| Aihe: Kun teidän musiikkinne ei kiinnosta ketään.. | |
|---|
|
JOHDANTO: Muistan nähneeni jollain forumilla vastaavanlaisen threadin (How to cope with the fact that no one gives a shit about your music), ja nyt se on bittiavaruuden persesilmässä, joten ajattelin herättää keskustelua täällä kotomaisella laudalla. Haluan tässä vaiheessa tähdentää, että tarkoitukseni ei ole kuulostaa huomiota huoraavalta valittajalta, vaan herättää keskustelua, jossa pystyttäisiin jakamaan omia kokemuksia ja ajatuksia aiheen tiimoilta.
Varmastikin meitä on monia, jotka ovat vuosikausia - pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä - yrittäneet saada oman musiikillisen äänensä kuuluviin, mutta jotka ovat joutuneet tyytymään statistin rooliin kerta toisensa jälkeen. Omalla kohdallani tämä ei ulotu mihinkään keikkailuun jne. vaan niinkin yksinkertaisiin perustason asioihin, kun levyjen/demojen arvosteluun. Pääasiallisesti omat tuotokseni eri bändinimikkeiden alla ovat saaneet erittäinkin mairittelevia arvoita, mutta vähintään yhtä monesti levyarvion tilanteen etenemisestä hienovaraisesti ja asiallisesti (ja lähettämisestä kohtuuttomalta tuntuvan ajan jälkeen, 6-12kk) tiedustellessa toimituksesta vastataan, että ovat saaneet levymme mutta ketään ei kiinnosta sitä arvioida. Ymmärrän, että varsinkin metallimusiikin puolella tarjontaa on runsaasti, mutta sitä ajatusta pyöritellessä jää vain mieleen yksi kysymys: millä perusteella arvioitavat demot sitten yleensä valitaan?
Noin kymmenen (suhteelliseen) laadukkaan ja monipuolisen omakustannejulkaisun lätkiminen vajaaseen viiteen vuoteen ei joka jampalta onnistu, sen tiedän ja olen edes jonkinlaisen musiikillisen omanarvontunnon onnistunutkin vielä säilyttämään. Siitä huolimatta en usko jatkavani kovin kauaa, sillä koko musiikkiteollisuus ja musiikinkulutuksen lieveilmiöt yhdessä välittävät potentiaalisille tulevaisuuden artisteille hyvin karun viestin heti aloittelun yhteydessä: "meitä ei kiinnosta, ja se pitää huolen siitä, että kukaan muukaan ei saa mahdollisuutta kiinnostua." Olen sinut sen asian kanssa, että minun musiikkini ei välttämättä kiinnosta ketään, eikä se koettelekaan itsetuntoani - enemmän ärsyttää yleinen asenne musiikintekijöitä kohtaan, joka tuntuu nykyään olevan joka suunnasta yhtä ynseä.
Avainkysymys kuuluukin, millaisia sisäisiä/ulkoisia selviytymiskeinoja teillä on tällaisten ongelmien varalle? Näissä tilanteissa totta kai kysytään luonteenlujuutta, yritteliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, joten kiinnostaisi tietää minkälaisia asenteita ja elämänohjeita kotimaiset kanssasisaremme ja -veljemme pyritte noudattamaan, jotka suojelevat teidän henkilökohtaisia voimavarojanne ja minimoivat tuskastumisen muodossa yllättävää henkistä kärsimystä. Tuskin hammasta jatkuvasti purren kenenkään kantti kestää kovinkaan pitkään? Ja sitä paitsi eikö tämän harrastuksen pitäisi kuitenkin olla hauskaa ja palkitsevaa? |  Dropped C
17.03.2012 18:40:28 (muokattu 17.03.2012 18:42:47) | |
|
Mua ei kiinnosta, että kiinnostaako ketään muuta, kunhan itteäni vaan kiinnostaa... (Doomilla nyt ei edes ole lähtökohtaisesti mitään tsänssejä pötkiä pitkälle "menestyksellisesti" tai kaupallisesti. Eli tilanteeseen on vaan alistuttava.) |  -Cale
17.03.2012 18:49:33 (muokattu 17.03.2012 21:53:22) | |
|
Tähän sopii lainaus hiljattain lukemastani Chris Cornellin haastattelusta jossa mies toteaa juuri niinkuin asian pitää ollakin:
"GC: What advice might you have for a young musician who might want to model their career after yours?
Cornell: I don't think that that should be anyone's goal. I don't think that looking at music in terms of success should be anyone's goal. I think you should play music because that's what you like to do and because you want to be creative with it. Because you need to just pick up an instrument and write songs and play. That should always be your focus. The world of music is too full of ambitious people and it gets in the way of people making cool music. There's something to be said for somebody that's doing their own thing and doesn't give a sh*t about sucess. I think that attracts people. It's truly coming from your heart and it definitely attracts people." | |
Punisher: Ja sitä paitsi eikö tämän harrastuksen pitäisi kuitenkin olla hauskaa ja palkitsevaa?
Luulen että tässä on yksi este maailmanvalloituksen tiellä. Itekin tykkään kyllä ajatella edelleen musan olevan hauskaa ja todellakin palkitsevaa, mutta jos menestystä tavoitellaan niin sillon näistä asioista täytynee hieman tinkiä. Ja yksi suuri tekijä näinä päivinä tuntuu olevan joukkuehengen puuttuminen. Jos koko bändi puhaltaa armotta samaan hiileen, uskoisin että jo pelkästään se auttaa monia bändejä nousemaan aivan uudelle tasolle. | |
Dropped C: Mua ei kiinnosta, että kiinnostaako ketään muuta, kunhan itteäni vaan kiinnostaa...
Tahdonvastainen takaa päin yhtyminen tähän. | |
Dropped C: Mua ei kiinnosta, että kiinnostaako ketään muuta, kunhan itteäni vaan kiinnostaa... (Doomilla nyt ei edes ole lähtökohtaisesti mitään tsänssejä pötkiä pitkälle "menestyksellisesti" tai kaupallisesti. Eli tilanteeseen on vaan alistuttava.)
Jotenkin toi kommentti ei putoo nyt ! ei siis millään pahalla, mutta vaikea uskoa etteikö meitä kaikkia kiinnostaisi, mitä muut on mieltä soitosta/bändistä/koreografiasta jne. whatever you name it. Ts asialla on merkitystä, vaikka moni ei sitä suoralta käsin halua myöntääkkään.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | |
blaekie: Jotenkin toi kommentti ei putoo nyt ! ei siis millään pahalla, mutta vaikea uskoa etteikö meitä kaikkia kiinnostaisi, mitä muut on mieltä soitosta/bändistä/koreografiasta jne. whatever you name it. Ts asialla on merkitystä, vaikka moni ei sitä suoralta käsin halua myöntääkkään.
Nii mut..
Avainkysymys kuuluukin, millaisia sisäisiä/ulkoisia selviytymiskeinoja teillä on tällaisten ongelmien varalle?
..eihän mitään faktoja kyseltykään. | |
Dropped C: Mua ei kiinnosta, että kiinnostaako ketään muuta, kunhan itteäni vaan kiinnostaa... (Doomilla nyt ei edes ole lähtökohtaisesti mitään tsänssejä pötkiä pitkälle "menestyksellisesti" tai kaupallisesti. Eli tilanteeseen on vaan alistuttava.)
Tää on oikein hyvä linja, sillä mennään. Rämpytellään mitä hotsittaa, tungetaan sitä johonkin jos huvittaa jne.. Jälkipolvet nostakoon sit kulttibändiks. ;)
I wanna see movies of my dreams | |
Kyllä vain, sir! Täällä on tullut hyviä pointteja jo nyt, ja arvostankin viitseliäisyyttänne vastata asiallisesti. :)
Onhan tämä musiikkiharrastus ollut miellyttävä lisäväri elämässä vuosien varrella, eikä sitä sukseeta ole oletusarvoisesti tavoiteltukaan. Kyllä sitä on aina osannut pitää jalat maassa omien tekemisiensä kohdalla, mutta mielestäni kaikkein myrkyllisimmät ohjeet nuorille muusikonaluille on kommentit tyyliin "sää oot niin lahjakas" ja "mikset sää tuota kaupittele mihinkään, varmasti tärppäis", joihin itsekin joskus on langennut. Mutta kyllähän se verottaa pitkällä tähtäimellä fiilistä, kun omilla rajallisilla rahavaroillaan makselee levyjen painoksia, joita lähettelee ympäriinsä objektiivisen arvioinnin toivossa saaden kohtuuttoman tylyä kohtelua. Ja keikkaa kun yrittää tarjota, niin ainoastaan suhteilla saa vaikka ilmaiseksi koittaa itseään tyrkyttää.
Kyllähän sitä usein pitäisi muistuttaa itseään siitä, että intohimonsa musiikkia kohtaan tulisi säilyttää tilanteessa kuin tilanteessa, koska se on lopulta ainoa oikeasti merkitsevä lähtökohta. Ehkäpä sitä on vuosien varrella vieraantunut siitä todellisuudesta.
Jatkakaahan keskustelua! :) |  StJerky
18.03.2012 10:22:51 (muokattu 18.03.2012 10:24:05) | |
|
Tämä vastaa aika lailla omia ajatuksiani:
-Cale: "GC: I think you should play music because that's what you like to do and because you want to be creative with it. Because you need to just pick up an instrument and write songs and play. That should always be your focus.
Ja tämä on suurin ongelma:
karmake: yksi suuri tekijä näinä päivinä tuntuu olevan joukkuehengen puuttuminen. Jos koko bändi puhaltaa armotta samaan hiileen, uskoisin että jo pelkästään se auttaa monia bändejä nousemaan aivan uudelle tasolle. | |
On siinä varmaan asiassa tietty ero, että tehdäänkö sitä huvikseen vai ammatikseen.
"Hyvä ja halpa? Osta molemmat!" | |
LaMotta: On siinä varmaan asiassa tietty ero, että tehdäänkö sitä huvikseen vai ammatikseen.
Jos tekee ammatikseen, eikä ketään kiinnosta, ei sitä tee ammatikseen :) | Dropped C
18.03.2012 12:08:44 (muokattu 18.03.2012 12:10:35) | |
|
Täh!? Mulla ei oo ollu ikinä niin hauskaa kun bändissä soittaessa. Varsinkin nykyisessä. Eli sillä ei oo mitään väliä diggaako joku muu, kuhan ite diggaa... Rahaa, aikaa, yms. ei näissä hommissa lasketa. (Ja ohan sitä nyt sentään keikkoja ollu ja on ollu kans niitä peräänkuulutettuja arvosteluita). |  Krice
18.03.2012 12:20:54 (muokattu 18.03.2012 12:22:04) | |
|
Punisher: kun omilla rajallisilla rahavaroillaan makselee levyjen painoksia, joita lähettelee ympäriinsä objektiivisen arvioinnin toivossa saaden kohtuuttoman tylyä kohtelua.
Eihän kukaan edes lue nykyisin mitään arvosteluita. Kannattaa tunkea musiikkiaan sosiaaliseen mediaan, kuten youtubeen, ja antaa ihmisten päättää itse. Menestyminen on sellainen juttu, joka ei välttämättä ole kiinni musiikista itsestään, mutta hyvän musiikin tekemisestä ei ole haittaakaan, sillekin on omat faninsa. | |
^ Se on yks näkökulma tosiaan, mutta ei kannata unohtaa sitä, että levy-yhtiöt mainostaa ihan rahalla. Bändien ottaminen talliin on riskinotto, mutta siksi juuri niihin sijoitetaankin rahaa myös mainospuolella. Trendit ja tapauskohtaisuus ja yhtiön koko toki määräävät liikkeessä olevat summat.
Some tekee bändien mainostuksen helpoksi ja ilmaiseksi jäsenille itselleen, mutta se ei ole todellakaan kaikki kaikessa vielä. Muuten Haavisto olisi voittanut. | |
Ei maailma ole oikeudenmukainen, eikä oikeudenmukaisuus tarkoita sitä, että juuri minun pitäisi menestyä.
Minäkin uskon, että kyllä suurin osa musiikin tekijöistä haluaisi tuotoksiensa johtavan johonkin, vaikkeivät tohtisi myöntääkään.
Jotakuinkin kaikessa pätee sama totuus: Ei se vain riitä, että on kyllin hyvä, täytyy myös olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Käytännössä se tarkoittaa, että täytyy yrittää hillittömästi vuosikausia, koska etukäteen ei ikinä tiedä, mikä on oikea paikka ja aika. Ja onhan nähty, ettei aina edes tarvitse olla kovin hyvä, kunhan on siinä oikeassa paikassa, ja omaa jonkun piirteen, joka saa ihmiset kiinnostumaan.
Tuo aloittajan kysymys suoja- ja kompensaatiokeinoista turhautumista ja pettymyksiä vastaan on aika hyvä. Meitä on niin monenluonteisia. Monihan kompensoit esim. selittelemällä kaikkien menestyneempien "myyneen itsensä" jne.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Sehän on just parasta, kun reaktiot musaan on tämmösiä http://himassa.net/wordpress/wp-content/uploads/2012/01/ihanhyvin.jpg
Tuntee tekevänsä jotain merkittävää
no is any good musics maked anymore... | |
Punisher: Mutta kyllähän se verottaa pitkällä tähtäimellä fiilistä, kun omilla rajallisilla rahavaroillaan makselee levyjen painoksia, joita lähettelee ympäriinsä objektiivisen arvioinnin toivossa saaden kohtuuttoman tylyä kohtelua.
Tietenkin verottaa, mutta ei kannattaisi olettaa, että automaattisesti kaikki mitä itse tekee on jotenkin hyvää tai merkityksellistä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Dunning%E2%80%93Kruger_effect
Tässä Dunning-Kruger efektissä on kyse hieman eri asiasta, mutta ehkä sivuaa tätä kuitenkin.
En todellakaan osaa itse tehdä musiikkia johon olisin tyytyväinen, puhumattakaan siitä, että jotakuta muuta kiinostaisi. Et myöskään varmaan halunnut tuotoksistasi arvosteluita, mutta kun sun top10 levyt listaa vilkaisin ja kuuntelin tuotoksiasi, niin ne ovat kieltämättä laadukkaita, mutta oikeasti kuulostaa siltä, että sulla on jotkut normit (jotka olet mahdollisesti itse asettanut, tai sitten kaveripiiri, idolit, levyhylly tjsp), ja noudatat näitä normeja tehdässesi musiikkia. Koita "päästää itsesi vapaaksi" tehdessäsi musiikkia, niin huomiokyky keskittyy sen musiikillisen vision ulostamiseen, eikä siihen, kiinostaako se ketään muuta.
Jos onnistuu laajentamaan musiikillisa näkökantojaan, se voi auttaa hyväksymään omat tekeleensä, huolimatta muiden mielipiteistä. Se voi auttaa myös tuurin avustuksella löytämään sen oman jutun, joka saattaa muitakin kiinnostaa. Ei musiikkia voi tehdä "insinööri-maisesti" idoleitaan mukaillen. Tai toki voi jos se itseä tyydyttää, ja harrastuksena tietty huippukivaa. :)
Kuitenkin, ihmiset haluaa musiikilta tunnepitoisia KOKEMUKSIA, ja mitäs veikkaat onko samojen asioiden kuuleminen hieman eri tavalla kovin sykähdyttävä kokemus? Sulla on nyt teknisesti homma hallussa ja kaikki työkalut toteuttaa itseäs - koita vaan jotenkin päästää irti muiden mielipiteistä ja unohtaa miltä asioiden tulisi kuulostaa.. kun et selvästikkään pop-musiikkia yritä tehdä.
Abba Zaba | |
Heroin: ja noudatat näitä normeja tehdässesi musiikkia. Koita "päästää itsesi vapaaksi" tehdessäsi musiikkia, niin huomiokyky keskittyy sen musiikillisen vision ulostamiseen, eikä siihen, kiinostaako se ketään muuta.
Tästä on vähän erilaisia näkemyksiä olemassa. Monet klassikkolevyt on tehty hyvinkin tarkoilla normeilla. Ei näissä ole oikeeta tai väärää mun mielestä. | |
Arkka: Tästä on vähän erilaisia näkemyksiä olemassa. Monet klassikkolevyt on tehty hyvinkin tarkoilla normeilla. Ei näissä ole oikeeta tai väärää mun mielestä.
Joo, olet oikeassa. Olisin voinut sanoa, että niitä normeja ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse noudattaa :). Mun mielestä siis ne ei sais tulla sen tielle, miltä haluaa musiikkinsa kuulostavan. Voi olla helpompaa hyväksyä tekemisensä tunnustamattomuus, jos ei sitä ole tehty tietyt normit mielessä.
Ehkä se pettää enemmän, jos on mielestään tehnyt kaiken "oikein" ja kukaan ei noteeraa. Jos tekisi kaiken niinkuin itse haluaa, niin ehkä silloin ei tarvitse ihmetellä muiden kiinostuksen puutetta niin paljoa. Toimii itellä.
BTW, ainakin ketjun aloittajan top10 listassa viis ekaa kiekkoa on tehty aika paljon kaikkea muuta kuin normeja noudattaen, mutta siitä voidaankin olla jo eri mieltä onko ne viisi levyä klassikoita.
Abba Zaba | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
