengi saatiin raavittua kasaan silloin '56? Nashville A-porukkaa ei tarvittu, eikä ne ois mitenkään voinu silloista The Blue Capsia svengissä pestäkään?
!'ve been wandering sideways. I've stared rigth into the sun. |
|
Ja se nashvillen soundi noissa genenkin -56 levytyksissä - se on aivan huikea!! |
 rheinone
28.07.2017 21:41:37 (muokattu 28.07.2017 21:44:13) | |
|
jaripat: Ja se nashvillen soundi noissa genenkin -56 levytyksissä - se on aivan huikea!!
Jep jep, Nashvillen tuotannolle propsit tottakai.
Just tänään Sounds Like Gene Vincentiä kuunnellessani funtsin, ett ku joku lähtis skulaa Genen myöhempää tuotantoa 56/57-staililla, oisin heti messissä, höhö. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
