| Aihe: studiossa laulamisen ongelmat | 1 |
|---|
|
kävimme bändin kanssa taannoin jälleen studiossa, ja samat ongelmat iski, niinku aina tähänki asti. ensimmäisenä päivänä jäätävä räkätauti. eka studio-päivä meni siis täysin perseelleen. aina kun joku isompi juttu musiikki-hommissa tulossa, niin tuntuu että elimistö v**tuillessaan kääntyy minua vastaan, vaikka muuten en ole lähes koskaan kipeänä.. sitten toinen ja ehkä isoin ongelma on pieni silloin tällöin kuuluva alavire studio-äänitteissä. keikalla laulaessa en kärsi koskaan vire-ongelmista, ja olen saanut otteeseen jos useampaan kuulla erittäin tarkasta vireestäni kiitosta, ja tiedän oman vireen tolan itsekkin. MUTTA, jotenki aina studiossa tuntuu että laulaessa "lähtee lapasesta". ja totta kai kuulen sen aina jälkeen päin itse. ja laulaessa tajuan, kun menee metsään. monesti haen helpotusta laulamiseen pitämällä studio-luureja "puoliksi" korvilla. tai sitten pyydän musiikin luureihin täysille, ja otan luurit lähes kokonaan päästäni. jos luurit ovat kokonaan korvilla, niin keskityn kuuntelemaan liikaa omaa ääntäni luureissa, ja laulu menee teknisen suorittamisen puolelle, eikä siinä kuulu tunnetta. lopuksi kaiken säätämisen jälkeen käy aina niin, että aika loppuu, enkä ole koskaan täysin tyytyväinen omiin suorituksiini, ja keskityn vain vire-ongelmaan. sitten vire-poliisit kommentoi äänitteitä, ja otan itseeni, koska harmittaa se tosiasia, että studio-laulaminen ei ole meikän vahvin laji, ja omassa vireessä/sävelpuhtauden tajussa ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa.
onko kenelläkään muilla teillä laulavaisilla ihmisillä samanlaisia ongelmia? jos on, niin miten toimitte stressi-tilanteissa? miten pääsee eroon räkätaudin kirouksesta, ja onko studiossa laulaminen vain sellainen asia, minkä oppii ajan kanssa? autotune on minusta vihoviimeinen keksintö. täytyy mennä ihan stnan huonosti, jos siihen turvautuu. |  18is9
14.03.2012 08:22:59 (muokattu 14.03.2012 08:25:51) | |
|
No tämä voi nyt olla vähän ilmeinen kysymys, mutta treenaatko ikinä? Siis treenaatko äänittämistä luurit korvilla? Tuntuisi että harjoittelemalla ongelmista pääsee eroon. Ostat kuulokkeet ja äänikortin ja käsket jätkien tehdä sinulle biiseistä karaoke-taustat. Sitten vaan äänität niin kauan (kaikessa rauhassa) että ongelmat katoavat ja olet tyytyväinen tulokseen ja hiffaat että mitä pitää tehdä erillä lailla kuin livenä. Sitten vaan mennään studioon jossa on paremmat mikit, tila ja etuset, ja otetaan sama homma uusiksi.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | |
Komppia tolle mitä 18is9 sanoi. Treeniä, treeniä, treeniä! Sitten kun homma alkaa pelittää kotikonsteilla, pitäs ongelmat studiossaki vähentyä melkosesti.
En tiedä laulatko yleensäkään biisiä kokonaan studiossa vai pätkittäin vai mikä on meno, mutta voit kotona yrittää lisätä tuota stressiopotenssia sillä että koetat nauhottaa koko jutun kerralla oikein ja vaikka samalla videoida itseäsi jollain webkameralla... tahi pyytää jonkun kaverin tai bändin jäsenen yleisöksi siksi aikaa.
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein | |
En ole koskaan laulanut studiossa, mutta ilmiö sinänsä on täysin tuttu. Kun jotain jameja on tallennettu kameralle tms., niin yleensä menee päin persettä :D Johtuu kai täysin ylimääräisestä jännityksestä; saatan esim. käyttää ihan liikaa ilmaa ja voimaa ja kohta onkin ääni ihan kähinää eikä mistään tule mitään. Näin on käynyt todella usein.
Yhdyn kuitenkin edellisiin, treeni kai se on ainoa keino parantua tästä vaivasta. | |
joo treeniä laulamiseen tulee kyllä ihan omasta takaa jatkuvasti. mutta tuo studion idean toteuttaminen ja yhdistäminen omaan treeniin vois toimiakki. jännittämiseen minulla ei studio-tilanteessa mene yhtään energiaa. lähinnä vaan askarruttaa se, minkälainen balanssi sitä pitäis olla oman laulun ja esim luureista tulevan bändin ja oman äänen välillä.. tuntuu että kaikkea on tullut kokeiltua. vai onkohan se niin, että sitte jos ja kun joskus pääsis semmoselle luxus-studiolle, missä kaikki äänentoisto-systeemit ja kamat pro-tasoa, niin saattais kuuntelun ongelmat ratketa kertaheitolla. mutta tosin, tuo jonku sortin koti-studio -idea olis ihan varteen otettava projekti ihan toteutettavaksi ideaksi asti. | |
No siis lähinnä varmaan "jännittämisellä" tarkotetaan tässä kaikkea sitä, mikä vie huomion pois siitä itse tekemisestä -- oli se sit oikeasti sitä että "voi hitsi ku jänskättää, tulee pissa housuun" tai kaikkien niitten "pitäisköhän tehä näin tai kokeilla tällasta" juttujen pohtimista. Ku oot treenannu jonku jutun ja se menee hyvin, niin sit vaan laulat sen ja jätät pohdiskelut baariin.
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein | |
rautayrtti: ...että sitte jos ja kun joskus pääsis semmoselle luxus-studiolle, missä kaikki äänentoisto-systeemit ja kamat pro-tasoa, niin saattais kuuntelun ongelmat ratketa kertaheitolla.
Enpä usko, toki siellä on helpompi säätää eri asioita, mutta se ei poista niitä laulamisen perusongelmia eli että kuulokkeiden kautta vire on hankalampi löytää (minulle ainakin) ja että kuulostaakseen hyvältä studiossa ääni pitää projisioida eteen vähän eri tavalla kuin livetilanteessa.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I |  PJS
15.03.2012 08:40:51 | |
|
Studiossa ainakin itsellä tulee pyydettyä kuuntelua liian kovalle ja siitä seuraa ainakin itsellä pientä alavireisyyttä. Toinen juttu on se, että livenä niitä pieniä vireen heittoja ei välttämättä huomaa koska ei ehdi keskittyä siihen kuuntelemiseen niin intensiivisesti.
Peace! | |
Toi luurikuuntelun balanssi on usein tosi ongelmallinen juttu. Ja aika yksilöllinen myös. Mä otan myös usein toista kuuloketta pois korvalta, jolloin kuulee ns. autenttisen soundin paremmin.
Yksi hyvä pointti tuohon virehommaan on juurikin se, että jos oma laulu tulee luureista liian lujaa, niin vire alkaa helposti roikkua. Tämä johtuu yleisimmin siitä, että kun oman äänensä kuulee vahvistettuna eli tavallaan "liian hyvin", tekee huomaamattaan vähemmän töitä esim. tuen suhteen. Useimmiten ratkaisevasti vähemmän töitä, jolloin ulosannista tulee ponnetonta ja alavireistä. Saman homman oon huomannut keikoilla korvanappien kanssa. Vaikka houkutus olisi suuri ajaa omaa lauluaan kuulokkeisiin ihan sairaan lujaa, kannattaa siinä hommassa malttaa. Huono tuki vie meinaan pitkällä keikalla helposti äänen...
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain/Neil Young | |
Mitä balanssiin tulee, niin ite pyrin pistään taustat vaan just niin lujaa että kuulee sen alla menevän soinnun tms. Sit ku tuntee että missä se menee, niin sen laulun sa vireeseen suhteessa siihen aika helposti. Joskus ajattelin että sen musan pitää soida pirun lujaa ettei kuule sitä omaa laulua siitä yli, mut nykyään on kyllä ihan eri meininki. :) Pakko kuulla, että meneehän kaikki varmasti oikein ja sitten vielä kuunnella useaan otteeseen perään.
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein | |
Ihan simppelillä Zoom 1:llä tai 2:lla voi äänitellä lauluaan, että tottuu siihen kuulokkeet päässä olemiseen ja monitorointiin niin, ettei enää kiinnitä siihen mitään huomiota. Mikrofonin pitäisi olla tosin mielellään samantyyppinen, kuin studiossa (laajakalv. konkka??) jotta oppii ja tottuu samanlaiseen mikkikontrolliin, ja nuo mainitsemani Zoomit eivät anna phantom virtaa kumpikaan, muistaakseni.
Keikkamikin useimmiten tuhti proximity-efekti jne. tuovat lauluun niin eri tatsin.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
rautayrtti: joo treeniä laulamiseen tulee kyllä ihan omasta takaa jatkuvasti. mutta tuo studion idean toteuttaminen ja yhdistäminen omaan treeniin vois toimiakki. jännittämiseen minulla ei studio-tilanteessa mene yhtään energiaa. lähinnä vaan askarruttaa se, minkälainen balanssi sitä pitäis olla oman laulun ja esim luureista tulevan bändin ja oman äänen välillä.. tuntuu että kaikkea on tullut kokeiltua. ...
Onhan tos vielä monta pussillista poppakonsteja.
Mä arvaan, et tossa on nyt ongelma siinä, että biisiä on tavallaan lähdetty "miksaamaan" ennenkuin sitä on edes purkitettu. Eli sulla tulee luureihin koko bändi ts kaikki mitä on äänitetty ennen laulua. Tarkoittaa, et luureihisi tulee täysiä rummut, basso ja kelpo valli särökitaroita. Niist on hirveen vaikee ottaa tukea laululle.
Ihan vaan referenssiraita tos vois auttaa kummasti. Akustisella skitalla, pianolla tai vaik syntikalla jousimattoa. Ts jotain mist pystyy paremmin tarraamaan kolmisointuun kiinni kuin kuuntelemalla täydellisiä rumpusaundeja. Rummunmäiskettä pienemmälle, referenssiraitaa isommalle niin jo vain jeesaa vireessä pysymistä kummasti.
Mä ny en o mikään studiovelho, mut noit referenssiraitoja tulee käytettyä monessakin vaiheessa. Ittelle sopivin työtapa on yleensä ollu semmoinen, et ihan ensimmäiseksi vedetään referenssilaulu vaik akkarin säestyksellä ja metronomin tahtiin jos tarvis. Tai tekee jonkun pohjan vaik bändboxilla. Tosta sit muut soittajat kuulee, et mis mennään. On jotenkin helpompaa paukuttaa ne rummutkin sisään, jos laulusta kuulee et kertsi alkaa kohta. Ei tartte laskea, et seittemän tahtia biittiä, sit filli ja krässi. Toi vähentää eiku- meininkiä ja tarpeettomia uusintaottoja kauheesti.
Mut sit kun sitä varsinaista laulua aletaan purkittamaan, ni narulla täytyy olla jotain, mist saa nuotista kiinni. Jos ei ole, niin semmoinen on väliaikaisesti luotava.
One kind of music only - the good kind | |
rintapek: Ihan vaan referenssiraita tos vois auttaa kummasti. Akustisella skitalla, pianolla tai vaik syntikalla jousimattoa. Ts jotain mist pystyy paremmin tarraamaan kolmisointuun kiinni kuin kuuntelemalla täydellisiä rumpusaundeja. Rummunmäiskettä pienemmälle, referenssiraitaa isommalle niin jo vain jeesaa vireessä pysymistä kummasti.
Erittäin hyvä pointti!
Off-topicia nyt kuitenkin:
Tuli tästä mieleen muutaman vuoden takaa studiotilanne jossa laulaja-kitaristi oli tehnyt referenssiraidan bändille. Rummut oli vedetty sisään ja kaikki kuulosti hyvältä. Basso käteen vain ja menoksi. Mutta kas kummaa, kitara olikin viritetty summassa, jonkin ihan muun kuin perinteisen 440 tai 442 hertsin mukaan. Se oli varmaan puolikkaan sävelaskelen verran metsässä siitä missä oltiin biisiä soitettu. Yhtäkkiä ei ollutkaan niin kivaa ja helppoa soittaa sitä omaa raitaa :)
"Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta
http://soundcloud.com/hohka | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
