| Aihe: Huonot kokemukset lehmuksesta eli basswoodista kitarapuuna | |
|---|
|
Olen omistanut elämäni varrella jos jonkinmoisia sähkökitaroita, ja aina ne lehmusrunkoiset ovat olleet mielestäni akustiselta soundiltaan huonoimpia ja huonointen resonoivia. Olen käsittänyt että lehmus helposti työstettävänä ja halpana materiaalina on oiva halpojen kitaroiden puu, mutta myös jotkin kalliimmat mallit (ibanez rg/ JS) omaavat tuota.
Ibanezin RG:n prestigeissa kuin myös JS1000 mallissa, jossa pitäisi olla sitä parempaa amerikan lehmusta ei resonointi ja akustinen soundi ole mielestäni ollut yhtään sen parempaa kuin halvemmissakaan. Eli jos summaan lehmuksen huonoja puolia omasta mielestäni niin tulee heti mieleen
- huono ala ja yläpää
- keskialuetta jää jäljelle toki, jopa hieman liikaa ja akustinen soundi tukkoisa. Jopa vaikeaa korjata mikeillä.
- ei resonoi kovin voimakkaasti, etenkään mahonkiin verrattuna
Ehkä minulle on sattunut käteen vain huonoja yksilöitä, ja edellä oleva arvio onkin kovin subjektiivinen.Mutta voisko joku kertoa mikä lehmuksessa on niin hyvää että sitä laitetaan myös kalliimpiin kitaroihin puuksi?
nimimerkillä "Ihmettelevä"
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better | |
No sä sanoit jotakuinkin omat ajatukset aiheesta. Muutama päivä takaperin juuri tokaisin kitaradadassa, että vielä on testaamatta ihan rehellisesti helvetin hyvin soiva lehmuskitara, hintaluokkaan katsomatta. Kai noitakin on, ei vaan oo tullut vielä yhtään vastaan.
Lehmuksen hyväksi puoleksi täytyy sanoa, että siitä tehdyistä sähkökitaroista saa usein helposti ulos sellaisen supersmoothin nintendotilusoundin. :)
"Gradually slide from 12-bar Blues to a more Vivaldi-like cadenza. Intonation!" |  Gabe
10.04.2012 10:05:18 | |
|
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Lehmus on kaiken lisäksi aika pehmeä puu ja aika herkkä kolhuille.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. | |
Mulla on '89 Ibanez Jem, joka on lehmusta. Paremmin sähköittä soivaa kitaraa ei ole tullut vastaan. | |
tender.insanity: Mulla on '89 Ibanez Jem, joka on lehmusta. Paremmin sähköittä soivaa kitaraa ei ole tullut vastaan.
Osaatko sanoa onko siinä amerikan lehmusta runkona tai jotain muuta erikoisempaa, vai kenties ihan tavallinen basswood?
Miten resonoiko mahongin tapaan voimakkaasti läpi bodyn jos pistät esimerkiksi ala-E:n soimaan?
How many guitarist does it take to screw in a light bulb? Answer 50, one to screw it in, and 49 to stand back and say I could do that better |  mhelin
10.04.2012 18:20:58 (muokattu 10.04.2012 19:42:34) | |
|
Midrange: lehmuksen huonoja puolia omasta mielestäni niin tulee heti mieleen
- ei resonoi kovin voimakkaasti, etenkään mahonkiin verrattuna
Musta tuo resonoimattomuus on vaan hyvä ominaisuus, tai siis on toisaalta, koska resonointi syö sustainia. Tosin lehmus ei sitten väritä saundia niin paljoa ja on enemmän mikeistä, kielistä ja elektroniikasta kiinni se mikä on lopullinen saundi. Akustisella saundilla ei ole kyllä mitään merkitystä sinällään sähkösoittimissa.
Paulownia olisi mielenkiintoinen kitarapuu mutta sitä aika vähän käytetään saatika on saatavilla (Saksassa käsittääkseni aloitellaan paulownian kasvatusta). Dean on käyttänyt tuota jossain malleissaan, ja viimeinen käyttäjä on Fender joka tosin käyttää puusta nimeä "empress", suomenkielinen nimi on keisaripuu:
http://www.thomann.de/fi/fender_empress_telecaster_vwt.htm
http://www.fender.com/en-FI/products/search.php/?partno=0170143742
(empress mainitaan tällä sivulla: http://gaskellguitars.com/downloads/77.html ) |  PIM
11.04.2012 12:13:17 | |
|
Aika erikoista, kun omat huomioni lehmuksesta on tasan päinvastaiset, eli omien huomioideni mukaa lehmus jos mikä resonoi. Tällä hetkellä en taida omistaa kuin kaksi lehmusrunkoista kitaraa eli alkuperäisen Variaxin ja Fender Will Ray Jazz-a-casterin, jotka molemmat kyllä resonoivat ihan komeasti, vaikka esim. Jazz-a-casterissa on lehtikultauksen päällä vielä paksu lakka. | |
Yhden Ibanezin RG550 anniversary -kitaran tiedän, joka on oikeasti pirun hyväsaundinen, vaikka lehmusta onkin. Varmaan sitten parempaa laatua. Toisaalta täysin samoilla mikeillä ja puilla soiva UV7 ei sitten murissut niin yhtään :) | ATIA
11.04.2012 18:16:29 (muokattu 11.04.2012 18:16:51) | |
|
mhelin: Akustisella saundilla ei ole kyllä mitään merkitystä sinällään sähkösoittimissa.
Minun kokemukseni mukaan, sähkökitara joka soi hyvin (rikkaasti ja vivahteikkaasti) akustisesti, soi hyvin myös sähköisesti, ja saundi on rikkaampi. |  Aki
12.04.2012 01:02:26 | |
|
mhelin: Akustisella saundilla ei ole kyllä mitään merkitystä sinällään sähkösoittimissa.
Nyt meni vähän huti. Siinäkin mielessä että sähkökitara on akustinen soitin joka on vain vahvistettu sähköisesti. Tämän takia sähkökitaran puuvalinnoilla ja esimerkiksi tallalla on merkittävä merkitys kitaran soundiin. Toki myös kaulan liitoksella sekä rungon koolla ja muodolla. Syntikka on sähkösoitin, joten siinä ei esimerkiksi koskettimien tai rungon materiaalilla ole soundiin merkitystä.
Mitä lehmukseen tulee, se on jostain syystä tavallisin runkomateriaali hevikitaroissa. Vahva (akustinen) runkosointi ei sen tyylin kepukoissa ilmeisesti ole erityisen toivottua.
"Jos ei kunnolla kuule mitä tekee/on tullu tehtyä, niin käy kuin valtion firmassa. Tietämätön laittaa osaamattoman tekemään tarpeetonta, ni siinä on koko turha työ vaarassa mennä ihan hukkaan."
- rintapek 10.1.2012 |  -HP-
17.04.2012 12:12:56 | |
|
Lehmus on kieltämättä kinkkinen soitinpuu. Itelläni eka kitara on juurikin lehmuksesta valmistettu strato, eikä sen runko soinut lainkaan ja painoi kuin synti. Mutta kun nyt muutama kuukausi takaperin päätin säätää sen tip-top niin jotain ratkaisevaa tapahtu ilmeisesti ja runko alkoi soimaan aivan tajuttoman massiivisesti! (en puhu jousien soimisesta) Nyt se on mun mielestä parhaiten soiva kitara mihin oon törmänny tähän mennessä.
Ehkä lehmus on materiaalina vain hyvin onnistuessaan oikeanlaisen kaulan kanssa erinomainen? Näin minä tulkitsisin.
Immature asshole | |
-HP-: lehmuksesta valmistettu strato, eikä sen runko soinut lainkaan ja painoi kuin synti.
Eihän lehmus paina mitään? Ainakin meikän lehmus-Charvel on kevyt kuin höyhen.
Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. | |
Porukka ulkomaalaisilla foorumeilla on kehunut kovasti vaahtera/lehmus komboa...
BTW, tietääkö kukaan muuten mistä saisi suomesta ostettua laadukasta lehmusta rungon rakennukseen? | |
No itselläni ei ole huonoja kokemuksia lehmuksesta soitin-puuna.
Omistan Don Groshin Bent Top Customin,jossa vaahtera-lehmus runko ym..
Mulla on erittäin hyviä kokemuksia ko. soitin-puusta vaikka kyseessä myös se
vaahtera kansi,mikä hyvinkin vaikuttaa soundiin. Eihän lehmus vedä vertoja toisaalta mahonkiin,joka on kitaran soitin-puuna ehkä mielestäni parhampia.
Jos kyseessä on laaadukas kitara kaikin puolin ainakin vaahtera-lehmus body
kitarasta saa irti maukkaita saundeja - I love it ! | |
Lehmus taitaa olla se paras kompromissipuu joka ei niin nirsoile muista osista/materiaaliesta esim. kaulan puusta. Sopii kaikkiin yhdistelmiin. Lisäksi kevyttä ja helppoa työstää.
John Suhrin mukaanhan soundien "Holy Grail" on lehmusbody loimuvaahtera kannella. | |
Aki: Nyt meni vähän huti. Siinäkin mielessä että sähkökitara on akustinen soitin joka on vain vahvistettu sähköisesti. Tämän takia ...
Siis sillä miltä sähkökitara akustisesti kuulostaa ei ole tosiaankaan mitään väliä käytännössä (tosin silloin on jos käyttää esim. piezomikkiä tallan alla akustisen kitaran saundin saamiseksi). Se ei tarkoita samaa etteivätkö sähköisen ja akustisen saundin "hyvyys" tai ominaisuudet jotenkin (suoraan tai kääntäen) korreloisi. Jos sähkökitara soi akustisesti hiljaa se voi hyvinkin tarkoittaa sitä että kielten liike-energiaa ei kulu äänen tuottamiseen (liike-energian muuttamiseen äänienergiaksi) jolloin siis sustain on parempi (olettaen että kielen liike-energiaa ei häviä muuallekaan tallan ja nauhan väliltä). Toisaalta jos sustain on hyvä sen kuulee akustisestikin jotenkin. Kääntäen akustisessa banjossa taas maksimoidaan äänen voimakkuus, sustaista ei ole tietoakaan (sähköbanjo muuten on mielenkiintoinen soitin, kannattaa kokeilla jos sellaisen sattuu joskus tapaamaan). Asian kannalta mielenkiintoista olisi tutkia saundiasiaa esim. äänittämällä signaalia esim. konkkamikillä akustisesti ja sähkökitaran omasta mikistä sähköisesti ja vertaamalla spektrejä keskenään.
Sähkökitara ei ole akustinen soitin vaan elektro-mekaaninen soitin, ja sen puulajien valinnalla ja ominaisuuksilla on ensisijaisesti tarkoitus vaikuttaa mekaanisesti vain sähköiseen saundiin - attakki/sustain akselilla verhokäyrään, ja toisaalta harmonisten suhteen äänensävyyn. Toki jos kitaran ääni vahvistetaankin ensisijaisesti akustisesella mikrofonilla (eikä magneettisella) niin tällöin voidaan ajatella että kyse on akustisesta soittimesta. | Aki
19.04.2012 04:13:11 | |
|
mhelin: Siis sillä miltä sähkökitara akustisesti kuulostaa ei ole tosiaankaan mitään väliä käytännössä
Voi kyllä sillä on, todella paljon. Esimerkiksi PAF-tyylinen mikki 24,75" -skaalaisessakin telessä kuulostaa kovin erilaiselta kuin Les Paulissa, koska kitarat ovat akustisesti hyvin eri soundisia. Toimii mikrofoni millä periaatteella vain, yhtälailla se vain poimii vain jo olemassa olevan soundin. Magneettimikrofoni toki värittää itsessään soundia runsaasti, mutta yhtälailla se poimii sen värähtelyn jonka kieli kitarassa muodostaa.
Asian kannalta mielenkiintoista olisi tutkia saundiasiaa esim. äänittämällä signaalia esim. konkkamikillä akustisesti ja sähkökitaran omasta mikistä sähköisesti ja vertaamalla spektrejä keskenään.
Spektrien vertaaminen on turhaa koska soittajan on lähes mahdotonta soittaa samalla tavalla kahta kertaa, etenkin kahdella eri kitaralla. Mutta kyllä se konkkamikki kertoi mulle aikoinaan ihan saman kuin ihmisen korva; eri sähkökitarat kuulostavat akustisesti hyvin erilaisilta.
Sähkökitara ei ole akustinen soitin vaan elektro-mekaaninen soitin
Jaa että elektro-mekaaninen. Tiesitkö että kun Googlelta kysyy "elektro-mekaaninen", saa tulokseksi lähinnä Abloyn suuren turvallisuusluokan lukitusjärjestelmiä? Sähkökitaroita ei tullut vastaan ensimmäisellä viidellä sivulla. "Elektro-mekaaninen kitara" sen sijaan tietää kertoa elektro-mekaanisista kosketinsoittimista, mm. Mellotron:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mellotron
Kitaran äänen muodostaa värähtelijä, ei elektroniikka eikä mekaniikka.
ja sen puulajien valinnalla ja ominaisuuksilla on ensisijaisesti tarkoitus vaikuttaa mekaanisesti vain sähköiseen saundiin - attakki/sustain akselilla verhokäyrään, ja toisaalta harmonisten suhteen äänensävyyn.
Käytät termiä "mekaaninen" vähän väärissä yhteyksissä. Generaattori vaikuttaa sähköpiiriin mekaanisesti. Kieli värähtelee (riittävällä tarkkuudella) samalla tavalla vaikka kitarasta otettaisiin elektroniikka pois, äänen tuottaminen ei siis ole elektroniikasta kiinni. Atakki, sustain ja harmoniset kerrannaiset ovat äänen ominaisuuksia. Ääni tarvitsee aina värähtelijän syntyäkseen, ja kitarassa värähtelijänä ei toimi elektroniikka eikä "mekaniikka". Puulajien valinta vaikuttaa ensisijaisesti sähkökitaran akustisiin ominaisuuksiin, eli kielen värähtelyyn. Nämä erot värähtelyssä välittyvät pääosin myös kitaramikrofonin kautta vahvistimelle.
Toki jos kitaran ääni vahvistetaankin ensisijaisesti akustisesella mikrofonilla (eikä magneettisella) niin tällöin voidaan ajatella että kyse on akustisesta soittimesta.
Soittimen akustisuus ei muutu sen mukana millä sitä vahvistetaan tai kuunnellaan. Soitin on sellainen soitin kuin se on.
Vai missä vaiheessa ajattelet kitaran olevankin akustinen soitin? Thinline Tele? 335? L5? Vai onko sähkökitara akustinen soitin silloin jos mikrofoni onkin huonosti vahattu ja se poimii myös ilman värähtelyä?
"Jos ei kunnolla kuule mitä tekee/on tullu tehtyä, niin käy kuin valtion firmassa. Tietämätön laittaa osaamattoman tekemään tarpeetonta, ni siinä on koko turha työ vaarassa mennä ihan hukkaan."
- rintapek 10.1.2012 | |
Itselläni on lehmuksesta niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia. Ibanezin RG560 oli mahdottoman mitään sanomaton ja tylsä soinniltaan kun taas Peavey Wolfgang äärimmäisen hyvä soundinen vehje. Missä sitten vika, Ibassa heikompilaatuista puuta ja Peaveyssä parempaa? Ehkä Iban varsin ohkainen kaula vaikutti soundiin ja sointiin negatiivisesti? Mene ja tiedä.
"I only know two kinds of people; those who obey me and those who die." | "Sua sais vaikka piestä pesarilla nii istuisit sohvalla ja joisit bissee. :D" -Traditional | "Tässon Esso moro. Painiksella on puoliksi syöty mäyrä peräaukossa. Onko syytä huoleen?" | |
Kyllä toi mhelin on ainakin mun kanssa samoilla linjoilla. Sähkiksen akustinen ääni itsessään on epäkiinnostava, mutta niinkun sanottua, usein kivasti akustisesti soivat sähkikset soivat kivasti myös vahvistimen läpi eli jokin korrelaatio on ilmiselvästi olemassa. Sähkökitaroiden hyvyyden lopullinen arviointi pitäisi kuitenkin mun mielestäni perustaa vain ja ainoastaan siihen kuinka se pelaa vahvistinten kanssa.
Mun mekaniikan ja magnetiikan tietojen mukaan sähkökitara pelaa yksinkertaistetusti jotakuinkin näin:
Kun kieltä näpätään, se saa transienttiherätteen ja alkaa värähdellä ominaistaajuuksillaan ja myös tietysti runko, jossa se on kiinni, ellei se ole täysin jäykkä, alkaa värähdellä ja nämä värähtelyt jossain määrin vaikuttavat toisiinsa. Magneettinen mikki tietysti heiluu vähän rungon mukana, mutta kielen liikkeen amplitudi taitaa olla muutamaa kertaluokkaa isompi, joten se taitaa pääosin indusoida jännitteen käämin napoihin. Ja tietty mikin magneetti vaikuttaa kielen värähtelyyn jne. Pointti on kuitenkin se, ettei sähkökitaran mikki poimi ääntä, vaan metallikappaleen liikettä sen läheisyydessä.
Akustisen saundin voimakkuuteen vaikuttaa tietty puulajit ja runko. Esim. ontoissa jatsipönttömallisissa kitaroissa kielet värähdyttävät lankkukitaroiden lankkua tuntuvasti löysempää kantta ja kannen pinta-ala on aika paljon isompi kuin kielien, jolloin akustinen ääni on tuntuvasti kovempi kuin lankkukitaroissa, joissa kielen energia ei hirveästi lankkua pistä värähtelemään.
Sustain on vähän ongelmallinen käsite minusta, mutta sillä nyt varmaankin tarkoitetaan sitä kuinka tämän herätteen jälkeen värähtely vaimenee kuulumattomiin tai, jos sitä haluttaisiin insinöörimäisesti mitata, johonkin osaan alkuperäisestä amplitudista. Kumminkin, ankarasti yksinkertaistaen voitaneen sanoa, että mitä jäykempi rungon ja kaulan muodostama rakennesysteemi on, sitä parempi sustain, koska puuta värähdyttäessä on luullakseni pienempi kuin jos itse kieli värähtelisi kiinnitettynä täysin jäykkään kappaleeseen (toki puulajeissa vaimennusominaisuudet vaihtelevat, mutta enemmän ne värähtelyä vaimentavat kuin kielen materiaalit). Käsittääkseni tätä "täysin" jäykkään kappaleeseen liittämistäkin on kokeiltu, mutta hyvän sustainin varjopuolena taisi olla ikävä äänenväri muuten.
Mikähän mun pointti oli tässä. Varmaan se, että sähkökitara ei ole akustinen soitin, vaan jotakin muuta, olkoon nyt vaikka sähkömekaaninen soitin tai mitä tahansa, mutta silti monimuotoinen ja kiinnostava kokonaisuus.
Oikeestaan on kiinnostanut jo pitkään tutkia tuota puumateriaalin ja "yksilön" vaikutusta mallintamalla body, kaula ja kieli eri mat. parametrein, kenties tiputellen mukaan jotain "oksankohtia" ja katsella vaikutusta spektriin ja "sustainiin". Rahoittaisikohan joku taho tällaista nollatutkimusta? :D
Ite aiheeseen eli lehmusrunkoihin mulla (ei tietenkään) ole mitään sanottavaa. Yhdessä vanhassa bassossa on tainnut olla lehmusrunko. En tykänny bassosta, mutta enempi se taisi johtua viisikielisyydestä. | PIM
19.04.2012 11:22:14 | |
|
Tuossa pohdinnassa kannattaa ehkä pitää mielessä, että sähkökitarassa ei ole mitään komponenttia, joka aktiivisesti lisäisi ääneen jotain sellaista mitä siinä alkuperäisessä kielen värähtelyssä ei olisi itsessään, vaan kaikki asiaan liittyvät komponentit vain vaimentavat kielen värähtelyn energiaa eri tavoilla, jotka sitten vaikuttavat lopullisen sähköisen signaalin amplitudiin, sustainiin, taajuusvasteeseen jne. ominaisuuksiin. Jos jo kitaran rakennusmateriaalit suodattavat jotain haluttuja ominaisuuksia liikaa niin ei passiivisilla mikeillä ainakaan tätä haluttua ominaisuutta voida korostaa vaan korkeintaan vaimentaa joitain muita ominaisuuksia, jotta halutun ominaisuuden suhteellinen osuus kasvaisi. Eli sähkökitarassa kaikki käytetyt komponentit ja ratkaisut vaikuttaa lopulliseen signaaliin, mutta näiden vaikutusten suhteelliset osuudet vaihtelevat. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
