Media ja viihde ›

Android (1982) 3/5
 
Yllättävän hyvä scifileffa pikkuruiseen budjettiinsa nähden (Klaus Kinskille mennyt varmaan siitäkin leijonanosa), ei luonnollisestikaan mitään erikoistehosteilla mässäilyä, mutta mukavan synkkä ja ahdistava tunnelma tässä kuitenkin oli. Juonen pikku twistit olivat ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä monista myöhemmistäkin leffoista tuttua kauraa, mutta en minä olisi kuitenkaan osannut etukäteen ennustaa kuinka tämä päättyisi. Näyttelijät - kenties lukuunottamatta em. Kinskiä ja pääosan "Max 404:ää" - olivat jos ei nyt niin huonojakaan, mutta jotenkin mieleenpainumattomia. Onneksi heitä ei sitten lopulta kovinkaan montaa tähän mukaan mahtunutkaan. Ehkä ei nyt aivan mikään loistoleffa sentään, mutta mielestäni kuitenkin oikein viihdyttävä, jopa kaikki kulttiklassikon aineksetkin hyvin kasassa, kenties tämä sellainen jo onkin.

Tintin Adventures
 
Komeeta sanotaanko. Leffaan oltiin saatu hienosti sellainen ns. "Tintti-fiilis", josta erityisen paljon plussaa. Vihteenä ja seikkailuelokuvien ystäville maistuu paremmin kuin hyvin.
 
4/5
 
The Artist
 
Osu ja uppos. En tiedä mikä tässä niin erityisesti kiehtosi. Kerronta oli hyvää ja pääkaksikko loistavia. Kyllä menee ihan parhaimpien joukkoon rakkauselokuvista mitä oon pitkään aikaan nähnyt, ja myös myös yksi parhaimmista mykkäelokuvista.
 
4+/5

Rattata: Tintin Adventures
 
Komeeta sanotaanko. Leffaan oltiin saatu hienosti sellainen ns. "Tintti-fiilis", josta erityisen paljon plussaa. Vihteenä ja seikkailuelokuvien ystäville maistuu paremmin kuin hyvin.
 
4/5
 
Komppia tälle, yllätyin erittäin positiivisesti. Pelotti vähän katsoa, kun sarjakuvista on niin lämpimät muistot lapsuudesta mutta hyvähän tuo oli. Jatkoa odotellessa...

Taken
 
Perusräimettä + Liam Neeson.
 
2/5
 
(2 pojoa Liamista)

The Rum Diary
1/5
Yllättävän pitkäveteinen, tuli jotenkin mieleen Public Enemies. Molemmat vaikuttivat lupaavilta, mutteivat oikeastaan saaneet samaistumaan kehenkään, vihaamaan ketään, nauramaan kellekkään, pelkäämään kenenkään puolesta, tai mitään miltään väliltäkään.
Giovanni Ribisi on toki aina kova.

Drive
 
Paljon aiemmin täälläkin hehkutusta saanut pätkä, joka ei kyllä jättänyt kylmäksi. Pitkästä aikaa leffa, jossa kuva ja ääni sopivat täydellisesti toisiinsa. Myös leikkaus toimi ja juoni aika hyvä. Kertakaikkiaan paras leffa mitä olen aikoihin nähnyt.
 
9/10

Eilen flunssapäivän ratoksi parikin pätkää.
 
Ensimmäisenä Juno. Teinityttö etsii yllätysvauvalleen adoptiovanhempia, mutta monta on mutkaa ja tunnetta matkassa ennen loppua.
 
Tämä voisi olla muovinen ja siirappinen teinikomedia, mutta ei ole. Hahmot ovat ihan oikean ihmisen tuntuisia, päähenkilö Juno sopivan piikikäs ja vanhempansakaan eivät vain tosityhmiä tai tosi-ihania. Ellen Page pääosassa on aika lailla söpiskin.
 
Ysimiinus.
 

 

 
Ja toisena sitten Rookie- tulokas.
Eli Clint Eastwoodin poliisi saa parikseen nuoren konstan (Charlie Sheen) ja nuorukaisestahan kuoriutuu autovarkaita jahdatessa melkoinen väkivaltakone.
 
Kyllä vaan, Clint on oma ärisevä itsensä joka jo velvoittaa antamaan leffalle ainakin kasin. Oikeastaan tämä oli turhankin väkivaltainen juttu, yleensä näissä vaan pätkitään turpaan mutta tässä ammutaan lähietäisyydeltä reikiä otsaan joka taas laskee arvosanaa.
 
Kasi, siis.

Rollerball (1975) 2/5
 
Meni aika paljonkin yli ymmärrykseni kaikkine symbolismeineen ja sen sellaisineen, myönnettäköön. Itse peli vaikutti erittäin väkivaltaiselta ja melko tyhmältä, en tykännyt. Mutta näin 70-lukulaiselta näyttävää leffaa en toista heti muistakaan, vaikka jonnekin lähitulevaisuuteen pitikin sijoittua. Esim. joku 2001: Avaruusseikkailu tai Kellopeli appelsiini näyttävät tähän verrattuna vielä moderneilta mielestäni. Aivan kuin jonkinlaista parodiaa 70-luvusta olisi katsellut, myöhemmin tehtyä siis, mutta kyllähän tämä oli ihan aitoa, miesten viiksineen ja naisten meikkeineen ja molempien kampauksineen ja vaatteineenkin. Näyttelijät jäivät oikeastaan kaikki minusta jotenkin mieleenpainumattomiksi, vaikka aika kovia nimiä mukana olikin. Musaraidalla oli sentään komeaa klassista, Bachin Toccataa ja Fuugaa, Albinonin Adagiota jne. Kestoakin tässä oli minulle hieman liikaa, vaikka kaipa tuon tarinan kertominen sitten vie minimissäänkin sen pari tuntia, en minä ainakaan osaa sanoa mitä olisin poiskaan tuosta paketista jättänyt. Toisin sanoen: selvä klassikko, mutta ei kuitenkaan aivan minun juttuni.

Seconds (1966) 2/5
 
Ukkeli saa mahdollisuuden vaihtaa ihan OK:lta näyttävän elämänsä kokonaan uuteen ja tarttuukin tilaisuuteen, en oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä. Uusikaan elämä ei lopulta kuitenkaan oikein vastaa odotuksia, mutta vanhaankaan ei näytä olevan enää paluuta, kun kuolemakin on jo lavastettu ja ukkelista tehty Rock Hudson. Pitkähkö ja hämmentävähkö hippipornobakkanaalikohtauskaan ei jaksanut nyt hilata pisteitä yhtään korkeammalle, vaikka siinä tissejä ja pyllyjä aika paljon näkyikin, mutta jotenkin epäkiihottavia olivat nekin. Pornon katselen muutenkin mieluummin ihan vaan pornona ja scifileffat scifileffoina. Ehkä aika oli jo ajanut tämän elokuvan ohi, tai sitten en vain oikein tajunnut sitä. Joka tapauksessa mielestäni vähän keskinkertaista heikompi scifipläjäys, jonka jaksoi kuitenkin yhden kerran loppuun saakka tuijotella melko kivuttomasti.

AP: Eilen flunssapäivän ratoksi parikin pätkää.
 
Ja toisena sitten Rookie- tulokas.
Eli Clint Eastwoodin poliisi saa parikseen nuoren konstan (Charlie Sheen) ja nuorukaisestahan kuoriutuu autovarkaita jahdatessa melkoinen väkivaltakone.
 
Kyllä vaan, Clint on oma ärisevä itsensä joka jo velvoittaa antamaan leffalle ainakin kasin. Oikeastaan tämä oli turhankin väkivaltainen juttu, yleensä näissä vaan pätkitään turpaan mutta tässä ammutaan lähietäisyydeltä reikiä otsaan joka taas laskee arvosanaa.
 
Kasi, siis.
 
Mita? Ei rookielle voi antaa muuta kun kymppia, vielakin elokuvahistorian parhaimpia vakivalta elokuvia. Elokuvan julkaisun aikaan ei voinut kuin ihmetella onko tammoisen tekeminen tosiaan laillista. :D

True Grit (2010)
 
Wanhaa versiota en tästä ole nähnyt, mutta ainakin tämä uusi iski ihan täysiä. Jäätävän hyvät näyttelijät, hyvä juoni, hyvää huumoria, hyvää toimintaa... Ei oikeastaan mitään valittamista, helposti nousi omalla listalla parhaiden länkkärien joukkoon.
 
En nyt ihan kynppiä kuitenkaan anna.
 
9/10

The Change-Up
 
Ilman tukevaa humalaa ja/tai marihuanaa ei tätä kannata katsoa. Yksi piste näyttelijöiden aiemmista saavutuksista.
 
1/5

Kre-per: The Change-Up
 
Ilman tukevaa humalaa ja/tai marihuanaa ei tätä kannata katsoa. Yksi piste näyttelijöiden aiemmista saavutuksista.
 
1/5
 
Tää oli kyllä paska leffa. 1 tähti Olivia Wildestä.

Persepolis
 
Sarjakuvakirjan pohjalta tehty piirretty elokuva. Mustavalkoinen toteutetus sopii kieltämättä loistavasti elokuvan aihepiiriin eli iranilaistytön kasvutarinalle sodan ja diktatuurin jaloissa. Ranskankielinen alunperin, mutta dubattu myös englanniksi Iggy Popin ja kumppaneiden miehityksellä.
 
4/5

Gone With The Wind
Jaksoin sitten vihdoinkin istua sen vajaa 4 tuntia ja katsella yhden aikamme suurimmista klassikoista. Ei kait tästä ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Ihan ok pätkä. Scarlett on sellainen ärsyttävä pikku prinsessa, joka käyttää kaikkia hyväksi ihan miten tahtoo vain saadakseen tahtonsa läpi ja lopussa saa ansionsa mukaan. Rhett taas niin mieeeeesssss, että pakko kunnioittaa. Se sellainen tämän ajan elokuville tuttu teatterimainen ylinäytteleminen ja ylipirteys hieman ärsytti välillä, samoin kuin jatkuvasti soivat taustajousimusiikit. Mutta noin muutenhan tämä oli ihan katsomisen arvoinen.
3/5
 
Urban Legend
Todella, todella kliseistä teinikauhupaskaa vailla mitään järjen hiventä.
1/5

The Driver (1978) 2.5/5
 
Ryan O'Nealin (mielestäni ei kovinkaan vakuuttavasti) esittämä "keikkakuski" ajelee autoja paskaksi ja eräs etsivä vannoo vielä nappaavansa hänet. Ihan hyvää "aivot narikkaan" -viihdettä, aika siistejä takaa-ajoja, mutta muuten mielestäni melko tyhjänpäiväinen ja mielenkiinnotonkin tarina. Bruce Dern mülkküpoliisina erottui tässäkin edukseen, juuri tuollaisiin rooleihinhan mies on kuin tehty, muut näyttelijät sen sijaan jäivät (vai jättäytyivätkö?) sitten hieman varjoon. En usko tämänkään montaa katselukertaa kovinkaan hyvin kestävän, mutta kyllä se mielestäni kerran katseltuna kuitenkin ihan viihdyttävä oli.
 
The Dogs of War (1980) 2/5
 
Christopher Walken joukkoineen palkkasoturina järjestämässä vallankaappausta johonkin kuvitteelliseen Afrikan maahan. Mielestäni tylsähkö leffa, ei aivan parasta Walkenia, mutta sivuosissa vilisi myöhemmin muista yhteyksistä tutuksi tulleita naamoja (ehkä vähän liikaakin), mm. Al Bundy. Lopullisesti tämä kyllä lässähti vasta siinä "eeppisessä" lopputaistelussa, joka olisi voinut yhtä hyvin olla suoraan Commandosta tai jostain muusta yhtä "dokumentaarisesta" leffasta. Siihen asti kun kuitenkin melko vakuuttavasti oli esitelty mm. tuollaisen operaation vaatimaa taustatyötä, vaikka se kieltämättä vähän tylsää katseltavaa nyt olikin.
 
War Games (1983) 4/5
 
Mutta tämähän toimi edelleen! Poika pääsee puolivahingossa hakkeroitumaan USA:n puolustusvoimien keskustietokoneeseen ja meinaa vahingossa sytyttää kolmannen maailmansodan luullessaan vain pelaavansa uutta tietokonepeliä. Aika on tietysti jo ajanut ohitse lähes kaikista leffassa kuvatuista teknisistä vempeleistä, nykyään ne lähinnä vain nostavat ivallisen hymynkareen katsojan suupieliin tahattomalla koomisuudellaan, mutta olihan tässä kuitenkin ihan hyvä sanoma: ainoa tapa voittaa maailmanlaajuiseset sotapelit on olla pelaamatta. Todellakin reilusti aikaansa edellä ollut scifileffa; paljonkohan lienee maailmaamme sitten lopulta muuttanutkaan? Pakollinen romanttinen kuvio, siis se tyttö, tuntui jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä nyt jotenkin ärsyttävältä, mutta muuten mielestäni ihan hyviä roolisuorituksia näyttelijöiltäkin. Kyllä tähän mielestäni kannatti se pari tuntia elämästään taas uhrata.

Super
 
Frank on ruma ja vähän yksinkertainen jamppa jonka ex-narkkari vaimo (Liv Tyler) jättää tämän ja hyppää huumelordi Kevin Baconin messiin. Murheen murtama mies päättää ruveta supersankariksi ja pelastaa vaimonsa huume-Baconin kynsistä. Avukseen hän saa sekopäisen Ellen Pagen. Luulin tätä joksikin kököksi b-luokan leffaksi mutta väärässäpä olin. Leffassa palloteltiin hienosti hauskuuden, koskettavuuden ja väkivallalla mässäilyn välillä. Frank oli hahmona aivan loistava enkä ole pitkiin aikoihin nähnyt näin vakuuttavaa murheellista ja vihaista miestä telkkarissani.
 
9/10
 
Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus
 
Trailerit leffasta olivat aika vaivaannuttavan näköisiä mutta tämähän toimi oikein hyvin. Suuren seikkailun fiilis oli läsnä koko ajan, animaatio oli komeaa katseltavaa ja hahmot hauskoja. Tunnelmaa latistavan ja selkeästi lapsia kosiskelevan höpsöilyn takia yksi piste pois.
 
7/10

Informaatiokameli: Super
 
Frank on ruma ja vähän yksinkertainen jamppa jonka ex-narkkari vaimo (Liv Tyler) jättää tämän ja hyppää huumelordi Kevin Baconin messiin. Murheen murtama mies päättää ruveta supersankariksi ja pelastaa vaimonsa huume-Baconin kynsistä. Avukseen hän saa sekopäisen Ellen Pagen. Luulin tätä joksikin kököksi b-luokan leffaksi mutta väärässäpä olin. Leffassa palloteltiin hienosti hauskuuden, koskettavuuden ja väkivallalla mässäilyn välillä. Frank oli hahmona aivan loistava enkä ole pitkiin aikoihin nähnyt näin vakuuttavaa murheellista ja vihaista miestä telkkarissani.
 
9/10
 
Tän muuten listaan sinne keskeytyneiden leffojen ketjuun. Voi jessus, että oli paska leffa. Sinnittelin öpaut tunnin verran mutta en vain yksinkertaisesti halunnut tuhlata minuuttiakaan elämästäni tuon ulosteen katsomiseen. Odotin koko ajan leffan "alkamista" mutta vaikk jotain tapahtui, niin se ei onnistunut koskettamaan minua millään tapaa. Todella etäinen fiilis koko leffassa ja en löytänyt siitä mitään tartuntapintaa.

Rhapa: Tän muuten listaan sinne keskeytyneiden leffojen ketjuun. Voi jessus, että oli paska leffa. Sinnittelin öpaut tunnin verran mutta en vain yksinkertaisesti halunnut tuhlata minuuttiakaan elämästäni tuon ulosteen katsomiseen. Odotin koko ajan leffan "alkamista" mutta vaikk jotain tapahtui, niin se ei onnistunut koskettamaan minua millään tapaa. Todella etäinen fiilis koko leffassa ja en löytänyt siitä mitään tartuntapintaa.
 
No kyllähän tuon nyt loppuun jaksoi katsella jo pelkästään Pagen takia, mutta olihan tuo tosiaan melko lattea leffa. Ihan viihdyttävä, mutta ei paljoa muuta.