Media ja viihde ›

jra: Tänään jäi kesken TV5:lta tullut The Imaginarium of Doctor Parnassus. Hyviä näyttelijöitä ja ohjaaja joka aina välillä onnistuu hienosti, mutta elokuvan ulkoasu oli jo muutamassa vuodessa vanhentunut niin että luulin välillä katsovani jotain pesuaine- tai muuta muromainosta, Gilliamin vanhemmat visiot ovat usein kestäneet visuaalisesti hyvin aikaa, mutta tämä näköjään ei.
 
Ikinä en ole leffateatterista kävellyt kesken leffan ulos, mutta tän kohdalla oli todella lähellä. Olisi pitänyt.

jra: Tänään jäi kesken TV5:lta tullut The Imaginarium of Doctor Parnassus. Hyviä näyttelijöitä ja ohjaaja joka aina välillä onnistuu hienosti, mutta elokuvan ulkoasu oli jo muutamassa vuodessa vanhentunut niin että luulin välillä katsovani jotain pesuaine- tai muuta muromainosta, Gilliamin vanhemmat visiot ovat usein kestäneet visuaalisesti hyvin aikaa, mutta tämä näköjään ei.
 
Tää oli lähellä jäädä mullakin kesken. Aivan uskomattoman huonoa Gilliamia.

kyseinen: Nyt ei vaan tajua tätä argumenttia. Viitsit nillittää, jos _elokuva_ on epäuskottava? Et sitten varmaan montaa elokuvaa ole elämäsi aikana edes pystynyt katsomaan? 99 prosenttia... ei sori, 99,999999999 prosenttia elokuvista on epäuskottavia. Loput on jotain tylsiä rakkausdraamoja joita m.netin miesssssss ei kato.
 
On kaks eri asiaa jos elokuva yrittää olla realistinen, kuten Hurt Locker, ja jos elokuva on tarkoituksella epäuskottava ja överiksi vedetty. Ainakin minun mittapuulla.
 
Loivennan kyllä tuota paskuutta sen verran, että ihan ok leffa se oli kerran katsottuna, mutta ei jättänyt kyllä sen kummempia muistijälkiä tai positiivista fiilistä leffan tasosta. Täysin ylihypetetty leffa kaikesta huolimatta. Semmosen viitosen sille itse antaisin imdb-arvoasteikolla, joten ei se nyt todellakaan paskimpien leffojen joukkoon mene.
 
Itchy: Kyllä kuuluu. Elokuvan maisemat olivat unenomaisia ja ennennäkemättömiä, mikä jo tekee elokuvasta varsin tärkeän. Juoni on toki perinnetietoinen ei-niin mairittelevassa mielessä, mutta kun teemat (kolonialismin pahuus, ekologisuuden puolustaminen) tulevat Pocahontas-tarinalla parhaiten läpi, niin itse hyväksyin sen ihan moitteetta ja nautin siitä ällösöpöstä romanssista. Tämän elokuvan kohdalla omaperäisyyttä tivaavien kannattaa tsekkailla muiden modernien elokuvien tarinoiden ja teemojen toistuvuutta, ei tunnu ihan niin ainutlaatuisen nähdyltä.
 
Joo taisin lyhyesti mainitakin, että leffa kyllä näytti upealta, siitä pointsit ohjaajalle. Itsellä vaan visuaalinen anti ei jaksanut niin paljoa tuon leffan osalta kiinnostaa, että ois tehnyt tuosta mitenkään poikkeuksellista leffaa. Juonesta nyt voi toki olla mitä mieltä tahansa, itse en tykännyt yhtään ja meinasin tylsistyä kuoliaaksi leffateatterissa. Toki saa tykätä jos on tykätäkseen, ei siinä mitään :P
 
Ja joo kyllähän tuota paljon on ns. moderneja elokuviakin tullut katseltua ja suurin osa juonista on kyllä nähtyjä muissa elokuvissa, mutta harvoin ne itsessä aiheuttaa niin suurta tylsistymistä ja jopa lievää raivoa kuin Avatar. Tuo tylsyys ja joku tietty ärsyttävyys mulla siitä teki nimenomaan paskan elokuvan.
 
Meadow: Avatarissa kusi ennen kaikkea tylsääkin tylsemmät hahmot ja tympeän kliseinen dialogi. Siinä eivät paljon hämmästyttävät viidakkotaustat pelasta, kun Jake Sully on persoonana yhtä mielenkiintoinen kuin suikale hiekkapaperia. Elokuva myös käsitteli teemojaan lapsellisen mustavalkoisesti, mikä on erityisesti tieteiselokuvalle kriittinen virhe.
 
Meadow onnistuikin näköjään tiivistämään omat tunnot sanoiksi paremmin kuin minä itse.

pari uusinta omalla listalla:
 
The girfriend experience. tajuton rimanalitus steven soderberghilta. tommosta elokuva-opiskelija tasoa.
 
The invention of lying. tajuton rimanalitus ricky gervaisilta. hyvä idea komedialle, mutta täysin vettynyt toteutus.
 
yksi mikä tulee aina mieleen on tietenkin pluto nash. se oli 20 minuutissa nähty.

carnation: Täyttä paskaa alusta loppuun.
 
Mistä voit tietää jos et kattonu loppuun?

Meadow: Avatarissa kusi ennen kaikkea tylsääkin tylsemmät hahmot ja tympeän kliseinen dialogi. Siinä eivät paljon hämmästyttävät viidakkotaustat pelasta, kun Jake Sully on persoonana yhtä mielenkiintoinen kuin suikale hiekkapaperia. Elokuva myös käsitteli teemojaan lapsellisen mustavalkoisesti, mikä on erityisesti tieteiselokuvalle kriittinen virhe.
 
Kuulostaa ihan uskottavalta, varsinkin Sam Worthingtonin näyttelijänkyvyt tietäen. Omalla kohdalla huomio kiinnittyi aivan muualle, etten noita pahemmin noteerannut. Niinhän jotkut ovat kirjoittaneet, että ensimmäisessä Star Warsissa olisi ollut puisevaa dialogia.
 
Se oli kuitenkin ensisijaisesti romanttinen satu, ei tieteiselokuva. Tuolloin mustavalkoinen hyvä-paha-asettelu kuuluu asiaan.

Itchy: Se oli kuitenkin ensisijaisesti romanttinen satu, ei tieteiselokuva. Tuolloin mustavalkoinen hyvä-paha-asettelu kuuluu asiaan.
 
Elokuva käytti sen verran paljon aikaa tulevaisuuskuvansa rakenteluun, että luokittelisin sen herkeämättä tieteiselokuvaksi. Eikä minua varsinaisesti haittaa klassinen hyvä-paha-asetelma, mutta Avatarissa se esiintyi siinä yllätyksettömimmässä ja turvallisimmassa muodossaan. Kaikki tarinat on kerrottu, nyt niitä voidaan vain kertoa eri tavoilla. Avatar meni siitä, mistä aita on matalin eikä tuonut pöydälle mitään omaa.
 
Jotain on mennyt vikaan, kun en viimeisen taistelun aikana välittänyt pätkääkään, miten sankareille käy. Stephen Langin naurettavan överi everstinkutale oli ainoa hahmo, joka jäi edes jollain tavalla mieleen.

Yhtään Anthony Hopkinsin leffaa en ole katsonut kokonaan koska Hopkins on niin inhoittavan näköinen ja oloinen.

Sakmongkol: Yhtään Anthony Hopkinsin leffaa en ole katsonut kokonaan koska Hopkins on niin inhoittavan näköinen ja oloinen.
 
Ööö... what?

Bluesmies: Ööö... what?
 
En näe miten asian olisi voinut tuon selkeämmin muotoilla.

Sakmongkol: Yhtään Anthony Hopkinsin leffaa en ole katsonut kokonaan koska Hopkins on niin inhoittavan näköinen ja oloinen.
 
Ihan ymmärrettävää, koska tri Lecter. Symppishän se noin muuten on.

Hurt Lockerin katsoin eilen. Käytännössä se jäi tosin kesken, koska puolivälistä asti se lähinnä pyöri puolikkaalla ruudulla ja keskittymiskyky meni netissä surffailuun. Jännä juttu, koska yleensä tuommoinen kuvio Lähi-itä -akselilla on jaksanut aina kiinnostaa. Ehkä siinä oli just se, että tämä homma on vähän jo nähty.

Panokseni The Hurt Locker -aiheeseen: Minusta se oli erinomainen elokuva.
 
Mutta laitetaan nyt keskenjäänyttä sitten: From Paris with Love. Kun on tämä käsite tekotaiteellista paskaa, niin ehkäpä FPwL on tekotoiminnallis-väkivaltaista paskaa.

Hulk (2003). En tiedä mikä siinä on, mutta parin yrityksenkään jälkeen en ole jaksanut sinnitellä loppuun asti. Tylsä.

arppah8: Katoin ton intissä kipeänä kun muut juoksi metässä. Melkein jäi kesken myös mutta väkisin katoin loppuun. En katso toiste.
 
Ja cannibaal holocaustikin on kai jo vähän vanhemmasta ja sitä kautta rauhallisemmasta päästä. Eikös maar nuo japaninmaalta tulevat Men behind the sunit ym. pahuudet ole vielä karmivampia. En ole edes aikonut vilkaista mokomista otteitakaan.

Viimeks tän uuden The Three Musketeersin (2011) olin vähällä jättää kesken jo alkutekijöissään mutta päätin kuitenkin katsoa loppuun. Valitettavasti.

Harvoin jätän leffoja kesken mutta Ultravioletia en kyennyt katsomaan noin 15 minuuttia pidemmälle. Liikaa paskaa tietokonerymistelyä, liian vähän Milla Jovovichin naamaa ja persettä.

geeza: Harvoin jätän leffoja kesken mutta Ultravioletia en kyennyt katsomaan noin 15 minuuttia pidemmälle. Liikaa paskaa tietokonerymistelyä, liian vähän Milla Jovovichin naamaa ja persettä.
 
Ultraviolet jäi minultakin kesken, koska oli paska. Ei edes Milla voinut pelastaa leffaa.
 
Sean Pennin "tähdittämä" Milk taas loppui alkumetreille ylitse pursuavan homostelun ja naminamin turruttaman dvd-soittimen ejakuloidessa levyn.

Be Kind Rewind sekä kaik.. monet muut Jack Blackin tähdittämät pätkät.