Yleistä keskustelua musiikista ›

Piti tietenkin kirjoittamani, että rokki on parasta ja tekno & räppi p..kaa.
 
Muistakaa rokunuoret, että aina kun olette näreissänne esim. rapista niin jatkatte esi-isienne perintöä - asenteita, joilla rock´n roll tuomittiin 50-luvulla nekrujen rappiomusiikkina ja yhteiskuntaa uhkaavana syöpänä.
 
Vaan niinhän se konservatiivisuus on levinnein asenne ja maailmankuva. Ilman laajojen kansanjoukkojen konservatiivista asennetta ei nykyrokilla olisi juurikaan kuuntelijoita. Pitää olla sitä samaa turvallista kun silloin 70-80-90 luvulla kun tehtiin se paras musiikki! Mikäli nykyrokkari olisi syntynyt 30-40 vuotta aikaisemmin hän kuuntelisi Reijo Taipaletta tai Katri Helenaa tai Annikki Tähteä. Suurin osa rokin kuuntelijoista perustaa mieltymyksensä siihen, mikä syöpyi mieliin 13 vuotiaana kännissä kun pääsi bailaamisen makuun - so. yksinkertainen ehdollisuminen. Pääasia on, että ei erotu porukasta - tietää mikä on oikein ja parasta! Heil!

Hjyvä Leikari!
 
Pidä kapinaa yllä!

Pidä kapinaa yllä!
 
jotkut ei ikinä kasva aikuisiksi

50-60 lukujen Rock'n'Roll on parasta ja
iskelmät ja humppa paskaa!
Tanssi sinä vain heinätupot saappaissa sitä humppaasi!!!

Jeah. Ehkä paras topikki aikoihin.

Kirjoititko tämän aiheen heti kun heräsit? Sitten ymmärrän...

En tiedä onko provo vai ei, mutta mä olen leikarin kanssa hyvin paljon samoilla linjoilla.

Ajat muuttuu, 50, 70 tai 90-luku ei oikeesti tule takaisin. Musa kehittyy erilaisiin suuntiin ja pennut keksii uusia juttuja...ja hyvä niin!

50-60 lukujen Rock'n'Roll on parasta ja
iskelmät ja humppa paskaa!
Tanssi sinä vain heinätupot saappaissa sitä humppaasi!!!
 
90-00 lukujen tekno & rap on parasta ja
rock´n roll on paskaa!
Tanssi sinä vain spittarit jalassa sitä rokkiasi!!!
 
;-)

En tiedä liittyykö tämä nyt ihan aiheeseen, mutta kannattaa pitää mielessä, että ensimmäisen sukupolven rokkidiggarit alkavat olla jo 60-vuotiaita. Osa näistä keskenkasvuisten mielestä dementoituneista haudan partaalla kävelykeppi kourassa keikkuvista harmaahapsista ei hyljännyt ko. musiikkilajia täytettyään 30 silloin joskus ennen suuria sateita, vaan jatkaa sen kuuntelua ja jopa soittamista edelleen. Aktiivisesti alaa seuranneilla on aivan valtava tietotaito ja kokemuspohja minkä tahansa vuosikymmenen rockmusiikin asettamisessa sille kuuluvaan arvoon, eikä heidän tarvitse pelkästään muodon vuoksi hehkuttaa nuoruutensa suosikkeja.
 
Osa ns. suurten ikäluokkien edustajista on tietysti pysynyt tiukasti tangolinjalla, mutta eihän tangosta ja iskelmistä diggaaminen millään muotoa sulje pois rokin kuuntelua. Kyllä hyvä iskelmä aina kehnon rokin voittaa ja varsinkin monilla rokin soittajilla olisi paljon opittavaa tanssimuusikoilta.
 
Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä, että aikuisten tulee aina paheksua nuorisomusiikkia, eihän se muuten mitään nuorisomusiikkia olekaan. Eräässä Reijo Mäen kirjassa (taisi olla Keltainen leski) oli surullinen sivuhenkilö nimeltä TeeVeeTee, eli Turun Vanhin Teini-ikäinen. Tämä vanhus kuunteli huppari yllään junglea ja hiphoppiräppiä ja puhui nuorisoslangia ja oli muutenkin hyvin epätoivoinen ilmestys. Pelottava tulevaisuudenkuva trendikkäästi aikaa seuraavalle rokkidiggarille...
 
Jaa, en nyt oikein ymmärrä itsekään mitä yritän sanoa, mutta tuleepahan yksi kirjoitus lisää ja pääsen kohta turhuuksiin kehumaan, että ”tämä on 47 549:s kirjoitukseni”.

Erittäin hyvä huomio siellä takarivissä. Tarkoitan siis koko aihetta.

marttyyrit...aina vauhti päällä.

Nii että pitäisi aina pitää mieli avoinna musiikin suhteen ja katsella asioita vähän laajemmalta kantilta vai?
 
Tämä on kyllä sellainen viisaus, että ihan mieli herkistyy kun sen lukee näiltä sivuilta noin kymmenen kertaa päivässä.
 
Mutta ei kai se ole ole tyhmä joka kirjoittaa vaan se joka lukee( eli minä)

On kyllä puppua väittää, että humppaa olisi ollut 50-luvulla. Silloin oli kunnon rokkia.
 
Humppa keksittiin kapinaksi rokkia vastaan.

1958 Kankkulan kaivolla ohjelmaan muodostettiin korostetulla "humppa" sykkeellä soittava "Pumppuveikot" "humppabändi". Se oli eräänlainen parodia soittaa saksalaistyylisella poljennolla foksimusiikkia. Siitä muodostui kuitenkin eräs suomalaisen lavatanssimusiikin perusjutuista.
 
Kyllähän varsinaiset esikuvat olivat 30-luvun suomalaisbändit, joita vähän parodioitiin. Humppa-humppa orkesteri Pumppuveikkojen suosio muodostui sitten niin suureksi, että se 60-luvulla alkoi keikkailla nimellä Humppaveikot ja sai sitten seuraajia ja muutkin bändit alkoivat ottaa kappaleita ohjelmistoon ja siitä humppa syntyi, mutta kai se oli 60-70 lukujen vaihdetta jo silloin.

marttyyrit...aina vauhti päällä.
 
Joo niillä on parantumaton sairaus.

syntyi, mutta kai se oli 60-70 lukujen vaihdetta jo silloin.
 
Lähes Kankkulan kaivon alkuajoista lähtien Pumppuveikot teki siviilikeikkaa Humppaveikot nimisenä.
 
Kullervo Linna ja Humppa-Veikot orkesterin jäsenet vuodesta 1958 alkaen:
 
Kullervo Linna, Ingmar Englund, Kaarlo Valkama, Josef Kaartinen, Gösta Möller, Yrjö Luukkonen, Eino Katajavuori ja Teijo Joutsela.

En tiedä onko provo vai ei, mutta mä olen leikarin kanssa hyvin paljon samoilla linjoilla.

Ajat muuttuu, 50, 70 tai 90-luku ei oikeesti tule takaisin. Musa kehittyy erilaisiin suuntiin ja pennut keksii uusia juttuja...ja hyvä niin!
 
Kai sitä silti voi digata mistä haluaa.. Ihan järjetön aihe kirjoittaa. Allekirjoittaneen mielestä on aika eri asia verrata esim. rockia ja iskelmää kuin rockia ja rapia. Rapissahan on kyse muustakin kuin musiikista, se on enemmän kuin musiikkia ja tavallaan myös vähemmän, enemmän musiikin rinnalla...hmm.
 
EDIT: niin ja se vielä että topicin aloittaja taitaa itse olla siinä mielessä ajastaan jäljessä ettei nykyään enää tule laajamittaisia trendejä jotka kumoavat kaiken vanhan, jos nyt koskaan on tullutkaan. Eli tulee vain lisää musaa/musatyylejä, kukin pitäköön mistä haluaa.