Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi
 
Miten te olette kokeneet sen suhteen, kumpi on kitaran tone potikkana parempi, audio logaritminen vai lineaarinen? Olen lukenut että jotkut suosittelevat toneksi lineaarista. Jotkut sanovat pitävänsä enemmän logaritmisesta. Itse olen kokeillut kumpaakin, ja olen kokenut että logaritminen tuntuu toimivan paremmin. Lineaarisella tuntuu että ensin tapahtuu hienonhienosti muutosta saundissa suurimmalla osalla potikan liikerataa ja sitten lopuksi saundi muuttuu paljon (hyvin tummaksi) ihan pienellä alueella.
 
Minusta olisi kiva kuulla miten te olette asian kokeneet?
 
Hienoa päivää kaikille!
 
T: at
 
Edit: vaihdettu väärä sana

Konkka = kondensaattori eli se ei ole lineaarinen eikä logaritminen.
 
Potikka = Potentiometri = säätövastus jolla säädetään vastusta. Tämä voi olla joko lineaarinen tai logaritiminen ja tyypillisesti tone-potikka on logaritminen koska silloin tosiaan säätö vaikuttaa jo pienemmällä kääntämisellä, jos siis lähtökohta on se että tone on täysillä ja siitä lähdetään leikkaamaan yläpäätä.
 
ATIA: Moi
 
Miten te olette kokeneet sen suhteen, kumpi on kitaran tone konkkana parempi, audio logaritminen vai lineaarinen? Olen lukenut että jotkut suosittelevat toneksi lineaarista. Jotkut sanovat pitävänsä enemmän logaritmisesta. Itse olen kokeillut kumpaakin, ja olen kokenut että logaritminen tuntuu toimivan paremmin. Lineaarisella tuntuu että ensin tapahtuu hienonhienosti muutosta saundissa suurimmalla osalla potikan liikerataa ja sitten lopuksi saundi muuttuu paljon (hyvin tummaksi) ihan pienellä alueella.
 
Minusta olisi kiva kuulla miten te olette asian kokeneet?
 
Hienoa päivää kaikille!
 
T: at

Onko täällä ketään, joka tykkää käyttää tonessa lineaarista potikkaa logaritmisen sijaan?

ATIA: Onko täällä ketään, joka tykkää käyttää tonessa lineaarista potikkaa logaritmisen sijaan?
 
Ei ole täällä keskuudessamme enää muusikoiden.netissä, mutta Danny Gatton kai tykkäs. Saatan kyllä puhua ihan puuta heinää. Ainakin Gattonilla oli Telessä se tone niin, että heti alussa tuli iso hyppäys ja loppu pyörittely kiinni päin ei enää niin paljoa vaikuttanut.
 
Voiko normaalin lineaarisen potikan kytkeä niin, että se toimii noin päin? Tuo Gatton-tyylinen tone on hyvä jos tykkää käyttää sitä "wah-tyyliin" tai muuten vaan leikata reilusti pienellä liikkeellä.

Se logaritminen potikka tekee juuri sen että kun kääntää tonea vähän kiinni niin heti tapahtuu, lineaarinen potikka taas on sellainen että voit kääntää puoli kierrosta kiinni eikä mitään tapahdu ja vasta viimeinen 1/4 kierros vaikuttaa enemmän.

komero:
Voiko normaalin lineaarisen potikan kytkeä niin, että se toimii noin päin? Tuo Gatton-tyylinen tone on hyvä jos tykkää käyttää sitä "wah-tyyliin" tai muuten vaan leikata reilusti pienellä liikkeellä.
 
Potikoiden käyttäytymistä voi muokata moneenkin tyyliin, esim: http://sound.westhost.com/pots.htm

StevieRayVehkakoski: Se logaritminen potikka tekee juuri sen että kun kääntää tonea vähän kiinni niin heti tapahtuu, lineaarinen potikka taas on sellainen että voit kääntää puoli kierrosta kiinni eikä mitään tapahdu ja vasta viimeinen 1/4 kierros vaikuttaa enemmän.
 
Okei, kiitos valaistuksesta :)

"The second form of connection is a variable resistor. Not usable as a volume control, but still extensively used for other applications. It is common (and preferable) to join two of the leads together - the wiper, and one end or the other."
 
Kun käyttää potikkaa säädettävänä vastuksena, on Elliotin sivujen mukaan yleistä ja mieluista yhdistää kaksi potikan liitintä yhteen yllä mainitulla tavalla. Miksi näin tehdään?
 
Edit: korjattu kirjoitusta

Siksi, että jos liuku irtoaa (hetkellisesti säädettäessä tai pysyvästi), on säädettävän vastuksen paikalla edes se maksimivastus eikä katkosta. Tällöin piiiri toimii edes jotenkin.
 
Asiallahan ei ole järin suurta merkitystä jossain kitaran tonekontrollissa, mutta esimerkiksi putkivahvistimen biaspiirissä olisi syytä olla aina edes jokin jännite.