Kitarat: kitarakamat ›

Hyvä aihe ja mielenkiintoisia pohdintoja monilla.
 
Mulla on alkanut aika paljon viime aikoina kiinnostamaan kotimaiset soitin- ja vahvistinrakentajat. Silloin ainakin tietää, mitä saa.
 
Mulla rupesi niin vituttamaan, kun aika kallis Thomannilta ostettu Fenderin putkikombo alkoi temppuilemaan, että laitoin Bluetone-styrkkarin tilaukseen. On paljon mukavampi soitella, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, että se on paskana. Lisäksi työn laatuun on paljon suurempi luottamus kotimaisen käsityön kohdalla, kuin sarjatuotettuun ulkomaalaiseen kamaan, vaikka tuotteessa lukisikin Fender, Gibson, Mesa Boogie tms. Hyvää kamaahan noilta(kin) valmistajilta kyllä tulee.
 
Mulla ärsyttää, kun nykyään kaikki leviää käsiin. Puhelimet, kannettavat tietokoneet ym. elektroniikka.

ReBeat: Sahuri-Hakkarainenhan on kouluttanut Väli-Amerikkalaiset sahurit, joten käytännössä se puuosaaminen Fenderillä on suomalaistaustaista.
 
=)
No, tietty, tulkinta tämäkin.. Tosin ei se hra Hakkarainen varmaan tuolloin CBS-aikoihin, saati aiemmin, oo tuonne puita sahuroinut..

Kalm: _pitää_ edelleen olla Gibson, jos haluaa sitä samaa vibeä, näköä,kokoa, hajua, joustavaa kaulaa ja narisevaa klangia.
 
Tuo joustava kaula voi tuoda joskus vähän liikaakin "mojoa" kitaran vireeseen. Noissa ohuemmissa SG-kauloissa nämä ongelmat on kai yleisempiä, SG Stanun stydimpi pikkuhalko ei näitä ongelmia tuota. Joku 60's-henkinen voi hyvinkin.

Ziggy Bubba: Tuo joustava kaula voi tuoda joskus vähän liikaakin "mojoa" kitaran vireeseen. Noissa ohuemmissa SG-kauloissa nämä ongelmat on kai yleisempiä, SG Stanun stydimpi pikkuhalko ei näitä ongelmia tuota. Joku 60's-henkinen voi hyvinkin.
 
Juuri näinkin... mutta oleellinen asia tässä perinnekysymyksessä, eli jos noukit esim. Epiphonen tai Tokain näköispainoksen, niin mitoitus muuttuu, kaula suurella todennäköisyydellä jotain muun maanosan materiaalia/etupainoisempi ja/tai kokonaisfiilis jotain aivan muuta. Haastava kitaramalli kopioida kun teet jotain "parannuksia" alkuperäisiin luonnevikoihin, niin pahimmillaan siitä katoaa juuri se kaivattu Mojo kaikkine "ominaisuuksineen".

Ihan yleisesti pelkästään... muistaako kukaan kun n. 10-vuotta sitten ensimmäiset kiinalaiset (kopioidut) henkilöautot tulivat (yrittivät) Euroopan markkinoille ja ne aika selkeesti teilattiin turvallisuuden takia. Nyt on Audi pulassa kun ei pääse enään Kiinan markkinoille. No ei liity ehkä tähän soitinpolitiikkaan mutta suurella osalla jenkki ja brittivalmistajilla on tuotanto Kiinassa tai Vietnamissa. Itsellä on Kiinassa tehty Egnater-nuppi ja Marshall kombo. Ei voi todellakaan sanoa että onpa huono laatu. Pikemmiten päinvastoin.
 
Ketjun aloittajalle...maailma muuttuu, ei voi mitään. Pakko on tarkistaa omia "ennakkoluulojaan".. :)
 
Ps. 60-luvulla olivat kaikki japsituotteet tehty säilykepurkeista... :)

Radio Helsingin Musaneuvostossa oli aikaisemmin talvella vieraina Juha Nuutinen ja Versoulin Kari Nieminen. Jompi kumpi oli ollut Kiinassa konsultoimassa jotain paikallista soitinvalmistajaa, ja oli sitä mieltä että soitinrakennuksen/puutyön ammattitaito on siellä hyvällä tolalla, mutta ongelma on viimeistelyssä ja mahdollisesti materiaaleissa. Esiin tuli myös se ongelma, että halpissoittimiin menee "liian hyvää" materiaalia, jolla ei ole kuin ulkonäkökysymys. Aika kriittistä tekstiä taisi tulla myös amerikkalaisista liukuhihnakitaroista, korjatkaa jos muistan väärin, kuuntelin ko. keskustelun kun tuli.
 
http://www.radiohelsinki.fi/podcast/27247/musaneuvosto-26-1-2012/
 
Kun katsoo dokkareita esim. Steinwayn tehtailta USA:sta, niin ei läheskään kaikki työntekijät ole soittajia tai edes sellaisia jotka tietäisivät soittimista yleisellä tasolla, kuitenkin ovat sen oman erityisalueesta mestareita. Jossain kitaraefektien kokoamisessa ei ole mitään merkitystä sillä ymmärtääkö kitaroista tai edes efektin toiminnasta mitään, riittää että osaa juottaa tasaisen hyvää jälkeä, ja tehdä tarvittavat mittaukset jne. Suunnittelu on sitten erikseen. Sama koskee esim. legendaarista Abigail Ybarraa, ei olut soittaja tai luultavasti ymmärtänyt kitaroista edes sitä mistä keskimääräinen mnettiläinen, mutta omasi jäjittelemättömän tatsin siihen omaan hommaansa.
 
Samahan on aika koskenut esim. käsintehtyjä brittiläisiä tai italialaisia arvoautoja, eivät ne käsityöläiset ole ajaneet niillä valmiilla tuotteillaan metriäkään, ja luultavasti isolla osalla ei ollut edes ajokorttia.

Nuutinen siellä on pyörinyt.

Itellä on aina ollut hyvää tuuria korelaisen kaman kanssa, made in korea kertoo mulle siis suht. halvasta hinnasta hyvällä laadulla.
 
Made in USA tuo aina nykyään mieleen sen, että kama on saatettu kasata tiettyyn pisteeseen asti muualla, rahdattu amerikkaan ja tehty jotain pientä siellä jotta made in usa -leiman edellytykset täyttyvät.

Sen mistä maasta lopullinen tuote lähtee maailmalle. Suur-sori seuraava off-topic!
 
Jos saisin ehdottaa, niin välttäisin valmistuksen kasautumista tietylle alueelle, vaikka se tuottaisi aikansa halvempia tuotteita. Jo raaka-aineiden massahankinta kehitysmaista vie todella ikäviin seurauksiin, joista loppukäyttäjän on syytäkin sulkea silmänsä ettei menetä uniaan.
Talouden vääristymä on kun vaihdantatalouden väline määrää tuotantoa, minne ja miten. Eivät ihmiset. Todellakin, raha on muuntuvainen apuväline, itseisarvoa vain juuri sen verran kuin itsekukin sille antaa. Ihminen ja materiat pysyy.
- Suursijoittajat (pörssit) ovat maailmantalouden ruumiin tappavia syöpäkasvaimia. Ne toki voisivat olla muuta, kuten "vitamiiniruiskeita".
- Voiton maksimoimiseksi tehdään kaikkea: Johdatellaan konflikteihin_halvemmat raaka-aineet, tuoteet kehitetään_hetkellisiksi, alistetaan tuloeroilla_totalitäärisillä "sivistysvaltioissa", lobataan "kaupallisia pakkolakeja", janejane..
Nykyinen rosvokapitalismi tappaa välillisesti, yrityksiä ja ihan oikeita ihmisiä.
 
Kiinasta: http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/191
Seuraavasta linkistä voi lukea - sano en mitä haluaisin - tyypin lausahduksia, joista näkee miksi laiva kallistuu nyt kaukoitään, tai ihan minne tuuli puhaltaa:
http://fi.wikiquote.org/wiki/Björn_Wahlroos
Jos tässä on taloutemme sankari niin Paasikiven-Kekkosen lausahdus on Jumalallinen totuus, SKoPK. Valitsisitko sinä tämän (raha määrää minää) yrityksesi hallitukseen ?
Naps - http://fi.wikipedia.org/wiki/Leonia
Naps - kts. lakkautetut paperitehtaat: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_paperiteollisuus#UPM-Kymmene_Oyj
Ja tätä napsuttelua jatkuisi pitkään. Piiri pieni pyörii.....
 
Äänestän jaloin, periaattein ! Itsemurha ei ole vaihtoehto, vaikuttaminen on, enkä nyt viittaa sankaritekoihin.
 
ps. Meillekin on viime päivinä tullut MiC-matskua, lasten Angry Birds -maskotit, hallelujaa Rovio, Nice Move!

Mistäpä sitä elektroniikassa nykyään tietää missä ne komponentit on valmistettu. Taitaa tuonne kiinan suuntaan suurin osa noista johtaa jälkensä. Jos suomalainen pedaalinkasaaja ostaa kaikki tarvikkeensa kiinasta ja kasaa ne suomessa niin onko se made in finland? Mielestäni ei ole. Vieläpä jos hänellä on firmassa vaikkapa korealainen insinööri joka kasaa pedaalin. Vähän niinkuin nokian puhelimet ;)
 
Tietty aina sitä voi kokeilla onneaan, ostaa kalleimmat materiaalit, kasata itse ja lätkäistä tuotteelle älyttömän hinnan. Jospa joku sen ostaisi...

nii... ollaanhan me totuttu siihen, että "made in finland" on laadun tae. vai mitä?
ei liity soittopeleihin mitenkään, mutta olenpa ollut rakentamassa laitetta (kymmeniä) jonka jokainen komponentti on valmistettu suomessa. suunnittelukin on suomalaista.
 
enivei. laite valmistetaan saksalaiselle yritykselle (kyseinen "härveli" on toiminnan kannalta laitteen tärkein osa) ja kuinka ollakaan masiinassa ei ole mitään mainintaa suomesta.
made in germany....

Mielenkiintoisia näkökulmia olette tuoneet esille. Tuli mieleeni tämä seikka, että työntekijät voivat olla etniseltä taustaltaan mitä tahansa kuten tuli esille. Ajattelin, että tuoko valmistusmaa kuitenkin sen kulttuurin "meillä toimitaan näin" siihen työhön, niin ja lainsäädännön. Vaan kun eritykset eivät ole enää kansallisia, niin onko kansalliskulttuuri korvautunut yrityskulttuurilla? silloin yritys vie työn kulttuurinsa mukana minne päin maailmaa sitten meneekään toimimaan?
 
Joku jo kehottikin tarkastamaan asenteitani ja sitähän minä oikeastaan yritän tehdä peilaamalla ajatuksiani täällä foorumilla ja saan teiltä arvokasta vastakaikua ja toivon lopulta ymmärtäväni maailmaa paremmin.
 
Mielestäni asenteet ja stereotypiat ovat ihmiselle tärkeitä ja suorastaan kullanarvoisia työkaluja jäsentää yhä monimutkaisempia asioita. Ennakkoluulot ovat ikään kuin tienviittoja joiden avulla me navigoimme kaoottisessa maailmassa. Vaikka niiden avulla löytääkin nopeasti ja vaivattomasti perille, niin niiden varjopuoli on joustamattomuus ja jos niitä ei muista ajoittain asettaa kyseenalaiseksi ja tarkistaa niiden näyttämän tien oikeellisuutta, ne vievät lopulta harhaan. Asenteet ja ennakkoluulot ovat hyvä renki, mutta huono isäntä ja pitää olla tarkkana etteivät ne vangitse vapaata sielua. Asenne on kuin kompassi, jonka luotettavuus kärsii jos lähellä on liian voimakkaita sähkömagnetismin lähteitä. Jos kompassi ei näytä luotettavasti pohjoiseen, on kompassi uskallettava hylätä sen sijaan että alkaa väittämään maailmalle, että pohjoinen onkin koillisessa;-)

AngieRainbow: Hyvä aihe ja mielenkiintoisia pohdintoja monilla.
 
Mulla on alkanut aika paljon viime aikoina kiinnostamaan kotimaiset soitin- ja vahvistinrakentajat. Silloin ainakin tietää, mitä saa.
 
Mulla rupesi niin vituttamaan, kun aika kallis Thomannilta ostettu Fenderin putkikombo alkoi temppuilemaan, että laitoin Bluetone-styrkkarin tilaukseen. On paljon mukavampi soitella, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, että se on paskana. Lisäksi työn laatuun on paljon suurempi luottamus kotimaisen käsityön kohdalla, kuin sarjatuotettuun ulkomaalaiseen kamaan, vaikka tuotteessa lukisikin Fender, Gibson, Mesa Boogie tms. Hyvää kamaahan noilta(kin) valmistajilta kyllä tulee.
 
Mulla ärsyttää, kun nykyään kaikki leviää käsiin. Puhelimet, kannettavat tietokoneet ym. elektroniikka.
 
Tuossa on kyllä vinha perä. Itse en ole erityisesti joutunut pettymään mihinkään laitteeseen ja mulla on noita ameriikan kamoja sekä muunkin maalaisia. Olen silti funtsinut, että vuosien varrella on tullut laitettua penni poikineen soittokamoihin ja sillä rahalla mitä niihin on pistänyt olisi hyvinkin voinut laittaa laadukkaat kotimaisen pienen verstaan laitteet. Voi olla, että pari esim. Ruokangasta ja vaikka Bluetone voi tuntua vähän kalliilta kertarykäisynä, mutta toisaalta olisi kamat loppuiäksi eikä tarvitsisi kymmentä kitaraa. Kyllä noihin nykyisiin kamoihin on sen verran upotettu, että sillä olisi saanut laatuakin (vaikka ei nuo nykyisetkään kamat mitään luokattomia ole).

hallu: Mielenkiintoisia näkökulmia olette tuoneet esille. Tuli mieleeni tämä seikka, että työntekijät voivat olla etniseltä taustaltaan mitä tahansa kuten tuli esille. Ajattelin, että tuoko valmistusmaa kuitenkin sen kulttuurin "meillä toimitaan näin" siihen työhön, niin ja lainsäädännön. Vaan kun eritykset eivät ole enää kansallisia, niin onko kansalliskulttuuri korvautunut yrityskulttuurilla? silloin yritys vie työn kulttuurinsa mukana minne päin maailmaa...
 
Kyllä, sekoitusta yritys-työntekijät tapahtuu jossain määrin, mutta aina täysin tapauskohtaisesti; kuinka monia nimenomaan avainhenkilöitä viedään uuteen paikkaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Moraali- ja käytöskulttuuria on huono mennä muuttamaan, mutta teknisesti (Q&QC) työ voi sujua hyvin ja pitkänkin aikaa.
 
Esim. Käsittääkseni Nokialla on Tampereen alueella jonkin verran ulkomaisia työläisiä, mm. Intiasta ja itä-euroopasta. Heillä on hyvin vahvasti kulttuuria mukanaan.
Järkky kohta oli Fuzz - The Sound That Change the World -elokuvassa Miken esittely tehtaansa puolelta, joo-o: Locals ? Males ? NoT.
 
Asenne = Vamma :-) toki lievä, mutta poissa-kaukana Homo Superiorista.
 
Moni työläinen on kuin "alistettu mitättömyys ja looseri", joka elää kädestä-suuhun palkalla, kun firma tekee miljardi-voittoa ja saman yrityksen johtajat saa miljoonien vuosipalkkoja. K(H)uvittelin ullakolla ajatuksella että ihminen on vihdoinkin tarpeeksi sivistynyt ymmärtääkseen mikä on tarpeeksi ja sopivaa. Mutta ei. Holtittomuus ja ahneus onkin kasvanut mittoihin, joiden käsittäminen vaatii abstraktien käsitteiden, kuten avaruuden loputtomuus ja miljardit, ymmärrystä. Ainakin meikäläisen määrähahmotus loppuu muutamaan kymmeneen, sitten alan käyttää kuviteellisia kertoimia. Eihän keskivertotyyppi ymmärrä kahdenkymmenen sanan lauseitakaan tankkaamatta, paitsi vetämällä fiiliksellä.
 
Nykyään Kuu on todella liki Maata, keskietäisyys n. 384500 Km. Ennen kaukana, nyt tossa :-) BtW. Kiinalaiset ja intialaiset on just menossa tuonne.

BubbleBob: Nykyään Kuu on todella liki Maata, keskietäisyys n. 384500 Km. Ennen kaukana, nyt tossa :-) BtW. Kiinalaiset ja intialaiset on just menossa tuonne.
 
Ja kun turismimatkailu kuuhun alkaa on pikaruokaravintolat jo valmiina! *nam*

the dog: nii... ollaanhan me totuttu siihen, että "made in finland" on laadun tae.
 
Jos täällä otetaan esille Ruokangasta niin ilmeisesti näin on?
 
MItäs jos Ruokangas muuten lähtisi lomalle vaikkapa koreaan. Ottaisi askarteluprojektiksi mukaan pajaltaan kitaraa varten osat ja kasaisi sen koreassa. Sehän ei olisi made in finland vaan made in korea ;)

Midrange: Itellä on aina ollut hyvää tuuria korelaisen kaman kanssa, made in korea kertoo mulle siis suht. halvasta hinnasta hyvällä laadulla.

 
Siinä nyt ei ole mistään tuurista kyse, tai sitten mulla on ollut aivan käsittämätön mäihän ensimmäisestä -89 ostamastani Epiphone Sheratonista lähtien. Koreassa ilmeisesti juuri tuo Q&A on ollut huippua jo vuosikymmeniä, koska ainakaan omat kokemukset korealaisista kitaroista, merkkeinä mm. Squier, Vaccaro, Dean, Fenix, WD Brands, DeArmond, Steinberger, Tobias ja muutama muu, tukee tätä päätelmää.

Taitaa sekä raaka-aineet, komponentit että työvoima liikkua sen verran nopsaan tällä hetkellä, että Made in Jokumaa ei enää nykyään ole kovin merkityksellinen
 
Edit:Poistin jaarittelut

AngieRainbow: Hyvä aihe ja mielenkiintoisia pohdintoja monilla.
 
Mulla on alkanut aika paljon viime aikoina kiinnostamaan kotimaiset soitin- ja vahvistinrakentajat. Silloin ainakin tietää, mitä saa.
 
Mulla rupesi niin vituttamaan, kun aika kallis Thomannilta ostettu Fenderin putkikombo alkoi temppuilemaan, että laitoin Bluetone-styrkkarin tilaukseen. On paljon mukavampi soitella, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, että se on paskana. Lisäksi työn laatuun on paljon suurempi luottamus kotimaisen käsityön kohdalla, kuin sarjatuotettuun ulkomaalaiseen kamaan, vaikka tuotteessa lukisikin Fender, Gibson, Mesa Boogie tms. Hyvää kamaahan noilta(kin) valmistajilta kyllä tulee.
 
Mulla ärsyttää, kun nykyään kaikki leviää käsiin. Puhelimet, kannettavat tietokoneet ym. elektroniikka.
 
Faktahan on, ettei valmistajien ole tässä maksimaalisen voiton tavoittelun yhteiskunnassa järkeä tehdä oikeasti kestävää tavaraa. Tietokoneet, puhelimet ja yms elektroniikka vehkeet suunnitellaan kestämään juuri ja juuri takuuajan. Töllöstä tuli jokinen tovi sitten aiheesta mielenkiintonen dokkari "hehkulamppuhuijaus".
 
Jos jotain hyvää neuvostoliitosta revittävä, niin valmistettavilla käyttölaitteilla yms. oli selkeät määräykset kuinka kauan jonkin tuotteen X oli minimissään kestettävä. Esim jääkaappi 50v. Tietysti aivan eriasia olivatko vehkeet noin kestäviä, mutta mun mielestä ainakin ideana vitusti paljon parempi kuin miten saadaan maksimaalinen tuotto ja lyhyt kesto tuotteille.