Media ja viihde ›

author: Menee vaan jotenkin arvokkuus koko draamasta kun isketään tollanen varmoista biiseistä varmin kylkeen.
 
Sama ilmiö kuin muuten loistavan Hurt Lockerin lopetuksessa. Miksi niinkin hyvällä tyylitajulla tehtyyn leffaan pitää loppuun pistää sellaista ostoskeskusheviä? Melkein pilasi fiiliksen koko leffasta. Fuck you Bigelow!

Donnie Brasco tuli vihdoin ja viimein katsottua. Sopivaa ajankohtaa olen odottanut, ja nyt oli sopivasti aikaa. Eikä kyllä pettänyt. Vahva elokuva, joka ainakin meikälle toimi todella loistavasti. Yleensäkin kaikki mafiaan liittyvät elokuvat nappaa melko hyvin. Tässä toki vielä hienot roolisuoritukset. "Forget about it".
 
4,5/5

Kala nimeltä Wanda
 
Karjuin. Kevin Kline hajotti välillä totaalisesti. En edes ollut kuullut tästä, mutta muistaakseni joku täällä kirjoitti arvion tästä sanoen sitä parhaaksi komediaksi. En tiedä parhaasta, mutta todella hauska kummiskin.
 
4/5

ruusteri: Kala nimeltä Wanda
 
Karjuin. Kevin Kline hajotti välillä totaalisesti. En edes ollut kuullut tästä, mutta muistaakseni joku täällä kirjoitti arvion tästä sanoen sitä parhaaksi komediaksi. En tiedä parhaasta, mutta todella hauska kummiskin.
 
4/5
 
Tarina kertoo etta eras mies kuoli elokuvateatterissa nauruun taman elokuvan aikana.

Super 8.
 
Eilen kattelin itekseni, ko vietin leppoista koti-iltaa ja lipittelin rauhalluisesti hyvää punaviiniä.
Olihan tuo kyllä ihan hyvä. Vaikka tuo tollanen örkki/lapsiseikkailu vähän olikin, niin silti kyllä toimi. Hyvä tunnelma ja visuaalisesti taidokasta jälkeä. Ei mitään ihmeellistä tai yllättävää, mutta minä kyllä viihdyin koko kestonsa ajan. Kyllä minä tätä voin suositella, mukavaa ja helposti katsottavaa seikkailuviihdettä.
 
3,5/5

Kummiseta: Tarina kertoo etta eras mies kuoli elokuvateatterissa nauruun taman elokuvan aikana.
 
Itsekin tuon tarinan joskus kuulleena epäilen kyllä vahvasti sen todenperäisyyttä. Olihan se ihan hauska leffa, mutta ei missään vaiheessa samanlaisia naurukohtauksia tullut kuin esim. Leslie Nielsenin parhaissa leffoissa. Mulla on ehkä vaan paska huumorintaju.

Miikss: Itsekin tuon tarinan joskus kuulleena epäilen kyllä vahvasti sen todenperäisyyttä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_ … odern_deaths_attributed_to_laughter

Bongowing: http://en.wikipedia.org/wiki/Death_ … odern_deaths_attributed_to_laughter
 
"Damnoen Saen-um, a Thai ice cream salesman, is reported to have died while laughing in his sleep"
 
Eissssss. :DD

kazaa: "Damnoen Saen-um, a Thai ice cream salesman, is reported to have died while laughing in his sleep"
 
Eissssss. :DD
 
"In the third century B.C., Chrysippus, the Greek stoic philosopher, died of laughter after giving his donkey wine, then seeing it attempt to feed on figs."
 
Tuo kuulosti aika eeppiseltä tapaukselta myös.

Nanny McPhee
 
Sen verran lavastuksellista ja puvustuksellista iloittelua elokuvassa, että kokonaisvaikutelma on suorastaan lumoava. Viktoriaanisen ajan hautaustoimistokin hehkuu värikylläisyyttä kuin karkkikauppa. Risto Räppääjien visuaalinen ilme mahtaa olla velkaa juuri tälle elokuvalle.
 
Juonenkuljetushan on luonnollisesti simppeliä, ja dubatut puheosuudet veivät näyttelijäsuorituksilta terän. Dubattuna sen kolmonen kuitenkin harmi kyllä lähetti.
 
4/5

Caged (Captifs)
 
Tuli pitkästä aikaa joku randomi ranskalainen kauhuleffa katseltua. Aika hitaasta etenemisestä huolimatta jaksoi kyllä pitää mielenkiinnon yllä koko leffan ajan. Aihealuekin oli suhteellisen omaperäinen, vaikka toteutus ei aivan parhaasta päästä ollut kuitenkaan. Loppu menikin sitten jo sen verran kliseiseksi, että siitä pitää jo yksi piste vähentää pois.
 
6/10

Piiiiiiitkästä aikaa Rosemaryn painajainen. Alempana lievää spoilausta joten hypätkää seuraavan kappaleen loppuun jos haluatte välttää.
 
On se klassikonmaineensa ansainnut, tunnelma käy koko ajan vähän ahdistavammaksi ja lopussa on jo hyvinkin "taustahyytävä" olo: kehenkään ei voi luottaa. Lopun ratkaisusta pitää tai ei: tavallaan se ehkä vähän pilaa tunnelmaa, kun sitä on jo hyvinkin varma että kaikki kummallisuudet tapahtuvat eukon päässä mutta eihän se ihan niinkään ole.
 
Kuvaus on hienoa, musiikki kehtolauluineen aika creepyä ja Mia Farrow on kyllä tässä hyvä.
9-

Born (2007)
Pitihän se tämäkin sontaläjä katsella. Tai oikeastaan se pyöri aika pitkälle taustalla kun huomasin jo heti alussa, että kyse on luokasta ö. "Erikoistehosteet" on hyvin pitkälti tehty koneella - huoosti. "Näyttely" on kuin suoraan pornoelokuvista - ei edes Alison Brie yllä heikkoa parempaan suoritukseen. Lähinnä naamapalmua tulee niistä kohtauksista missä muka itse antikristus puhuu päähenkilön läpi. Noh.. Kait tämä silleen kaveriporukalla kaljoitteluleffana menee kun ajattelee, että tää on niin huono, että tässä on jotain hyvääkin.
1/5

Machine Gun Preacher 4/5
 
Minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei elokuvaa kohtaan ollut. Tiesin vain, että nimi on tuo, ja pääosassa on Butler. En kyllä ajatellut, että ihan tuollainen elokuva olisi kyseessä.
 
Tykkäsin kyllä. Vahva elokuva, ja varsin rankasta aiheesta. Sam Childers vaikuttaa olevan ihan hieno mies

Kierreportaat (The Spiral Staircase, 1945)
 
Satuin avaamaan telkkarin, kun tämä tuli sunnuntaina Teemalta. Joskus olen tästä pätkän aikaisemmin katsonut, mutta jostkain syystä silloin elokuvan katsominen jäi kesken. Nyt huomasin elokuvan sen kestettyä noin viisi minuuttia.
 
Ikinä en ole ollut modernien kauhuelokuvin ystävä, ja harvemmin tulee jännityselokuviakaan katsottua, koska ne ovat hyvin useasti jokseenkin tympeitä katsottavia, en tiedä miksi. Kuitenkin tällaiset klassiset jännitys- tai kauhuelokuvat lämmittävät mieltä erittäin paljon. En tiedä, voiko tätä edes kauhuelokuvaksi kuvailla, mutta omana aikanaan tämä varmaankin on ollut melkoinen jännitysnäytelmä. Ja on se sitä edelleenkin.
 
Ensimmäisenä silmiin pistää mustavalkoisessa elokuvassa se mahtavuus, miten osaava ohjaaja voi leikitellä helpommin valolla ja varjoilla, ja kuvakulmien valinnoilla vielä tehostaa näitä efektejä. Esimerkiksi kohtaus, jossa kamera etenee väijyjän kuvakulmassa yläkerran porrastasanteella, ja kuvaa taloon tullutta mykkää palvelustyttöä, on kerrassaan näyttävä. En usko, että värilliseen elokuvaan voidaan kovinkaan helposti vangita yhtä kaunista mutta siltikin niin hämyistä tunnelmaa. Mustavalkoisuudessa vielä jotenkin korostuu se "pahuus", joka elokuvan pahiksessa on läsnä, kiitos tumman värimaailman.
 
Juoni etenee soljuvasti, ja oikeastaan elokuvan pahiksen selviäminen olikin melkoinen yllätys, odotin jotakin aivan muuta. Ja tyypilliseen tapaansa elokuva loppuu heti, kun juonen kannalta oleelliset tapahtumat ovat ohitse, eikä elokuva jää vatvomaan yhtään mitään, mitä mahdollisesti vielä voisi tapahtua. Ne jätettäköön katselijan mielikuvituksen varaan.
 
10/10.
 
Takaa-ajettu (The Fugitive, 1993)
 
Tämäkin tuli sunnuntaina katsottua, vaikka tämän monesti olenkin jo katsonut. Kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Tämä on yksi lempielokuvistani, kiitos suosikkinäyttelijöideni. Juoni on mukaansatempaava, ja Harrison Ford sekä Tommy Lee Jones näyttelevät molemmat omia roolejaan loistavasti.
 
10/10

Tuomoo:Takaa-ajettu (The Fugitive, 1993)
 
Tämäkin tuli sunnuntaina katsottua, vaikka tämän monesti olenkin jo katsonut. Kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Tämä on yksi lempielokuvistani, kiitos suosikkinäyttelijöideni. Juoni on mukaansatempaava, ja Harrison Ford sekä Tommy Lee Jones näyttelevät molemmat omia roolejaan loistavasti.
 
10/10
 
Tää on kyllä vaan niin täyttä rautaa koko leffa. Voisi taas jopa todeta, että miksei tällasia tehdä enää?

Secreterial: Machine Gun Preacher 4/5
 
Minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei elokuvaa kohtaan ollut. Tiesin vain, että nimi on tuo, ja pääosassa on Butler. En kyllä ajatellut, että ihan tuollainen elokuva olisi kyseessä.
 
Tykkäsin kyllä. Vahva elokuva, ja varsin rankasta aiheesta. Sam Childers vaikuttaa olevan ihan hieno mies
 
Saman elokuvan juuri katsoneena komppailen ja jatkan omilla pohdinnoilla: odotin aivotonta toimintaa, mutta elokuva paljastuikin juonelliseksi maailmanparannusleffaksi. Oikeasti viihdyttävä teos, jonka teemoista löytyy useampikin miettimään pistävä ajatus. Afrikan ihmisten kärsimys nyt ei varmaan kenellekään täällä tule yllätyksenä... Mutta perusjenkkiteini, joka itkee saadessaan synttärilahjaksi väärän värisen auton voi hieman järkyttyä.
 
Itsessä suurin herännyt ajatus oli ehdottomasti uskonnot tapahtumien taustalla ja niiden tapa oikeuttaa sotiminen. Kristinuskoahan tuossa esitettiin pelastajana ja sinä "hyvien puolena", mutta silti uskontojen vastakkainasettelu vahvisti mielikuvaa uskonnoista sotien motivaattorina. Se uusi ajatus, mitä leffasta jäi käteen, on tuon tilanteen vaikeus: ei niitä uskontojakaan voi nyhtää noilta kärsiviltä, hyvin ruskettuneilta ihmisiltä pois, sillä ne myös tuovat heille ainoan lohdun. Ateistina toki olisi mukava vain painaa deletenappia uskonnoille ja katsoa, kuinka miljoonilta loppuisi syy sotia samaan aikaan, kun diktaattorin ahneus tuskin riittäisi antamaan ihmisille samanlaista tarkoitusta sotaan kuin hengellisyys. Monimutkainen ongelma.
 
4/5

Sherlock Holmes (2009)
 
Tuli hinku saada aivot narikkaan viihdettä, joten päätin sitten napata tämän aikoinaan ohi livahtaneen pätkän. Sherlock tv-sarjan ja Robert Downey jr.n arvostajana tässä olikin kaikki ainekset hyvään leffaan.
Ja olihan se aivan helvetin viihdyttävä. Tyhmä, epäuskottava ja viihdyttävä. Muutaman naurun sai aikaiseksi ja meininki oli komean näköistä. Downey veti suhteellisen samanlaista roolia kuin Iron Manissa ja yhä toimi. Ainoana miinuksena on pidettävä sitä, että yleensä tämänkaltaisissa leffoissa loppupaljastusten on tarkoitus paljastaa jotakin, mutta kaiketi olen päättelykyvyssäni Holmes-tasolla ja keksin kaiken sitä mukaa kun leffa eteni.
Pakko myöntää, että epäilin alussa katsovani vahingossa väärää leffaa ja action-nyrkkeily-Sherlock onnistui häiritsemään aivan suunnattomasti ekalla puoliskolla. Olin ollut aina siinä uskossa, että Jeremy Brettin Sherlock oli Conan Doylen kirjojen etsivän täydellinen tulkitsija. Muutaman arvostelun luin katsomisen jälkeen ja minulle selvisi, että oikeastaan tämä versio olisi lähempänä kirjan hahmoa. Yllätyin.
Kaipa se on laitettava se toinen osa laitettava pyörimään välittömästi.
 
3/5, peruskamaa

The Descendants
 
Hienovaraista huumoria ja aidontuntuista draamaa. George Clooney veti hyvin. Tykkäsin erityisesti siitä, miten tässä näytettiin eri ihmisten reaktiot tapahtumiin täysin niiden omista näkökulmista, eikä jarruteltu tunteita turhaan, vaikka ne olikin ristiriidassa perinteisen tarinankerronnan kanssa. Tuli sellanen inhimillinen fiilis siitä kuvauksesta. Suosittelen tätä kyllä.
 
4-/5