Aihe: Erittäin hyvää luettavaa 1 | |
|---|---|
 T-Stag11.04.2012 00:30:08 | |
Tässäpä tärkeää asiaa. Artikkeli tulee olemaan viisiosainen, kaksi ensimmäistä osaa ovat jo luettavissa. Tästä ei päässyt irti ennen kuin sen oli lukenut kokonaan.. http://thetrichordist.wordpress.com … oss-worse-than-the-old-boss-part-1/ | |
 arc11.04.2012 00:38:56 | |
Voisit kenties pohjustaa tekstiä hieman? Kovin moni ei lähde random-linkkiä välttamättä lukemaan | |
| T-Stag 11.04.2012 00:59:41 | |
arc: Voisit kenties pohjustaa tekstiä hieman? Kovin moni ei lähde random-linkkiä välttamättä lukemaan Kirjoittaja on David Lowery (http://en.wikipedia.org/wiki/David_Lowery) ja tässä on kirjoituksen (joka on itse asiassa puheenvuoro) esipuhe: "What follows is based on my notes and slides from my talk at SF Music Tech Summit. I realize that Im about to alienate some of my friends that work on the tech side of the music business. These are good well intentioned people who genuinely want to help musicians succeed in the new digital paradigm. But if we are gonna come up with a system to compensate artists fairly in the new digital age we need an honest discussion of what is going on. The tech side of the music business really needs to look at how their actions and policies negatively impact artists, just as they have pointed out the negative effect record company actions have had on artists. Too often the debate has been pirates vs the RIAA. This is ridiculous because the artists, the 99 percent of the music business are left out of the debate. Im not advocating going back to the old record label model, to an industry dominated by the big three multi-national labels. This is a bit of hyperbole intended to make us all think about this question: Is the new digital model better for the artist?" | |
 JudeJude11.04.2012 11:54:44 | |
Olen itse musiikintekijänä miettinyt paljon tätä Internetin mahdollistamaa (musiikki)tiedostojen laajamittaista levitystä. Minusta tuntuu, että meneillään on kaksi erisuuntaista, toisiaan täydentävää suuntausta. Toisaalta kaikki musiikki on heti julkaisun jälkeen (tai joskus sitä ennenkin) saatavilla kaikkialla maailmassa. Se tekee musiikista, taiteesta, perustavalla tavalla arkista, maallista, käyttökamaa, arvotonta. Kun kaiken voi saada heti, millään ei ole arvoa. Miksi kiintyä yhteen albumiin, kun artistin koko tuotannon voi lada sekunneissa? Toisaalta ihminen nyt kuitenkin kaipaa usein jotain käsinkosketeltavaa, konkreettista. Fyysisen äänitteen kansia voi ihailla, kansilehtistä selata, hyvälaatuista pahvikantta tunnustella - melkein kaikkeja aisteja voi käyttää. Hyvin tehty albumikokonaisuus on jollain tapaa maallisen ja arkisen vastakohta - arjesta erillään, poikkeuksellinen, uniikki, arvokas. Mp3-tiedostoja ei voi näin hyödyntää. Ero on kuin Magyar Fehér Borilla ja viiden puttonin Tokajinviinillä. Edellisen arvo on välinearvo, se on käyttömatskua kesäillan kännäämiseen. Jälkimmäinen on itseisarvo, päämäärä sinällään. Molemmat tavat ovat tietenkin omalla tavallaan arvokkaita. Molempia tarvitaan - elämä ei voi olla pelkkää hifistelijän huippuhetkeä, mutta pelkkä jatkuva arkikin on aika uuvuttavaa. "All work and no play makes Jack a dull boy" - ja toisaalta: "ei makeaa mahan täydeltä." Tiedän, että kaikki, mikä studiossa levylle menee, on ennen pitkää jaossa kaikkien saada. Ajattelen kuitenkin itse, että levykin on vain välinearvo. Se saa ehkä ihmiset innostumaan musiikistani, tulemaan keikoille, olemaan läsnä yhteisessä kokemuksessa. Se pätee myös siihen tylsään konkretiaan, rahan ansaitsemiseen musiikilla: keikkaliksat ja Teosto-maksut ovat ainakin minulle se ensisijainen tulonlähde musiikista. Levymyyntirahat laitetaan enimmiltä osin syrjään että voidaan tehdä se seuraavakin levy. Itse olen tehnyt kaikki tähänastiset levyni joko omakustanteina tai pienten levyfirmojen kautta. Silloin voi itse vaikuttaa siihen, millainen lopputulema käytännössä on. Voi tehdä sellaisen levyn, joka itseä miellyttää, ei sellaista, joka yrittää miellyttää kaikkia - sehän ei koskaan onnistu. Itseilmaisustahan tässä loppujen lopuksi on kyse, ei rahasta. "Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta
http://soundcloud.com/hohka | |
 Kalmo11.04.2012 18:41:18 (muokattu 11.04.2012 18:42:53) | |
JudeJude: Kun kaiken voi saada heti, millään ei ole arvoa.. Inhottavan totta niin monella tapaa, ja monella elämänalueella. Mikä on nykyskidille enää niin sykähdyttävää, että sen muistaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua jokaista yksityiskohtaa myöten? Eräällä toisella foorumilla joukko meitä keski-ikäisiä tuumi, keskittyvätkö nykyiset musankuluttajat musiikkiin enää lainkaan. Istutaanko minkään levyn kanssa porukalla, suljetaan TV, tietsikka ja kuunnellaan puhumatta koko levy alusta loppuun? Tuskin. Mualima muuttuu. Yli kolmekymppiseksi asti minun ikäpolveni miusiikinystävät tuskailivat, miten saisi rahaa laadukkaiden musankuunteluvehkeiden hankkimiseen. Nykyään ei äänenlaatukaan enää kuulu musan harrastamiseen. Musaa kulutetaan kuin huonoa makkaraa - puolet lentää aina roskiin. Ja sitten ihmetellään, että joku musaa työkseen tekevä haluaisi siitä palkankin. Tuohon kirjoitukseen nimenomaisesti liittyen: Ennen muutama iso levy-yhtiö katsoi voivansa kohdella taiteilijoita melkein miten tahtoi, nyt jokainen kolmetoistavuotias tekee niin."Mikä on sun, on myös mun, mutta mikä on mun on mun". Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
| T-Stag 13.04.2012 00:27:02 | |
Kolmas osa luettavissa, mukana mm. aika mielenkiintoista asiaa Googlen toiminnasta. http://thetrichordist.wordpress.com … oss-worse-than-the-old-boss-part-3/ | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)