Rummut: rumpukamat ›

Moi!
Entäs tällainen ratkaisu!
http://www.thomann.de/fi/traps_a400_acoustic_drumset.htm

hese59: Moi!
Entäs tällainen ratkaisu!
http://www.thomann.de/fi/traps_a400_acoustic_drumset.htm
 
Ei nuo ainakaan pöllömmältä kuulosta: http://www.youtube.com/watch?v=h_JfSmLmxI0&feature=related. Tomeista tulee rototomit mieleen.
 
Käynyt joskus hupailumielessä tuollasen setin hommaaminen itelläkin mieles. Ei nuo paljoa kustanna ja olis varmasti jossain pikkukeikoil kätevät.

Aikani tuumailtua päädyin ratkaisuun, jossa myin kaikka Hardcaseni ja korvasin ne yhdellä isolla lootalla.
 
Tsekkaa kuvasta keikkasettini, laatikko näkyy taka-alalla. Känny(lausutaan känni)kuva vähän epäselvä ;)
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/97592.jpg
 
Keikkasetin kokoonpano, luonnollisesti Yamaha Recording Customia:
 
18x14 bs
12x08 tt
14x12 tt
14x3,5 sd
 
Vaihtoehtoisesti lodjuun mahtuu 12x08 tilalle 10x10, virvelin tilalle 14x04 ja 14x12 tilalle 15x13.
 
Basarin laitan oikealla takana olevaan isoimpaan osaan. Keskelle isoin tomi ja virveli. Vasemmalle menee pikkutomi ja penkistä satula, sekä kapulapussi. Etualalla on, vaikkei juuri kuvasta erotu, koko lodjun levyinen osa ständeille. Siihen mahtuu kaikki kuvan setin HW. Lähdin räkkitouhuun avoimin mielin ja myin setillisen ständejä veks.
 
Kaikki kuvan symbaalit niputan 8 millisellä ruuvilla ja siipimutterilla. Ruuvin olen sullonut muoviletkuun, joka suojaa symbaaleita ruuvin kierteiltä. Symbaalit tulee basarin päälle. Lisäksi lodjuun mahtuu rumpumatto, johon olen merkinnyt tussilla räkin vasemman ja oikean puolen jalan sisäkulman, sekä basarin raiserin kohdan.
 
Laatikon avaamisesta aikaa menee nyt melko tarkalleen 10 minuuttia, kun setti on täysissä säädöissä soittovalmiina.
 
Laatikon valmisti Transit Case antamieni mittaustulosten perusteella. Kuten arvata saatttaa, viimeistelyn laatu on korkeatasoista. Sen voin todeta, että kyseinen lodju säästää tilaa jo nyt huomattavasti treeniksen päässä ja varmasti myös peräkärryssä.
 
Se, miten laatikko oikeasti kulkee mukana erinäisissä keikkapaikoissa, rapuissa, ulkona yms. aika näyttää, koska en ole vielä päässyt testaamaan kenttäolosuhteissa. Huhtikuun loppuun mennessä on 2-3 keikkaa takana, palaan sitten asiaan kokemuksia viisaampana.

Mä rakensin joskua kans tuollaisen lodjun(10 12 14 20" setille) ja heti seuraavalle keikalle se ei mahtunu kyytiin:)
En itse asiassa roudannu tolla rumpuja lopuks sitte kertaakaan keikalle. Kerran johonkin nauhoitushommaan ainoastaan.
Tosi raskas roudattava juurikin esim pitkissä portaissa, kun kaikki on yhdesaä boxissa ja väittäisin, että hardcaset menee pienempään tilaan sisäkkäin treeniksen nurkkaan.
Ei oo tarkoitus kuittailla, nää on vaan omia kokemuksi ja yleensä omien keikkojen kuljetukset menee henkilö, paketti ja tila auto meiningeillä.
Lähinnä isommilla bändeillä nuita. Pakkaavat kuorma-auton tai rekan kyitiin kaikki isoissa boxeissa.

Kailis: Työskentele asenteesi kanssa. Maksaa vaivan.
 
We have a winner.

arhipp: Harvakseen keikkailevana, olen kuitenkin joka kerta kärsinyt roudaamisesta. Ongelma on siinä, että meidän bändillä ei ole omaa henkilöstöä roudaamiseen, eikä mulla ole rumputeknikkoa, joka kasaisi ja purkaisi setin. Olisi se vaan mukava nautiskella virvokkeista mennen ja tullen, istua valmiin setin ääreen ja poistua välittömästi viimeisen iskun lyötyä.. mutta puuttuisi siitä toki se tekemisen meininki.
 
Sylettää vaan suunnattomasti kannella niitä kovia koteloita eestaas. Etenkin silloin, kun kaikki lodjut lyödään alussa stagelle ja yhden laatikon sijasta alussa onkin kolme (pohja, kansi ja rumpu) tavaraa joita pitää väistellä. Helpottaa siinä vaiheessa, kun on saanut laatikot sisäkkäin ja pois lavalta, mutta sitä ennen on kuitenkin liikkuminen paljon rajoitetumpaa.
 
Minkälaisia ratkaisuja olette keksineet vähentääksenne tuskaa? Itse olen käyttänyt Hardcasen laatikoita (bd+tt+ft+sd+harware), eli viidellä lodjulla olen sählännyt. BD:n ongelma on iso koko, harwarelaatikolla taas erittäin raskas paino. Kovasti keikkailevilla muusikoilla tuntuu materiaali pienenevän ja vähenevän. Itse olen yleensä keikkaillut 22" basarilla, mutta olen joskus käyttänyt 18" basaria. Kun sen joka tapauksessa on joutunut mikittämään, on soundi ollut mielestäni ihan asiallinen. Etenkin suhteessa pienempään kokoon roudattaessa ja lavalla.
 
Käyttääkö kukaan räkkiä ständien sijaan? Tossahan on noin sivulla 10 viestiketju liittyen räkki vs. ständit, mutta se on pääsääntöisesti vuodelta 2003/2004. Sittemmin markkinoille on tullut Yamahalta esim. uusi räkki, Hexrack tai jotain sinne päin. Mulla oli aikoinaan niitä vanhoja Jammun räkkiputkia ja klämppejä, mutta ne oli erittäin epäkäytännöllisiä. Tuo uusi Hexrack näyttää kompaktimmalta, kevyemmältä ja ehdottomasti käytännöllisemmältä.
 
Valittele selkää, kuikuile sivummalla ja ole tekevinäsi jotain tärkeää sen aikaa, kun muut roudaa :)

HotWheels: Valittele selkää, kuikuile sivummalla ja ole tekevinäsi jotain tärkeää sen aikaa, kun muut roudaa :)
 
..tai ota vastaan tärkeä puhelu..=)

Speedy: ..tai ota vastaan tärkeä puhelu..=)
 
Ja muista laittaa puhelin äänettömälle.

arhipp: Aikani tuumailtua päädyin ratkaisuun, jossa myin kaikka Hardcaseni ja korvasin ne yhdellä isolla lootalla.
 
Tommoinen all-in-one- ratkaisu on niinsanotusti näennäishelppo. Vaikuttaa selkeältä ja fiksulta ja varmasti toimii niis ympyröissä, mis bändillä on palkkalistoillaan joukkueellinen teknikoita.
 
Itte itteään peräkärrillä roudaavilla pändeillä taas ihan hyvä nyrkkisääntö on semmoinen, et kyydissä ei o ensimmäistäkään laatikkoa, mitä yksi mies ei kanna portaissa.

Mikael: Ja muista laittaa puhelin äänettömälle.
 
Joo, täyillä soiva puhelin korvassa kiinni. Auts ja noloa! :D

markkuliini: Joo, täyillä soiva puhelin korvassa kiinni. Auts ja noloa! :D
 
Ei se, korvalla oleva, täysin hiljainen, mutta hämärässä käytävässä valojaan vilkuttava puhelinkaan huono oo.
Olikohan joku 6110, joka vielä teki ton, soidessaan. Että oli oikein yritetty tehdä täydellinen murha, mutta vituiks meni.

rintapek: Tommoinen all-in-one- ratkaisu on niinsanotusti näennäishelppo. Vaikuttaa selkeältä ja fiksulta ja varmasti toimii niis ympyröissä, mis bändillä on palkkalistoillaan joukkueellinen teknikoita.
 
Itte itteään peräkärrillä roudaavilla pändeillä taas ihan hyvä nyrkkisääntö on semmoinen, et kyydissä ei o ensimmäistäkään laatikkoa, mitä yksi mies ei kanna portaissa.
 
Juu-u
kyllä ihan rummuillekin vaan, näkisin et pitää olla caset niin, et pystyy yksin roudaamaan; kyllä ne on aika riesa muuten.
 
Kyl se hard casen teline-loota on aika hyvä, kun nousee yksin farmariin, pystyy raahaamaan pyörien ansiosta. Lisäks, kun se on semmonen muovi-pulkka, ni menee rappusissakin, yksin, kuin kelkka.

arhipp: Aikani tuumailtua päädyin ratkaisuun, jossa myin kaikka Hardcaseni ja korvasin ne yhdellä isolla lootalla.
 
Tsekkaa kuvasta keikkasettini, laatikko näkyy taka-alalla. Känny(lausutaan känni)kuva vähän epäselvä ;)
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/97592.jpg
 
Keikkasetin kokoonpano, luonnollisesti Yamaha Recording Customia:
 
18x14 bs
12x08 tt
14x12 tt
14x3,5 sd
 
Vaihtoehtoisesti lodjuun mahtuu 12x08 tilalle 10x10, virvelin tilalle 14x04 ja 14x12 tilalle 15x13.
 
Basarin laitan oikealla takana olevaan isoimpaan osaan. Keskelle isoin tomi ja virveli. Vasemmalle menee pikkutomi ja penkistä satula, sekä kapulapussi. Etualalla on, vaikkei juuri kuvasta erotu, koko lodjun levyinen osa ständeille. Siihen mahtuu kaikki kuvan setin HW. Lähdin räkkitouhuun avoimin mielin ja myin setillisen ständejä veks.
 
Kaikki kuvan symbaalit niputan 8 millisellä ruuvilla ja siipimutterilla. Ruuvin olen sullonut muoviletkuun, joka suojaa symbaaleita ruuvin kierteiltä. Symbaalit tulee basarin päälle. Lisäksi lodjuun mahtuu rumpumatto, johon olen merkinnyt tussilla räkin vasemman ja oikean puolen jalan sisäkulman, sekä basarin raiserin kohdan.
 
Laatikon avaamisesta aikaa menee nyt melko tarkalleen 10 minuuttia, kun setti on täysissä säädöissä soittovalmiina.
 
Laatikon valmisti Transit Case antamieni mittaustulosten perusteella. Kuten arvata saatttaa, viimeistelyn laatu on korkeatasoista. Sen voin todeta, että kyseinen lodju säästää tilaa jo nyt huomattavasti treeniksen päässä ja varmasti myös peräkärryssä.
 
Se, miten laatikko oikeasti kulkee mukana erinäisissä keikkapaikoissa, rapuissa, ulkona yms. aika näyttää, koska en ole vielä päässyt testaamaan kenttäolosuhteissa. Huhtikuun loppuun mennessä on 2-3 keikkaa takana, palaan sitten asiaan kokemuksia viisaampana.
 
Meidän rumpalilla on vähän samanlainen ratkaisu. Hyvin toiminu viime syksystä lähtien. Case on sen verran reilu, että rummut mahtuu siihen topatuissa pusseissaan. Mikäli keikkapaikalla on ollut jotkin älyttömät kierreportaat, niin case on aukaistu pakussa ja rummut kannettu perille pusseissaan. Sama homma silloinkin, jos pitserian nurkassa on ollut ahdasta. Normaalioloissa tämä rumpucase on oleellinen osa roudausjärjestelmäämme, koska siinä on fillarit alla ja sen päällä kulkee mukavasti esim. pari vahvistincasea tms. missä ei ole pyöriä alla.
Meillä kylläkin standit kulkee erillisessä "ruumissäkissä" ja pellit omassa kotelossaan.

Nyt on kokemus korkattu, kun on yksi keikka heitetty lodjulla. Otin pohjiksi vähän kuivaharjoittelua, kuinka saada lodju yksin treenikseltä peräkärryyn. Treenikseltä on pienet rappuset ulos, peräkärry on vaikea saada sopivaan kohtaan. Eikä siitä lopulta tullut mitään, sain vaivoin tyhjän ja kevyen laatikon omin avuin kyytiin.
 
Ajattelin tehdä rappuset jossain vaiheessa uusiksi, mutta toimivan väliaikaisratkaisun löysin sattumalta Kärkkäisen tavaratalolta. Ostin sieltä alumiinisen pyörätuolirampin, joka taittuu puoliksi saranan avulla. Siinä on kuljetuskahva ja kun kokoluokka on kitarakotelon tasoa, mahtuu tarvittaessa helposti mukaan keikkamatkoille. Ja on muutoinkin riittävän luja, helpottuu kärryyn kaiken muun tavaran vieminen, kun pystyy kävelemään vaivatta ramppia pitkin.
 
Ja sitten uusi yritys, kun oli keikalle lähdettävä. Kaikki rummut laatikossa ja rampin ansiosta onnistuin urakasta vaivatta ja lodju oli kärryssä. Kärryssä laatikko säästää reilusti tilaa. Nyt meni heittämällä kaikki kamat kyytiin, aiemmin kiippariosasto ständeineen on tullut eri kyydillä.
 
Kohteessa toiminta oli helpompaa. Nostimme rumpulaatikon kahden miehen voimin helposti maahan, josta työnsin suoraan läheiselle takaovelle, josta suoraan lavan eteen. Tuo on roudausteknisesti aloittelijatason paikka, sillä peräkärryltä oli matkaa lavakorokkeen eteen vain n. 5 metriä. Helpommaksi homma menee vain tapauksessa, jossa kärryltä voi työntää materiaalia suoraan lavalle.
 
Pelkästään tämän keikan valossa lodju on erinomainen. Seuraavat keikat antaa osviittaa keskimääräisistä keikkapaikoista. Toivottavasti olisi kerroksissa, ei hissiä ja ahtaa portaat - mahdollisimman vittumainen paikka.

arhipp: Seuraavat keikat antaa osviittaa keskimääräisistä keikkapaikoista. Toivottavasti olisi kerroksissa, ei hissiä ja ahtaa portaat - mahdollisimman vittumainen paikka.
 
Tontyyppiset toiveet tuppaa toteutumaan jos vaan pändillä keikkaa on edes hieman.
 
Mut hyvä jos sait ton mieleiseksesi lähtöpäässä, se on jo puolet roudaa.
Jos keikkapäässä toteaa lootanraahaamisen toivottomaksi, ni voi sen avata kärrissä ja kantaa rummut irtona. Jos ei gauheen pitkää matkaa tartte ulkona kaatosateessa kantaa.

Kolme miestä tulee Taivaan Portille. Pyhä Pietari on vastassa ja kysyy:"Minkä alan miehiä sitä ollaan?" Ensimmäinen mies:"Olin eläessäni poliisi". Pietari:"Tervetuloa,tästä suuresta portista Taivaaseen!" Sama kysymys toiselle miehelle;"minkä alan miehiä?" Toinen mies: "Olin eläessäni rakennusmies." Pietari: "Tervetuloa,tästä Suuuuresta portista suoraan Taivaaseen!" Sama kysymys kolmannelle miehelle;"minkä alan miehiä?" Kolmas mies: "Olin eläessäni ammattimuusikko." Pietari: "Ahaa...tästä käytävää eteenpäin,portaat toiseen kerrokseen ja sieltä hissillä kettiön kautta takaovelle,ja sieltä Taivaaseen.Älä kolhi seiniä,älä häiritse kokkia,keikka alkaa tasalta,eikä soiteta liian kovaa!"
 
Jos keikkaa tekee,roudaus itsessään opettaa kyllä mitä/miten kannattaa tehdä ja mitä/miten ei.

No nyt oli basisti, tuo rumpalin paras (ainut) kaveri, saanut oikeasti IDEAN! Oli ottanut ja rakentanut rampin. Nyt saa lykätä kamat suoraan bändikämpästä autoon. Ei tuo edellinen kahden metrin kantaminenkaan paha ollut, mutta parempi näin. Vielä kun saisi siellä toisessa päässäkin tuon vaivan yhtä pieneksi.

Speedy: http://www.youtube.com/watch?v=8vE9rllxZtY&feature=related
 
Tuo on muuten ihan loistava keksintö! Chris Adler käyttää kiertueillaan sellaista "pohjalevyä", mihin on hitsattu nuo ständien paikat. Mutta että salkuksi taiteltuna ja kierteytettynä... Siinä on ollut insinööri kyllä kohdillaan!
Mitenkähän ne metalliholkit sitten puussa pitemmänpäälle kestää...?