Kitarat: soittaminen ›

No en tiiä. Suspended Animation oli ihan jännää kuultavaa. Animate-Inanimate ja Tunnel Vision on sellasii kivoja biisejä ainaki. :)

Tonski:
http://www.youtube.com/watch?v=edqH0ofRQrM (5:10).
 
Onpa melkosta kuraripulia. Petrucci on minunkin mielestä mennyt vuosien myötä huonompaan suuntaan, mutta silti se on itelle yks niistä ykkösvaikuttajista.

Petrucci on loistava, joka levyllä. Jos JP:n soitto on muuttunut ekoilta levyiltä, JP soittaa edelleen miljoona bändiä kyykkyyn!, ja siinäpä pulla purtavaksi.
Jos saan verrata useita bändejä tai soittajia mitä kuulen, niistä 98% menee ohi ja ei vaan kolahda. Kuuntelen kaikenlaista, mutta JP:n soitto viihdyttää aina. =)
Syy miksi pidän kyseisestä hahmosta, on nuo Mesan soundit. Itse olen Mesan fanittaja ja niin se vaan on. Joku Marshallin ystävä tykkää Marsulta kuulostavista soittajista. Mulle jostain kumman syystä, merkkaa soundit vaan pirun paljon.
Petruccin pikkuiset soittokoukerot on hauskoja, "pikkuiset, siis suuret soittokoukerot".
 
Sellainen "sikari suussa ja pari nuottia 60 luvun Fenderillä" ei kolahda. Musiikki voi olla hyvää, mutta kaipaan säröä......paljon säröä joka potkii mahaan.
Huom! Pidän hyvästä rauhallisesta musiikista, mutta raskas kikkailu vie voiton tällä hetkellä.
 
Mielipide taas toiseen suuntaan ja joku varmaan sähähtää kuin vihainen kolli tästä hyvästä :D
 
Petrucci on minunkin mielestä mennyt vuosien myötä huonompaan suuntaan, mutta silti se on itelle yks niistä ykkösvaikuttajista.
 
Hyvin sanottu = ykkösvaikuttaja

Tonski: Jos Images&Wordsia pitäs yhdellä sanalla kuvata se ois varmaan fresh.
 
Ei vaan oon sun kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla, Petruccilla on vitusti tyylitajua mun mielestä, jonka kuulee erityisesti I&W:llä ja LTE:n levyillä. Kaikki ne hitaammat soolot JP:ltä on vaan niin rautaa. Näistä liveimproista voi varmaan olla useampaa mieltä:
http://www.youtube.com/watch?v=edqH0ofRQrM (5:10)
 
Siiiiis... wottefuk??? Noin kauheeta paskaa en oo kuullut Strutsilta koskaan :D Nooo, huono päivä kaiketi. Ainakin tiluttamisen riemu paistoi läpi.

Tainnu tämä Jordan Rudessi sekoittaa pertussin pään. Toista se oli Kevin Mooren ja Derek Sherinianin kanssa.

drlecter: Tainnu tämä Jordan Rudessi sekoittaa pertussin pään. Toista se oli Kevin Mooren ja Derek Sherinianin kanssa.
 
Mistähän se rutsi sais itelleen oman continuuminsa..

Petruccilla on jotenkin perässähiihtäjän maine, ainakin munsta. Ihmisenä lienee vähintään OK, tuskin muuten Steve Morse olisi hänestä sanonut "you know, we're friends...". (oli hieman varsinaisesta kontekstista irroitettu. Tenttasin Morsea kitaroista ja tivasin, vaihtoiko Petrucci Ibanezista Music Maniin pelkästään Morsen takia... Pitkä juttu, jätetään toiseen kertaan - ok?).
 
Toisaalta vaikea kuvitella Dream Theateriin Petruccin tilalle ketään muuta. No, Paul Gilberthän vetää mitä ja missä vaan, mutta Gilbert onkin kiinnostava ja innostava poikkeus tilukitaristirintamalla. Ei vähiten hersyvän huumorintajunsa ja itseironiansa ansiosta, mutta mennääs takaisin varsinaiseen asiaan eli Petrucciin.
 
Ylläolevan perusteella väitän, että Petruccilla on tai on ainakin ollut jonkinasteisia identiteettiongelmia. Rory Gallagher joskus sanoi "I've just seen so many guys playing boring guitar breaks with this or that effect. They start with nice, interesting solo and then they get bored and go over to some wah pedal and say, "Oh, to hell with it", and - bam - "waaaaah-waaaaaah." It's too much of a getaway. I like naked guitar."
(lähde: Big Guns -levyn kansivihko)
 
"I like naked guitar", sanoi Gallagher. "Well, so do I", sanon minä ja lisään "do the math".

akuankkakomppi: Paul Gilberthän vetää mitä ja missä vaan, mutta Gilbert onkin kiinnostava ja innostava poikkeus tilukitaristirintamalla. Ei vähiten hersyvän huumorintajunsa ja itseironiansa ansiosta.
 
Tähän kiteytyy kaikki olennainen tilukitarismista viimeisen 20-25 vuoden ajalta. Plussan arvoinen teksti. Gilbert on yksi harvoja viihdyttäviä urheilukitaristeja - melkeinpä kaikkia muita kuunnellessa itkettää, eikä todellakaan siksi, ettei itse kykene yhtä nopeisiin suorituksiin.

Jucciz: Tähän kiteytyy kaikki olennainen tilukitarismista viimeisen 20-25 vuoden ajalta. Plussan arvoinen teksti. Gilbert on yksi harvoja viihdyttäviä urheilukitaristeja - melkeinpä kaikkia muita kuunnellessa itkettää, eikä todellakaan siksi, ettei itse kykene yhtä nopeisiin suorituksiin.
 
Niin, itkettää ilmeisesti siksi, etteivät vedä yhtä paskasti ja yhtä paskoilla saundeilla ku Nipa Nuorukainen. Eikä ne ees soita aikuisten kitaroilla ja vahvistimilla. Nii, ja perkele, nehän soittaa enemmän ku viis nuottia per tahti ja biisitkin on pelkkiä aihioita tilutukselle eikä mitn oikeaa muziikkia.
 
Ymmärrän.

Mitäs mieltä porukka on 2012 Petruccista mieltä?
 
Itsehän aikoinaan ostin Rock Diciplinen ja on siitä jotain ainakin tarttunut mukaan, kitaransoitto on ainakin "helpompaa" kuin aikaisemmin kun jaksoi ottaa metronomin kauniiseen käteen ja ruveta treenaamaan. Siitä lähtien on kyllä ollut kunnioitus kyseistä äijää kohtaan, ei mikään kuset päässä ryynäävä kaveri vaan todella asiallinen ja aina valmiina jakamaan tietouttansa. Valaa myös uskoa siihen, että juurikin perusasioiden treenaamisella voipi päästä hyvinkin pitkälle urallaan. :)
 
Soundit ovat mun mielestä Petruccilla todella mahtavat! Diggailen paljon Dramatic Turn of Events soolosoundeja ja sehän aikoinaan innosti hankkimaan Mark V:n nupiksi. Nykyisinhän kaveri on aika paljon riisunut räkkiänsä, enää vain muutama pedaali edessä + Fractal audio Axe-2 luupissa. Eli vähälläkin voi saada kelpo soundeja aikaan.
 
Tuossa vähän videomatskua:
 
http://www.youtube.com/watch?v=9QXL … ynext=1&list=PL235B61A7F89AC047

Kyllähän se saundi lähtee sormista, eli ihan sama mitä siellä räkissä on. ;)
 
Petrucci on kelpo mies... edelleenkin. Niin mukavan olonen tyyppi, ettei kehtaa mitään pahaa sanoa, vaikka tulis mieleenki. :)

Ianuarius: Kyllähän se saundi lähtee sormista, eli ihan sama mitä siellä räkissä on. ;)
 
Petrucci on kelpo mies... edelleenkin. Niin mukavan olonen tyyppi, ettei kehtaa mitään pahaa sanoa, vaikka tulis mieleenki. :)
 
Niinhän se lähtee. Mutta kyllä siihen muutaman pulputtimen vaatii että se saadaan myös kansan kuultaviin. ;) Mutta todella minimalistinen räkki hepulla eli suurin osa soundista tulee herran nakeista.
 
Asiasta toiseen, nykyisinhän Petrucci näyttää vetelevän noi MP:n taustalaulut, ihan hyvin vaikuttaisi suoriutuvan, vaikkakin MP:n ääntä jää kyllä kaipaamaan osaan biisejä.

Mixer: Niinhän se lähtee. Mutta kyllä siihen muutaman pulputtimen vaatii että se saadaan myös kansan kuultaviin. ;) Mutta todella minimalistinen räkki hepulla eli suurin osa soundista tulee herran nakeista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5kOIx7HbhxQ
 
Eiköhän tuo kerro kaiken oleellisen asiasta. Kitarasta piuha vahvariin ja siinä on Petrucci-soundi.
 
Asiasta toiseen, nykyisinhän Petrucci näyttää vetelevän noi MP:n taustalaulut, ihan hyvin vaikuttaisi suoriutuvan, vaikkakin MP:n ääntä jää kyllä kaipaamaan osaan biisejä.
 
Onhan Petrucci laulellut noita jo vuosia, mutta tottakai rooli on nykyään suurempi. Helsingin keikalla lähti esim. Silent Manissa erittäin komeasti kakkosäänet, kehitystä on tapahtunu paljon viime vuosien aikana.
 
Mitä miehen soittoon tulee, niin viime aikoina on menty taas vähän parempaan suuntaan. Edelleen tuntuu siltä, että ei pysty välillä hillitsemään itseään ja lipsahtaa hypertilun puolelle. Kuitenkin esim. uusimmalle levylle ja livenä ottanut taas enemmän niitä jazzahtavia ja blues-henkisiä elementtejä soittoonsa, mikä on erittäin tervetullutta. Katsoin tuossa viikko sitten Live at Tokyo Sun Plaza-dvd:n ja voi moro, miten komeaa soittoa lähti silloin. Teknisesti haastavaa joo, mutta pääpaino oli kuitenkin enemmän itse musiikin soittamisessa, ei siinä överinopeassa alternate-pikkauksessa. :)

Uudella levyllä tosiaan on menty taas parempaan suuntaan ja sooloissa on mukavia melodioita. On tässä viime aikoina tullut kuunneltua jazzia enemmän, mutta uusi DT on taas kivaa vaihtelua Methenyn, Scofieldien ja kumppanien peniksen venyttelylle. Paistaa vähän semmoinen meininki, että "katsokaapas miten ovelia nuotinvalintoja ja rytmityksiä tässä teen!" ja siinä sivussa sitten melodisuus ja biisin ehdoilla soittaminen heivataan sivuun.

John Petrucci on maailman paras kitaristi Dream Theateriin. Jos ei siitä musasta tykkää niin sille ei sitten mahda mitään. Mutta en vertaisi häntä mihinkään Satrianiin, Vaihin, Gilbertiin yms urheilijakitaristeihin. Petrutsi tekee kuitenkin musiikkia eikä tekniikkaharjoitteita :=)

Peoplez: John Petrucci on maailman paras kitaristi Dream Theateriin. Jos ei siitä musasta tykkää niin sille ei sitten mahda mitään. Mutta en vertaisi häntä mihinkään Satrianiin, Vaihin, Gilbertiin yms urheilijakitaristeihin. Petrutsi tekee kuitenkin musiikkia eikä tekniikkaharjoitteita :=)
 
Urheilijakitaristeihin. :D
 
Kyllä se Petrucci on ihan yhtä lailla urheilijakitaristi kun nuo muut mainitsemasi miehet.

Tässä ehkä Petruccin hirvein soolo ikinä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jqShQCLqs8I
 
Jokainen voi itse päättää mitä on soolosta mieltä, mutta ainakin omasta mielestä semmosta huttua, että huhhuiijaa...Ja jos verrataan vielä tähän niin ero on melkoinen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=7GiQ-2xrEaY
 
Okei ihan eri laautahan nuo on (siis miten on kuvattu tms.) mutta mitä tuosta aiemmasta nyt taustalta kuulee ja vertaa jälkimmäiseen niin ero on valtava.
 
Tämä tuli sitten Petrucci fanin suusta.

vvaltsu: Kyllä se Petrucci on ihan yhtä lailla urheilijakitaristi kun nuo muut mainitsemasi miehet.
 
Kyllä juu: http://www.youtube.com/watch?v=qjhmi-bkFPE
 
Vain, Satrianin ja Gilbertin vertaaminen Petrucciin noin niinkun musiikillisesti on senkin takia hankalaa, kun kolmen edellä mainitun tuotanto on pääasiallisesti instrumentaalivetoista, kun taas Petruccin tekemisissä on mukana voksut. Mikäli DTltä otettaisiin kaikki vokaaliosuudet pois, niin melkosta suorittamistahan sekin olis.

Burn: Kyllä juu: http://www.youtube.com/watch?v=qjhmi-bkFPE
 
Vain, Satrianin ja Gilbertin vertaaminen Petrucciin noin niinkun musiikillisesti on senkin takia hankalaa, kun kolmen edellä mainitun tuotanto on pääasiallisesti instrumentaalivetoista, kun taas Petruccin tekemisissä on mukana voksut. Mikäli DTltä otettaisiin kaikki vokaaliosuudet pois, niin melkosta suorittamistahan sekin olis.
 
Vaihin ja Satchiin tuo ehkä pätee, mutta onhan Gilbertin soolouran studiolevyistä 6/9 voksuilla. Ja tietysti kymmenkunta albumia Racer X:n ja Mr. Bigin kanssa, vokaaleilla luonnollisesti.