Laulava Kylätohtori: Ostin torilta lähes uuden AST-50:sen, Olympic White ja vaahteraotelauta. Ensivaikutelma oli odotuksista huolimatta yllättävän positiivinen. Soi hyvin akustisesti, viimeistely kohdallaan, mutta erityismaininnan ansaitsee kaula. Todella hyvän tuntuinen käteen. En tiedä, mikä lakkaus tässä on, mutta ei ole sellainen kiiltävä kuin aiemmassa AST-50, vaan sellainen "satiinimainen", joka ei tahmaa ollenkaan. Melkein paras kaula, mitä mulla on ollut...
Itse olen "hoidellut" noita liian kiiltäväksi lakattuja kauloja karhunkielellä. ...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt... |
Kovasti tämä asia tuntuu kiinnostavan, vaikka sitten olisikin vähän vanha...
Joo, vielä tuohon AST-mallien vertailuun sen verran, että ostin AST-33:n, vaihdoin siihen mikit ja pleksin, ja nyt se on tuollainen perushyvä strato.
30 vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että bodyn ja kaulan puut ovat ne tärkeimmät sointiin vaikuttavat asiat. Joskus vaihdoin siihen AST-50:een jopa viimeisen päälle olevan tallan ja satulan (mikeistä puhumattakaan) paremman soinnin toivossa, mutta ei niistä apua ollut. Kun puu ei soi, niin ei se soi. Ei sille voi mitään. Sillä ei ole väliä, onko kitara amerikkalainen, japanilainen vai kiinalainen. Kaikissa on hyviä ja huonoja yksilöitä, toki huonoja on varmasti amerikkalaisissa vähiten ja kiinalaisissa eniten. Itselleni vain sattui niin, että kyseinen japanilainen oli puittensa puolesta täysi susi. Silti omistan Japanissa tehtyjä kitaroita, jotka ovat erinomaisia. |
blues guitar
henraita