Kitarat: kitarakamat ›

Midrange: Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko niitä hyviä korealaisia joita tehtiin 2000-luvun alussa? Itelläkin yks Ibanezin korealainen ässä vuodelta 2002 ja pirun hyvä yksilö.
 
2006 hankittu Korealainen keppi eli SZ520. Pitkäsointinen yksilö. Jos räplään kielen soimaan ja lähden käymään viin...siis maitokaupassa niin kieli soi vieläkin kun tulen takaisin kotiin.

Ukko: Jos räplään kielen soimaan ja lähden käymään viin...siis maitokaupassa niin kieli soi vieläkin kun tulen takaisin kotiin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=oB6z … amp;feature=player_detailpage#t=29s

Kuha: http://www.youtube.com/watch?v=oB6z … amp;feature=player_detailpage#t=29s
 
Korealaiset menee yhteentoista.

Ukko: Mikähän mun 500:n euron Ibanezissa on vikana kun sille ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään säätöjä/korjauksia ja aina toimii. No kielet täytyy tietysti joskus vaihtaa ja sellaista.
 
Vaikee sanoo näkemättä. Ootko kokeillu soittaa sillä. Joskus, jos soittimella ei soiteta, niin siitä ei säädöt muutu mikskään ...hymiö ja takkia hakemaan

jyrkalt: Mitä te muut oikein puuhaatte?
Mä kun soitan kitaraa niin en ehdi mitään kitaran viimeistelyä katsella tai ihailla.
Mun mielestä kitaran lakkauksella ei ole mitään tekemistä soittimen laadukkuuden kanssa.
 
Siis soitat kitaraa häh ... ole hyvä ja siirry heti toiselle keskustelupalstalle "kitaran soittaminen".
 
Toivottasti otit opiksesi ja emme tällä palstalla enään tapaa tälläisisssä ikävissä merkeissä... :)

lonelyplayer: Siis soitat kitaraa häh ... ole hyvä ja siirry heti toiselle keskustelupalstalle "kitaran soittaminen".
 
Toivottasti otit opiksesi ja emme tällä palstalla enään tapaa tälläisisssä ikävissä merkeissä... :)
 
No perkule.
My bad! Sorit ja lupaan et ei toistu tämä ;)

Koska mulla ei ole koskaan ollut yhtään Gibsonia, koen velvollisuudekseni kirjoittaa tänne niiden laadusta....
 
Käsittääkseni törröttävät nauhanpäät johtuvat enemmän ilmastosta kuin työn laadusta. Ja voihan olla, että esim. liikkeissä Epiphoneista ym. halpiksista hiotaan ne nauhat valmiiksi, koska niissä volyymi on suuri ja luotetaan siihen, että Gibsonin ostajat ymmärtävät, mistä siinä on kyse. Eikä kai satulastakaan voi päätelllä, että koko kitara on paska. Eikös sitä joudu lähes aina hiomaan tms. jos vaihtaa esim paksumpiin kieliin...
 
Mutta toisaalta kaularaudan mutterit ym. tällaiset pitäisi mielestäni olla kunnossa, jos hintaa on 2000. Toisaalta pitäisi myös nähdä vähän tilastoa, että kuinka yleistä tämä oikeasti on. Parin nettikirjoituksen perusteella on turha vetää johtopäätöstä, että kaikki ovat samanlaisia. Harvoin kuitenkaan nettiin kirjoitetaan "Mulla on Gibson ja kaikki edelleen ok" -kirjoituksia.
 
Täällä tuntuu myös olevan vahvat Gibson-lasit päässä kulkevia ihmisiä, joiden mielestä on ihan sama, mitä vikoja kitarassa on, kunhan lavassa lukee Gibson. Kritisointi osoittaa tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä kitaran suuruutta kohtaan, vaikka se olisi kuinka aiheellista.

Laulava Kylätohtori: Koska mulla ei ole koskaan ollut yhtään Gibsonia, koen velvollisuudekseni kirjoittaa tänne niiden laadusta....
 
Täällä tuntuu myös olevan vahvat Gibson-lasit päässä kulkevia ihmisiä, joiden mielestä on ihan sama, mitä vikoja kitarassa on, kunhan lavassa lukee Gibson. Kritisointi osoittaa tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä kitaran suuruutta kohtaan, vaikka se olisi kuinka aiheellista.
 
Mulla taas on/on ollut monta eri vuosimallin Gibson Les Paul Standardia ja nyt on pakko kirjoittaa (taas miljoonanteen!) Gibsonin laatua käsittelevään ketjuun omat mielipiteet.
 
Gibson kohdentuu laatukeskusteluiden kohteeksi suurimmaksi osaksi juuri siksi, että se on kallis klassikkokitara. Aivan yhtä klassinen, kuin Strato, jollaisen saa hankittua huomattavasti halvemmalla.
Esim Kitarapaja:
FENDER AMERICAN DELUXE STRAT V-NECK: 1470e
GIBSON 2008 LES PAUL STANDARD: 2195e
 
Kitaroiden valmistusta ja ominaisuuksia sen isommin erittelemättä on tämä hintaero faktana vain myönnettävä. Toisia ihmisiä ahdistaa jo lähtökohtaisesti kalliin auton, tietokoneen tai TVeen ostaminen, toisia taas ei. Jokaiselle yhteistä on varmasti se, että rahoillensa odottaa vastinetta. Se, mitä vastine sitten oikeasti onkaan on hyvin tulkinnanvarainen kysymys. Toiselle laatua on se, että Gibson soi täyteläisesti ja sustaini jatkuu "aavan meren tuolle puolen." Toisille taas laatua on se, että Strato soi kuulaasti ja sen voi miltei huoletta tiputtaa stagen pintaan vyötärön korkeudelta, nostaa takaisin syliin ja jatkaa soittoa kepin kärsiessä vain muutaman pintanaarmun. Molemmat ovat mahtavia soittimia omalla tavallaan, hintaerosta huolimatta.
 
On täysin selvää, että Gibsonille on muodostunut lähes myyttinen asema kitaroiden keskuudessa ja siksi monia kiinnostaa tutkia, että mistä se "Mojo" oikein muodostuu. Kun keppi myös maksaa sen normityöläisen kuukausipalkan (tai enemmänkin) verran, niin tulee sitä varmasti tutkittua tarkemmin kuin 500€ maksavaa viereisen rivin Ibanezia. "Mistä mä nyt tässä maksan? Tässähän törröttää nauhojen päätkin!" Näin mietitään, kun ulkona on 25 astetta pakkasta, eikä soitinliikkeessä ole tehokasta ilmankostutinta kuivuuden tasaamiseksi ja lopputuloksena myymälän lähes jokaisen kepin nauhoissa esiintyy "elämää."
 
Meikäläisen teinivuosien idoleita olivat Slash, Ace Frehley, Neil Young jne, joten "unelmakeppi" oli aina Gibson Les Paul Standard. Kuolaten katseltiin Soundista löytyviä mainoksia, joissa kepin hinnaksi ilmoitettiin teinipojan päätä huimaavat 18 000mk. (Juu varmaan ois saanut jostain halvemmallakin, puhumattakaan käytetyistä, mutta ottakaa huomioon, että tämä tapahtui ennen internetiä ja kännyköitä ja info revittiin vähäisistä lehdistä.) Summa tuntui täysin käsittämättömältä ja ajattelin ettei Lespaa ole varmaan ikinä mahdollista hankkia. Vuodet vieri, eurot tuli, ja yhtäkkiä mulla olikin duuni ja fyrkkaa eli mahdollisuus hankkia aito Giban Lespa. Sehän osoittautui juuri siksi, ja aivan erilaiseksi kuin mitä oli itse kuvitellut.
 
Aikaisemmin erinäisiä Jacksoneita, muutamia Fendereitä sekä Epiphonen lespoja omistaneena ja soitelleena ihmettelin aluksi syliin sopivaa muotoa ja kaltaiselleni lyhytsormiselle hepulle sopivaa helppoa, "nopeasoittoista" kaulaa. Loimukansi oli juuri sellainen hemmetin komea kuin nuoruuden idolien kitaroissa. Keppi tuntui kevyemmältä kuin epiphonen lespa. Soundi oli hyvä, mutta todella paksu (Silti valovuosia selkeämpi kuin Epiphonessa) ja käytin pitkän aikaa vahvaria säädellen, jotta saisin sieltä ulos mieleiseni soundin. Ai niin, se vire. G-kieli ei pysynyt vireessä. Kokeilin eripaksuisia kieliä ja aina sama juttu. Se perhanan G-kieli aina hetken kuluttua epiksessä. Tämä ongelma korjaantui vasta kun sain lespa gurulta asiantuntevaa opastusta ja vaihdatin keppiin luusatulan. Ongelma hävisi ja vire pysyi.
 
Vuosien varrella olen omistanut Giban Lespoja, joissa vire säilyy ihan vakkari satulankin kera. Myös kyseisen kaltaisia, joissa G-kieli menee aina hetken kuluttua pieleen. Koskaan ei mun kohdalle ole osunut Giban lespaa, jossa nauhat olisivat törröttäneet. Ehkä mä olen vieraillut onnekkaissa ja hyvin ilmastoiduissa liikkeissä ja ostanut vain hyvin soitintaan kohtelevilta, mutta tähän ongelmaan en ole törmännyt. Myöskään lakka-ongelmia en ole koskaan kokenut, mitä nyt joissain yksilöissä kaula on ollut "tahmeampi" kuin toisissa. Laadunvalvonta ON hemmetin tärkeää ja mm. Espillä se on oman kokemukseni mukaan todella hyvä. Kepit on hyvässä kunnossa ja asiallisesti säädettyjä halvoista kalliimpiin. Noh, heilläpä onkin (käsittääkseni) Suomen ainoa tukku, joka aktiivisesti tsekkaa ja säätää JOKAISEN kepin ja lähettää samantien susiyksilöt takaisin merten taa.
 
Totta hemmettissä Gibsonin laadunvalvonnan pitäis pystyä parempaan. Varsinkin kun keppien hintalappu on mitä on. Tiedä sitten mistä tehtaalla on kysymys. Laiskoja duunareita? Vaikuttaakohan toissavuotinen valtava Missisippin tulva vahinko niin, että ne muutamat pelastuneet kepit iskettiin kaikki markkinoille vaikka eivät olisi ns. kermaa edustaneetkaan..? Tiedä häntä. Huono laadunvalvonta antaa jatkuessaan yhä kaikille niille, joilla ei ole rahaa ostaa Gibsonia (Tai jotka etsivät tekosyytä käyttää osan rahasta muuhun), syyn ostaa Epiphone tai Tokai. Ne voivat olla varsinkin Tokain tapauksessa todella hyviä keppejä, mutta ovat kuitenkin aina kopioita eivätkä "the real thing." Niissä ei ole Gibsonin mojoa, mutta aina voi sitten toistelle itselleen, että tässä on rahalle enemmän vastinetta. Ootteko muuten koskaan miettinyt, että miksi se soitinliikkeen myyjä, jonka liike myy Tokaita ja Epiphonea sanoo Lespaa etsivälle: "Mikit vaihtamalla tää on ihan yhtä hyvä kun aito."? Se SAATTAA tahtoa tehdä voittoa ja myydä asiakkaalle kitaran, eikä ohjata asiakasta viereiseen Gibsonia tarjoavaan liikkeeseen..
 
Kylätohtorin kirjoitukseen viittaisin sen verran, että varmasti on kyseisen kaltaisia ihmisiä. Eroavatko tällaiset sitten mitenkään ihmisistä, jotka ostavat BMWn vain siksi, että se on BMW? Ihan yhtä tyhmää käytöstä. Kritisointi ei kuitenkaan mielestäni osoita tyhmyyttä tai ymmärtämättömyyttä. Onhan se aiheellista, jos ostaa kalliin kepin ja laatu ei vastaakaan odotuksia. Sama jos täräyttäisi unelmiensa Harley Davidsonin ja muutaman viikon päästä huomaisi ettei se toimikaan kuin unelma. (Näin muuten aidosti kävi vielä männävuosina, kun jengi osti Harleytä vain siksi, että se on Harley ja tehtaan laadunvalvonta oli perseellään) Kyllähän silloin on aidosti aihetta avautua asiasta nettifoorumilla ja vähän muuallakin.
 
Ketjun aloittajalle tahdon esittää pahoitteluni. Siis aivan perseestä kaltaisesi tapahtumaketju! :/ Olisi helppo sanoa: Olisit tsekannut kepit paremmin, tai perinteinen "kannattaa kokeilla tarkkaan kaikki Gibsonit ennen ostoa", mutta turhaahan tuo enää. Toivottavasti kitarasi nyt pysyy kunnossa.
 
Sori nyt kaikki palstankonkarit. Ainakin seitsemän vuoden Gibson/Epiphone/Tokai ketjut aiheutti tän ratkeamisen vaikka harkitsinkin vain popcornin tekoa. xD

LaMotta: Gibsoniin liittyy voimakas mielikuva, mikä yleensä johtaa pettymykseen kun huomataan senkin olevan vain puuta ja muita tavanomaisia materiaaleja. Eikä soitto irtoa sillä yhtään sen paremmin :)
 
Hyvin sanottu. Kuten Ferrari ja Bemari ei tee kenestäkään parempia kuskeja. :)

Kuha: http://www.youtube.com/watch?v=oB6z … amp;feature=player_detailpage#t=29s
 
Sieltä juuri ; )

Confidentum: Vaikee sanoo näkemättä. Ootko kokeillu soittaa sillä. Joskus, jos soittimella ei soiteta, niin siitä ei säädöt muutu mikskään ...hymiö ja takkia hakemaan
 
No en mä kieltämättä soittele päivittäin tuntia paria enempää.

Laulava Kylätohtori: Koska mulla ei ole koskaan ollut yhtään Gibsonia, koen velvollisuudekseni kirjoittaa tänne niiden laadusta....
 
Käsittääkseni törröttävät nauhanpäät johtuvat enemmän ilmastosta kuin työn laadusta. Ja voihan olla, että esim. liikkeissä Epiphoneista ym. halpiksista hiotaan ne nauhat valmiiksi, koska niissä volyymi on suuri ja luotetaan siihen, että Gibsonin ostajat ymmärtävät, mistä siinä on kyse. Eikä kai satulastakaan voi päätelllä, että koko kitara on paska. Eikös sitä joudu lähes aina hiomaan tms. jos vaihtaa esim paksumpiin kieliin...
 
Mutta toisaalta kaularaudan mutterit ym. tällaiset pitäisi mielestäni olla kunnossa, jos hintaa on 2000. Toisaalta pitäisi myös nähdä vähän tilastoa, että kuinka yleistä tämä oikeasti on. Parin nettikirjoituksen perusteella on turha vetää johtopäätöstä, että kaikki ovat samanlaisia. Harvoin kuitenkaan nettiin kirjoitetaan "Mulla on Gibson ja kaikki edelleen ok" -kirjoituksia.
 
Täällä tuntuu myös olevan vahvat Gibson-lasit päässä kulkevia ihmisiä, joiden mielestä on ihan sama, mitä vikoja kitarassa on, kunhan lavassa lukee Gibson. Kritisointi osoittaa tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä kitaran suuruutta kohtaan, vaikka se olisi kuinka aiheellista.
 
No minulla on itsellä yksi Gibson jonka ostin uutena toistakymmentä vuotta sitten. Minä diggailen Gibsoneita ja pidän sen nimeä Fenderin ohella legendaarisena. Lukeudun ehkä niihin, jotka kulkevat Gibson lasit päässä mutta esia ei mielestäni ole ihan näin yksioikoinen. Ensinnäkin minä ymmärrän hyvin ihmistä, joka on mahdollisesti haaveillut Gibsonista pitkäänkin ja säästänyt rahaa jne. ja sitten kun se unelmakitaransa saa viimein ostettua niin siihen liittyy todella voimakkata tunteita ja se yhteinen alku kitaran kanssa on todella herkkää aikaa. Eli ymmärrän sen pettymyksen voimakkuuden joka helposti näkyy varsin kirpeinä ja kriittisinä nettikommentteina Gibsonia kohtaan. Oman kitarani kun aikoinaan ostin, niin sille pidettiin suunnilleen varpajaisia lähipiirissäni;-).
 
Nyt sitten pieni puolustuspuhe meille Gibsonlasit päässä kulkeville. Se että ihmistä sapettaa siinä uudessa hienossa kitarassa ilmenevät puutteet, ei itselläni aiheuta mitään vastareaktiota. Ongelma on lähinnä se haaskalle säntäävä "Gibsonkriitikoiden"lauma joilla on lähtökohtaisesti kielteinen suhtautuminen näihin kitaroihin ja jota tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen panetella Gibsoneita ja samalla saavat sivaltaa hiukan meitä puupäitä jotka kaikesta huolimatta näillä "paskoilla" soitamme.
 
Sitten muutama sana näistä soittimista, mitä itse tiedän tai luulen tietäväni (luotan vakaasti, että fox käy korjaamassa kaikki asiavirheeni, josta hänelle kiitokset jo etukäteen). LesPaul Standardissa ja Traditionalissa on nauhanpääkanttaus otelaudassa joten törröttävät nauhanpäät eivät ole näissä kitaroissa ongelma silloinkaan kun ne alkavat törröttää. Toisaalta näissä kitaroissa nauhanpään korjaaminen vaatii erityistaitoja jos se oikeasti tunkee kanttauksen läpi. Suomessa ei ilmeisestikään ainakaan kaikki soitinkorjaajat (jos kukaan) tee näitä nauhanpääkanttauksia, vaan kuulemma LesPaulit saattavat palautua nauharemontista tavallisella kanttauksella (jos tämä on totta niin mielestäni se on pienoinen ongelma). 2008 vuodesta lähtien Gibsoneissa on ollut nämä ultrahienot blechionnat joten en usko että nauhoissa voi kovin laajasti olla gibsoneilla huomautettavaa. Itselläni huomasin viidentoista vuoden jälkeen, että nauhanpäät olivat työntäneet kanttausta pikkuisen kuhmuille, mutta tilanne korjaantui sillä, että öljysin otelaudan muutaman kerran ja aloin pitää kostutinta kitaralaukussa talvisin.
 
Mielestäni selkeät virheet ovat virheitä (esim ylimääräiset kieliurat satulassa tai kaularaudan mutterin ylimääräiset viisteet) ja ne kertovat puutteellisesta laadunvalvonnasta ( toisaalta se mutteri on sen kellolätkän alla joten aika helevetin tarkka laadunvalvonta saa olla, että sen huomaisi ja toisaalta eipähän se kuitenkaan vaikuta mihinkään). Ainakaan kyse ei ole tyyppiviasta, kuten kitaratohtori väitti. Gibson on käyttäjien toimesta niin tiukan suurennuslasin ja kritiikin kohteena, että varmasti pienimmätkin puutteet tulevat moneen kertaan foorumeilla käsitellyksi. Tyyppivika sen sijaan on Gibsonin heikkona pidetty lapa, mikä ei välttämättä ole vika vaan ominaisuus, en tiedä. Kyse on siitä, että Gibsonissa lapa ja kaula on tehty yhdestä kappaleesta kun perinteisesti tuo lapa kai liimataan. En tiedä mitä sillä saavutetaan, että se lapa ja kaula on yhtä kappaletta, mutta Gibson pitää tästä ratkaisustaan kiinni joten sillä täytyy jokin merkitys olla. Seitkytluvulla Gibsonissa oli lavan heikkouteen elgantti ja tyylikäs ratkaisu nimittäin niissä oli semmoinen paksunnos, jota kutsuttiin voluteksi ja itse soisin, että näissä nykyisissäkin kitaroissa käytettäisiin sitä.
 
Mielestäni Gibson on siinä mielessä kitaramaailmassa oman tiensä kulkija, että se ensinnäkin on vanha firma ja tehnyt kitaroita ainakin satavuotta tai jotain. Gibson on myöskin monessa mielessä perinteinen ja perinteitä vaaliva valmistaja, mutta samaan aikaan innovatiivisuuteen (esim. taannoinen X-mallisto) pyrkivä ja jatkuvasti tuotteitaan kehittävä (esim. ontto lankku, plechionta, etc. pientä muutosta koko ajan). Gibson ajattelee kitarat eri tavalla kuin muut. Esimerkiksi Gibsonin suosimat kevyet pintakäsittelyt (Nitrolakka, joka on pehmeämpi ja mahdollisesti muutenkin joustavampi pinnoite kuin muiden käyttämä polyuretaanilakka), joista äärimmäisenä esimerkkinä faded-sarja, melodymaker, etc. Näistä ominaisuuksista sitä jonninjoutavaa kritiikkiä useinmiten tulee. Kun ihminen joka on tottunut muissa kitaroissa paksuihin polyuretaanilakkoihin, jotka vielä valmiin kitaran päälle viimeisenä vedettyna (halvimmissa kitaroissa usein tehdään näin) tehokkaasti peittää kaikki "virheet", kohtaa ensimmäistä kertaa aidosti nitrolakatun kitaran, niin tietenkin se yllättää kuinka "orgaaninen" tuollainen joustava ohut nitrolakkaus on. Sen vuoksi itse en ota useinkaan vakavasti näitä kirjoituksia gibsonin huonosta työnjäljestä. Varsinkin kun ne samat esimerkkikuvat ja esimerkkikitarat kiertävät topikista toiseen todisteena siitä surkeasta laadusta.
 
Virheet on virheitä ja jos viallinen kitara tulee käsiin, niin ei muuta kuin reklamaatiota tai soitin palautukseen. Niinhän muidenkin tuotteidenkin kanssa toimitaan.

MaxDamage: Mulla taas on/on ollut monta eri vuosimallin Gibson Les Paul Standardia ja nyt on pakko kirjoittaa (taas miljoonanteen!) Gibsonin laatua käsittelevään ketjuun omat mielipiteet.
 
...................................
 
Plussaa hienosta kirjoituksesta. Kiteytit juuri niitä mietteitä joita omassakin päässä on pyörinyt.

Palautin kerran Thomannille tilaamani Gibson Les Paul Juniorin,koska kitaran kaikki nauhanpäät molemmin puolin otelautaa törröttivät ulkona siinä määrin,että soittamisen yrittäminen tuotti hyvin epämielyttävää viiltämisen tuntua sormissa...En osaa sanoa,johtuiko tuo huolimattomasta viimeistelystä vai puun muutoksista, mutta siinä kunnossa keppi oli soittokelvoton...Sen jälkeen olen parikin samanlaista kitaraa omistanut,ja niissä tuosta viasta ei ole ollut tietoakaan...Eli yleistäminen ei toimi ainakaan mun kokemukseni mukaan,myös Gibsonit ovat yksilöitä...Sen myönnän,että mulla oli käsitys,että Gibson pitää vireen,vaikka kiskoisi kaksin käsin kielistä..Se osottautui harhaluuloksi ainakin noiden kitaroiden kohdalla,G-kieli meni helposti bendauksesta epävireeseen,satulan vaihto olisi varmasti tähän tepsinyt...Jos odottaa jotain ylimaallista superkitaraa hankkiessaan Gibsonin,saattaa pettyä...Kuten jo edellä mainittiin,nekin ovat vain puuta,metallia ja muovia..Fysiikan lait pätevät myös niihin...

MaxDamage: Mulla taas on/on ollut monta eri vuosimallin Gibson Les Paul Standardia ja nyt on pakko kirjoittaa (taas miljoonanteen!) Gibsonin laatua käsittelevään ketjuun omat mielipiteet.
 
Gibson kohdentuu laatukeskusteluiden kohteeksi suurimmaksi osaksi juuri siksi, että se on kallis klassikkokitara. Aivan yhtä klassinen, kuin Strato, jollaisen saa hankittua huomattavasti halvemmalla.
Esim Kitarapaja:
FENDER AMERICAN DELUXE STRAT V-NECK: 1470e
GIBSON 2008 LES PAUL STANDARD: 2195e
 
Kitaroiden valmistusta ja ominaisuuksia sen isommin erittelemättä on tämä hintaero faktana vain myönnettävä. Toisia ihmisiä ahdistaa jo lähtökohtaisesti kalliin auton, tietokoneen tai TVeen ostaminen, toisia taas ei. Jokaiselle yhteistä on varmasti se, että rahoillensa odottaa vastinetta. Se, mitä vastine sitten oikeasti onkaan on hyvin tulkinnanvarainen kysymys. Toiselle laatua on se, että Gibson soi täyteläisesti ja sustaini jatkuu "aavan meren tuolle puolen." Toisille taas laatua on se, että Strato soi kuulaasti ja sen voi miltei huoletta tiputtaa stagen pintaan vyötärön korkeudelta, nostaa takaisin syliin ja jatkaa soittoa kepin kärsiessä vain muutaman pintanaarmun. Molemmat ovat mahtavia soittimia omalla tavallaan, hintaerosta huolimatta.
 
On täysin selvää, että Gibsonille on muodostunut lähes myyttinen asema kitaroiden keskuudessa ja siksi monia kiinnostaa tutkia, että mistä se "Mojo" oikein muodostuu. Kun keppi myös maksaa sen normityöläisen kuukausipalkan (tai enemmänkin) verran, niin tulee sitä varmasti tutkittua tarkemmin kuin 500€ maksavaa viereisen rivin Ibanezia. "Mistä mä nyt tässä maksan? Tässähän törröttää nauhojen päätkin!" Näin mietitään, kun ulkona on 25 astetta pakkasta, eikä soitinliikkeessä ole tehokasta ilmankostutinta kuivuuden tasaamiseksi ja lopputuloksena myymälän lähes jokaisen kepin nauhoissa esiintyy "elämää."
 
Meikäläisen teinivuosien idoleita olivat Slash, Ace Frehley, Neil Young jne, joten "unelmakeppi" oli aina Gibson Les Paul Standard. Kuolaten katseltiin Soundista löytyviä mainoksia, joissa kepin hinnaksi ilmoitettiin teinipojan päätä huimaavat 18 000mk. (Juu varmaan ois saanut jostain halvemmallakin, puhumattakaan käytetyistä, mutta ottakaa huomioon, että tämä tapahtui ennen internetiä ja kännyköitä ja info revittiin vähäisistä lehdistä.) Summa tuntui täysin käsittämättömältä ja ajattelin ettei Lespaa ole varmaan ikinä mahdollista hankkia. Vuodet vieri, eurot tuli, ja yhtäkkiä mulla olikin duuni ja fyrkkaa eli mahdollisuus hankkia aito Giban Lespa. Sehän osoittautui juuri siksi, ja aivan erilaiseksi kuin mitä oli itse kuvitellut.
 
Aikaisemmin erinäisiä Jacksoneita, muutamia Fendereitä sekä Epiphonen lespoja omistaneena ja soitelleena ihmettelin aluksi syliin sopivaa muotoa ja kaltaiselleni lyhytsormiselle hepulle sopivaa helppoa, "nopeasoittoista" kaulaa. Loimukansi oli juuri sellainen hemmetin komea kuin nuoruuden idolien kitaroissa. Keppi tuntui kevyemmältä kuin epiphonen lespa. Soundi oli hyvä, mutta todella paksu (Silti valovuosia selkeämpi kuin Epiphonessa) ja käytin pitkän aikaa vahvaria säädellen, jotta saisin sieltä ulos mieleiseni soundin. Ai niin, se vire. G-kieli ei pysynyt vireessä. Kokeilin eripaksuisia kieliä ja aina sama juttu. Se perhanan G-kieli aina hetken kuluttua epiksessä. Tämä ongelma korjaantui vasta kun sain lespa gurulta asiantuntevaa opastusta ja vaihdatin keppiin luusatulan. Ongelma hävisi ja vire pysyi.
 
Vuosien varrella olen omistanut Giban Lespoja, joissa vire säilyy ihan vakkari satulankin kera. Myös kyseisen kaltaisia, joissa G-kieli menee aina hetken kuluttua pieleen. Koskaan ei mun kohdalle ole osunut Giban lespaa, jossa nauhat olisivat törröttäneet. Ehkä mä olen vieraillut onnekkaissa ja hyvin ilmastoiduissa liikkeissä ja ostanut vain hyvin soitintaan kohtelevilta, mutta tähän ongelmaan en ole törmännyt. Myöskään lakka-ongelmia en ole koskaan kokenut, mitä nyt joissain yksilöissä kaula on ollut "tahmeampi" kuin toisissa. Laadunvalvonta ON hemmetin tärkeää ja mm. Espillä se on oman kokemukseni mukaan todella hyvä. Kepit on hyvässä kunnossa ja asiallisesti säädettyjä halvoista kalliimpiin. Noh, heilläpä onkin (käsittääkseni) Suomen ainoa tukku, joka aktiivisesti tsekkaa ja säätää JOKAISEN kepin ja lähettää samantien susiyksilöt takaisin merten taa.
 
Totta hemmettissä Gibsonin laadunvalvonnan pitäis pystyä parempaan. Varsinkin kun keppien hintalappu on mitä on. Tiedä sitten mistä tehtaalla on kysymys. Laiskoja duunareita? Vaikuttaakohan toissavuotinen valtava Missisippin tulva vahinko niin, että ne muutamat pelastuneet kepit iskettiin kaikki markkinoille vaikka eivät olisi ns. kermaa edustaneetkaan..? Tiedä häntä. Huono laadunvalvonta antaa jatkuessaan yhä kaikille niille, joilla ei ole rahaa ostaa Gibsonia (Tai jotka etsivät tekosyytä käyttää osan rahasta muuhun), syyn ostaa Epiphone tai Tokai. Ne voivat olla varsinkin Tokain tapauksessa todella hyviä keppejä, mutta ovat kuitenkin aina kopioita eivätkä "the real thing." Niissä ei ole Gibsonin mojoa, mutta aina voi sitten toistelle itselleen, että tässä on rahalle enemmän vastinetta. Ootteko muuten koskaan miettinyt, että miksi se soitinliikkeen myyjä, jonka liike myy Tokaita ja Epiphonea sanoo Lespaa etsivälle: "Mikit vaihtamalla tää on ihan yhtä hyvä kun aito."? Se SAATTAA tahtoa tehdä voittoa ja myydä asiakkaalle kitaran, eikä ohjata asiakasta viereiseen Gibsonia tarjoavaan liikkeeseen..
 
Kylätohtorin kirjoitukseen viittaisin sen verran, että varmasti on kyseisen kaltaisia ihmisiä. Eroavatko tällaiset sitten mitenkään ihmisistä, jotka ostavat BMWn vain siksi, että se on BMW? Ihan yhtä tyhmää käytöstä. Kritisointi ei kuitenkaan mielestäni osoita tyhmyyttä tai ymmärtämättömyyttä. Onhan se aiheellista, jos ostaa kalliin kepin ja laatu ei vastaakaan odotuksia. Sama jos täräyttäisi unelmiensa Harley Davidsonin ja muutaman viikon päästä huomaisi ettei se toimikaan kuin unelma. (Näin muuten aidosti kävi vielä männävuosina, kun jengi osti Harleytä vain siksi, että se on Harley ja tehtaan laadunvalvonta oli perseellään) Kyllähän silloin on aidosti aihetta avautua asiasta nettifoorumilla ja vähän muuallakin.
 
Ketjun aloittajalle tahdon esittää pahoitteluni. Siis aivan perseestä kaltaisesi tapahtumaketju! :/ Olisi helppo sanoa: Olisit tsekannut kepit paremmin, tai perinteinen "kannattaa kokeilla tarkkaan kaikki Gibsonit ennen ostoa", mutta turhaahan tuo enää. Toivottavasti kitarasi nyt pysyy kunnossa.
 
Sori nyt kaikki palstankonkarit. Ainakin seitsemän vuoden Gibson/Epiphone/Tokai ketjut aiheutti tän ratkeamisen vaikka harkitsinkin vain popcornin tekoa. xD
 
Kiitos hyvästä kirjoituksesta :)
 
Jees kyllä minä ymmärrän sen että suomessa on kesät kosteita ja talvet kuivia jolloin puu elää ja tulee jälkiä skittaan :) Gibsoneissa on huono satula tehtaalta tullessa. Senkun vaihtaa niin kitara pysyy vireessä ja kaulan voi säätää melko tikku suoraksi vielä :) en vaihtaisi ite tuota gibsonia pois millään se soi hyvin ja on ihan päällikkö skitta. Tietenkin gibsonin tehdas voisi asentaa paremmat satulat jo tehtaalla ja myös alle tonnin gibsonitki pitää laadussa. Itellä on myös fender strato american standardi. Siinä törröttää nauhan päät jotka pitäs hioa. Itellä on Myös semmonen mielikuva että strato on siistimpi mitä enempi siinä on damagea. Ja gibson pitää aina olla "naarmuton" :D

Mä komppaan kans maxia. Ihmiset tuntuu menevän aina ihan paniikkiin jos Gibsonissa sattuu olemaan edes pikku naarmu. :D Eihän Gibsonissa nyt sellaista saa olla...hyvänen aika.
 
Mut näitä omituisia lavan alueen lakan lohkeamia on ollut nyt aika paljon. Tietty sen saa aina palautettua jälleenmyyjälle jos siinä on valmistuksessa käynyt joku kämmi. Mulla ei ainakaan ikinä ole ollut omissa gibsoneissa mitään tuollaisia...tai mitään muutakaan isompaa ongelmaa.

Gabe: Mä komppaan kans maxia. Ihmiset tuntuu menevän aina ihan paniikkiin jos Gibsonissa sattuu olemaan edes pikku naarmu. :D Eihän Gibsonissa nyt sellaista saa olla...hyvänen aika.
 
Mut näitä omituisia lavan alueen lakan lohkeamia on ollut nyt aika paljon. Tietty sen saa aina palautettua jälleenmyyjälle jos siinä on valmistuksessa käynyt joku kämmi. Mulla ei ainakaan ikinä ole ollut omissa gibsoneissa mitään tuollaisia...tai mitään muutakaan isompaa ongelmaa.
 
Oli puhe törröttävistä nauhanpäistä ja huonosta satulasta ja sinä alat puhumaan jostain naarmuista?

Gabe:
Mut näitä omituisia lavan alueen lakan lohkeamia on ollut nyt aika paljon. -----Mulla ei ainakaan ikinä ole ollut omissa gibsoneissa mitään tuollaisia...tai mitään muutakaan isompaa ongelmaa.
 
Eli on ollut "aika paljon" mutta sinulla ei ole, joten sekös se on se "pettymys".. ;)
Midrangelle sen verran, että kovin harvoin, jos koskaan, reunalistallisessa kitarassa, oli se sitten Gibson tai joku toinen tuolla menetelmällä tehty, se nauhan pää sieltä törröttää. Ja, kuten monesti todettuna, se törröttäminen taas ei oo siitä brändistä kiinni, vaan Suomen ilmastosta, ja sen kautta kuivasta keskuslämmitysilmasta, joka kuivattaa puuta niin, että se kutistuu kun taas nauhat, jotka on metallia, eivät kutistu.
Satulan materiaalista sen verran, että ainoa "järjellinen" materiaali suuremman luokan soitinrakennuksessa on joku keinoaine, kutsutaan sitä sitte millä nimellä hyvänsä. Eikä se Gibsonin käyttämä corian nyt sentään mitään halvemmissa kitaroissa vastaan tulevaa "ämpärimuovia" ole..
Aitoa luusatulaa oikeastaan saa hakemalla hakea isompien valmistajien keskihintaisestakin mallistosta, kyllä ne käytännön syyt (mm. työntekijöille luun työstöstä koituvat terveysriskit ym. seikat, mm. hajuhaitta.. ;)..) sanelee hyvinkin pitkälti työmenetelmät ja käytettävät raaka-aineet. Tää nyt vaan on näin, ihan brändistä riippumatta. Onhan noita nähty, noita mainostettuja "bone nut":teja, jotka sitten neulatestillä ovat joka tapauksessa keinoainetta..enkä niitä siitä huolimatta pidä ollenkaan huonoina. Siis jos satula on hyvin sovitettu, korkeus kielillä oikea, ja kieliurat laitettu käytettävälle kielisetille sopivaksi. Se tehtaalla laitettu setti vaan on monelle "liian ohut" ja "ei sille satulalle mittään tarvii tehdä, kalliissa kitarassa!"
Totta hitossa tehtaalta tulee myös lievästi defektejä kitaroita, koskapa puu on orgaaninen materiaali, se saattaa jopa vieläpä valmistuksen jälkeenkin elää. Sitä varten on olemassa mm. takuut.
Tuota kaulan lavan pään rakennetta ja ko. kohdan heikkoutta lapakulmallisissa kitaroissa (juu, myös Gibson!!) on täällä moneen kertaan palstoilla puitu. Gibsonin käyttämä "länsimainen" tapa ajaa mahonkiaihio vannesahalla muotoon, aiheuttaa sen, että mahongin syyrakenne tuossa lavan taitteessa on kaikkein lyhimmillään, joten se on myös heikko. Mutta - minkäs teet, kun 80-luvun alkupuolella ostajien vaatimuksesta siirryttiin takaisin tuohon ykspuiseen, volutettomaan ratkaisuun, koskapa se on "se perinteikäs!"
Hallu on tuossa täysin oikeassa, että volutella (sillä lapavahvikkeella) on edullisia vaikutuksia tuohon heikkoon kohtaan, ja vielä parempi on noissa 70-lukulaisissa Les Pauleissa ynnä muissa ollut 3-palainen vaahterakaula volutella.. On niitäkin tosin poikki saatu, mutta taas toisaalta, saman lailla on lapakulmallisia Carvineita, H.S.Andersoneja, Burnseja, Yamahoita ym...
Itämaan poikien tapa tehdä kaulan ja lavan liittymäkohta käyttämällä kahta eri puuta ja liimaamalla ne suurin piirtein kolmannen t. neljännen nauhavälin paikkeilta scarf joint-tyylillä on myös oivallinen tapa, koskapa se syyrakenne puissa ei ole tuossa ohuimmassa kohtaa lyhimmillään.
Mitenkään väheksymättä erään blogin kirjoituksia kehoittaisin kumminkin katsastamaan sinne kaularaudan "kellolätkän" alle sitä muuten Gibsonin tehtaalla keksittyä!! säädettävän kaularaudan päätä.. Ei siellä jumalialaut sitä mutteria tarvitse viistää, vaikkei siellä niitä tiloja kovin montaa ylimäärästä milliä ole. Eli se siitä "tyyppiviasta", en lähde arpomaan, kuka tai mikä ja missä tilanteessa tuollanen "viritys" on tarvinnut tehdä.. Myös tuossa blogissa on kuva satulasta, jonka alla näyttäis olevan shimmi eli täytepala..sekin vähän viittaa jälkikäteiskorjaukseen.. :P Mutta paha on mennä sanomaan. Millään muotoa en kyllä tuota kaularaudan säätömutteria kyllä menis tieten tahtoen "tyyppiviaksi" kutsumaan. Net, kenellä on Gibson, katsokoon sinne "luukun alle", helpompaa tietysti silloin, kun se lapa on poikki.. Intterneetissä kerrottu faktahan on mm. se, että 125 prosentissa Gibsoneista on tuo juttu.. ;)
 
Vielä selvennyksenä haluaisin mainita, että minulla ei ole minkäänlaisia taloudellisia sidonnaisuuksia Into-Lurkmaniin, Juszkiewickin aikaiseen Gibsoniin eikä musakauppoihin.. ;) Eli eip ole pennin jeniä kiinni siinä, onko Gibson hyvä tai huono. Vuosien mittaan on tosiaan tullut muutamakin nimimerkki varsin tutuksi näissä keskusteluissa, ja onpa tullut sitä hämmästeltyä, että ne, joilla ei ole Gibsonia, tietävät kaikkein parhaiten ko. merkin viat, "heikon laadun" ym. negatiiviset seikat, joita auliisti totuutena julistavat väsymättä. =)
Selviö tosin on se, myönnettäköön, moiseen laajaan otantaan ei mulla itsellä ollut silloin, kun aktiivisesti kitaroita laittelin, minkäänmoista saumaa. Ihan mielenkiinnosta laskeskelin, että kirjoittaja on n. 25 vuoden toimien aikana korjannut tahi trimmaillut 280-290 kitaraa vuodessa.. Vaikuttaa aika suurelta määrältä kyllä, joten tuleehan siinä tutuksi tyyppiviat jos toisetkin... ;)

fox: Vuosien mittaan on tosiaan tullut muutamakin nimimerkki varsin tutuksi näissä keskusteluissa, ja onpa tullut sitä hämmästeltyä, että ne, joilla ei ole Gibsonia, tietävät kaikkein parhaiten ko. merkin viat, "heikon laadun" ym. negatiiviset seikat, joita auliisti totuutena julistavat väsymättä. =)
Selviö tosin on se, myönnettäköön, moiseen laajaan otantaan ei mulla itsellä ollut silloin, kun aktiivisesti kitaroita laittelin, minkäänmoista saumaa. Ihan mielenkiinnosta laskeskelin, että kirjoittaja on n. 25 vuoden toimien aikana korjannut tahi trimmaillut 280-290 kitaraa vuodessa.. Vaikuttaa aika suurelta määrältä kyllä, joten tuleehan siinä tutuksi tyyppiviat jos toisetkin... ;)
 
Eikös olisi reilua kun tuommoisia väitteitä heität ilmaan että nimeät nämä henkilöt joista puhut? Tulee vähän semmonen fiilis nyt että haluat nostaa itsesi muiden yläpuolelle. Kiinnostaisi vain tietää, vaikka itse harvemmin gibson ketjuihin kommentoinkaan koska ei yksinkertaisesti ole mun suosikkikitaroita.