Rock, pop, alternative ›

MarkoA: Muakin taitaa oksettaa rockin nykytila, ehkä.. Tulee kuunneltua radio-rockia kohtalaisen paljon. Lähes aina kun lenkkeilen. Ja lenkkeilen paljon.
Ne on jotku tietyn tyyliset uudet tai uudehkot rock biisit jotka saa ihan oikeasti hermostumaan. En osaa sanoa mitään bändiä tai biisiä, mutta jos kuvailen lyhyesti :
sellaista tasaista mättöä jossa kitara soittaa sointua kaikilla kielillä kerrallaan ja joka iskulle ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta (sävel vaihtuu) ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta jne.
Laulaja vetää puoliöveriksi huutokirkumalla muka-rankasti ja lauluääni on säröillä. Muutenkin äänitaso on liian suurella, eli meinaa särkeä (death magnetic). Ei ole kunnon melodiaa, ei sooloja ei oikein mitään. Rupeaa suorastaa vituttamaan kun ajattelen tällaisia. Jonen ohjelmassa tulee näitä paljon, samaten Marse ja Jussi 69 soittaa aika paljon tämä mättö-huttua. Ja yks joka aina vaan oksettaa on Motörhead. Aivan kauhea. Se on päivä pilalla jos aamulla tulee Motöriä radiosta eikä voi vaihtaa kanavaa (kuuntelee povarissa olevasta kännykästä juostessa).
 
Luojan kiitos rockia on paljon ja paljon sellaista josta tykkään. Ja radio rockilla Klasun ohjelmat (poislukien torstai!) on parasta.
 
Muuten samoilla linjoilla, mutta Motörheadista en voisi olla enempää eri mieltä. Se on niitä ainoita bändejä jotka tulee lähtemään saappaat jalassa.
 
Monien nykyrockareiden melodia- ja groovetaju on näivettynyt sex-drugs-rnr-mantran tai a-b-a-b-c-geneerinensoolo-a-b-c-kierron varjoon.

Minä olen ihmeekseni törmännyt Motörheadiin kohdistuvaan antipatiaan, joka tulkintani mukaan johtuu siitä että bändi on liian yleisesti hyväksytty. Sitten nämä mukisijat tarjoavat tilalle kaiken maailman kaameaa indietä ja örinää, joka kyllä oksettaa pelkällä huonoudellaan!

velipesonen: Minä olen ihmeekseni törmännyt Motörheadiin kohdistuvaan antipatiaan, joka tulkintani mukaan johtuu siitä että bändi on liian yleisesti hyväksytty. Sitten nämä mukisijat tarjoavat tilalle kaiken maailman kaameaa indietä ja örinää, joka kyllä oksettaa pelkällä huonoudellaan!
 
Kait se on vähän se kun Motörhead merchandisea (esim. snaggle tooth) näkee ties missä yhteyksissä, kuten Misfits-kalloakin semmosten tyyppien vaatteissa, jotka tuskin edes omistavat yhtä ainutta levyä. Ei sillä, että se olisi artistien syytä...

Itsekkin olen lähes kyllästyin rock musiikkiin. Vaikea löytää mitään hyvää uutta bändiä, kun Jack Whitekin alkaa himmetä. Them Crooked Vultures oli mielenkiintoinen, mutta silti vähän tasapaksu, vaikka biisit erillaisia ovat ja sinänsä hyviä. Ei vaan löydy semmoista "oma taideteos per biisi"-meininkiä mitä Led Zeppelin tarjosi. Tai en ole törmännyt.
 
Itse etsiskelen indie puolelta nyt lähinnä musiikkia, jossa meno ei ole ällö kaupallista (usein kyllä ällön muka taiteellista). Tähän mennessä vastaan on tullut tajunnan räjäyttävinä Grizzly Bear (indie folk rock) ja Beach House (indie dream pop folk). Molemmilla erittäin hyvä asenne biisejään kohtaan eikä täytebiisejä ole mukana (B-housen pari ekaa albumia oli kyllä aika hakemista vielä).
 
http://www.youtube.com/watch?v=mQ4jZeGUFzI
http://www.youtube.com/watch?v=aZkCliuOXnQ
http://www.youtube.com/watch?v=y0Eq2reiCIk

Terry Pantheras: Muuten samoilla linjoilla, mutta Motörheadista en voisi olla enempää eri mieltä. Se on niitä ainoita bändejä jotka tulee lähtemään saappaat jalassa.
 
Monien nykyrockareiden melodia- ja groovetaju on näivettynyt sex-drugs-rnr-mantran tai a-b-a-b-c-geneerinensoolo-a-b-c-kierron varjoon.
 
Motörhead on mun mielestä aina ollut rock and roll-bändi. Jotkut sanoo sitä heviksi tai metalliksi, mutta mun mielestä se on Eddie Cochranista ja Little Richardista inspiroitunutta rankkaa rockia. Varmaan joku nyt alkaa valittaa mulle tästä, mutta tää on nyt vaan mun mielipide.
 
Ja nimenomaan kunnon groove ja boogie puuttuvat nykyrokista. Nykyrokkarit ovat unohtaneet täysin rockin rhythm and blues-juuret. Näitä vaikutteita ei juuri nykyisestä vitivalkoisesta "rockista" kuule.
 
Nykyrokista puuttuu myös se ainakin mulle tärkeä alkuvoimaisuus ja raakuus. Studiossa biisit tehdään ja hiotaan neuroottisen tarkasti ja tuloksena on jotain persoonatonta surinaa. Kitarasoundeissa on pääasiana se että säröä ja efektejä on aivan helvetisti. Rumpukompit ovat tylsää bassorumpumättöä. Biisien rakenteetkin ovat itseääntoistavia. Ei uskalleta ottaa riskejä tai tehdä jotain sekopäistä ja omalaatuista. Ehkäpä musiikkibisneksellä on osuutta tähän ja sillä että jos aikoo saada levytyssopimuksia, niin joutuu luopumaan luovuudesta.
 
Keikoilla biisit vedetään tiukasta improvisoimatta ja bändi pysyy kaukana yleisöstä, usein vaikuttaa jopa siltä etteivät bändien jäsenet välitä paskan vertaa yleisöstä. Sitä vaan tullaan lavalle, soitetaan paskoista biiseistä koostuva setti ja lähdetään kaljalle. Aika huono fiilis jää tollaisista keikoista.

Jussiman: Motörhead on mun mielestä aina ollut rock and roll-bändi. Jotkut sanoo sitä heviksi tai metalliksi, mutta mun mielestä se on Eddie Cochranista ja Little Richardista inspiroitunutta rankkaa rockia. Varmaan joku nyt alkaa valittaa mulle tästä, mutta tää on nyt vaan mun mielipide.
 
Tismalleen.
 
Ja nimenomaan kunnon groove ja boogie puuttuvat nykyrokista. Nykyrokkarit ovat unohtaneet täysin rockin rhythm and blues-juuret. Näitä vaikutteita ei juuri nykyisestä vitivalkoisesta "rockista" kuule.
 
Ei kuule ei: http://www.youtube.com/watch?v=Pp8a2K1SiWg
 
Nykyrokista puuttuu myös se ainakin mulle tärkeä alkuvoimaisuus ja raakuus. Studiossa biisit tehdään ja hiotaan neuroottisen tarkasti ja tuloksena on jotain persoonatonta surinaa. Kitarasoundeissa on pääasiana se että säröä ja efektejä on aivan helvetisti. Rumpukompit ovat tylsää bassorumpumättöä. Biisien rakenteetkin ovat itseääntoistavia. Ei uskalleta ottaa riskejä tai tehdä jotain sekopäistä ja omalaatuista. Ehkäpä musiikkibisneksellä on osuutta tähän ja sillä että jos aikoo saada levytyssopimuksia, niin joutuu luopumaan luovuudesta.
 
Juu, tähän sama linkki ku yllä... :)
 
Nykyrockiin pitää ihme kyllä melkeinpä aina tunkea metallielementtejä ja siitäkin ne huonommat (=steriilimmät ja kliseisimmät) puolet.
 
Pappa täällä vaahtoaa...
 
E: On nykyrockilla hetkensäkin: http://www.youtube.com/watch?v=a_426RiwST8

En tiedä mitä genreä Pain of Salvation edustaa, mutta minusta sillä ei ole väliä sillä se on varmasti myös rockia. Ylipäänsä se on loistava yhdistelmä kaikesta siitä mitä jazzin keksimisen jälkeen on kuultavissa ja lauantainen keikka Nosturissa kuuluu parhaimpiin mitä ole nähnyt sitten vuoden 1981 missään lajissa. Ja tässä ei ole yhtään liioittelua, fanilaseja tai muuta, kyse on luonnontieteellisestä faktasta.

Jussiman: Motörhead on mun mielestä aina ollut rock and roll-bändi. Jotkut sanoo sitä heviksi tai metalliksi, mutta mun mielestä se on Eddie Cochranista ja Little Richardista inspiroitunutta rankkaa rockia. Varmaan joku nyt alkaa valittaa mulle tästä, mutta tää on nyt vaan mun mielipide.
 
Ja nimenomaan kunnon groove ja boogie puuttuvat nykyrokista. Nykyrokkarit ovat unohtaneet täysin rockin rhythm and blues-juuret. Näitä vaikutteita ei juuri nykyisestä vitivalkoisesta "rockista" kuule.
 
Nykyrokista puuttuu myös se ainakin mulle tärkeä alkuvoimaisuus ja raakuus. Studiossa biisit tehdään ja hiotaan neuroottisen tarkasti ja tuloksena on jotain persoonatonta surinaa. Kitarasoundeissa on pääasiana se että säröä ja efektejä on aivan helvetisti. Rumpukompit ovat tylsää bassorumpumättöä. Biisien rakenteetkin ovat itseääntoistavia. Ei uskalleta ottaa riskejä tai tehdä jotain sekopäistä ja omalaatuista. Ehkäpä musiikkibisneksellä on osuutta tähän ja sillä että jos aikoo saada levytyssopimuksia, niin joutuu luopumaan luovuudesta.
 
Keikoilla biisit vedetään tiukasta improvisoimatta ja bändi pysyy kaukana yleisöstä, usein vaikuttaa jopa siltä etteivät bändien jäsenet välitä paskan vertaa yleisöstä. Sitä vaan tullaan lavalle, soitetaan paskoista biiseistä koostuva setti ja lähdetään kaljalle. Aika huono fiilis jää tollaisista keikoista.
 
Komp!
ja asian vierestä: Ornette Birks Makkosessa ollut "Brittipopin kielto"-pätkä oli mainio.

Karipiirto: Taidettiin viitata siihen että kuuleman mukaan molemmat kuolivat tukehtuen oksennukseensa.
 
Heh, mä en ees lukenu viestiä =)

Ei rock okseta. Paska musiikki oksettaa.

kaikki musiikki on paskaa!

alanpartridge: kaikki musiikki on paskaa!
 
Mutta kaikki paska ei ole musiikkia. Case closed.

alanpartridge: kaikki musiikki on paskaa!
 
No, jos tälle linjalle lähdetään, niin sanotaan suoraan, että kaikki on paskaa.
 
Case closed :D

Henko: No, jos tälle linjalle lähdetään, niin sanotaan suoraan, että kaikki on paskaa.
 
Case closed :D
 
Kaikki Auringon alla on turhaa, Sanoi Saarnaaja!

Henko: No, jos tälle linjalle lähdetään, niin sanotaan suoraan, että kaikki on paskaa.
 
Case closed :D
 
*pierasee*

alanpartridge: kaikki musiikki on paskaa!
 
Paitsi jazz, joka on hirveetä paskaa. Näin mulle on kerrottu Tokelan sanoneen, ja jos Tokela näin on sanonut, niin sitten se on totta.

Miksi sitten rock oksettaa ja muu ei vaikka ovat ns. samaa ainetta?

Jos rock oksettaa niin suosittelen et vaihat Barbra Streisandiin. On niin kaukana rockista et ei voi ainakaan siksi oksettaa!

velipesonen: Miksi sitten rock oksettaa ja muu ei vaikka ovat ns. samaa ainetta?
 
Rock oksettaa kun sitä tulee joka tuutista. Voiko suomalainen iskelmämusiikki vaikuttaa samoin tietyn kuuntelumäärän jälkeen, jää pohdittavaksi. Irlantilaisen kansanmusiikin kuuntelun jälkeen on suositeltavaa kylpeä progessa, jottei tuuperru pahoinvointiin.