Kitarat: kitarakamat ›

Rg505bk: Vähän pisti silmään tuo nauharempan arvoa alentava vaikutus, ymmärrän toki jos kyse on vintage soittimesta, joka nähdään pikemminkin sijoituksena, mutta muuten soittimen soitettavuutta parantavista huoltotöistä olisin ainakin itse valmis maksamaan.
 
Mä näkisin tän (enemmän käyttökitaroissa, mutta oikeestaan myös vintage-kitaroissa) niin, että soittokelvottomiksi kulahtaneet nauhat syö arvoa vielä enemmän kuin tehty nauharemppa. Arvo nousee sit toki nauharempalla ylöspäin, mutta ei tietenkään ihan orig. tasolle.

Vintage-kitarat nyt on ihan oma lukunsa muutenkin. Siinä arvossa ei vissiin mietitä niinkään miten mukava sitä on käyttää tai miten on paranneltu vaan kuinka lähellä alkuperäistä se on.

Keräilyarvolla ei välttämättä ole mitään tekemistä käyttöarvon kanssa. Esim. styrkkaripuolella vaikkapa vuoden 1967 mint-kuntoinen 100% orkkis plexi-Marshall on useimmiten keräilijälle arvokkaampi kuin samanikäinen ja -kuntoinen, johon on vaihdettu suotokonkat, vaikkei täysorkkista voisikaan käyttää keikoilla kulahtaneiden konkkien takia.
 
Asiaan: lapaturmaiset Gibsonit on kuin kolariautot. Kyllähän ne ehkä asiansa ajaa ja rallattaa, mutta hyviä hintoja niistä ei kannata odottaa saavansa.

slapvete: Asiaan: lapaturmaiset Gibsonit on kuin kolariautot. Kyllähän ne ehkä asiansa ajaa ja rallattaa, mutta hyviä hintoja niistä ei kannata odottaa saavansa.
 
En ihan täysin tuota kyllä allekirjoita. Lapaturma karsii todennäköisesti valtaosan ostajista pois mutta jos korjaus on asiallinen niin ei se paljon sitä jälleenmyyntiarvoa kyllä laske.

Gabe: Lapaturma karsii todennäköisesti valtaosan ostajista pois mutta jos korjaus on asiallinen niin ei se paljon sitä jälleenmyyntiarvoa kyllä laske.
 
Tuossahan on nyt sisäinen ristiriita.
 
Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, pääsääntöisesti. Se, että jokin karsii valtaosan ostajista pois, tarkoittaa kysynnän laskua. Siten myös hinta tippuu. Valitettavasti.
 
Jos et usko, kysy keneltä tahansa kitaradiggarilta, laskeeko katkennut lapa kepinostohinkua. Onpa se tässäkin säikeessä tullut ilmi.
 
Se, että laparemppa ei sinulle ole kynnyskysymys, on kyllä hieno homma: potentiaalisia hyviä soittopäreitä on sitämyöten sulle enemmän tarjolla. Mutta kyllä jos jotain on mennyt rikki, on korjattu aina korjattu. Jos mennään vielä pitemmälle ja väitetään, että korjattu lapa on kaikin puolin parempi ja kestävämpi kuin alkuperäinen ja ehjä, niin väitteen ollessa tosi jokainen järkevä Gibsonin omistaja olisi katkomassa headstockeja ja roudaamassa päreitä Ruokankaalle korjaukseen.

slapvete: Tuossahan on nyt sisäinen ristiriita.
 
Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, pääsääntöisesti. Se, että jokin karsii valtaosan ostajista pois, tarkoittaa kysynnän laskua. Siten myös hinta tippuu. Valitettavasti.
 
Tätä mieltä minäkin olen, jos kysyntä laskee niin silloi myös hinnankin pitää laskea jotta kauppoja saadaan aikaiseksi. Näinhän se menee markkinataloudessa.

slapvete: .................
 
Asiaan: lapaturmaiset Gibsonit on kuin kolariautot. Kyllähän ne ehkä asiansa ajaa ja rallattaa, mutta hyviä hintoja niistä ei kannata odottaa saavansa.
 
Ymmärrän pointtisi enkä halua sitä kiistää kitaroiden osalta varsinaisesti, mutta pakko silti vähän kommentoida. Nimittäin kolariautohan menettää arvoaan ainoastaan jos sitä ei ole korjattu tai on korjattu huonosti. Asiallisesti tehtyä vauriokorjausta ei välttämättä edes kerrota asiakkaalle ja jos korjaus on tehty kunnolla niin auto on mintti kuntoinen. Mutta autojahan ei läheskään aina korjata asiallisesti, vaan ainoastaan uudehkot autot joiden korjaus menee vakuutusyhtiöiden piikkiin, palautetaan alkuperäiseen loistoonsa. Aina jos vanhaa autoa korjaillaan, niin siitä korjauksessa joudutaan tinkimään jostakin että kulut pysyisivät jollakin tapaa järjellisellä tasolla ja silloin se vaikuttaa armotta jälleenmyyntiarvoon. Kitaroissahan tilanne on toinen, koska kitara ei menetä jälleenmyyntiarvoaan samalla tavalla kuin auto joten vähän vanhempikin keppi kannattaa korjauttaa asiallisesti.
 
Mutta en mitenkään pyri kiistämään ajatustasi, varmasti totta että ostajat kaikkoaa jos laparemontista huutelee suureen ääneen. Viittasit tuohon kysynnän ja tarjonnan lakiin, niin itse olen lohduttautunut sillä ajatuksella, että antaa ajan rauhassa kulua vaikkapa vielä parikymmentä vuotta, niin tuo kysyntä ja tarjonta saattaa olla jo myynnin kannalta paremmalla tolalla;-) sillä välin saa soitella hyvällä kepillä. Ei vaskaan... itse en tätä tule myymään, mutta toivon että pojalleni tämä joskus voisi olla vielä jonkin arvoinen jos se ei itse ala soittamaan ja myy tämän kun minua ei enää ole.

blues guitar: Tätä mieltä minäkin olen, jos kysyntä laskee niin silloi myös hinnankin pitää laskea jotta kauppoja saadaan aikaiseksi. Näinhän se menee markkinataloudessa.
 
Joo, näin se valitettavasti menee. Mutta suhdanteet onneksi vaihtelee ja myyjän täytyy vaan odotella sopivaa "tuulirakoa". Gibsoneita on vaan maailma puolillaan joten ei näiden tarjonnasta taida hetikään kohta uupeloa olla:-).
 
EI auta, täytyy keskittyä soittamisesta nauttimiseen ja taiteeseen ja miettiä vähemmän rahaa;-)

hallu: varmasti totta että ostajat kaikkoaa jos laparemontista huutelee suureen ääneen.
 
Minusta tuo ei ole niin dramaattinen juttu. Melko usein kitaran kaula on joka tapauksessa tehty useammasta osasta. Varsinkin lapa liimataan erillisestä puupalasta. Kannattaa kertoa jos lapa on korjattu, niin ei tule sitten sanomista.

hallu: ?..Nimittäin kolariautohan menettää arvoaan ainoastaan jos sitä ei ole korjattu tai on korjattu huonosti....
 
Kyllä se mun mielestä menettää arvoaan jos on kolaroitu, vaikka olisi kuinka hyvin korjattu. Itse pyrin aina käytettyä autoa ostaessani selvittämään onko se joskus kolaroitu.

blues guitar: Kyllä se mun mielestä menettää arvoaan jos on kolaroitu, vaikka olisi kuinka hyvin korjattu. Itse pyrin aina käytettyä autoa ostaessani selvittämään onko se joskus kolaroitu.
 
Näin on, ei auton runkoa voi korjata uudenveroiseksi. http://www.youtube.com/watch?v=yjxM9chAe1k

Little Savage: Ei lapakorjattua Gibsonia voi verrata suoraan kestävyydeltään sellaseen jossa lapa on alun perin tehty erillisestä palasta.
 
Ei tässä kestävyydestä ollutkaan kyse, vaan siitä, että kaula voi olla useammasta palasta. Jos joku ostaa Gibsonin niin tuskinpa siinä ajattelee kaulan kestävyyttä tuolta kannalta.

blues guitar: Tätä mieltä minäkin olen, jos kysyntä laskee niin silloi myös hinnankin pitää laskea jotta kauppoja saadaan aikaiseksi. Näinhän se menee markkinataloudessa.
 
Tämä tietenkin pätee jos on myymässä useampaakin laparikollista lespaa mutta jos on vaan yksi kitara myynnissä niin ei se tarvii kuin yhden ostajan. Kärsivällisyyttä vain myyntiin :) Onhan noita tämänkin aiheen alla monta jonka mielestä se ei ole niin kauhea mörkö ja on kai turvallista silloin olettaa että niitä löytyy muutama lisääkin.

Little Savage: Kitarassa jossa lapa tehdään erillisestä palasta, menee syyt eri suuntaan kuin yhden palan Gibson kauloissa. Ei lapakorjattua Gibsonia voi verrata suoraan kestävyydeltään sellaseen jossa lapa on alun perin tehty erillisestä palasta.
 
Sellaiseen ei tokikaan voida verrata, mutta alkuperäiseen Gibsonin rakenteeseen sitä kyllä voidaan verrata. Pointti kai olikin siinä, että liimasaumat eivät itsessään heikennä kitaraa ja niitä käytetään sekä korjauksissa että alkuperäisissä rakenteissa.
 
Jos nyt täytyisi miettiä, että millä muulla tavalla liimattu lapa Gibsonia heikentää kuin alentamalla sen jälleenmyyntiarvoa, niin itse kohdistaisin katseeni sen liimauksen vaikutukseen soundiin. Itselläni ei ole käsitystä vaikuttaako se sointiin, mutta ainoa mieleen tuleva syy, miksi Gibson on päätynyt tällaiseen rakenteeseen täytyy liittyä sointiin. Mehän tiedämme, että kaula ja lapa on kitaran soivia osia. No minä en tiedä, vaikuttaako se sointiin ja itse en ole pystynyt mitään eroa huomaamaan. Akustisissa kitaroissahan kun kansi halkeaa, niin sanotaan sillä olevan vain edullisia vaikutuksia sointiin, koska se halkeaa aina sellaisesta kohtaa, mistä puun syyt on "tukossa" eli äänen johtavuus paranee, kun kansi aukeaa. Gibsonin lavan kohdalla ei varmasti aasia mene ihan niin yksi yhteen, koska lavan katkeamisen takana on aina mekaaninen trauma, mutta toisaalta lapa varmasti katkeaa aina heikoimmasta kohdastaan joten sen kestävyyden voisi ajatella paranevan, koska se heikoin kohta tulee korjattua ja vasta toiseksi heikoin kohta jää odottamaan uutta traumaa. Toisaalta se tapaturma itsessään tuo vielä yhden muuttujan tuohon asiaan eli iskun suunta ja muu laatu vaikuttaa siihen millä tavoin se vaurioituu. Luulisi, että kaulan sisäisiä jännitteitä murtuma voisi kuitnekin vapauttaa.

tommi m: Näin on, ei auton runkoa voi korjata uudenveroiseksi. http://www.youtube.com/watch?v=yjxM9chAe1k
 
No, ei ollut tarkoitus tästä asiasta alkaa saivartelemaan, sehän tietenkin riippuu alkuperäisestä vauriosta ja kustannuksista, että kuinka hyvin se halutaan korjata. Ymmärrän kuitenkin pointtisi eli jokin, joka on ollut yksi kappale muuttuu kahdeksi kappaleeksi ja sen jälkeen liimataan jälleen yhdeksi kappaleeksi eli yksi asia muuttuu toiseksi, niin aivan totta ei se ihan sama asia ole.

Gabe: Tämä tietenkin pätee jos on myymässä useampaakin laparikollista lespaa mutta jos on vaan yksi kitara myynnissä niin ei se tarvii kuin yhden ostajan. Kärsivällisyyttä vain myyntiin :) Onhan noita tämänkin aiheen alla monta jonka mielestä se ei ole niin kauhea mörkö ja on kai turvallista silloin olettaa että niitä löytyy muutama lisääkin.
 
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Mielestäni käytetty kitara on kokonaisuus jossa lavan korjaus on vain yksi arvioitava tekijä. Jos se jollekin on kynnyskysymys, niin se asia tulee karkoittamaan tällaiset ostajat eikä sille voi oikein mitään. Aivan pilkkahintaan kitaraa ei voi myydä vain siksi, että sen ostaisi joku joka ei sitä halua, vaan kitara vain jää myymättä jollei sopivaa ostajaa satu ilmaantumaan.
 
Pahaa kyllä pelkään, että jos tuollaisen kitaran laittaisi myyntiin, niin varmaan tulisi paljon tarjouksia tyyliin "annatko ilmaiseksi kun se lapakin on korjattu". Onneksi en omaani joudu myymään..... ainakaan vielä:-). Aika turkallisessa rahapulassa pitäisi olla, että sen kitaran ihan naurettavalla summalla myisi. Ehkä se vaan jäisi sitten myymättä ja jäisi odottamaan sitä päivää, että joku niistä kymmenestä prosentista tekisi lähestulkoon järjellisen tarjouksen.
 
Tuli mieleeni, että jossakin topikissa kun puhuttiin jälleenmyyntiarvoista (ei kai tässä topikissa sentään, en jaksa nyt tarkistaa), niin joku kommentoi korjatun kitaran arvon laskevan suunnilleen sen verran mitä se korjaus on tullut maksamaan. Varmaan monessa mielessä aika lähellä totuutta, vaikka ei ehkä aina. Mutta tuollaisena nyrkkisääntönä.

laparikollinen. Varsinainen kriminaali :D
Tietenkään jos ei tarvitse myydä, niin eihän sillä silloin ole edes mitään merkitystä mikä sen mahdollinen markkina arvo on. Mutta jos esim tarjoat "laparikollista" kitaraa liikkeeseen vaihdokkina niin silloin sillä on jo merkitystä. Sen myönnän kyllä että liimattu lapa voi olla jopa alkuperäistä kestävämpi.

hallu: Olen kanssasi samoilla linjoilla. Mielestäni käytetty kitara on kokonaisuus jossa lavan korjaus on vain yksi arvioitava tekijä.
 
Nimenomaan, esimerkiksi se jos suunnilleen kaikki nauhat olisivat niin kuluneet että heti edessä olis nauharemppa olisi minulle paljon merkityksellisempi asia kuin hyvin tehty kaulan korjaus. En oikein jaksa uskoa sen vaikuttavan kuultavasti edes soundiin.

blues guitar: Mutta jos esim tarjoat "laparikollista" kitaraa liikkeeseen vaihdokkina niin silloin sillä on jo merkitystä.
 
Tottakai ne kiskoo hintaa alas kaikilla tavoilla millä pystyvät ;)