Klassinen ›

Mitä teoksia haluaisit kuulla musiikkitalossa?
 
Itelleni kelpais ainakin...
 
Beethovenin Missa Solemnis
Schönbergin pianokonsertto ja muita orkesteriteoksia
Pendereckin 1960-luvun orkesteriteoksia
Takemitsun orkesterimusiikkia
Brucknerin yhdeksäs
Weberniltä (kamari)orkesterimateriaalia
Varèsea ja Ivesin orkesterimusiikkia
Bachin kantaatteja ja Magnificat
Haydnin messuja
Prokofievin viides
Mendelssohnin oktetti

Konserttisalissa
Pingoud: orkesteriteoksia
Tuukkanen: orkesteriteoksia
Koechlin: Persialaisia hetkiä orkesterille
Ravel: Dafnis ja Khloe täyspitkänä kuoron kera, pianokonsertot, Lumottu lapsi, Johdanto ja allegro harpulle ja orkesterille
Boulanger: De profundis (Psalmi 130), miksei muitakin teoksia
Damase: Silkkirapsodia
Meulemans: Ilmatieteen laitos
Joly Braga Santos: sinfoniat
Kiinalaista orkesterimusiikkia
Hyvin orkesteroitua kevyttä musiikkia
Sekä tietenkin hyvää uutta kotimaista taidemusiikkia

^
Missä sä olet tuommoisiin säveltäjiin tutustunu, kun minä en ole kuullutkaan?

EP Salonen - La Variations

sub zero: Missä sä olet tuommoisiin säveltäjiin tutustunu, kun minä en ole kuullutkaan?
Enimmäkseen netissä: wikipedia, youtube.com, classicsonline.com, amazon, fimic
 
Pingoud'sta ja Tuukkasesta en tietäisi mitään, ellei Megatherium olisi heitä maininnut tällä foorumilla. Kiitoksia Megalle.
 
Charles Koechlin ja Lili Boulanger tulivat vastaan pari vuotta aikaisemmin luultavasti Wikipediassa ranskalaisten säveltäjien (puutteellisella) kronologisella listalla, kun hoksasin että onhan niitä varmaan ollut muitakin säveltäjiä, jotka ovat tehneet samankaltaista musiikkia kuin Debussy ja Ravel, joiden tuotanto alkoi olla jo kovin tuttua.
http://en.wikipedia.org/wiki/Chrono … _list_of_French_classical_composers
Sitten huomasin että Koechlinin ranskankielinen harmonian oppikirja on Helsingin yliopiston kirjastossa lainattavissa joten lueskelin sitä ja ihmettelin musiikin teorian termistöä ranskan kielellä.
Meulemans tuli kai vastaan Wikipediassa, kun kahlasin läpi belgialaisten säveltäjien listaa, kun alkoi Ranskan Dukasit, Rousselit, d'Indyt ja Dupontit olla tuttuja.
 
Joly Braga Santosin bongasin pari tuntia sitten Youtubesta, kun tsekkailin, että onko sinne ilmestynyt Meulemansin musiikkia. Täytyy varmaan kuunnella lisää Santosia huomenissa.
 
Toistaiseksi näistä Pingoud on ainoa, jota olen kuullut Musiikkitalossa. Teoksen nimi oli Suurkaupungin kasvot.

Hummelin messuja ja pianokonserttoja.
Courcellin messu Ave Maria.
Villa-Lobosilta ihan mitä vaan, kunhan joskus soitettaisiin jotain.
Chavezilta Sinfonía india ja pianokonsertto.
Haydnilta Sturm und Drang -sinfonioita ja 75-93.
Spohrin sinfonioita, erityisesti 4..
Cherubinin Missa Solemnis.
Méhulin sinfoniota.
Rosetin sinfonioita ja Requiem.
 
Tuossa nyt mitä tulee ensiksi mieleen, lisäksi jo luetelluista esimerkiksi Beethovenin Missa Solemnis ja Haydnin Messuja (mistä tulikin mieleen hänen "Vuodenajat" ja "Luominen") sitten toki Joly Braga Santosiakin olisi mukava kuulla.

Haydnia ja Bachia.
 
Muuten: missä Brandenburgilaisia esitetään livenä enää nykyään? Olisi niin ihana kuulla!

Hauler: Villa-Lobosilta ihan mitä vaan, kunhan joskus soitettaisiin jotain.
 
Kyllä.
 
Chavezilta Sinfonía india ja pianokonsertto.
 
Kuulostaa mielenkiintoiselta.

JET: Muuten: missä Brandenburgilaisia esitetään livenä enää nykyään? Olisi niin ihana kuulla!
 
Viime tai toissa vuonna oli Finlandia-talossa (joko HKO tai RSO)

sub zero: Viime tai toissa vuonna oli Finlandia-talossa (joko HKO tai RSO)
 
Kiitos. Teosten kokoonpano tuntuu rajaavan niitten esittämistä, vaikka voisi kai niitä poikkihuilullakin esittää, kuten on tehty.

Rachmaninovin pianokonsertot...
 
Siellähän Olli Mustonen juuri esittikin näistä toisen pianokonserton, mutta piruvie kun pääsin missaamaan.

kaikki suomalaiset merkittävät postromanttiset ja uusklassiset sinfoniat. saikkkolan 10, tuukkasen 6, ikosen 6, melartinin 7, fordellin 44, tornen 6, karjalaisen ja fougstedtin 3, aaltosen 5, pesolan ja haapalaisen 3, rannan ja linnalan , marttisen 10 jne. yhteisenä nimittäjänä ikosella ja tonellä jos jätetään pois laskuista edellin beethoveniaaniset piirteet on tsaikovskiaaniset pateettiset purkaukset joissakin teoksissa ja sibelianistiset mollisekstisoinnut ja jousikudos ja aaltosella finlandiaan viittaava hymniaines ja kromaattinen myrsky scherzossa kun madetojalaisuus kuuluu ilahduttavampiin piirteisiin. muutoinhan torne niin adornoa kirjoituksellaan siben ylistykseksi suututtanut kun olikin jätti hyvästit viimeisessä sinfoniassaan niin sibeliukselle kuin tsaikovskillekin ja lähti omille teilleen integroituen erurooppalaiseen uuusklassiseen valtavirtaan. sellaista fuugan taitoa ja kontrapuniktista osaamista kuin hiroshima sinfoniassa harvoin tavataan meilläkään vaikka melartin 5. 4-ääninen fuuga huippuihin kuuluukin. sitä sdyvällistä sanomaa jota monen muun säveltäjän teoksista löytyy ei valitettavasti ilemene siben vajnhanaikaisessa sävelkielessä jossa on maneerin maku eikä romanttinen suuri lauluteema ollut hänen kykyjensä tavoitettavissa. sen puuttuminen ei ole mikään väiteötävä'ksi asetettu paradoksi tai hypoteeasi vaan ilmiselvä puute.
 
niin korkealle ylös intohimojen sfääreihin kuin joku melartin 3 ja tuukkasen 3 minut nostavat jättää sibe typerryttävän apaattiseksi ja suorastaan huvittuneeksi toisteisesta ja laahustavasta kuosistaan,

JET: Haydnia ja Bachia.
 
Muuten: missä Brandenburgilaisia esitetään livenä enää nykyään? Olisi niin ihana kuulla!
 
Tammikuussa Musatalolla Sibelius-Akatemian bändillä!

Haluaisin kuulla brasilialaista kitaramusiikkia. Ja sehän järjestyy Camerata-salissa ensi viikon torstaina.

haluaisin kuulla sellaista suomalaista sinfoniamusiikkia, fougstdet, melartin, tuukkanen, saikkola, fordell, aaltonen, karjalainen, ranta, härkönen, leiviskä, pesonen, linnala, meriläinen ym. jonka kvaliteettit voittatavat tavanomaisen proivinsiaalisren sibe-sirkusohjelmiston josta olen vieraantunut ja etääntynyt jo kauan sitten kuten kaikesta yksinkertaisesta duuiri-molli tonaalisesta musiikista 1800-luvulla ja tietääkseni meillä on sävelletty kompleksisempaakin ja ennen kaikkea huomatkaa melodiikaltaan pitkäklinjaisempaa ja emotionaalisesti syvemmältä kouraisevampaa sinfonista musiikkia aidosta myöhäisromanttisesta suurten orkestrimassojen wagneriaanisuudesta soinnillisesti hienostuneempiin impressionistisiin, ekspressionistisiin ja uusklassisiin tyyli-ihanteita noudattaviin perinteisiäkin muotoja kunnioittaviin lajityyppiä edustaviin kompositioihin kuin mitä sibeltä on lupa koskaan vakavasti pouhuen odottaa harmonisen yksinkertaisuuden melodisten aiheiden lyhyyden ja toisteisuuden ja muidemn maneerien vuoksi viljellessään kamarimusiikillista ekonomista kirjoitustapaa sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan joita kromaattiset vuolaan intohimoiset tunnevyöryt eivät hallitse kuin säveltäjä istuisi mättäällä syventyneenä pienen orkestrerin kaihoiisan hilpeään kamarimusiikilliseen vuoropuheluun josta maailman ja suuren orkesterin keinovaroijen hallinta pauhuineen on karsittu tarkalla seulalla pois.liioin ei voitane huomata eriytistä kiinnostuta kontrapunktiseen satsiin josta adorno sibbeä ruotikin ja lähes lapsenomaisen naiivi rytmiikka ja kolmisäveaiheiden vljely ei riitä herättämään kiinnostusta tämän musiikkiin josta aika on jo kauan sitten ajanut ohi. minusta se on kitschiä ja vulgääriä turhuutta. mitätöntä nypläystä. joten muuttauisitteko ohjelmistoa jotta roskaa ei tarvitsisi kuulla.

megatherium: -- ekonomista kirjoitustapaa --
 
Sun kirjoitustapa ainakin on erittäin ekonominen. Mitäpä sitä välimerkeillä ja kappaleenvaihdoilla!

JudeJude: Sun kirjoitustapa ainakin on erittäin ekonominen. Mitäpä sitä välimerkeillä ja kappaleenvaihdoilla!
 
sehän se tärkempää onkin kuin jonkin siben musiikki joten lienee syytä ihmetellä miksi niin heikkoon laatuun kannattaisi sijoittaa 1.8 miljoonaa euroa kuin analysoida viestin tasoa viestiketjussa.
 
tiedän parempaakin musiikkia jota ei soiteta lainkaan. mutta ymmärrerttävää etteivät kaikki tajuqa hienoa säveltaidetta yyhtä syvällisesti kun ovat tradition vankeina joutuneet reseptiohistoriallsen oravanpyörän pyörittämäksi tai ovat pakkomielteen vankeja helppoon poppisklasariin jota tämä sibekin edustaa omallaa kornilla tavallaan ilman hajuakaan kompolisoidusta myöhäiromanttisesta harmoniikasta ja melodiikasta sitä modernimmasta puhumatta.
 
musiikin tuottaman taloudellisen edun ja voiton tavoittelun nälkä näyttää tulevan tyydytettyä ja esteettisen kokemuksen edelle taiteen nautiskelun ohella vain sillä että esitetään pakomielteisesti jonkin tiettyyn säveltäjän tuoitantoon fiksoituen tämän yhden kurjan musiikkia vaikka hyllyt notkuisivat valtavasta laadukkaasta kotimaisen musiikin tarjonnasta ilman puutetta valinnanvasta vaikkei markkinataloudessa vapaan kilpailun tai yhteiskuhnnassa demokratian tai tasa-arvon periaatteista olisi koskaan mitään hajua ollutkaan erään helppoheikin momopolissa..
 
mutta syytä siihen on etsittävä myös musiikin ajallisestaa luonteesta miksi niin vähäistä märää säveltäjiä ja näiden sinfonioita ehditään konserteissa milloinkaan esittämäänkään yhä uudelleen mutta ei riitä puolustukseksi lakisääteisen tehtävän velvoittamalle yleisradioyhtiölle jätättäytyä kotimaisen säveltaiteen taltioimisesta ainakaan kaupallisiin intresseihin vedoten.
 
ekonomisuudella tartkoitetaan tässä yhteydessä jotakin muuta kuin sitä että jätetään muodon yksityiskohdat huomioimatta kritisoimatta siltikään liiaksi siben maneerisuuteen taipuvia eleitä joiden kliseemäisyys on jo 30 vuodessa alkanut tympiä vaihtelun toivottamiseksi ku ollaan ikään kuin aloitettu perkaaminen väärästä päästä postromantiikan aikakaudella uusklassismin ja atonaalisuuden taitekohdassa tarjoamalla yleisölle konservatiivisinta ja anakronistisinta aikakauden ja samalla epäromanttisinta repertoaaria josta suuret tunteen eivät puhu pedanttisen pidättyväisesessä estetiikassa ja konseptissa tremolon hallitsemassa tekstuurissa urkupisteineen.

Minusta kyllä kannaittisi hiukan kiinnittää huomiota muotoonkin. Oma keskittymiseni ei riitä strukturoimattoman tekstin lukemiseen.
 
Mutta minä olenkin sairaseläkkeellä ihan syystä.

Minä olen varrannut Musiikkitalosta Cameratan 60-vuotiskonserttiani varten (01.08.2015). Aion esittää siellä Mozartin ja Verdin aarioita. Lisäksi ballaadeja ja iskelmiä elämäni varrelta.
 
Nyt on onneksi vielä aikaa opetella laulamaan. 8-)