Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Lukaisinpa jälleen Markku Kosken Beatles-kirjan, ja vedän täydellisesti takaisin aiemmin siihen kohdistamani kehut.
 
Kosken kirjaa voi kyllä kehua otsikonmukaisuudesta, sehän ilmoittaa kertovansa erään yhtyeen anatomiasta. Anatomia on sitä kun tiedetään missä kohtaa maksa on ja miten verisuonet liittyvät siihen, tai osataan luetella ihmisruumiin kaikki luut. Kosken kirjakin kertaa sosiologisia ja kulttuurihistoriallisia asioita, mutta sen ongelma on vähän sama kuin millä tahansa post-osaston tutkielmalla: Sen esittämistä väitteistä ei pysty periaatteessa olemaan eri mieltä. Hyvälaatuisella verbalistiikalla esitettyjä laimeahkoja itsestäänselvyyksiä.
 
Tällaisten laimeiden itsestäänselvyyksien vyöryttäminen vierottaa lukijan erittäin tehokkaasti itse aiheesta, jonka pitäisi olla musiikki ja musiikintekijöiden persoonallisuudet, inhimilliset henkilöt. Näistä ei Koski hiisku juuri mitään. On vain loputon sarja joukkoja, ryhmiä, klaaneja, jengejä ja heimoja. Koski esittää anatomisen tarkan kuvauksen omista mielikuvistaan osana populaaria mielikuvamaailmaa käyttäen Beatlesia, tai pitäisikö turvallisemmin sanoa mielikuvaa Beatlesista, eräänlaisena prismana, jonka lävitse mielikuvien säikeet välittyvät.
 
Uskon olevan paljon väkeä jolle tällainen kelpaa vallan hyvin. Surullista vain on inhimillisen persoonan ja yksilöllisen näkemyksen, mitä Beatlesin jäsenillä totta vie oli, katoaminen lähes jäljettömiin. Näinpä voisin moittia tai kiittää Kosken kirjaa viime kädessä toissijaisten reunahuomioiden kommentoinniksi, ja sellaisena täysin päteväksi.
 
Meikäläiselle tuo Kosken varsin sosiologinen ote maittaa loistavasti. Vuoden 2006 painokseen on kyllä ilmaantunut ihan kattava määrä asia- ja muita virheitä, joita ei kuuleman mukaan alkuperäisessä painoksessa ole. Sinänsä erikoista.
 
Howard Sounesin McCartney-elämäkerran suomennos on myös ilmeisesti hirvittävä: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/S … +lohduttajasta/HS20111214SI1KU012ht

kepe-5: Meikäläiselle tuo Kosken varsin sosiologinen ote maittaa loistavasti. Vuoden 2006 painokseen on kyllä ilmaantunut ihan kattava määrä asia- ja muita virheitä, joita ei kuuleman mukaan alkuperäisessä painoksessa ole. Sinänsä erikoista.
 
Howard Sounesin McCartney-elämäkerran suomennos on myös ilmeisesti hirvittävä: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/S … +lohduttajasta/HS20111214SI1KU012ht
 
No, minä pidän yksinkertaisesti ongelmana, jos musiikin takia olemassa ollutta neljän ihmisen muodostamaa yhtyettä lähestytään ensisijaisesti sosiologian näkökulmasta. Jotain oireellista on siinäkin, että tämä sosioloinen "näkökulma" näyttää olevan hirveän paljon helpompi omaksua kuin esimerkiksi MacDonaldin hyödyntämä näkökulma, jossa musiikki itsessään on ensisijainen ja muut tulevat sitten sen jälkeen. On aina helpompi kommentoida kehystä kuin taulua.
 
Sounesilla ei kirjassaan ole oikein mitään kunnollista näkökulmaa ja mitä käännökseen tulee niin tuollainen musiikkikirjojen ala-arvoinen kääntäminen on tätä nykyä enemmän sääntö kuin poikkeus. En pitäisi ihmeenä vaikka kääntäjällä olisi sosiologin koulutus.

velipesonen: No, minä pidän yksinkertaisesti ongelmana, jos musiikin takia olemassa ollutta neljän ihmisen muodostamaa yhtyettä lähestytään ensisijaisesti sosiologian näkökulmasta. Jotain oireellista on siinäkin, että tämä sosioloinen "näkökulma" näyttää olevan hirveän paljon helpompi omaksua kuin esimerkiksi MacDonaldin hyödyntämä näkökulma, jossa musiikki itsessään on ensisijainen ja muut tulevat sitten sen jälkeen. On aina helpompi kommentoida kehystä kuin taulua.
 
Sounesilla ei kirjassaan ole oikein mitään kunnollista näkökulmaa ja mitä käännökseen tulee niin tuollainen musiikkikirjojen ala-arvoinen kääntäminen on tätä nykyä enemmän sääntö kuin poikkeus. En pitäisi ihmeenä vaikka kääntäjällä olisi sosiologin koulutus.
 
MacDonald on Beatleskirjojen kuningas.
Paras on englannin lukemisen taittua jos mielii saada tekstit eteensä sellaisina kuin ne on kirjoitettu, ja yleensä paljon halvemmalla kuin suomalaiskustantamojen tuotteet.
Suomalaistekijöiden olisi mahdollisimman hyvän tietojenkeruun takaamiseksi syytä pysytellä kotimaisissa artisteissa.

Tässä voisi tietenkin vähän tarkastella laajempaa kysymystä, käännösten eräänlaista "tulosvastuuta". Varmasti tänään yli puolet kaikesta suomeen käännettävästä tekstistä on alun perin englanninkielistä. Kääntäjät voisivat harjoitella anglosaksisen ja suomalais-ugrilaisen kielimuodon eroavuudet vähän paremmin. Musiikkitermejä ei hallita ollenkaan ja muutenkin vaikuttaa vahvasti siltä kuin englannista kääntäjien enemmistö tätä nykyä olisi hankkinut kirjallisen sivistyksensä sarjakuvia ja poplehtiä lukemalla. Minun mielipiteeni esimerkiksi NME:n hyödyntämästä englannista on, että se on sloganistista ja turhan kikkailevaa kieltä jossa merkitys katoaa toisaalta sanahelinään ja toisaalta slangimaisiin muodikkaisiin kliseisiin. Sellaisella kielellä viestitään enemmän ennakkoluuloja kuin ns. tietoa.
 
Jos lukee kankeaa käännöstekstiä ajalta jolloin saksa oli meillä parhaiten osattu ulkomaankieli, saattaapi hymyilyttää mutta nykypäivän englannista käännettyjen tuotteiden keskiarvo on kuta kuinkin sama. Asiat olivat sivumennen sanoen paremmin 50-luvulta 80-luvulle, Saarikosket sitten erikseen.

Suomalaiset juntit eivät ymmärrä edes omaa äidinkieltään samalla tavalla. Sitten kun jokainen alkaa kääntämään omilla taidoilla englannista suomeen... jokainen ymmärtää asian omalla tavallaan. Jonkinlaista keskusteluun perustuvaa kalibrointia tarvitaan joka tapauksessa.

Tuosta käännöksestä on toisenlainenkin näkökulma.
http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/288611.html
 
En muista kuka vastasi hesarissa tuohon kritiikkiin. Mutta sen muistan, että aikataulu kääntämisessä oli nopea ja käännös tarkistettiin Sounesin kanssa. Vastineessa oli myös jotain musiikkitermeistä, oliko "note" käännetty "soinnuksi", mutta vastaajan mielestä se sopi asiayhteyteen.
Minun mielestä kirja oli ok, erityisen valaisevia olivat Eric Stewartin kommentit. Macca ei jaksa hioa kappaleitaan!
Käännöksessä lauseita, joissa on sivulauseen sivulause olisi mielestäni kyllä voinut pätkiä.
Jos huonoista käännöksistä puhutaan, "Lennon muistelee" on kehno.

Vastine Hesarissa olleeseen Sounesin kirjan arvosteluun oli Hesarissa 22.12. Vastine oli tällainen:
 
**************Lainaus alkaa*******************
Suomennoksen arvio oli hämmentävä ja epäreilu
 
Kääntäjä ei ottanut vapauksia vaan oli yhteydessä Paul McCartneyn elämäkerran kirjoittajaan ja korjasi alkuteoksen asiavirheitä.
 
Tommi Uschanov arvioi Otavan julkaiseman Paul McCartney -elämäkerran suomennoksen laatua poikkeuksellisen myrkyllisin sanankääntein (HS 14. 12.). Saman päivän Turun Sanomissa suomennosta luonnehditaan adjektiiveilla syväterävä, moniulotteinen, huoliteltu ja sävykäs (TS 14. 12.).
 
Hufvudstadsbladetin kriitikko puolestaan pitää kääntäjää erinomaisena ("utmärkt", HBL 12. 12.). Ketähän tässä pitäisi uskoa?
 
Suomennoshanketta sivusta seuranneena kommentoin Uschanovin kritiikkiä muutamalla sanalla. McCartney-kirjan suomentaja Sami Heinolla on takanaan monivuotinen kokemus tieto- ja kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Aiemmin hänen työnsä ei ole poikinut edes lieviä moitteita arvosteluissa.
 
Uschanov paheksuu Heinoa muun muassa "omavaltaisista poistoista ja lisäyksistä". Syytös menee harhaan, sillä käännöstyön aikana Heino piti tiiviisti yhteyttä kirjan kirjoittaja Howard Sounesiin ja raportoi tälle teoksessa huomaamistaan asiavirheistä.
 
Sounes otti korjausehdotukset kiitollisena vastaan ja kertoi välittävänsä ne kustantajansa kautta muille kääntäjille, jotta virheet korjattaisiin tulevista painoksista ja käännöksistä.
 
Suomennoksesta löytämistään pöyristyttävistä kielivirheistä Uschanov poimii vain yhden esimerkin, "sävelen", "nuotin" ja "soinnun" käsitteiden sekaantumisen. Hän väittää Heinon käyttävän näistä kaikista "nuotti"-nimitystä.
 
Tekstissä kuitenkin viljellään "sävel" ja "sointu"-sanoja aivan oikeissa yhteyksissä. Esimerkiksi "Bändi ei suostunut soittamaan nuottiakaan" on mielestäni aivan korrektia suomea.
 
Musiikkiterminologiaan liittyvissä asioissa Heino on konsultoinut ammattimuusikkoja ja Beatles-entusiasteja.
 
Kritiikin taustamotiiveja arvuutellessani haluan kuitenkin ajatella sen kirjoittajasta hyvää: uskon, että Uschanovin kirjoituksen varsinaisena maalitauluna on työelämän huonontumisen lyhyt historia kustannusmaailmassa.
 
Heino suoritti 1575199 merkin suomennostyön 5,5 kuukaudessa. Aikataulua voi pitää kohtuuttomana varsinkin, jos otetaan huomioon tarkistamisprosessi Sounesin kanssa.
 
JAAKKO YLI-JUONIKAS KIRJOITTAJA ON OTAVAN KIRJAILIJA.
*************** Lainaus loppuu ********************

Pitänee hommata tuo suomennos ja olla siitä itse jotain mieltä. Mutta entäs ne Uschanovin mainitsemat kielioppivirheet, ovatko ne hänen mielikuvitustaan vai todellisia, ja jos ovat todellisia, kuuluvat ilmeisesti TS:n ja Höblän mielestä hyvään kääntämiseen.

Äh - olkoon.

velipesonen: Muutama HS:n toimittaja osaa kirjoittaa, siitä voisi hakea mallia.
 
Halusin sanoa sen, että kirjan kääntäminen on aina yhden ihmisen tulkinta alkuperäisteksistä. Jokainen vieraskielinen alkuperäisteoksen lukija ymmärtää tekstin omien taitojensa ja kokemustensa mukaisesti. Se, kuinka yleispätevästi kääntäjä pystyy tekstin tulkitsemaan, jää aina nähtäväksi. Alkuperäisteosta ja käännöstä koskeva keskustelu lopulta todistaa, kuinka onnnistunut käännös oli ollut. Netin aikakaudella hommahan toimii lähes valon nopeudella. Ennen vanhaan meni jopa lähes kymmenen vuotta ennen kuin joku kirja todettiin aivan paskaksi.
 
Tunnustanko, etten olen tästä keskustelun aiheena olevasta kirjasta nähnyt edes mainosta? Joo, en ole :-D

velipesonen: Pitänee hommata tuo suomennos ja olla siitä itse jotain mieltä. Mutta entäs ne Uschanovin mainitsemat kielioppivirheet, ovatko ne hänen mielikuvitustaan vai todellisia, ja jos ovat todellisia, kuuluvat ilmeisesti TS:n ja Höblän mielestä hyvään kääntämiseen.
 
Sen verran mitä Uschanovia tunnen, niin eipä hän ole käännösjutuissa juurikaan turhasta valittanut. Kaikkein eniten tuossa käännöksessä vaivaa kuulemma se, että Heino ei välillä hanskaa oikein kääntämisen perusteitakaan, ts. käännöksen orjallisuus alkuperäistekstille on paikoin hyvin räikeää. Esimerkiksi Maccan nuoruutta käsittelevässä osiossa "master McCartney" on suomentunut näpsäkästi "mestari McCartneyksi" eikä esimerkiksi "nuoriherra McCartneyksi". Ei mitenkään hirveän syväterävää.
 
Tokihan tuo käännös pitäisi lukea itsekin läpi lopullisen mielipiteen muodostamiseksi.

kepe-5: Sen verran mitä Uschanovia tunnen, niin eipä hän ole käännösjutuissa juurikaan turhasta valittanut. Kaikkein eniten tuossa käännöksessä vaivaa kuulemma se, että Heino ei välillä hanskaa oikein kääntämisen perusteitakaan, ts. käännöksen orjallisuus alkuperäistekstille on paikoin hyvin räikeää. Esimerkiksi Maccan nuoruutta käsittelevässä osiossa "master McCartney" on suomentunut näpsäkästi "mestari McCartneyksi" eikä esimerkiksi "nuoriherra McCartneyksi". Ei mitenkään hirveän syväterävää.
 
Toisaalta syväterävä on elokuvatermi, ja jos luonnehdintaa ajattelee sen kautta, niin voihan olla että taustan tarkkana piirtyviin yksityiskohtiin ja epäolennaisuuksiin on hukkunut se varsinainen pääasia, esim. yksittäisten sanojen kääntäminen lauseiden ja ajatusten idean suomantamisen sijaan. Eräänlaista syväterävää sekin, ja noin ajateltuna molemmat havainnot ja luonnehdinnat sopisivat yhteen.
 
Ja, en ole itsekään lukenut ko. suomennosta.

Jep, tuli tutustuttua sekä alkuteokseen että suomennokseen. Alkuteoksen ostin viime vuonna ja olin sitä koettanut rämpiä läpi kunnes kyllästyin kirjoittaja Sounesiin.
 
Elämäkerran kirjoittaminen ei ole helppoa koska mielestäni pitäisi osata kolme asiaa: 1) kohteen elämänalue eli tässä tapauksessa musiikki, 2) olennaisen erottaminen epäolennaisesta ja siitä syntyvät kiinnostavat kysymyksenasettelut, jotka pitävät kerronnan hengissä, ja 3) erinomainen kirjoitustaito. Sounesilla on vain 3).
 
Siitäkin tekee lopun epämiellyttävä suomennos. Puhun äidinkielenäni suomea joten siedän kyllä tiettyyn rajaan asti kielioppivirheitä mutta sisuni loppuu kun silmien eteen marssitetaan lause toisensa perään erivahvuisia anglisismeja. Suomi ja englanti ovat eri kieliä ja nähdäkseni melko kaukana toisistaan syntaksin, semantiikan ja idiomin alueilla.
 
Jos kunnon suomennoksiin ei ole varaa niin tilanne on murheellinen. Uskon kuitenkin suomalaisen kustantajan tekevän voittoa tällä kirjalla. Ehkä kielenkäyttömme on muutenkin huonontunut siitä mitä se oli muutama vuosikymmen sitten, esimerkiksi ralliautoilijoiden ja jääkiekkoilijoiden kieleen pesiytyneet indoeurooppalaiset piirteet rapauttavat nykyisin jo kadunmiehenkin suomea.
 
Niin tai näin, eipä ole kaksinen kirja luki sen millä kielellä tahansa.

velipesonen:Uskon kuitenkin suomalaisen kustantajan tekevän voittoa tällä kirjalla.
 
Mene ja tiedä. Lempäälän Ideaparkissa näytti kirja olevan kymmenen euron tarjouksessa, eli eipä tuota ole mahtanut ihan hirvittävästi mennä kaupaksi.

Marlowe: Mene ja tiedä. Lempäälän Ideaparkissa näytti kirja olevan kymmenen euron tarjouksessa, eli eipä tuota ole mahtanut ihan hirvittävästi mennä kaupaksi.
 
Siinä tapauksessa ei käy kustantajaa kateeksi. Jos ei superjulkkiksen kohuelämäkerralla tee positiivista tulosta niin millä sitten?

velipesonen: Muutama HS:n toimittaja osaa kirjoittaa, siitä voisi hakea mallia.
 
Jep! Anu Nousiainen, Unto Hämäläinen sekä Pekka Mykkänen.

glx405: Jep! Anu Nousiainen, Unto Hämäläinen sekä Pekka Mykkänen.
 
Muistaakseni myös Ilkka Malmberg osaa kirjoittaa. Ja miksei Sinikka Nopolakin. Ihmetellä täytyy kuinka moinen paikallisjulkaisu on kyennyt rekrytoimaan ainakin viisi kirjoitustaitoista henkilöä kun keskiarvo on nollan ja yhden välillä.
 
Mutta jos vähän vetistellään kääntämisellä, niin tuskin hekään kielenkäyttäjinä pärjäävät alan todellisille suuruuksille kuten Anselm Hollo ja Tuomas Anhava sekä nerokkuutta lähentelevät Ankka-kääntäjät Sirkka Ruotsalainen ja Mary A. Wuorio.
 
"Kaada se litku takaisin lehmään, se ei kelpaa edes kannen pesemiseen!"
 
"Mikäs vanha hiiliproomu se sieltä tulla puhkuu, naamakin on kuin vanhalla kapakalalla!"
 
"Hei, sinähän tiedät kaiken zombeista. Mikä olio se semmoinen oikein on?
- Se on olio jota ei ole, ja jos on, ei pitäisi olla.
Oletko sinä koskaan nähnyt sellaista?
- En ole, ja jos näkisin, sulkisin silmäni etten näkisi."

velipesonen: Siinä tapauksessa ei käy kustantajaa kateeksi. Jos ei superjulkkiksen kohuelämäkerralla tee positiivista tulosta niin millä sitten?
 
Joo, mut jos se superjulkkis on - tylsä - :-/

Calliope: Joo, mut jos se superjulkkis on - tylsä - :-/
 
On hieman kerettiläistä vihjata että Beatlesiin voisi liittyä jotain tylsää.