Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Harmillisen monen lankku-Ibanezin ongelma on se, että ne kuulostavat ainoastaan niiltä mikeiltä, jotka niihin on ruuvattu - jos edes niiltä.
 
Jep. Kitaramaailman lahnoja mun kokemuksien mukaan. Tai sitten mäkään en vain tajua niiden päälle.

slapvete: Jep. Kitaramaailman lahnoja mun kokemuksien mukaan. Tai sitten mäkään en vain tajua niiden päälle.
 
Eihän siinä muuta mutta kun parin tonnin JEM poti ihan samaa yllä mainittua tautia kuin muutaman satasen RG-ritsat: jotenkin kauhean tylsä ja mitäänsanomaton fiilis välittyi - tai pikemminkin "a complete lack thereof". Eittämättä laadukas, joidenkin mielestä jopa tyylikäs, mutta pistäpä rinnalle vaikka 200 euron Telecaster, niin johan on luonnetta ja kolinaa heti ihan eri tavalla. Munsta.

Jucciz: Eihän siinä muuta mutta kun parin tonnin JEM poti ihan samaa yllä mainittua tautia kuin muutaman satasen RG-ritsat: jotenkin kauhean tylsä ja mitäänsanomaton fiilis välittyi - tai pikemminkin "a complete lack thereof". Eittämättä laadukas, joidenkin mielestä jopa tyylikäs, mutta pistäpä rinnalle vaikka 200 euron Telecaster, niin johan on luonnetta ja kolinaa heti ihan eri tavalla. Munsta.
 
:D, tilupetterit ei etsi kolinaa kitarasta. Kyllä mä Jemin ottaisin kokoelmaan mielelläni, mutta kolinaan, surinaan ja pörinään sitten eri keppi. Nyt rupes ahdistaa mieltä liian siisti soundi ibaneesista... täytyy ottaa joku romu käteen ja mennä soittamaan pörinää...

Mun suositus ois RG koska se on monipuolinen, hinta-laatusuhteeltan tosi hyvä ja niitä saa torilta pirun halvalla. Ja 5xx sarjalaisissa Edge talla on hemmetin hyvä ja kestävä. Ja sustainia ja sointiakin löytyy, ei varmaan samanverran kun jostain lespaulista tai telestä, mutta kuitenkin...

gegguli: Mun suositus ois RG koska se on monipuolinen, hinta-laatusuhteeltan tosi hyvä ja niitä saa torilta pirun halvalla. Ja 5xx sarjalaisissa Edge talla on hemmetin hyvä ja kestävä. Ja sustainia ja sointiakin löytyy, ei varmaan samanverran kun jostain lespaulista tai telestä, mutta kuitenkin...
 
No, 20 vuotta vanha RG sustainaa varmasti 10-20 s joten riittää useimpiin doom-kappaleisiin. Modernissa metallissa riittää sekunnin sustain jjoka löytyy kuminauhastakin.
 
Missä kunnossa ovat nuo 20-vuotiaat RG.t nykyään? Kai niissä on jo tilusta nauhat menny ja divebombeissa ja väärissä korkeussäädöissä tuhotut tolpat ja edge?
 
Mulla oli japani-RG aikoinaan ja kyllähän siitä jäi jälkeenpäin ajatellen vähän sellainen persoonaton sointi mieleen verrattuna neckthru-charveliin. Todella laadukas tosin oli jos tilu kiehtoo.

kitarapoju97: muuten gibson les paul kelpaisi....mutta, haluaisin heittää dive bombia sun muita floikka- temppuja, osaatko yhtään sanoa mikä olisi asiallinen floikka kitara 600-900 hintaluokassa? :)
 
Sun kannattaa ostaa satasella kitara jossa on floikka pelkkään vibraleikkiin. Sen lisäksi ostat kitaran jolla soitat niin pääset helpommalla :)

Mun RG on 15v vanha. Nauhat ovat tosi hyvässä kunnossa, tosi pientä kulumaa. Ja pysyy vireessä monia viikkoja. Ja tallan veitsissä on vain pienet pintanaarmut.

gegguli: Mun RG on 15v vanha. Nauhat ovat tosi hyvässä kunnossa, tosi pientä kulumaa. Ja pysyy vireessä monia viikkoja. Ja tallan veitsissä on vain pienet pintanaarmut.
 
Tallan veitset on vaan puolikas asiaa, mites tolppien kunto?
 
Edit
 
Tuli taas mieleen, kun paljon kerrotaan miten vaan menee adamantiumista tehty floikka sen tinafloikan tilalle heittämällä, kannattaa ne tinasta tehdyt tolpat myös vaihtaa adamantiumisiin ennen kuin laittaa sen wolverinen kynsistä länsi-saksassa tehdyn flutteripelin paikoilleen.

trih: Tallan veitset on vaan puolikas asiaa, mites tolppien kunto?
Hyvässä kunnossa nekin. Ja vire pysyy. Ja Edgeen saa uusia tolppia thomannilta ja jossakin suomalaisessa musiikkikaupassakin oli ja levytukustakin varmaan saa.

zedder: Oikea vastaus on tietysti Kramer, sillä se on kaula-läpi-rungon -malli ja siinä on oikea Floyd Rose eikä siinä ole käytetty hyödyttömän kallista puuainesta. Schecter on lisäksi ruma ja dinky-jaska taas pulttikaulalainen ja siksi huono.
 
Tai sitten oikea valinta on jokin muu eikä mikään ehdotetuista.
 
komppia tälle, mahonkibody ja eeben otelauta toimii eebenin tuodessa hiukan atäkkiä mahongin tummuuteen ja mahongin läski saundi taas soppii hevin jynkytykseen komiasti... no makuasioita tietenkin.
 
Myös läpirungonkaula on lähes ylivertainen ratkaisu: mahtava sustain eikä reagoi juuri ollenkaan lämpötilan vaihteluihin ja jämäkkä ku mikä verrattuna esim joihinkin liimakauloihin joiden vire muuttu kitaraa kääntelemällä... myös ylänauhat paremmin ulottuvilla.
 
makuasioita nämäkin mistä tykkää ja mitä asioita pitää tärkeinä mutta mutta muutamat faktat ei muutu mihinkään läpirungon eduista.
 
miinusta:EMG aktiivit saatanan tylsät mikit ja muutenkin koko soloist body booring ja kramer muutenkin yhdistetään usein kasari-hiuslakka-spandex-osastolle joka ei niin katu-uskottava joissain piireissä:=)
 
-p-

^ Ihte asiassa valkoisessa stagemasterissa olisi Duncanin passiivit.

Jucciz: tai pikemminkin "a complete lack thereof"
 
Juurikin näin. Luonnetta ei ole. Etenkin Jemit näyttää tosi hienoilta, diggaan sitä lookia, ja ne saa kyllä säädettyä todella kevytsoittoisiksi, mutta... tota... no, ehkä ne on designattu 80-luvun lopun räkki-ideologialla, eli soundi tehdään mikeillä ja vahvistuskalustolla. Mikä mun mielestä on kyllä jossain määrin kieroutunutta ajattelua.
 
Asenteikkaita hevikirveitä tehdään Japanissa kyllä. ESP.n Custom Shopin tuotteissa on tullut vastaan todella räyhäkästi soivia yksilöitä.
 
Mutta joo. Ehkä mä en ole Ibanezin kohderyhmää.

slapvete: Juurikin näin. Luonnetta ei ole. Etenkin Jemit näyttää tosi hienoilta, diggaan sitä lookia, ja ne saa kyllä säädettyä todella kevytsoittoisiksi, mutta... tota... no, ehkä ne on designattu 80-luvun lopun räkki-ideologialla, eli soundi tehdään mikeillä ja vahvistuskalustolla. Mikä mun mielestä on kyllä jossain määrin kieroutunutta ajattelua.
 
Asenteikkaita hevikirveitä tehdään Japanissa kyllä. ESP.n Custom Shopin tuotteissa on tullut vastaan todella räyhäkästi soivia yksilöitä.
 
Mutta joo. Ehkä mä en ole Ibanezin kohderyhmää.
 
Kai se niin on että JEMiin tulee luonnetta vasta siinä vaiheessa kun se on herra Vain käsissä.

Ihmetyttää näissä kitaran kuluvien osien kulumisen ihmettelyssä se, että mikä ihme siinä kulumisessa oikein ihmetyttää?
 
Onko jollekkin yllätys, että autossa jarrupalat kuluu ja öljyjä täytyy vaihtaa? Miksi se, että kitaran osat kuluvat käytössä olisi jotenkin poikkeuksellista?

oamkbonor: Kai se niin on että JEMiin tulee luonnetta vasta siinä vaiheessa kun se on herra Vain käsissä.
 
Emmä noinkaan sanoisi. Ehkä Vai on halunnut soundillisesti mahdollisimman persoonattoman kitaran työkalukseen, jotta lopputulos ei kuulostaisi tippaakaan käytetyltä kitaralta vaan sataprosenttisesti Vailta itseltään - kitaristithan ovat tunnetusti egoisteja. ;)

Jucciz: Emmä noinkaan sanoisi. Ehkä Vai on halunnut soundillisesti mahdollisimman persoonattoman kitaran työkalukseen, jotta lopputulos ei kuulostaisi tippaakaan käytetyltä kitaralta vaan sataprosenttisesti Vailta itseltään - kitaristithan ovat tunnetusti egoisteja. ;)
 
Mä luulen, että siinä on ollut tärkeämpää saada työkalumainen kitara, jolla mies pystyy toteuttamaan soitannolliset ideansa, ilman että kitaran ominaisuudet tulee vastaan. Soundi ollut todennäköisesti toissijainen asia. Mä oon kitaroissa vähän samalla kannalla. Siksipä ei ole tullut esim. lepsukkaa hankittua (vielä), kun se kaulaliitos vaan tökkii joka kerta, vaikka soundi olisi kuinka hyvä. Toisaalta, kyllä se RG:n soundi toisaalta joka kerta tökkii myös, vaikka on kuinka hyvä soittaa. Siksipä mun RG onkin lähinnä vaan kotitilukäytössä.

Antroid: Soundi ollut todennäköisesti toissijainen asia.
 
Vaikken ole Hra Vailta asiaa henkilökohtaisesti tiedustellut, niin rohkenen epäillä. Ja on se nyt s**tana, jos heebon keihäät veistetään käsityönä Ibanezin Custom Shopissa eikä sepät saa niitä soimaan. Vai on jossain sanonut, että hän pääasiassa halusi syvemmät cutoffit koska on isokätinen, ja tallan jolla voi riipoa perusfloikkaa enemmän ylöspäin. Ei niillä seikoilla voida käsittääkseni kitaran tonea tuhota. Ja hei, näytäpä mulle pätevä kitaristi, jolle soundi on täysin toissijainen seikka! Taitaapi olla pikemminkin päinvastoin.
 
Vain soittohan on aina upeaa, mutta paras tone sillä oli munsta Passion and Warfarella. Se on kyllä yksi rokkikitaran klassikkoteoksia. No, menee offtopiciksi... I'll get me coat.

Kyllähän Passion & Warfare on semmoista kitaransoiton (ja kitarahuumorin!) riemujuhlaa, että väkisinhän sitä kuunnellessa tulee hyvälle tuulelle. En tunnustaudu mitenkään erityisen suureksi Vai-faniksi, mutta onhan tuo silti semmoinen kiekko, että kyllä se piti aikanaan hyllyyn ostaa. Ilman muuta yhdenlainen merkkipaalu kitaramusiikissa.

Jucciz: Kyllähän Passion & Warfare on semmoista kitaransoiton (ja kitarahuumorin!) riemujuhlaa, että väkisinhän sitä kuunnellessa tulee hyvälle tuulelle. En tunnustaudu mitenkään erityisen suureksi Vai-faniksi, mutta onhan tuo silti semmoinen kiekko, että kyllä se piti aikanaan hyllyyn ostaa. Ilman muuta yhdenlainen merkkipaalu kitaramusiikissa.
 
Täysin yliarvostettu se on. Hyvä mutta ei niin hyvä kuin yleensä annetaan ymmärtää.