Kitarat: kitarakamat ›

Pistetääs tämmönen näkökulma....
 
Siis joko tämä-->http://samautoscoop.blogspot.com/20 … ew-kind-of-rat-rod-all-hi-tech.html
 
tai vaikka nämä-->http://autozone-us.blogspot.com/2011/07/corvette-c6.html
 
Kummallekkin vaihtoehdolle varmaan löytyis ottajia, mut onhan toi ensmänen vaihtoehto vaan pirun paljon makeempi.:D
 
Kai tossa kitaratouhussa vähän samaa on....

Kefiiri: Olen eri mieltä. Relikoidun kitaran ulkonäkö miellyttää juuri siksi, että siitä on löytyvinään sitä paljon puhuttua mojoa. Ja miksei, jos relikointi on tehty tolkullisesti. Heikommissa esityksissä se rälläkän jälki näkyy kilometrien päähän.
 
Niinno se paljon puhuttu mojo on kyllä ihan soittajan korvien välissä.
Ja vedän uudelleen saman asian esiin minkä aikaisemmin sanoinkin: Jos haluan kitaran joka näyttää ja tuntuu siltä 50-60 luvun vintagekitaralta, niin se ei tosissaan voi olla se uudenkiiltävä suoraan kaupasta kannettu kitara.
 
Itse pidän noista reliikkikitaroista kovinkin paljon. Ihan niistä vähän kovemminkin relikoituneesta, puhtaasti sen takia että ne näyttävät vanhoilta. Tuoko se sitä mojoa sitten..? Ei varmaankaan, mutta onhan se kiva että kitara edes näyttää siltä miltä pitää.

Mä olen vanhojen kitaroiden ystävä, mutta jotenkin tää relikointi ei osu mun makuuni. Jotenkin se tuntuu feikiltä ja mojo katoaa sitten sen tien myös, sen verran fiilisjuttu se on. Niin kauan, kuin samalla hinnalla saa oikeastikin vanhoja kitaroita, en tuohon kyllä hyppää mukaan.
 
Tämän sanottuani pitää kuitenkin todeta, että jokaisen oma asia, mikä sen fiiliksen itselle tuo. Ilmeisesti juttu ei pääosin ole se, että feikattaisiin kitaran vanhuuttakaan, koska moni ihan ylpeänä mainostaa kitaransa olevan relikoitu eikä vanha. Ja jos se maalin ja lakan rikkonaisuus on tärkeää, niin onhan tuo parempi tapa kuin itse tahallaan kolhia kitaraansa, siinä sen vielä pian rikkoo.
 
Summa summarum: ei mun juttu, mutta ne harrastakoot, jotka tykkäävät, ei se multa ole pois.

Me varttuneemmat soittajat ollaan itsekin jo aika relikoituneita, joten kyllähän kitarassa on oltava samaa tyyliä. Ihanne tietysti olisi, jos se kitara olisi rähjääntynyt vuosikymmenien saatossa omassa käytössä. Silloin nuorena ei vaan ollut varaa kunnon kitaroihin. Nyt kun tuota rahulia on kuin roskaa sijoitettavaksi harrastusvälineisiin, ei enää ehdi kuluttaa kitaraa alusta asti joten pakko tyytyä relikki-kitaroihin... sellaista elämä on :D ;P

artal: Mä olen vanhojen kitaroiden ystävä, mutta jotenkin tää relikointi ei osu mun makuuni. Jotenkin se tuntuu feikiltä ja mojo katoaa sitten sen tien myös, sen verran fiilisjuttu se on. Niin kauan, kuin samalla hinnalla saa oikeastikin vanhoja kitaroita, en tuohon kyllä hyppää mukaan.
 
Tämän sanottuani pitää kuitenkin todeta, että jokaisen oma asia, mikä sen fiiliksen itselle tuo. Ilmeisesti juttu ei pääosin ole se, että feikattaisiin kitaran vanhuuttakaan, koska moni ihan ylpeänä mainostaa kitaransa olevan relikoitu eikä vanha. Ja jos se maalin ja lakan rikkonaisuus on tärkeää, niin onhan tuo parempi tapa kuin itse tahallaan kolhia kitaraansa, siinä sen vielä pian rikkoo.
 
Summa summarum: ei mun juttu, mutta ne harrastakoot, jotka tykkäävät, ei se multa ole pois.
 
Mulla on/oli vähän saman suuntaisia ajatuksia. 2001 ostamani Tokain japsistrato on ehtinyt relicoitua aika tavalla vuosien saatossa, mikä on tavallaan ihan tyylikästä, koska ne kolhut ym. ovat tulleet omassa käytössä. Mielestäni käytettynä ostetussa ei sellaista mojoa ole.
 
Toisaalta tämän topicin ansiosta olen vähän päässyt sisälle, mikä tässä oikeastaan on idea, joten enää en pitäisi mahdottomana, vaikka joskus vuosien päästä sellaisen jopa ostaisin. Mutta tällä hetkellä olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että uudessa kiiltävässä kitarassa on jotain hienoa ja siinä, että ne kolhut syntyvät oman käden kautta. Ja liiallinen "tehtaan" relicointi ei ole tyylikästä - kuten ei myöskään se, että itse "relicoitetaan" kitaraa tahallaan...
 
Ihan vain IMO...

artal: Mä olen vanhojen kitaroiden ystävä, mutta jotenkin tää relikointi ei osu mun makuuni. Jotenkin se tuntuu feikiltä ja mojo katoaa sitten sen tien myös, sen verran fiilisjuttu se on. Niin kauan, kuin samalla hinnalla saa oikeastikin vanhoja kitaroita, en tuohon kyllä hyppää mukaan.
 
Tuo siinä munkin kohdallani lähinnä nyppi.
 
Laulava Kylätohtori: Toisaalta tämän topicin ansiosta olen vähän päässyt sisälle, mikä tässä oikeastaan on idea

Joo, täällä on niin tunteella puolustettu tätä että on puoliväkisin vähän silmät auenneet :D En itsekään vielä ostais mutta en pidä sitä enään niin typeränä kuin ennen.

Rämppy: Nyt kun tuota rahulia on kuin roskaa sijoitettavaksi harrastusvälineisiin, ei enää ehdi kuluttaa kitaraa alusta asti joten pakko tyytyä relikki-kitaroihin... sellaista elämä on :D ;P
 
Pakko kysyä...jos on rahulia kuin roskaa niin miksi et sijoittaisi sitä aitoon 50-luvun skebaan? Säilyttäisi arvonsakin varmaan paremmin :)

Onhan ne asiallisen näköisiä jotkut mallit mitä on säikeessä linkattu, en minä ainakaan osaa erottaa onko soittajan kitara aito vai kivipesty ellei Cs Logoa varomattomasti näytetä. Itse omaan 10 vuotiaaseen venteriin edelleen odottelen kärsivällisesti milloin tulis se eka dingeli... Jossain Päätalon kirjassa nuori sotilaankloppi ihaili ensimmäistä lommoa pakissaan. Kai se on soittajillakin sama juttu.

Gabe: Ok, kiitos. Sitä lähinnä pohdin että jos ostaa heavy relic kepin niin onko siinä kymmenen vuoden päästä sit ollenkaan lakkaa/maalia jäljellä? Kun se noista ei relikoiduista ohutlakkaisimmistakin aika vilkkaasti kuitenkin sitten kuluu.
 
Mulla ei noita hevirelikkejä ole ollut mut mä luulisin jotta niissä on ihan samanmoinen lakkapinta kuin vaikka siinä NOS-mallissa joka mulla oli mutta niitä on vaan kulutettu enemmän joistain kohdista. Tähän ajatukseen nojaten mä uskaltaisin väittää että et sä kymmenessä vuodessa siitä soittamalla kaikkia lakkoja saa pois. Todennäköisesti et vaikka käsittelisit sitä vähän rajumminkin.
 
Mun mielestä on ihan hyvä että on relikoituja ruoskia tarjolla koska moisille on kuitenkin kysyntää. Jos kitara on hyvä niin mulle on ihan sama onko siinä relikointia vai ei. Pääasia että se yksilö on hyvä työväline mulle.

Methis: Mulla ei noita hevirelikkejä ole ollut mut mä luulisin jotta niissä on ihan samanmoinen lakkapinta kuin vaikka siinä NOS-mallissa joka mulla oli mutta niitä on vaan kulutettu enemmän joistain kohdista. Tähän ajatukseen nojaten mä uskaltaisin väittää että et sä kymmenessä vuodessa siitä soittamalla kaikkia lakkoja saa pois. Todennäköisesti et vaikka käsittelisit sitä vähän rajumminkin.
 
Ok, jos näin on niin asia kuullostaa jo huomattavasti järkevämmältä. Muutoinhan siinä olis kymmenen vuoden päästä pelkkä puu jäljellä :)

Gabe: Pakko kysyä...jos on rahulia kuin roskaa niin miksi et sijoittaisi sitä aitoon 50-luvun skebaan? Säilyttäisi arvonsakin varmaan paremmin :)
 
No kun niiden aitojen yksilöiden kanssa ei sentään viitsi lähteä keikalle baariin ;-)

Gabe: Totta :) oli vaan pakko heittää kun siinä rahojas heiluttelit :D
 
Niin. Minähän todellakin olen sellainen sikarikas rahalle haiseva riistoporvari :D

Rämppy: Niin. Minähän todellakin olen sellainen sikarikas rahalle haiseva riistoporvari :D
 
Hoho, kaikkihan me ollaan porvarillisia subjekteja kun koko systeemi koulumaailmasta lähtien tähtää yksinomaan siihen. Halusimme tai emme. ;)

Rämppy: Niin. Minähän todellakin olen sellainen sikarikas rahalle haiseva riistoporvari :D
 
Haisoo kauas :D

Kyl mä ainakin noista relicoiduista kitaroist diggailen.
Ovat just sopivan karuja mun silmään mut en oo kuitenkaan viel
ostanu moista,mieluummin sit tosiaan "relicoin"(mikä sana)
sen ite.
 
Mä ostin kerran tollasen Squierin pinkin straton
kännipäissäni heräteostoksena.
 
Ja kun sitä sit kämpillä kattelin niin näytti vähän liian uuden karheelta.
 
Ei muuta kun ruuvari,puukko,viila,spraykannu musta maalia ja
noin 20 minsaa niin johan alko kitara näyttämään komialta.
 
Muutaman naarmun vetäsin ihan puukolla ja viilalla sit vähän kulumaa
tiettyihin paikkoihin,ruuvarilla muutama napakka isku sinnetänne ja
viel lopuks suhautin spraymaalilla parit vedot bodyyn.
 
Ai että tuli hieno ja yksilöllinen keppi siitä sitten ja rupes sitä mojoakin
löytymään.
 
Vaikka mullakin on uuden karheita Jacksoneitä ja pari Ibaneziakin
jotka on hinnaltaan varmaan 3 kertaa tota "rottastratoa"kalliimpia
niin eniten tolla tulee vedettyä.Akustisestikin soi ihan hyvin ellei jopa
paremmin kun Jaskat.Vahvariin ku pistää kii niin sit kyl jaskat vie voiton,
mut kuiteski:)
 
Eipä tää nyt varsinaisesti noihin keskustelun reliceihin liity,mut
kerroinpa nyt kuitenkin.
 
Sit roskiksesta löysin kans kerran toisen squjun paloissa,siit oli
lapa poikki mut liimalla ja pikku käsitöillä siitäkin tuli ihan makee ja
soitettava peli.Mut se on sit jo toinen tarina.
 
Eipä mul muuta,saa ampua.

Rämppy: No kun niiden aitojen yksilöiden kanssa ei sentään viitsi lähteä keikalle baariin ;-)
 
Kyllä minä ainakin oon viitsinyt ;)

Paasio: Mä ostin kerran tollasen Squierin pinkin straton
kännipäissäni heräteostoksena.
 
Ja kun sitä sit kämpillä kattelin niin näytti vähän liian uuden karheelta.
 
Ei muuta kun ruuvari,puukko,viila,spraykannu musta maalia ja
noin 20 minsaa niin johan alko kitara näyttämään komialta.
 
Muutaman naarmun vetäsin ihan puukolla ja viilalla sit vähän kulumaa
tiettyihin paikkoihin,ruuvarilla muutama napakka isku sinnetänne ja
viel lopuks suhautin spraymaalilla parit vedot bodyyn.
 
Ai että tuli hieno ja yksilöllinen keppi siitä sitten ja rupes sitä mojoakin
löytymään.
 
Kuvia kiitos!
 
Kuulostaa aika pirun hienolta. Etenkin jos bodyyn tehdyt vekit on hyvin tehty.

Joo sen verran hurjalta kuullostaa että kuva olis hauska nähdä

MadMatt: Tämä hevireliikki voitti peräti m:netin missikisat... Tosin aikamoisen kohun ja ristiriitaisten tuntemuksien saattelemana :)
 
http://dl.dropbox.com/u/5120828/relicJPG%20.jpg
 
Muistan hyvin nämä missikisat ja annoin tolle yhden pisteen :)
 
Eikös tästä ole jo yli vuosi? Hitto kun joku jaksaisi taas järjestää. Nää on niin hiton hauskoja.
 
Edit: Uusille jäsenille infoa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=198409&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=198876&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=199035&o=0
 
Kiitokset vielä nimimerkki Räbbänälle viimevuotisista.
 
Nyt voitte aloittaa valittamaan siitä, kuinka näitä ei jaksaisi joka vuosi. Itse kyllä diggaan katsella muiden kullanmuruja.