Kitarat: kitarakamat ›

Joskus se huono saundi on juuri se hyvä jota haetaan....

Nacher: Offtopicia : Melkoisia spagettikieliä käyttää tuo Emppu. Ilmankos riffit kuulostavat munattomilta.
 
Ihan normaalit kielisetit näyttäis olevan. Kyllä se soundin munakkuus tai munattomuus tulee ihan muualta kuin käytettyjen kielten paksuudesta.
 
E: tender.insanity: Huvittavaa kun soundien ja miksausten perään ruikkuttajat soittavat sitten musiikkia, mitä on kuultu jo kyllästymiseen asti. Hyvä biisi on hyvä, oli tuotanto sitten paskaa taikka nykytrendin mukaista. Huonoa biisiä ei pelasta minkäänlainen soundimaailma.
 
Sehän se ongelma onkin että nykymetalli tuntuu sisältävän suurimmaksi osaksi huonoja biisejä huonoilla soundeilla. Ja yleensä ne toistavat juttuja jotka on kuultu jo kyllästymiseen asti.

Jucciz: Mikä siinä sinua erityisesti huvittaa, että ihmiset tykkäävät kuunnella musiikkia, josta pitävät, ja jossa soundit ovat miellyttävät?
 
Ei siinä olekaan mitään huvittavaa. Huvittavaa on se, että sanotaan jyrkkä ei trendisoundeille, mutta itse kappale menee 99% samankaltaisesti kuin kaikki muutkin saman genren kappaleet.

tender.insanity: Ei siinä olekaan mitään huvittavaa. Huvittavaa on se, että sanotaan jyrkkä ei trendisoundeille, mutta itse kappale menee 99% samankaltaisesti kuin kaikki muutkin saman genren kappaleet.
 
No kannattaisiko valottaa mihin tai keneen viittaat?

Räkkipeli: No kannattaisiko valottaa mihin tai keneen viittaat?
 
Ihan yleensä. En viittaa kehenkään yksilönä.
 
Otetaan nyt vaikka rässi, kun sinä taisit semmoisessa pumpussa soitella. Aika paljon ko. genreä on tullut kuunneltua ja siinä ei ole oikein mitään tapahtunut sitten 80-luvun. Samoja riffejä ja kuvioita vuodesta ja bändistä toiseen.
 
Erottuvana ilmiönä, yksi kovimmista ikinä, vaikkea ihan suoranaista rässiä olekaan, Death Angel. Oi sitä hetkeä, kun Act III:sta kuulin ekaa kertaa. Ja edelleen yksi kovimpia levyjä ikinä.
 
Powermetallissa sama ongelma, eli täysin samaa pötköä kaikki. Täyteen ahdettua suolesta temmastua potaskaa. Positiivisena viimeisin 20v ajalta soundimaailmassa Helloweenin Better Than Raw ja Time of The Oath levyt. Niissä on sellainen miellyttävä soundimaailma yhdistettynä helkkarin koviin biiseihin.

Metalli nyt vain alkaa olla aika loppuun kaluttu ilmiö. Metakäyttöä sille voi vielä keksiä fiksut tyypit siinä missä mille tahansa mutta itsenäisenä uuttaluovana taiteenmuotona se on nykypäivänä yhtä kiinnostava kuin kasarirock tai ramopunk. Saundin kuolema vain alleviivaa sitä tosiasiaa.

Vittu että jengi on pihalla...jos olisin teini niin kikkeli jöpöttäis
49astetta.................

Sergei Fallinen: Metalli nyt vain alkaa olla aika loppuun kaluttu ilmiö. Metakäyttöä sille voi vielä keksiä fiksut tyypit siinä missä mille tahansa mutta itsenäisenä uuttaluovana taiteenmuotona se on nykypäivänä yhtä kiinnostava kuin kasarirock tai ramopunk. Saundin kuolema vain alleviivaa sitä tosiasiaa.
 
Tulee vähän deppis kun alkaa kelata näin, mutta onhan tuossa perää. Mitä järkeä nyt oikeastaan soittaa mitään kun kaikki hyvä on jo tehty. Kun yli kolmikymppisenä herää siihen että ei musta tullutkaan tämän sukupolven zeitgeistin kiteyttävää kitarasankaria niin mitä sitten? Sitten soitetaan niitä covereita, yritetään kuullostaa omilta esikuvilta ja räpelletään vähän omaa matskua ajan kuluksi.

tender.insanity: Ihan yleensä. En viittaa kehenkään yksilönä.
 
Otetaan nyt vaikka rässi, kun sinä taisit semmoisessa pumpussa soitella. Aika paljon ko. genreä on tullut kuunneltua ja siinä ei ole oikein mitään tapahtunut sitten 80-luvun. Samoja riffejä ja kuvioita vuodesta ja bändistä toiseen.
 
Erottuvana ilmiönä, yksi kovimmista ikinä, vaikkea ihan suoranaista rässiä olekaan, Death Angel. Oi sitä hetkeä, kun Act III:sta kuulin ekaa kertaa. Ja edelleen yksi kovimpia levyjä ikinä.
 
Powermetallissa sama ongelma, eli täysin samaa pötköä kaikki. Täyteen ahdettua suolesta temmastua potaskaa. Positiivisena viimeisin 20v ajalta soundimaailmassa Helloweenin Better Than Raw ja Time of The Oath levyt. Niissä on sellainen miellyttävä soundimaailma yhdistettynä helkkarin koviin biiseihin.
 
No mutta nämä ajatukset, mitä kävit läpi, on sellaisia mitkä jokainen tiedostaa. Ei se siitä ole kiinni. Kyse on vain siitä mitä haluaa duunata. Jos mä haluaisin duunata jotain, mitä kukaan ei ole kuullut vielä, en varmaan lähtisi edes metallia tekemään.
Meidän tapauksessa on kyse puhtaasta nostalgiasta, ja tykkäsit sinä siitä tai et, niin tuo meidän kama on ainakin uponnut joka paikkaan missä ollaan soiteltu. Esimerkkinä vaikka semmoinen ilmiö, että palautetta antaa juuri ne, joiden mielestä me ollaan onnistuttu harvinaisen hyvin tuomaan autenttista kamaa sieltä 80-luvulta tähän päivään, missä monet muut heidän mielestään epäonnistuu enemmän tai vähemmän. Eihän me voida kaikkia miellyttää, mutta minkä helvetin takia pitäisi edes? Kyseinen musiikkityyli ja alagenre on sen verran rakasta tavaraa meikäläisen ja mun bändikaverien keskuudessa, että me ollaan haluttu omistaa sille jotain mitä tehdään kaikki yhdessä. Jokainen tietää miltä meidän pitää kuulostaa, joten bändi on itsessään aika helvetin toimiva omasta mielestäni. En mä olisi edes näinkään pitkälle tätä lähtenyt duunaamaan, jos homma ei tuntuisi hyvältä tai jos palaute olisi huonoa tai jos sitä ei olisi ollenkaan. Me ollaan hedonistisia kusipäitä, jotka haluaa pitää hauskaa. Siihen kiteytyy meidän bändi. :D:D Vitsi vitsi..
 
Noin yleisesti, sellainen sääntö on pätenyt musiikkiin jo aikojen alusta asti, että jos yrittää välttää kaikkia mahdollisia kliseitä, lopputulos on usein jotain mitä kukaan ei halua kuulla. Ihmiset tarvitsee referenssipohjaa musiikille, mitä ne kuulee. Ja koska musiikkia on niin perkeleesti duunattu vuosisatoja, referenssipohja on kasvanut niin uusille tasoille, että kukaan tuskin haluaa olla sen kaiken ulkopuolella, tai ainakaan tietoisessa, ihmisille suunnatun musiikin tekoprosessissa. Ongelma on myös siinä, ettei usein kuulijat tiedä bändistä itsestään mitään, puhumattakaan soittajien ja säveltäjien motiiveista kuultuun musiikkiin. Suurin osa kuuntelee musiikkia vain tuotteena, jonka pitäisi palvella kuulijaa kaikin mahdollisin tavoin. Oletus on tietenkin utopinen ja naiivi, sillä kyse on taiteilijoista, joiden tuotokset saattaa tarkoittaa tai viitata johonkin ihan muuhun kuin mitä kuulija antaa itselleen olettaa. Moni on varmasti lukenut bändien haastatteluista kommentteja, joissa bändi toteaa että "tehdään tää vain itsellemme" jne. Miten kukaan voi sitten olettaa että musiikkin on tarkoitettu kuuntelijan eduksi?
 
Aihe siirtyi alkuperäisestä hieman, mutta kun kerran otit musiikilliset asiat puheeseen, niistä mielellään jaan ajatuksia. Tämä tuotantopuoli, mihin nämä kitarasoundit luetaan, onkin sitten ihan muuta kuin taidetta. Se on järjestelmällistä äänitiedettä, minkä pohjalta ammattilaiset tekee omat kaavansa millä tuottaa musiikki parhaaseen mahdolliseen muotoon joka tavoittaa lopulta kuulijan korvan. Ja on sanomattakin selvää, että taiteilijan oma näkemys saattaa mennä monilta osin ristiin tuotantotekniikan kanssa.

Räkkipeli:
Meidän tapauksessa on kyse puhtaasta nostalgiasta, ja tykkäsit sinä siitä tai et, niin tuo meidän kama on ainakin uponnut joka paikkaan missä ollaan soiteltu.
 
Juu. Kävin kuuntelemassa teidän tuotantoa ja olihan tuo lajityypilleen uskollista menoa. Laulupuoli oli mun mielestä se heikoin lenkki. Rässissä nyt yleensäkin bändeillä usein tuo soittopuoli on hallussa hyvin, mutta laulu sitten erottaa jyvät akanoista. Ei siinä, hyvää ja maistuvaa tuo teidän kuitenkin on. Mekin aikoinaan rässiä soiteltiin, mutta tylsäksi tuo pitemmän päälle kävi kun siihen "tuttuuden ja turvallisuuden" kuoppaan joutui.
 
Noin yleisesti, sellainen sääntö on pätenyt musiikkiin jo aikojen alusta asti, että jos yrittää välttää kaikkia mahdollisia kliseitä, lopputulos on usein jotain mitä kukaan ei halua kuulla.
 
Ja tästä taas pääsee ikuisuuskysymykseen, eli tekeekö sitä musiikkia itselleen vai dollarinkuviot silmissä muille. Ainainen hyväksynnän hakeminen muilta ja muiden tarpeiden tyydyttäminen oman luovuuden tyrehdyttämisen kustannuksella :-p
 
Moni on varmasti lukenut bändien haastatteluista kommentteja, joissa bändi toteaa että "tehdään tää vain itsellemme" jne. Miten kukaan voi sitten olettaa että musiikkin on tarkoitettu kuuntelijan eduksi?
 
Yhdyn raivokkaasti tuohon ja siihen hieman viittasinkin aiemmin.
 
EDIT: Joo, sori että vein aiheen taas ihan väärille raiteille. Jatketaan tästä.
 
Trigatut naksubasarit, anyone?

trih: http://www.youtube.com/watch?v=BuOW9q0OCAA
 
Tuossa kuuluu basso ja kammarikitaristit kuolaa kitarasoundien perään pitkin maailmaa. Jos et kuule bassoa tässä biisissä niin hanki uudet luurit tai kuuntele asianmukaisella laitteistolla.
 
Basso kuuluu, mutta kylläpä plörisee huvittavasti. Plöröröröröllölölörörörö.. noin käy varmaan kun virittää bassonkin alavireeseen.

Krice: Basso kuuluu, mutta kylläpä plörisee huvittavasti. Plöröröröröllölölörörörö.. noin käy varmaan kun virittää bassonkin alavireeseen.
 
Vaan oli tollakin bändillä paremmat soundit 90-luvulla, tais olla biisit myös:
http://www.youtube.com/watch?v=j__5mkPvvkM

Tähän väliin olis sopinut se Fingerporin musasnobi-strippi, mutta en löytänyt sitä mistään tähän hätään. Siis se kaveri joka ei kuuntele mitään mitä joku muu on joskus kuunnellut...
 
Sorry melkein OT

Gary the pine: Tähän väliin olis sopinut se Fingerporin musasnobi-strippi, mutta en löytänyt sitä mistään tähän hätään. Siis se kaveri joka ei kuuntele mitään mitä joku muu on joskus kuunnellut..
 
Jos toi oli mulle tarkoitettu, niin en sitä ihan noin meinannut. Lähinnä sitä sarjaa, että liian monelle bändille on suunnattoman vaikeaa keksiä esimerkiksi muita rakenteita biisiin kuin vaikka ABABC(A)BB. Ehkä joskus sävelkynä yllättää ja fiiliksen nostattajaksi rummut lähtee halftime fiiliksellä tai joskus jopa modulaation lykkäävät.
 
Itse tykkään kaikenlaisesta musiikista, mutta eniten iskevät biisit, joissa ei pysty ensimmäisten tahtien perusteella arvaamaan, mitä tuleman pitää.
 
Missä ovat yllätykset? Missä on se kuuluisa luovuus? Missä on Hoffan ruumis?

En tarkoittanut sitä suoraan sulle enkä missään nimessä piikkinä tai pahalla, se oli vaan pirun hyvä strippi ja melkein paskoin housuun kun ekan kerran sen näin.
 
Mut joo, noin yleisesti se on ihan pätevä mielenvirkistäjä, että ne kaikki soinnut ja nuotit on about keksitty ja käytetty, kun sitä i-sointuakaan ei vielä vissiin ole?
 
Please, carry on :-)

Laiskiainen: Kun yli kolmikymppisenä herää siihen että ei musta tullutkaan tämän sukupolven zeitgeistin kiteyttävää kitarasankaria niin mitä sitten? Sitten soitetaan niitä covereita, yritetään kuullostaa omilta esikuvilta ja räpelletään vähän omaa matskua ajan kuluksi.
 
Steve Vain sanoin, "The level of achievement that we have at anything is a reflection of how well we were able to focus on it". Jos unelmat ei toteudu, voi katsoa peiliin. Laiskuus, periksi antaminen ja keskinkertaiseen tyytyminen ovat muusikoiden ja luovan alan ihmisten perisyntejä muutenkin, ikävä kyllä.
 
Sergei Fallinen: Metalli nyt vain alkaa olla aika loppuun kaluttu ilmiö.
 
Valitettavasti siltä vaikuttaa. Vaikka metallipuolella löytyy hyvääkin kamaa, on mediaani aika puistavaa. Ehkä kun metalli nousi viimein valtavirran tuntumaan, katosivat helmet törkymassaan. Vaihtoehtoisuus ja raikkaus katosivat kokonaiskuvasta, ehkä moni halusi päästä kakusta jaolle liian vähin eväin. Tsekkaapa mikä tahansa metallifestari, jos et usko. Aika masentavaa on, ja yleisö varsin homogeenistä tatskojaan myöten. Metallifanien kunniaksi on tosin mainittava, että he tuntuvat vielä ostavan levyjä artistia tukeakseen.
 
Hyvät biisit ratkaisevat siinäkin genressä, ja tekijät tuntuvat olevan kahden käden sormilla laskettavissa. Ehkä metallimusakin taas elpyy ajan myötä. Nyt näyttää siltä, että tämän nousukiidon lakipiste ohitettiin n. viisi vuotta sitten.

slapvete: Steve Vain sanoin, "The level of achievement that we have at anything is a reflection of how well we were able to focus on it". Jos unelmat ei toteudu, voi katsoa peiliin. Laiskuus, periksi antaminen ja keskinkertaiseen tyytyminen ovat muusikoiden ja luovan alan ihmisten perisyntejä muutenkin, ikävä kyllä.
 

 
Valitettavasti siltä vaikuttaa. Vaikka metallipuolella löytyy hyvääkin kamaa, on mediaani aika puistavaa. Ehkä kun metalli nousi viimein valtavirran tuntumaan, katosivat helmet törkymassaan. Vaihtoehtoisuus ja raikkaus katosivat kokonaiskuvasta, ehkä moni halusi päästä kakusta jaolle liian vähin eväin. Tsekkaapa mikä tahansa metallifestari, jos et usko. Aika masentavaa on, ja yleisö varsin homogeenistä tatskojaan myöten. Metallifanien kunniaksi on tosin mainittava, että he tuntuvat vielä ostavan levyjä artistia tukeakseen.
 
Hyvät biisit ratkaisevat siinäkin genressä, ja tekijät tuntuvat olevan kahden käden sormilla laskettavissa. Ehkä metallimusakin taas elpyy ajan myötä. Nyt näyttää siltä, että tämän nousukiidon lakipiste ohitettiin n. viisi vuotta sitten.
 
Hyvää metallimusiikkia tehdään nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se hyvä kama vaan ei roiku listoilla. Mainstream hutut on sitten erikseen.

Dropped C: Hyvää metallimusiikkia tehdään nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se hyvä kama vaan ei roiku listoilla. Mainstream hutut on sitten erikseen.
 
Kasarihevipakkomielteiset papat valittavat kun kuulevat radio rockilta in Flamesia jonka kitarasoundit ovat paskaa ja toteavat että nykymetalli on paskaa ja perseestä tutustumatta ollenkaan vähän vähemmän mainstream kamaan. Esimerkiksi surkeita kitarasaunseja on edustanut tämä trässijumala Metallica, johon tietenkin tämä tukkahevijumala vastaa ettei kuunnellut ikinä tuollaista mainstreamkakkaa. Tästä m.netin välkyimmät pystyvät päättelemään että rässihevipiiska muhuu tavallaan itsensä pussiin arvioidessaan nykymetallia sitä liiemmin kuuntelematta kuullen vain muutamat mainstreamradiokipaleet kehtolaulusaundeilla ja tekee johtopäätölsensä tämän perusteella.
 
En väitä että nykymetalli olisi jotenkin parenpaa kuin vanha mutta jotenkin huvittaa niin paljon tämä keskustelun taso että heitetään omakin paska tuulettimeen =D

Dropped C: Se hyvä kama vaan ei roiku listoilla.
 
No ei todella roikukaan. Eikä ole koskaan niin tehnytkään. Tosin jos jossain Suomen kokoisessa mestassa järkätään about 30 000 päätä vetäviä metallifestareita, niin jonkinmoisesta marginaali-ilmiötä suuremmasta jutusta on kysymys.
 
Samapa tuo, en ole varmaankaan maailman suurin metallidiggari, vaikka kaikenlaista Sabbathista Sepulturan ja Deathin kautta Emperoriin ja Meshuggahiin tavaraa levyhyllystä löytyykin. Uskallanpa tosin väittää, että olen nähnyt viimeisen vuoden aikana useamman metallikeikan kuin suuri osa tähän säikeeseen raapustaneista. ;) Jonkinmoinen tatsi skeneen on, vaikka kieltämättä menetin mielenkiinnon genren uusien bändien tsekkailuun pari vuotta sitten. Summa summarum, toivottavasti elinvoimaa löytyy metallimaailmasta kosolti - omien huonojen kokemuksieni vastaisesti.