Aihe: Säädettävä messinkisatula.. mistä? 1 2 | |
|---|---|
 aristoteles66613.03.2012 22:07:21 | |
Eb Chord: Makuasioita, mutta aika monen soitinrakentajan mielestä messinki on satulassa "tone killer". Omasta PRS kitarasta sellainen lähti pikaisen kokeilun jälkeen metallinkeräyspisteeseen. kyllä se yngvielle kelpaa. " mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä."
lassi ja leevi. | |
 the-Antero13.03.2012 22:46:43 | |
aristoteles666: kyllä se yngvielle kelpaa. Jos Yngwie käyttää sitä niin sithän sen on pakko olla paras Musiikki ei tunne rajoja, eivätkä kitaristit tunne nuotteja. | |
 fox13.03.2012 23:59:01 (muokattu 14.03.2012 00:02:19) | |
Eb Chord: Makuasioita, mutta aika monen soitinrakentajan mielestä messinki on satulassa "tone killer". Omasta PRS kitarasta sellainen lähti pikaisen kokeilun jälkeen metallinkeräyspisteeseen. Ja vielä useamman mielestä sillä saavutetaan huomattaviakin etuja.. ;) Jos vaikka Paul Reed Smith ja muutama muukin noita laittelee. Ja miksi se olisi sitten sun mainitsema "tone killer"?? Mikä sitten olisi parempi? Kellopronssi, grafiitti, se normi "keinoluu" eli tusq, corian tai millä nimellä sitä sitten haluaakaan kutsua.. nimittäin tänä päivänä saa jo mennä aika hintaviin, tai sitten custom-soittimiin sekä one-offeihin, jos sitä "oikeaa" luuta haluaa. Luulla on nimittäin muutama ominaisuus, jotka tekevät siitä tavallaan epäkelvon teollisessa soitinvalmistuksessa.. vaikka jotkut mainostavat kovasti sitä "bone nut":tia niin kovinpa usein se kyllä on tuota "keinoluuta" sekin. Niin, niihin ominaisuuksiin palatakseni.. ensinnäkin raaka-aineena sen saatavuus sopivina palasina ei ole yhtä ongelmatonta kuin tuon toisen. Sitten tulee se muokkausvaihe, jossa työsuojelullisesti tulee noudattaa erittäin aukotonta suojaamista, orgaaninen, eläinperäinen aine kun kyseessä on. Ja voihan sentään, kun se sitten osaa haista työstettäessä.. Luu, orgaanisena aineena, ei myöskään ole tasarakenteista, siellä voi olla huokosia, tai jopa säröjä jotka eivät satulamateriaalissa ainakaan ole eduksi. Luu voi myös iskusta murtua tai haljeta, mitä nuo muut eivät tee, esimerkiksi messinkisatula jostain kovasta iskusta voi irrota, mutta se on kuitenkin täysin ehjä senkin jälkeen... Tuota "keinoluuta" sen sijaan on suhteellisen helppo työstää, jos vertaa siihen "aitoon juttuun" ja se soveltuu tasalaatuisena teollisen tuotannon vaatimuksiin sekä on huomattavasti kustannustehokkaampaa niin hankintahinnaltaan, kuin ennen kaikkea vaaditun työmäärän suhteessa. Messinkisatula siirtää vapaan kielen värähtelyt "täysipainoisesti" eteenpäin, tuota faktaa vasten tuo sinun "tone killer"-heittosi on hiukka ihmeellinen. Lisäksi messinki on helppoa työstää, ainoa ongelma siinä on sitten se ulkonäöllinen - "tarnishing" eli aika lailla suttuiseksihan se muuttuu, kun/jos siitä suojalakka lähtee aikaa myöten. Hiki ja ilma viherryttää sen satulan.. Kellopronssi taas on kovaa työstää.. Niille, jotka haluavat testata sen "best of both worlds" -vaihtoehdon, lanseerasi Hoshino/Ibanez aikoinaan 70-luvun loppupuolella "Half & Half" -satulan, jossa nimen mukaisesti on puolet messinkiä, toinen puoli sitten "luuta".. =) Erittäin hyviä satuloita nekin on, ja edelleen saatavilla (ainakin listoilla) pikkusen päälle 20 dollarin listahinnalla..
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1 | |
 dropD29.03.2012 09:38:21 (muokattu 29.03.2012 09:40:55) | |
Koekaniinin osa ei aina ole kadehdittava... Saksanpoika oli sitten näppärästi pakannut tuon vajaa 43 mm pitkän messinkiesineen 300mm x 300mm x 200mm kokeiseen pahvilaatikkoon, jonka sitten sai kuitenkin erikseen hakea postista. Eli ei mennyt minimiefforttiperiaatteen mukaisesti nyt tämä homma. Itse satulaan sitten. Eipä ainakaan tähän mun yksilöön oltu jaksettu tehdä kieliurista kuin kuvat (kellosepän ruuvimeisselin mentävät noin 0,1mm syvät naarmut. Eli viilaamiseksi meni kuitenkin. Pyörittelin summittaiset lähtökorkeudet ja reippaitten rumasanojen saattelemana viilailin jokaiselle kielelle sopivan uran. Liimasin satulan paikalleen (tai hieman sivuunhan se meni) ja virittelin kitaran. Kyllä siitä ihan käyttökelpoinen satula tuli. Huomattavasti toimivampi kuin alkuperäinen oikeakätisestä ämpärimuovisatulasta vasurille sovitettu(?) itämaan näkemys. Tämän odottomattoman työstömäärän ja näppärän postitusjärjestelyn kun olisi tiennyt etukäteen, niin olisin viilaillut mieluummin satulan blanko-aihiosta. Vaan kokemus tämäkin. Pääasia eli satulan päivitys tuli kuitenkin tehtyä, mutta tämä mullistava keksintö ei sitä hommaa ainakaan helpottanut. Satula soi ihan kelvosti, eikä ainakaan uutena rämisi. Jos alkaa rämisemään, niin sitä pikaliimaa sitten kierteisiin kanssa. Johan se tuli koettua, että säätö tapahtuu kuitenkin viilalla... Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)