Yleistä keskustelua musiikista ›

Tommy Voltage: No joo, tapauskohtaista. Sit kun on työt, parit skidit ja stabiilit elämät, niin musatouhuista saattanee tulla enemmänkin se henkireikä. Voi olla yllättävän hauska lähteä ihan vaan bändifrendien kanssa sinne juottolankin nurkkaan soittamaan reissun ja hyvän meiningin kannalta.
 
Mitä enemmän näitä musatouhuja tekee ja näkee, niin oikeastaan sitä vähemmän niistä enää jaksaa niin kovasti murehtia. Levy-yhtiön pomot ja kaiken maailman inhottavat arvostelijat on ihmisiä siinä missä muutkin. Jos joku levy-yhtiö ei ole kiinnostunut levystäni, niin harvoin minäkään olen kiinnostunut Powerpoint- esityksestä yhtiön laskevista myyntitrendeistä. Kaikilla tässä on omat ongelmansa, joiden kanssa painitaan.
 
Pilke silmäkulmassa eteenpäin.
 
Amen. Lisättäköön tähän rakkaat kanssaihmiset, että esimerkiksi se levy-yhtiöiden piittamattomuus ei määrittele kenenkään identiteettiä. Kukaan ei estä sinua tekemästä musiikkiasi, esittämästä sitä, eikä sinua/ketään meistä, olemasta oma-itsensä ja sitä kaikkea mitä on ja jos olet syntynyt muusikoksi, ole sitä ja toteuta kutsumustasi. Ilon kautta. Mukana tulee paljon hyvää ja todellisia musadiggareita. Pitkäkestoinen suhde musiikkiin, kokemusta ja sielunrauhaa. Kovalla työllä ansaitut pienet voitot, ovat enemmän ja arvokkaampia, kuin viiden minuutin tähteys valtamedian hampaissa.
Tsemppiä kaikille! :D

arc: Adele on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti, mutta mikäpä ei olisi nykyään.
 
Bruce Springsteen on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
Tom Waits on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
Arcade Fire on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
Kauko Röyhkä on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
jne.
 
Juu, toimii. Tämmöisiä täysin ilman todellista sisältöä olevia fiksun kuuloisia lausahduksia on hyvä olla varastossa sopivassa tilanteessa esille otattaviksi.

nirzin: Bruce Springsteen on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
Tom Waits on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
Arcade Fire on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
Kauko Röyhkä on aika viimeiseen asti tuotettu konsepti.
jne.
 
Juu, toimii. Tämmöisiä täysin ilman todellista sisältöä olevia fiksun kuuloisia lausahduksia on hyvä olla varastossa sopivassa tilanteessa esille otattaviksi.
 
Heh voi olla että se kuulosti joo siltä. En kuitenkaan harrasta moista.
 
Luitko tuon Kauko Röyhkä ja munattomat muusikot -artikkelin, josta oli puhetta? Mun pointti oli lähes suora ajatusketju Kaukon sanomasta lauseesta "Muodikkaita hattuja ja vintagekitaroita kyllä löytyy joka lähtöön, mutta missä ovat kovat biisit ja todelliset persoonat.". Heroinhan tuossa aikaisemmin ilmoitti olevansa sitä mieltä, että Adele on erittäin hyvä esimerkki tämän tyyppisestä tilanteesta, jossa kaikki pintapuolinen on kunnossa, mutta jotain puuttuu.
 
Löydätkö nyt mistä ajatukseni kumpuaa? Jos et, niin täsmennetään vielä: Tuottamisella en tarkoita tuotettua ääntä vaan koko markkinoitavaa pakettia. En ole ollut tällä pallolla vanhemman soulin tai muunkaan kulta-aikoina, mutta jotta tuon tyyppinen musiikki mitä Adele enimmäkseen esittää saisi noin uskomattoman menestyksen rikkoen kaiken maailman ennätyksiä tänäpäivänä, kun kyseinen musiikkityyli on muuten ainakin vähän pinnan alla, tulee koko konseptin olla erittäin hyvin markkinoitavissa oleva loppuun asti hiottu tuote. Ehkä tämän alta se persoonan löytäminenkin on vaikeampaa tai se ei välity kovin vilpittömästi.
 
En ole tutustunut noihin sun esimerkkihin kovin kauttaaltaan, voi olla, että samaan kastiin kuuluvat hekin, se ei kuitenkaan tee mun virkkeestäni sisällötöntä.

Himpun verran ohi aiheen, mutta David Lynch kiteyttää kyllä tässä pätkässä melko hyvin sen olennaisimman ylipäänsä minkä tahansa luovan toiminnan harjoittamisesta: http://www.youtube.com/watch?v=3Kz2vhs2kr0

arc: Heh voi olla että se kuulosti joo siltä. En kuitenkaan harrasta moista.
 
Luitko tuon Kauko Röyhkä ja munattomat muusikot -artikkelin, josta oli puhetta? Mun pointti oli lähes suora ajatusketju Kaukon sanomasta lauseesta "Muodikkaita hattuja ja vintagekitaroita kyllä löytyy joka lähtöön, mutta missä ovat kovat biisit ja todelliset persoonat.". Heroinhan tuossa aikaisemmin ilmoitti olevansa sitä mieltä, että Adele on erittäin hyvä esimerkki tämän tyyppisestä tilanteesta, jossa kaikki pintapuolinen on kunnossa, mutta jotain puuttuu.
 
Löydätkö nyt mistä ajatukseni kumpuaa? Jos et, niin täsmennetään vielä: Tuottamisella en tarkoita tuotettua ääntä vaan koko markkinoitavaa pakettia. En ole ollut tällä pallolla vanhemman soulin tai muunkaan kulta-aikoina, mutta jotta tuon tyyppinen musiikki mitä Adele enimmäkseen esittää saisi noin uskomattoman menestyksen rikkoen kaiken maailman ennätyksiä tänäpäivänä, kun kyseinen musiikkityyli on muuten ainakin vähän pinnan alla, tulee koko konseptin olla erittäin hyvin markkinoitavissa oleva loppuun asti hiottu tuote. Ehkä tämän alta se persoonan löytäminenkin on vaikeampaa tai se ei välity kovin vilpittömästi.
 
En ole tutustunut noihin sun esimerkkihin kovin kauttaaltaan, voi olla, että samaan kastiin kuuluvat hekin, se ei kuitenkaan tee mun virkkeestäni sisällötöntä.
 
Heh :) Taidat olla vähän höpsö poika.

KaleviHärvä: Himpun verran ohi aiheen, mutta David Lynch kiteyttää kyllä tässä pätkässä melko hyvin sen olennaisimman ylipäänsä minkä tahansa luovan toiminnan harjoittamisesta: http://www.youtube.com/watch?v=3Kz2vhs2kr0
 
http://www.box.com/s/hx2g5hl22d2s7l7zc3jb

KaleviHärvä: Himpun verran ohi aiheen, mutta David Lynch kiteyttää kyllä tässä pätkässä melko hyvin sen olennaisimman ylipäänsä minkä tahansa luovan toiminnan harjoittamisesta: http://www.youtube.com/watch?v=3Kz2vhs2kr0
 
Lynch sanoo siis näin: "Forget being the best of anything. That's the fruit of the action, and you do the work -they say- for the doing, not the fruit. You can never really know how it's gonna turn out in the world but you know if you enjoy doing it. And ideas start flowing and you start getting, you know, excited about stuff. Then you're having a great time in the doing and that's what it's all about. If you don't enjoy the doing, then do something else."
 
Ja minä olen samaa mieltä.
 
Asia olisi eri, jos musiikki olisi minulle ammatti. Mutta päätin jo teinivuosina, ettei siitä tule ammattia - juurikin siksi, että tuskin saisin tehdä musiikin parissa sitä mitä oikeasti haluan.

Numb: "You can never really know how it's gonna turn out in the world but you know if you enjoy doing it. And ideas start flowing and you start getting, you know, excited about stuff. Then you're having a great time in the doing and that's what it's all about. If you don't enjoy the doing, then do something else."
 
Tämä on kyllä hyvin sanottu. Mistä tietää että on menossa oikeaan suuntaan? Kun huomaa nauttivansa prosessista. Luin juuri Lynchin Catching the Big Fish kirjan, jossa hän kertoo miten hänen kohdallaan luovat prosessit on syntyeet. Lynch osaa havaita ympäristöstään oleellisia hetkiä ja tulkita niitä hienosti teoksissaan. Musiikin kanssa usein joku biisi on vain siinä ajassa ja hetkessä jos sen vaan osaa tulkita. Monet maailmankuulut muusikot eivät pysty enää samaan kuin joskus aikaisemmin urallaan, koska heidän sävellykset olivat niin pitkälti kiinni siinä ajassa mitä he olivat ja elivät.
 
Asia olisi eri, jos musiikki olisi minulle ammatti. Mutta päätin jo teinivuosina, ettei siitä tule ammattia - juurikin siksi, että tuskin saisin tehdä musiikin parissa sitä mitä oikeasti haluan.
 
Mitenköhän ammattilaisen meininki poikkeaa muista soittajista? Ehkä jotain musaa tehdään vaan tekemällä, mutta luultavasti ne jotka ovat mieleenpainuvimpia tekevät sitä sydämellä. Tästä tuli mieleen toinen hyvä siteeraus Bill Hicksiltä:
 
Bill Hicks: "People say to me,
"Oh, Bill, leave them alone. They're so good, and so clean-cut, and they're such a good image for the children."
Fuck that! When did mediocrity and banality become a good image for your children? I want my children listening to people who fucking rocked! I don't care if they died in pools of their own vomit! I want someone who plays from his fucking heart!
"Mommy, the man Bill told me to listen to has a blood bubble on his nose."
SHUT UP AND LISTEN TO HIM PLAY!"
 
:D

Oikeastaanhan kiinnostuakseen musiikista jonkin pitää kolahtaa kuulijassa. Se voi olla oikeastaan mitä vain. Oletetaan että on keikalla ja sinne sattuu saapumaan paikalle joku yhtyettä tuntematon. Kun hän kuulee yhtyeen soittavan, hän todennäköisesti reagoi jollakin kolmesta tavasta:
 
1) Meh, ai tällaista. No, juon kaljaa.
2) No hyi saatana, vaihdan baaria.
3) Aivan mahtavaa! Mikä tämä bändi on?
 
Itse bändikeikoilla kuulijana käyneenä on hauska huomata, kuinka porukalla paikalle mennessä saman kaveripiirin sisällä näkemys vaihtelee kosolti. Joku pitää biisiä mahtavana, toinen mauttomana. Ehkä olennaisin juttu tässäkin on se, että sellainen hajuttomuus aiheuttaa enimmäkseen tuota kohdan 1 reaktiota. Mikäli on ihmisiä, jotka diggaavat aidosti musiikistasi, on ihan maailman tasapainon kannalta luonnollista, että vastavuoroisesti on suurin piirtein yhtä monta joille ei kolahda niin yhtään.
 
Soittajana keikalla olen nähnyt monta kertaa, kuinka pöydällinen ihmisiä juo kaljansa pois ja nousevat ylös ja poistuvat. Väistämättä silloin tulee sellainen olo, että ei kelpaa. Tässä kohtaa ne bändit, joiden jäsenet myöhemmin kertovat että "joo, mullakin oli nuorena bändi" hajoavat. Ne jotka pysyvät koossa, soittavat niille jotka kuuntelevat. Eritoten silloin, jos tekee haastavaa musiikkia, ei kannata ihmetellä jos vain pieni osa jaksaa kuunnella ja keskittyä. Se pieni osa vain todennäköisesti jää osaksi sitä pysyvää fanipohjaa. Ja niille kannattaa olla kiva.
 
Mitä äänitteisiin tulee, niin tuntemattomalle bändille on toki vaikeaa saada lättyänsä arvioitavaksi oikein mihinkään, puskaradio toimii etenkin nykyään internetin aikakaudella tärkeänä merkkinä. Jos kukaan ei ole bändistä kuullut, on arvioijankin vaikea siitä sanoa mitään tai edes kiinnostua siitä. Internetin myötä etenkin sisällön määrä on niin huikea, että täytyy olla jotain kiinnostavaa, että joku viitsii edes poimia levyn kuultavaksi. Kuten Juhani sanoi, täytyy pohtia että mikä omassa musiikissa on niin mielenkiintoista, että se toisillekin pitäisi saada esiin.

Juhani: Mitenköhän ammattilaisen meininki poikkeaa muista soittajista?
 
Pidin todennäköisimpänä polkuna itselleni päätymistä jonkun Keijo-Annikin taustalle kiertämään lavoja ja laivoja. Eihän siinä mitään pahaa, mutta ei myöskään sitä mitä haluan tehdä ja mikä minua musiikissa innostaa.

Numb: Lynch sanoo siis näin: "Forget being the best of anything. That's the fruit of the action, and you do the work -they say- for the doing, not the fruit. You can never really know how it's gonna turn out in the world but you know if you enjoy doing it. And ideas start flowing and you start getting, you know, excited about stuff. Then you're having a great time in the doing and that's what it's all about. If you don't enjoy the doing, then do something else."
 
Näinhän sen juuri pitäisi mennä.
 
Kerropa se silti niille tuhansille, jotka ottavat osaa näihin kaikkiin kisoihin joissa haetaan "parasta laulajaa/esiintyjää/sitä sun tätä". Ajan henki antaa tällä hetkellä monen kanavan kautta valitettavasti sen kuvan, että täytyy pyrkiä olemaan paras omassa jutussaan, että sitä edes kannattaa tehdä.
 
Median valtava rummutus tämän suhteen taas mielestäni hämää tavallisia kuluttajia, kun otsikoissa pyörivät vain ns. "paras-ehdokkaat". Hyvälaatuista perusduunia tekevät artistit jäävät näiden otsikoiden alle ja häviävät kiinnostavuudessa taustalle. Täytyy toki olla tavoitteita, mutta kaikki eivät voi olla parhaita. Ja se ei tarkoita etteivätkö he silti voisi olla kiinnostavia ja etteikö heidän tekemisistään pidettäisi.
 
Ainahan on kilpailtu lajissa kuin lajissa, mutta mielestäni tänä päivänä se on edennyt jo epäterveellisen kovaksi ja kasaa huimia paineita erityisesti nuorille artisteille, joiden pitäisi tehdä musiikkia juurikin siitä tekemisen ilosta.
 
Onneksi näitä oman tiensä kulkijoita edelleen aika ajoin putkahtaa pinnalle. Niitä artisteja, jotka uskovat omaan tekemiseen. He ovat hyviä esimerkkejä muille.

Tommy Voltage: Onneksi näitä oman tiensä kulkijoita edelleen aika ajoin putkahtaa pinnalle. Niitä artisteja, jotka uskovat omaan tekemiseen. He ovat hyviä esimerkkejä muille.
 
Niinkuin tuo mainion "David Lynch" hitin vääntänyt Betaglade.
http://www.box.com/s/hx2g5hl22d2s7l7zc3jb

Harvasta bändistä jaksaa kiinnostua kun suurin osa lähes samaa huttua ja samojen kliseiden toistoa. Persoonattomuus huokuu niin musiikista kun soittajistaankin.

Kyllä minusta melkeen tuntuu että jos tällä hommalla haluaa soittaa muuallakin kuin paikallisen paskapubin nurkassa, on panostettavaa muuhunkin kuin musiikkiin.
 
Jos laittaa vaikka arvostelun ohessa kirjeen jossa kerrot "Noh kyllähän innoittajana toimii BIG FOUR ja Pantera", niin on jo sellaiset lähtökohdat että jaahas taidankin tietää mitä odottaa. Mikäli sitten musiikki puhuu puolestaan niin hyvä.
 
Live esiintyminen ja julkisuuskuva kannattaa ehkä myös miettiä. Mitä siellä lavalla tekee, pitäiskö pientä pahennusta aiheuttaa että jäädään ihmisten mieliin. Ei ehkä kovin äärimmäisyyksiin tätä tarvitse viedä, kunhan ei anteeksi mennä pyytelemään.
 
Asenne on tärkeä asia musiikipakettia. Mitä ollaan, mistä ollaan, mitä haetaan.
 
Ja kyllä Röyhkän Kake puhuu asiaa.

Lennu: Heh :) Taidat olla vähän höpsö poika.
 
Säkin oot yks höpsöimmistä mnetissä. Äänestin siinä yhessä topikissakin sua.

Hyvä ketju!

Saappineste: Kyllä minusta melkeen tuntuu että jos tällä hommalla haluaa soittaa muuallakin kuin paikallisen paskapubin nurkassa, on panostettavaa muuhunkin kuin musiikkiin.
 
Joo, jonkin verran täytyy itsestään pitää meteliä maailman turuilla että huomataan; se, johtaako se sitten yhtään mihinkään, riippuu kyl ensisijaisesti siitä itse musiikista - nämä valmiiksi jalostetut täsmätuotetut formaattistarat ovat sitten asia erikseen, mutta itse miellän ne enemmänkin mainostoimistojen stailaamiksi tuotteiksi joilla myydään lähinnä nuorisolle jotain ismejä ja trendejä, musiikin saati taiteen, puhumattakaan itseilmaisun kanssa näillä artisteilla on hyvin, hyvin vähän tekemistä.
 
Jos laittaa vaikka arvostelun ohessa kirjeen jossa kerrot "Noh kyllähän innoittajana toimii BIG FOUR ja Pantera", niin on jo sellaiset lähtökohdat että jaahas taidankin tietää mitä odottaa. Mikäli sitten musiikki puhuu puolestaan niin hyvä.
 
Yleinen ongelma tosiaan tuntuu olevan se, että kopioidaan omia vaikuttajia turhan orjallisesti ulkomusiikillisia seikkoja myöten. Oma kulma puuttuu todelta monelta yrittäjältä tyystin.
 
Live esiintyminen ja julkisuuskuva kannattaa ehkä myös miettiä. Mitä siellä lavalla tekee, pitäiskö pientä pahennusta aiheuttaa että jäädään ihmisten mieliin. Ei ehkä kovin äärimmäisyyksiin tätä tarvitse viedä, kunhan ei anteeksi mennä pyytelemään.
 
Livenä vedetään vereslihalla, oli tyylilaji sitten mikä tahansa. Jos ei vedetä, niin falskiltahan se alkaa kuulostaa välittömästi. Ulkomusiikillinen pelleily toimii tietysti joissakin genreissä, mut ei sekään oikein vakuuta jos vaikkapa se rumpusetin tuhoaminen näyttää harjoitetulta :)
 
Asenne on tärkeä asia musiikipakettia. Mitä ollaan, mistä ollaan, mitä haetaan.
 
Jos musiikintekemisen motiivit ovat oikeat, tulee tuo oikea asennekin läpi ihan itsestään. Jos taas musiikki on mainostoimiston neukkarissa räätälöityä niin kyllä se teeskennelty asennekin tulee sieltä läpi - ja haisee.
 
Ja kyllä Röyhkän Kake puhuu asiaa.
 
Joo, kyllä Röyhkän sanoissa totuuden murusia on.

ganesha: Joo, jonkin verran täytyy itsestään pitää meteliä maailman turuilla että huomataan
 
Oletteko muuten kuulleet Betagladen uuden kappaleen "David Lynch"?
http://www.box.com/s/hx2g5hl22d2s7l7zc3jb
Siinäpä omaperäistä yritystä.

Karwin: Oletteko muuten kuulleet Betagladen uuden kappaleen "David Lynch"?
 
Siinäpä omaperäistä yritystä.
 
Jätkä on kyllä sinnikäs :D