| Aihe: Kitaran virittäminen ilman apuvälineitä | |
|---|
|
Kuinka hyvin saatte kitaranne vireeseen ilman mitään apuvälineitä?
Huomasin, että halvassa nailonkielisessäni koppa resonoi selvästi juuri 5.n kielen ollessa vireessä. Kaikkein voimakkaimmin resonoi A:ssa ja jonkin verra puoli sävelaskelta alempana. Muista kohdista soitettaessa resonointia ei juuri kitaran takaa tunne.
Tuon avulla ko. kitara pitäisi saada viritettyä melko tarkasti oikein ilman muita apukeinoja.
Harmi vain, että ei ole paljoa tullut harjoiteltua muiden kielien virittämistä yhden oikeassa vireessä olevan kielen avulla.
Virhe kasvaa sitä enemmän mitä kauempana 5:stä kielestä on..
Kuinkakohan nopeasti tuon oppii, jos sitä harjoitteleisi. | |
Kyllä kitaran saa vireeseen yhden oikeassa vireessä olevan kielen avulla, mutta itse tarvitsen jonkin referenssin sille yhdelle kielelle. Yleensä siis A sävel ääniraudasta ja siitä sitten koko kitara vireeseen ja lopuksi tarkistaa ääniraudalla sen A:n uudelleen ja tarvittaessa korjailee sen vireen. Itse en ole mikään viritysvelho, mutta ei kitaran virittäminen mitään rakettitiedettä ole. Tärkeintä on muistaa että kitara on lähtökohtaisesti epävireinen soitin eli jos se kuulostaa vireiseltä, niin se riittää.
Virittämistapojahan on monia ja itse pyrin vertailemaan useampaa kieltä aina yhteen kieleen. A-kieli ensin ääniraudalla vireeseen, sitten vertailen A-kielen seitsemännen nauhan huiluääntä paksun E-kielen viidennen nauhan huiluääneen sekä ohueen E-kieleen vapaana ja A-kielen viidennen nauhan huiluääntä D-kilelen seitsemännen nauhan huiluääneen (tässä kohtaa A-kieltä on vertailtu kolmeen muuhun kieleen ja molempia E-kieliä kahteen muuhun kieleen). H-kieltä vertaan paksun E-kielen seitsemännen nauhan huiluääneen ja G-kielen seitsemännen nauhan huiluääntä vertaan D-kielen viidennen nauhan huiluääneen. Noita kieliä voi vertailla ristiin pidemmällekin, mutta itse yleensä tarkistan tässä vaiheessa ääniraudalla onko A-kielen vire liikkunut ja jos ei, niin käyn vielä muutamasta kriittisestä kohdasta kvintin, kvartin ja terssin läpi ja jos ne eivät ole kaikki tyydyttävän vireisiä, niin etsiskelen sopivan kompromissin niin että kitara kuulostaa kauttaaltaan ainakin suunnilleen vireiseltä. Yksi hyvä sointu tarkistaa kitaran virettä on painaa A-kielen seitsemänneltä väliltä D-kielen yhdeksänneltä väliltä sekä G-kielen yhdeksänneltä väliltä ja muut kielet vapaina ja jos se sointu kuulostaa suhteellisen vireiseltä niin kitara on aika ok siinä vaiheessa.
Korostan etten ole mikään kultakorva viritysvelho, mutta noilla omilla konsteilla nyt jotenkin on soittopeli vireeseen saatu. Jos menee kovin hankalaksi se viritys, niin kannattaa tarkistaa intonaatio ja jos se ei natsaa, niin sitten vaan uudet kielet (jossakin vaiheessa ikääntyessään kieli ei enää ole vireessä itsensä kanssa).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Wau. Kiitti.
Ei ole aiemmin edes tullut mieleen, käyttäää useampaa referenssiä kielen virittämistä varten.
noin saa varmasti kitaran tarkemmin vireeseen.
Huiluääniä en ole vielä koskaan virittämiseen käyttänyt, mutta nyt voisin kokeilla.
Miksiköhän kaikissa lukemissani kirjoissa käytetään vain ja ainoastaan viereistä kieltä virityksessä... | |
Useimmiten tulee viritettyä kitara ipadin tyrotunerin avulla,
se on ylivoimaisesti helpoin viritysohjelma jota olen kokeillut. | |
Lankapuhelimesta luuri korvalle ja 5 kieli valintaäänen vireeseen. On likimain A. Vai onko se sittenkin lähempänä G#:aa kuten jotkut väittävät? (jos siis A:n pitäisi olla about 440 hertsiä) Eipä ole ollut lankapuhelinta hetkeen taloudessa..
Lähellä kissaa. hehe.
Tai sit kitaran matalin kieli niin alas kuin se vielä suostuu soimaan ja loput kielet korvalla sen mukaiseen vireeseen (myös basistin).
Rock'n'roll is never die!
Old school? New school? Shit! I didn't even go to school. | |
viisi_kitaraa: Wau. Kiitti.
Ei ole aiemmin edes tullut mieleen, käyttäää useampaa referenssiä kielen virittämistä varten.
noin saa varmasti kitaran tarkemmin vireeseen.
Huiluääniä en ole vielä koskaan virittämiseen käyttänyt, mutta nyt voisin kokeilla.
Miksiköhän kaikissa lukemissani kirjoissa käytetään vain ja ainoastaan viereistä kieltä virityksessä...
No juu. Kitarakirjoissa varmaan esitetään se kaikkein yksinkertaisin tapa, vaikka on jossakin kitarakirjassa esitetty huiluäänienkin käyttöä vierekkäisillä kielillä. Tuo minun esittämä tapahan ei ole mitenkään "verallinen" vaan sellainen vuosien varrella muokkaantunut "hyväksi havaittu" keino saada sitä virettä haltuun niin että se pieni virhe ei kertautuisi. Huiluäänihän on sikäli käyttökelpoinen virityksessä, koska siinä kieltä liikutetaan vähemmän kuin kieltä painettaessa niin jää ikään kuin yksi muuttuja siitä pois. Hyvä jos tuosta on sinulle apua. Kokeile ja yhdistele itsellesi sopiva tapa virittää. Jos soinnut kuulostavat puhtailta, niin silloin kitara on "riittävän" vireessä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
hallu: No juu. Kitarakirjoissa varmaan esitetään se kaikkein yksinkertaisin tapa, vaikka on jossakin kitarakirjassa esitetty huiluäänienkin käyttöä vierekkäisillä kielillä. Tuo minun esittämä tapahan ei ole mitenkään "verallinen" vaan sellainen vuosien varrella muokkaantunut "hyväksi havaittu" keino saada sitä virettä haltuun niin että se pieni virhe ei kertautuisi. Huiluäänihän on sikäli käyttökelpoinen virityksessä, koska siinä kieltä liikutetaan vähemmän kuin kieltä painettaessa niin jää ikään kuin yksi muuttuja siitä pois. Hyvä jos tuosta on sinulle apua. Kokeile ja yhdistele itsellesi sopiva tapa virittää. Jos soinnut kuulostavat puhtailta, niin silloin kitara on "riittävän" vireessä.
Viritettävän soittimen virittäminen on minust niit soittopelin hallinnan perustaitoja. Täytyy osata laittaa se soitin ittensä kans vireeseen ilman ulkoisia apuvälineitä. Kuten skitassa, niin viereisen kielen ja huiluäänten käyttö perustuu huojuntaan, jota syntyy, jos toinen kieli on vaik 440 ja toinen on 442. Mutta toi vaatii suurinpiirtein hiljaista ja rauhallista paikkaa.
Viritysmittarit on keksitty siihen tarpeeseen, et aina semmoista ei ole tarjolla, parin kappaleen välillä ei lavalta poistuta, eikä yleisön ole tarpeen kuulla viritysdiudiuta.
Kaikki mittarit ei o hyviä.
Ja jos paikalla on kiinteävireinen soitin, kuten piano tai haittari, niin muut soittimet on joko viritettävä niiden mukaan, tai hyväksyttävä se, et kiinteävireiset sit ovat ala- tai ylävireisiä.
One kind of music only - the good kind | |
Tarvitsen ääniraudan tai minkä tahansa muun vireisen sävelen. Muuten riittää ihan korva eli soitan vierekkäiset kielet vapaana. Kvartti ja suuri terssi, jotka löytyvät kitaran perusvireestä, on melko helppo oppia erottamaan. Itse ainakin saan kitaran nopeammin ja tarkemmin vireeseen kuuntelemalla intervallien puhtautta kuin vertaamalla viidettä/neljättä nauhaa seuraavaan kieleen. Käyttämäni menetelmä on myös miltei yhtä nopea kuin hyvä viritysmittari. Bändin kanssa/sähkökitaralla tietty käytän sitten poljettavaa mittaria.
Jostain syystä joillain kitaroilla viritys onnistuu paljon helpommin kuin toisilla. Keskimäärin se menee niin että mitä enemmän tykkään kitaran soundista, sen helpommin kuulen myös vireen. |  jon1
07.04.2012 11:12:51 (muokattu 07.04.2012 11:31:07) | |
|
Itellä on tapana virittää kitara seuraavanlaisella menetelmällä:
1. A-kieli vireeseen ääniraudan avulla (yleensä otan 12. nauhan huiluäänen ja vertaan sitä ääniraudan tuottamaan ääneen).
2. D-kieli vireeseen ottamalla A-kielen 12. nauhan huiluääni ja vertaamalla sitä D-kielen 7. nauhaväliin.
3. G-kieli vireeseen ottamalla sama A-kielen 12. nauhan huiluääni ja vertaamalla sitä G-kielen 2. nauhaväliin.
4. B-kieli (H-kieli) vireeseen ottamalla A-kielen 7. nauhan huiluääni ja vertaamalla sitä B-kielen (H-kielen) viidenteen nauhaväliin.
5. Ohut E-kieli vireeseen ottamalla sama A-kielen 7. nauhan huiluääni ja vertaamalla sitä ohuen E-kielen vapaaseen sointiin.
6. Paksu E-kieli vireeseen ottamalla sama A-kielen 7. nauhan huiluääni ja vertaamalla sitä paksun E-kielen 5. nauhan huiluääneen.
Tällä tapaa olen ite saanut kitarat vireeseen. Kannattaa virittää muut kielet aina yhden kielen mukaan (tällä metodilla A-kielen mukaan), jolloin voi välttää pienet vireen laskut tai nousut kielien välillä. Ja lopuksi tosiaan kannattaa tarkistaa vielä, onko A-kieli pysynyt vireessä.
Ugh. | |
Ääniraudan sävel - 4-kielen 7. nauhan huiluääni (a)
5-kieli: 5. nauhan huiluääni - 4-kielen 7. nauhan huiluääni (a)
1- kieli: 5- kielen 7. nauhan huiluääni - 1- kieli vapaana (e)
2- kieli: 5- kielen 7. nauhan huiluääni - 2- kielen 5. nauhan sävel (e)
3- kieli: 5- kielen 7. nauhan huiluääni - 3- kielen 9. nauhan sävel (e)
6- kieli: 5- kielen 7. nauhan huiluääni - 6- kielen 5. nauhan huiluääni (e)
Tuolla tavalla itse virittelen.
Äänirauta kannattaa hommata, se on halpa ja hyvä tapa hakea alkusävel. Netissäkin on sivustoja, joiden avulla voi virittää, mutta suosittelen äänirautaa. Samalla oppii huiluääniä.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Androidille saa Google Play!-palvelusta ilmaiseksi Gstrings-sovelluksen. Tarpeeksi helppoa ja tarkkaa virittämistä.
Tarvittaessa pienet heitot vireessä korjataan toki korvakuulolta. Jos jokin kieli on pois vireestä, hakee vireessä olevasta kielestä ko. kielen äänen ja sitten vaan virittää. | |
Kun muutaman vuoden sitä kitaraa päivittäin virittelet, niin kyllä korva tottuu niin vimpan päälle tuttuihin ääniin ettei sitä huomaakkaan. Itellä ainakin on se A niin selkäytimessä kuin voi olla. Vaikken osaa pätkääkään laulaa, pystyn tarvittaessa omalla äänelläni antamaan korville tarpeeksi osviittaa että se A-kieli saadaan oikeaan vireeseen ja vieläpä aika millin tarkasti. Kun A on kohillaan, se on vaan muutaman huiluäänen näpäytys ja keppi kuin keppi on vireessä.
E : Huom! Tää ei toimi kännissä. Jos oot ryypänny, turvaudu suosiolla mittariin. Pienikin määrä alkohoolia sotkee aika tehokkaasti kuuloaistin hienovaraista taajuuksienerottelukykyä. Tän takia yleensä keikoilla miksauspöydän takana istuvat tyypit juo limpparia. |  Old Guitar
16.08.2012 22:14:16 (muokattu 16.08.2012 22:38:52) | |
|
tomaattiorava: Kun muutaman vuoden sitä kitaraa päivittäin virittelet, niin kyllä korva tottuu niin vimpan päälle tuttuihin ääniin ettei sitä huomaakkaan. Itellä ainakin on se A niin selkäytimessä kuin voi olla. Vaikken osaa pätkääkään laulaa, pystyn tarvittaessa omalla äänelläni antamaan korville tarpeeksi osviittaa että se A-kieli saadaan oikeaan vireeseen ja vieläpä aika millin tarkasti. Kun A on kohillaan, se on vaan muutaman huiluäänen näpäytys ja keppi kuin keppi on vireessä.
E : Huom! Tää ei toimi kännissä. Jos oot ryypänny, turvaudu suosiolla mittariin. Pienikin määrä alkohoolia sotkee aika tehokkaasti kuuloaistin hienovaraista taajuuksienerottelukykyä. Tän takia yleensä keikoilla miksauspöydän takana istuvat tyypit juo limpparia.
Tämä ei ole yleisluonteinen ohje, koska ei se Aan oikea sävelkorkeus kaikille tottumuksen voimasta soi. Kaikilla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, edes aan osalta.
Laulaen alinta tai ylintä mahdollista ääntä , jonka pystyy itse ilmoille tuottamaan, voi luoda vertailusävelen. Sen avulla sitten voi harjoitella virittää kitaransa. Mielestäni se ei maksa vaivaa.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Tinnitukseni vinkuu hyvin korkeaa d-säveltä. Siitä on hyvä ottaa referenssi ja edetä sitten samaan tapaan kuin yllä on esitetty. |  kivi
17.08.2012 17:18:47 (muokattu 17.08.2012 17:29:05) | |
|
Kun kerran kysymys on että "ilman apuvälineitä" niin kaikki kännykät ja virimittarit kuuluu jonnekin muualle kuin näihin vastauksiin, samoin ääniraudan käyttö. Rintapek sanoi ihan oikein että kitaran virittäminen on perustaito, josta ei kuuluis tehdä numeroa kun se on se mistä lähdetään.
Ja vastaus kysymykseen, oon keskustellut vuosien mittaan monen kaverin kanssa, ja aika monella, myös mulla, on se juttu että ajattelemalla jotain tuttua kappaletta se oikea nuotti löytyy ihan korvien välistä, jopa niin että virimittarin neula on keskellä kun tarkistetaan. Se on siis taito jonka oppii ajan kanssa ihan ilman absoluuttista sävelkorvaa, tunnistamaan "tyhjästä" yhden nuotin, vaikkapa sen 440Hz A:n.
En siis ota virimittaria tai äänirautaa mukaan esimerkiksi mökille. Päinvastoin, usein korvalla saatu vire on jopa tarkempi kuin mittarilla (ja mulla sentään on Peterson) koska se saattaa sisältää aavistuksenomaista hienosäätöä soitettavan kappaleen sävellajin mukaan.
Keikalla asia on ihan toinen. Yleisöä ei saisi pakottaa kuuntelemaan yhtäkään ylimääräistä nuottia, ja melussa mute päällä on paha virittää ilman mittaria sokkona. Lisäksi livevire on aina kompromissi, jolla mahdollisimman monenlainen matsku menee riittävän hyvin.
Edit: Ja loppuun tunnustus, palasin just ulkomailta ja ensiksi tietysti laitoin kaikki kotona rivissä odottavat kitarat vireeseen. Kotona kun on lähinnä erilaisia akkareita, niin käytin sitten tuota lapaan laitttavaa Intellitouchia. Että vaikka osaa, ei aina viitsi. Varsinkin kun kyse oli siis perusvireistä säveltapailua varten, ei kummemmasta, ja noita kotikitaroita on kumminkin kymmenkunta. Hullu paljon työtä tekee jne. :-)
Mutta kyllä korvalla pitäis osata. | |
kivi:
En siis ota virimittaria tai äänirautaa mukaan esimerkiksi mökille. Päinvastoin, usein korvalla saatu vire on jopa tarkempi kuin mittarilla ...
Tilanne on vissiin vieläkin näin.
Neljännesvuosisata sitten mä kävin Aleksilla testaamassa viritysmittareita. Oli nimittäin suunnitelmissa hankkia semmoinen. Otin seinältä akkarin hieman kalliimmasta hintaluokasta ja pyysin mittareita testattavaksi. En muista montako niit siellä oli, ehkäpä viisi.
Niis mittareissa tosiaan oli eroja, mutta sen kalleimman mittarinkin jäljiltä joutui virettä hienosäätämään korvalla. Niinpä mittarit jäi kauppaan (sen akkarin olisin mielelläni ottanu mukaan, mut rahatilanne ei sallinut), koska mitä mä tekisin vehkeellä, jonka jälki ei mulle kelpaa.
Mulla ei ole vieläkään viritysmittaria. Stressiklubilla niit on kolme. Viis vuotta sitten vielä tuli rämpytettyä akkaria ja toi mun 12- kielinen oli keikoilla mukana, niin aina mä sen viritin korvalla. Stressiklubin basisti sit kerran sanoi, et: -"Anna kun hän äkkiä virittää ton mittarilla." Hän ehti varmasti viistoista minsaa tuskailla asian parissa, mut lopputulos oli suoraan sanottuna katastrofi. Mä sit otin rämpyttimen syliin ja sanoin perinteiseen tapaan kitaristille, et anna Aa (ei olut) ja hetki hiljaisuutta. Parissa minuutissa rämpytin oli soittokelpoisessa vireessä.
Ja ihan väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että mä en tosiaankaan ole mikään yltiöhifistinen kultakorva. Pikemminkin päinvastoin. Mä olen toivonu parempia korvia Joulupukilta ihan joka vuosi kirjeellä Korvatunturille.
One kind of music only - the good kind | kivi
17.08.2012 19:54:49 | |
|
rintapek: Tilanne on vissiin vieläkin näin.
No toi Peterson on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ei ihme että sitä sanotaan maailman parhaaksi. Sen saa säädettyä niin, että taatusti miellyttää omaa korvaa, jokaisella kun se oikea vire riippuu siitäkin, miten painaa ja miten soittaa.
No, muistellaan nyt itsekin :-D Mä ostin ekan virimittarin 1981 kun musta tuli "levyttävä artisti" että sain muut bändin jäsenet samaan vireeseen itseni kanssa ilman että tarvi keskustella. Se oli sellainen sikarilaatikon kokoinen Ibanez, joka sai hittiä vuoteen 88 saakka jolloin se halkesi aineen väsymiseen samaan aikaan kun Lunatunes kasattiin, alkoi tosissaan keikkailu, ja menin Fazerilta pyytämään niiden parasta virimittaria. Se oli sellainen virtaviivainen musta Yamaha, ja sillä on menty ihan siihen asti että myin taloni ja tuli Peterson. Tärkein oivallus oli silloinkin, mittarista riippumatta se, että kaikki virittää samalla mittarilla ennen lavalle menoa, ei kukin omallaan.
Noi ihan halpismittarit on edelleen ihan susia, paitsi sellainen pikkuinen Korg, jossa kuitenkaan ei oo valoa eli ei sovi keikoille. Mutta hyviä mittareitahan on, ja kun nyt mnetin akkaripuolella ollaan niin klippimittareista ainakin Intellitouch ja Snark on sellaisia mitä olen käyttänyt ja toimiviksi havainnut. | rintapek
17.08.2012 20:14:49 (muokattu 17.08.2012 20:42:49) | |
|
kivi: Tärkein oivallus oli silloinkin, mittarista riippumatta se, että kaikki virittää samalla mittarilla ennen lavalle menoa, ei kukin omallaan.
Tää menee jo keikkamaneerien puolelle, mut stressiklubilla oli pitkään vakiona se, et basisti keikkapaikalla ilmoitti, et " perustetaan stressiklubin virallinen virityspiste numero 347... perustettu."
Nykyään joka äijällä on oma, mut kaikilla sama ja tarkkuus on meikäläisen korvaan ihan toleranssin sisäpuolella. Mut siit huolimatta jos jonkun korva kertoo vireongelmasta, niin seuraavalla tauolla kaikki käy tuolla basistin perustamalla virityspisteellä.
Edittiä: Ai niin... tosta mökille menosta päähäni pläjähti se, et tosiaan oltiin stressiklubin kans just hiljattain basistan mökillä keski- Suomessa viettämässä kesäloman päättäjäisiä/ bändiviikonloppua/syöminkejä/juominkeja /naiminkeja whatever... Tyhjennettiin stressiklubin pohjakassa ja ostettiin polttoaineet, sapuskat ja juomat. Sit pari vuorokautta putkeen soitettiin, syötiin ja juotiin... tossa järjestyksessä. Saunassakin käytiin. Mut mukana ei tosiaankaan ollu ensimmäistäkään viritysmittaria tai edes äänirautaa. Ehkäpä se Aaa ei ollu ihan tasan 440, mut riittävän lähellä sinnepäin.
One kind of music only - the good kind | |
kivi:
Mutta kyllä korvalla pitäis osata.
Kuka osaa kuka ei. Hyvät toverit, oletuksenne, että tuollainen taito on varsin yleinen kitaristien parissa, on varsin yllättävä. Jos se olisi, niin mihin tarvittaisiin virityksen apuvälineitä? En menisi yleistämään, sillä
otaksun kuitenkin, että kaltaisiani, jotka eivät "korvalla osaa, vaikka pitäisi", on pilvin pimein. Onneksi äänirauta ja lukuisat muut tavat on keksitty helpottamaan meidän 'korvattomien' virittämistä.
Guitarists tune 90% of the time and the other 10% playing out of tune., paitsi MuusikoidenNetissä!
Ota iisisti - loppu lähestyy... | kivi
18.08.2012 02:09:27 (muokattu 18.08.2012 02:09:44) | |
|
Old Guitar: Kuka osaa kuka ei. Hyvät toverit, oletuksenne, että tuollainen taito on varsin yleinen kitaristien parissa, on varsin yllättävä. Jos se olisi, niin mihin tarvittaisiin virityksen apuvälineitä?
Hmm. Taisin sanoa hieman epäselvästi, sillä eivät kaikki tietenkään osu A:n 440 herziin eikä tarvikaan, koska A kerran voi olla mitä vaan, yleisemmin toki 438 ja 445 herzin välillä. Sen sijaan kielten keskinäinen vire pitäis kyllä kuulla korvalla kun joku referenssiääni on saatu. Sitä minä vaan tarkoitin, kun vaikutti että joillekin oli vähän outoa sellainenkin.
Mutta: on myös monia jotka osuvat 440 herziin tottumuksen voimasta kun ensin 30 vuotta treenaavat, ovat rauhallisessa paikassa rentoina ja selvin päin jne jne jne :-D
Et niinku. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
