Rummut: soittaminen ›

jazzmies: Vink-vink, älä jää jumiin tyylinmukaisuuteen ja tyyliodotuksiin, sillä rajojen rikkomisesta syntyy uutta. Puritansimi tappaa ennen pitkää! Porcaron hienous on jo kuultavissa muutamasta sekunnista ennen varsinaista kompin lähtemistä, nimittäin alkulaskunapsutuksesta.
 
Sepä tässä olikin, se käyntiinlasku... Eipä pässimpi komppiraitakaan. Silk Degrees-levyllä olleesta nuorten studiobändistähän tuli Toto...

Bobana: Sulla on kyllä niin paha teini-angsti ettei lastensuojeluviranomaisetkaan pysy perässä.
 
Jos ymmärrät mitään lukemaasi niin tuo "juna-efekti" oli se jonka tohon sun toiseen postaukseen laitoin kommentiksi kun kyseenalaistit sen toimivuuden ko. tallenteessa.
 
Mutta kun minä tarkoitin sitä, että tuo Porcaron shuffle ei välttämättä toimisi millään rouhealla blues-keikalla. Tohon Lido Shuffle-biisiin se kyllä istuu. Tätä et nyt tainnu hoksata...

moderndrummer88: Mutta kun minä tarkoitin sitä, että tuo Porcaron shuffle ei välttämättä toimisi millään rouhealla blues-keikalla. Tohon Lido Shuffle-biisiin se kyllä istuu. Tätä et nyt tainnu hoksata...
 
Varmaan muuten toimisi millä vaan rouhealla blueskeikalla, jos tulisi hiukan nopeampi biisi ;)

hollmi-5: Varmaan muuten toimisi millä vaan rouhealla blueskeikalla, jos tulisi hiukan nopeampi biisi ;)
 
Ihan taatusti näin se menisi. Tuon 1970-luvun R&B:n juuret ovat tanakasti afroamerikkalaisen musiikin kovassa ytimessä. Samaa musaa ajan hengessä.

hollmi-5: Kyllä teidän pitäisi pyrkiä siihen, että bändibalanssi on sellainen, jossa kaikki kuulevat toisensa ilman luureja. Keikalla äänimies kiittää, kun lavabalanssi on treenaamisen jäljiltä kunnossa.
 
Toki juuri näin. Tarkennusta: sanoisin, että bändibalanssi on suht ok, soitetaan melko hiljaisella volalla, hiljaiset kohdat ihan puhetasolla. Ongelma on lähinnä tosi pieni soittotila, jossa bassotaajuuksien erottelevuus kärsii. Luureilla luonnollisesti ihan eri luokkaa. Kyse on tietysti tosi pienistä aika-arvoista basson ja rumpujen välillä, mutta niinkuin kaikki varmaan tietää, niin soitossa millisekunnit sinne tänne on just se juttu.

jazzmies: Vink-vink, älä jää jumiin tyylinmukaisuuteen ja tyyliodotuksiin, sillä rajojen rikkomisesta syntyy uutta. Puritansimi tappaa ennen pitkää! Porcaron hienous on jo kuultavissa muutamasta sekunnista ennen varsinaista kompin lähtemistä, nimittäin alkulaskunapsutuksesta.
 
Mun mielestä Porcaro jäi myöhemmin hieman jumiin tuohon suffleensa tunkien sitä joka paikkaan.

mukis: Mun mielestä Porcaro jäi myöhemmin hieman jumiin tuohon suffleensa tunkien sitä joka paikkaan.
 
Noooh... Mielipide saa olla ;) Ei Jeff sitä mageeta shuffleaan suinkaan joka paikkaan tunkenut. Mieluumminkin Jeffin 16-osa beatti on se signaturejutska...
http://www.youtube.com/watch?v=1wRzCv_Z7oI&feature=related

hollmi-5: Ei Jeff sitä mageeta shuffleaan suinkaan joka paikkaan tunkenut.
 
Luulempa että tuottajilla tässä on melkoisen suuri rooli: "Mitä laitetaan?"

jazzmies: Ihan taatusti näin se menisi. Tuon 1970-luvun R&B:n juuret ovat tanakasti afroamerikkalaisen musiikin kovassa ytimessä. Samaa musaa ajan hengessä.
 
Nimenomaan just näin.

mukis: Mun mielestä Porcaro jäi myöhemmin hieman jumiin tuohon suffleensa tunkien sitä joka paikkaan.
 
Hieman koominen kommentti huomioon ottaen Jeffin järjettömän pitkän discografian. Kaveri ei todellakaan "tunkenut" komppejaan mihinkään, varsinkaan joka paikkaan. Shufflebiiseihin soitetaan shufflea, muihin ei. Jeff oli senkin hienosti ymmärtänyt. ;)

jazzmies: Luulempa että tuottajilla tässä on melkoisen suuri rooli: "Mitä laitetaan?"
 
Toto on minusta juuri malliesimerkki musiikista, joka on tai oli tehty aikoinaan Amerikan radiokanaville. Radiokanavien/mainostajien ehdoilla. Tuottajat tuntee säännöt ja mallit, mikä kelpaa ja mikä ei.
Ehkä Toto on saanut sekaan jotain taiteellisempaakin ujutettua, mutta muotti on vanhaa tuttua muuten:
Foreigner, ... säälittävin oli Damn Yankees tässä kategoriassa, johon Ted Nugent myös oli pakotettu söpöilemään. Ehkä hän meni rahan perässä. Häneltähän loppus radiosoitot tykkänään, kun oli liian rokkimainen mainostajien mielestä. Tuottajat pakotti vaihtamaan tyyliä. Kitarakin piti vaihtaa upanampaan ja enemmän tavalliseen, jotta radiokanaville kelpasi. Lopulta tuli tämä Damn Yankees, joka oli säälittävin tarina Tedin uralla. Punaniskapaskanjauhajalle ihan oikein.
Mutta Toton musa on ihan samaa juttua pohjimmiltaan. Huippumuusikot siinä vaan hieman kikkailee, mutta törkeen imelään muottiin pakotettuna.
Radiokanavilla on aikalailla voimaa näissä asioissa, jos rahoiksi meinaa pistellä.
Tuottajat tietää mitä naruja vedellään, jne...
Jos en väärin muista, niin taidettiin kutsua "aikuisrokiksi" tätä Amerikan radiokanaville kelpaavaa tyyliä(imelää shaisselia).

Vallu-Veke: Toto on minusta juuri malliesimerkki musiikista, joka on tai oli tehty aikoinaan Amerikan radiokanaville. Radiokanavien/mainostajien ehdoilla. Tuottajat tuntee säännöt ja mallit, mikä kelpaa ja mikä ei.
 
Toki kavereiden tarkoituksena oli myydä levyjä ja saada paljon rahaa.

hollmi-5: Toki kavereiden tarkoituksena oli myydä levyjä ja saada paljon rahaa.
 
Hyvät soittajat on joo,mutta raskasta kuunnella. Ei pysty fiilistelemään kun biisin tai parin jälkeen on ihan mitta täynnä siirappia.
Sama noissa Lukatherin soolohommissa...

tomboarmageddon: Hyvät soittajat on joo,mutta raskasta kuunnella. Ei pysty fiilistelemään kun biisin tai parin jälkeen on ihan mitta täynnä siirappia.
Sama noissa Lukatherin soolohommissa...
 
Hei älä nyt. Just vika biisi menossa Pet Shop Boysin Actually levystä. Hyvää siirappia. Ja vielä homojakin!
 
EDIT
 
Eikä tarvii jänskää rumpalin puolesta. Yhtään suffelii ei kyllä toi kone soita.

Ei ollut tarkoitus dissailla. Totta puhuakseni esim. Foreigner oli kuppiloissa istuessa kuitenkin parhaasta päästä musaa, mitä siellä soitettiin, silloin kun ns. aikuisrokki oli voimissaan.
Edellisessä viestissä mainitsemani Ted, eli Gonzo teki erittäin kovan levyn about v-80 ja aiemmat oli sitä myös. Muistan kun Holle Holopainen hehkutti uunituoretta levyä. Itse diggailin myös ihan sikana. Odotin seuraavaa älpykkää. Tulihan se aikanaan, mutta mitä helevettiä!!. Gonzo olikin käynyt KaksPlussan muuttumisleikissä. Uudet trendit puhalsi musiikkia, kitaroita, jne. myöten. ..
Kova rokkimies olikin nyt jokaisen mamman unelmavävy. Pettymys oli valtava, kun sitä uutta älpykkää yritti kuunnella. Kitarointi oli vedetty aika vaatimattomaksi osuudeksi ko. älpykällä. Tämä tapaus jäi vaan kummitteleman mieleen ja tulee esiin kun kuulee tätä aikuisrokkia. Menetteleehän se joissakin muodoissa ihan ok. Toto ei ole ehkä ihan tyylipuhtain. Minkäänlaista pahoinvointireaktiota Toto ei ainakaan aiheuta. Silti se on silleen ylituotettua, että samat huippuammattilaiset olis voineet soittaa aikuisrokin sijasta teinimusaa, eli bäkkärimusaa, laittaa sekaan shufflet ja pelit, niin jytinät keikkuis listoilla ja soittajia ylistetettäisiin. Mikäpä siinä. Suht. hyvää musaa siitäkin olis tullut.
Yhteistä tuon aikuisrokkiajan bändeille oli se, että niissä oli erittäin kovia ammatti- ja studiomuusikoita. Jos en väärin muista niin Wasp oli samalta pohjalta kasattu bändi. Rahantekoon ei valittu teinipoppia, aikuisrokkia vaan metallimusa. Erittäin onnistunut valinta musiikin takia jo ja jos ovat saaneet massia, niin ihan oikein :)

While we're at it;
 
AOR, Porcaro ja 16-osabeat:
 
http://www.youtube.com/watch?v=kMPDzCtD0o0

Vallu-Veke: Mutta Toton musa on ihan samaa juttua pohjimmiltaan. Huippumuusikot siinä vaan hieman kikkailee, mutta törkeen imelään muottiin pakotettuna.
---
Jos en väärin muista, niin taidettiin kutsua "aikuisrokiksi" tätä Amerikan radiokanaville kelpaavaa tyyliä(imelää shaisselia).
 
Tämä on nyt liian paksua. Toton musiikki on musiikkia muun musiikin joukossa eikä mitään kikkailua tai imelää shaisselia. Imelyys on tasan kuulijan makumieltymyksissä, ja makumieltymykset haisevat aina argumentointiperusteina. Toton musiikki edustaa hyvin 1970/80-luvun taitteen Amerikan länsirannikon R&B:ia ollen kelpo esimerkki americanan soivasta muodosta. Jos saan kysyä vastavuoroisesti hyvää esimerkkiä siitä, mikä on hyvää musiikkia - ei kikkailevaa, ei imelää ja ei huippumuusikoiden soittamaa, siis selkeästi parempaa mittareillasi tarkasteltuna kuin Toto?

jazzmies: Tämä on nyt liian paksua. Toton musiikki on musiikkia muun musiikin joukossa eikä mitään kikkailua tai imelää shaisselia. Imelyys on tasan kuulijan makumieltymyksissä, ja makumieltymykset haisevat aina argumentointiperusteina. Toton musiikki edustaa hyvin 1970/80-luvun taitteen Amerikan länsirannikon R&B:ia ollen kelpo esimerkki americanan soivasta muodosta. Jos saan kysyä vastavuoroisesti hyvää esimerkkiä siitä, mikä on hyvää musiikkia - ei kikkailevaa, ei imelää ja ei huippumuusikoiden soittamaa, siis selkeästi parempaa mittareillasi tarkasteltuna kuin Toto?
 
Pink floyd.

mukis: Pink floyd.
 
Ei pidä paikkaansa. Pink Floyd ei ole hyvää musiikkia.