Rock, pop, alternative ›

danny: Taitaa olla kiertue tulossa.
 
http://www.gigwise.com/news/70919/R … r-Fans-To-Tour-For-50th-Anniversary
 
Ei taida montaa bändiä olla jotka vielä 50 vuotiskiertueella vetää stadionit täyteen. :D

danny: Taitaa olla kiertue tulossa.
 
http://www.gigwise.com/news/70919/R … r-Fans-To-Tour-For-50th-Anniversary
 
En usko ennen kuin on virallisesti varma. Samantapaisia huhuja on tullut jatkuvasti, muttei mitään varmaa tietoa.

Jos kerran meinaavat vielä kerran rundata niin eikö olisi hienoa jos kaiveltaisi arkistoja kunnolla (tyyliin Bigger Bang-kiertue) ja vedettäisiin hieman harvinaisempiakin biisejä pakollisten klassikoiden kera? Kun kerran on tuota back-catalogia kertynytkin pikkisen;)...

Mitäs mieltä rollarifanit on Dirty Work -levystä? Kuuntelin toissapäivänä pitkästä aikaa ja totesin jollain lailla mielenkiintoiseksi.

Regalis Apertura: Jos kerran meinaavat vielä kerran rundata niin eikö olisi hienoa jos kaiveltaisi arkistoja kunnolla (tyyliin Bigger Bang-kiertue) ja vedettäisiin hieman harvinaisempiakin biisejä pakollisten klassikoiden kera? Kun kerran on tuota back-catalogia kertynytkin pikkisen;)...
 
onnistuu oikeastaan vain sellaisissa paikoissa missä lähes koko yleisö on "tosifaneja". Valitettavasti isoilla keikoilla yleisö putoaa kyydistä kun tulee kulttisuosikeita joita ei soittolistaradiosta kuule.

velipesonen: Mitäs mieltä rollarifanit on Dirty Work -levystä? Kuuntelin toissapäivänä pitkästä aikaa ja totesin jollain lailla mielenkiintoiseksi.
 
No tietysti One Hit ja Fight kielivät silloin ehkä pahimmillaan olleesta Jagger-Richards-ihmissuhdekriisistä. Ei ihan hirveästi kolissut silloin tuoreeltaan. Kyllä nuo kuunteluvälit on olleet pitkiä sen jälkeen. Kai se on vähän outo lintu Rollarituotannossa, edes yksi oikeasti klassikkobiisi puuttuu, kannnessa ollaan oikeastaan puvustettuina, vaikkakin ironisesti, mutta jotenkin hukassa oleva vaikutelma levystä jää.
Jotenkin rosoisempana voisi olla 80-luvun Black & Blue, mutta vajaaksi jää.

velipesonen: Mitäs mieltä rollarifanit on Dirty Work -levystä? Kuuntelin toissapäivänä pitkästä aikaa ja totesin jollain lailla mielenkiintoiseksi.
 
On se mainettaan parempi. Osoitus siitä, että Rollarit ovat aina huonoimmillaankin saaneet ihan kohtuullisen kelvollista jälkeä aikaiseksi studiossa. Jos nyt verrataan vaikka joidenkin muiden aikalaisten kasarituotoksiin esim.

Flash: On se mainettaan parempi.
 
Onko se silti Rollareiden huonoin levy?
 
Osoitus siitä, että Rollarit ovat aina huonoimmillaankin saaneet ihan kohtuullisen kelvollista jälkeä aikaiseksi studiossa. Jos nyt verrataan vaikka joidenkin muiden aikalaisten kasarituotoksiin esim.
 
Whon kaksi 80-luvun levyä eivät ole kauhean hyviä mutteivät täysin kamaliakaan ja samaa kai voi sanoa Kinksistä. Zeppelinin In through the Out Door jakaa mielipiteet, samoin Floydin Final Cut. Momentary Laps of Reason on todellakin huonompi kuin Dirty Work. Onko muita?

Flash:
No onhan niitä esim. McCartneyn, Claptonin ja Dylanin levyt (ok, nämä ovat sooloartisteja), joista osa on kylläkin ihan ok. Mutta huonoimmat häviävät Rollarien huonoimmillekkin tuotoksille ihan selvästi.
 
sooloartisti tai ei, niin Dylan teki kyllä 80-luvulla klassikompia biisejä kuin kukaan muu noista 60-luvulla aloittaneista: Blind Willie McTell, Jokerman, Everything Is Broken, Every Grain of Sand, Brownsville Girl, Dignity...
Lp:t tietty olivat enimmäkseen melko kyseenalaisia elleivät peräti skeidaa. Neil Young voittaa sillä saralla kyllä Bobin kevyesti.

Dull Finn: sooloartisti tai ei, niin Dylan teki kyllä 80-luvulla klassikompia biisejä kuin kukaan muu noista 60-luvulla aloittaneista: Blind Willie McTell, Jokerman, Everything Is Broken, Every Grain of Sand, Brownsville Girl, Dignity...
Lp:t tietty olivat enimmäkseen melko kyseenalaisia elleivät peräti skeidaa. Neil Young voittaa sillä saralla kyllä Bobin kevyesti.
 
Totta tämä. Oh Mercyhän on 80-luvun puolella julkaistu ja parempi levykokonaisuutena, kuin Rollarien levyt. Neil Youngia en edes maininnut, koska on itsestään selvää, että hänen parhaat kasarituotoksensa pesevät kaikki muut.

Flash: Ei minusta. Pidän enemmän, kuin arvostetummasta Undercover levystä. 60-luvun jenkkijulkaisuista löytyy myös yksi tai kaksi heikompaa, mutta kyllähän Dirty Work väistämättä aikalailla sinne listan viimeisien joukkoon jää.
 
E: Satanic Majesties on myös huonompi.
(...)
No onhan niitä esim. McCartneyn, Claptonin ja Dylanin levyt (ok, nämä ovat sooloartisteja), joista osa on kylläkin ihan ok. Mutta huonoimmat häviävät Rollarien huonoimmillekkin tuotoksille ihan selvästi.
 
Kiitos korjauksesta, In through the Out Door on todellakin julkaistu 79. Olen kaikesta muusta ihan samaa mieltä mutta Satanic on minusta ihan hyvä levy ja samoin kaikki Rollareiden 60-luvun jenkkikatalogin kiekot.

velipesonen: Onko se silti Rollareiden huonoin levy?
 
Ei lähelläkään. Sehän on kuitenkin piittaamaton rocklevy, sieltä on kuulevinaan aitoja tunteita, kuten vihaa ja välinpitämättömyyttä.
 
Ja se on viimeinen kestoltaan LP:n mittainen paketti, mikä on suuri plussa. Koko ysärituotanto (mihin lasken Steels Wheelsinkin) on heikompaa. Kuten kaikki sen jälkeenkin tehty. Dirty Work on myös parempi kuin sitä edeltänyt Undercover, mahdollisesti myös parempi kuin Emotional Rescue.

varakeef: Ei lähelläkään. Sehän on kuitenkin piittaamaton rocklevy, sieltä on kuulevinaan aitoja tunteita, kuten vihaa ja välinpitämättömyyttä.
 
Ja se on viimeinen kestoltaan LP:n mittainen paketti, mikä on suuri plussa. Koko ysärituotanto (mihin lasken Steels Wheelsinkin) on heikompaa. Kuten kaikki sen jälkeenkin tehty. Dirty Work on myös parempi kuin sitä edeltänyt Undercover, mahdollisesti myös parempi kuin Emotional Rescue.
 
Ehkä juuri välinpitämätön on oikea termi kuvaamaan Dirty Workia. Mutta kyllä nyt ainakin tämä uusin A Bigger Bang on mielestäni parempi, siinä on tosi hienoja biisejä ja se kitarointi on jopa Keef-asteikollakin aivan mahtavaa.

velipesonen: Ehkä juuri välinpitämätön on oikea termi kuvaamaan Dirty Workia. Mutta kyllä nyt ainakin tämä uusin A Bigger Bang on mielestäni parempi, siinä on tosi hienoja biisejä ja se kitarointi on jopa Keef-asteikollakin aivan mahtavaa.
 
Mielestäni A Bigger Bang on todella loistava levy. CD:nä se on kieltämättä pitkä, vinyylituplana taas melko sopivan pituinen, tosin levyn ainoat keskinkertaiset (huom. ei huonot) kappaleet Infamy ja Back Of My Hand pudottamalla kokonaisuus olisi vielä parempi. A Bigger Bangilla on todella paljon hyviä kappaleita, jotka svengaavat aivan hillittömästi. Kitarointi ja rummutus on todellakin ainutlaatuisen gruuvaavaa ja Jagger laulaa todella vetreästi, omalle tyylilleen toki silti uskollisesti :) Albumin rauhallisemmatkin kappaleet ovat toki hienoja myös, mutta eniten säväyttävät nuo menobiisit kuten "Oh No, Not You Again","She Saw Me Coming" ja ehkä albumin kovin eli "Look What The Cat Dragged In".
 
Ainakin CD-version saundit ovat tavallaan melko modernit Rollari-asteikolla, mutta toisaalta olen oppinut myös pitämään niistä. Äänimaailmaan liittyen pidän myös todella tiukoista sovituksista, menobiisit varsinkin menevät pelkällä rock-bändi instrumentaatiolla, jossa ei ole mitään ylimääräistä.

Jokapaikanapina: Ainakin CD-version saundit ovat tavallaan melko modernit Rollari-asteikolla, mutta toisaalta olen oppinut myös pitämään niistä. Äänimaailmaan liittyen pidän myös todella tiukoista sovituksista, menobiisit varsinkin menevät pelkällä rock-bändi instrumentaatiolla, jossa ei ole mitään ylimääräistä.
 
Jess, A Bigger Bangilla on onnistunut tämä modernin teknologian ja suistoräimeen ristiinnaittaminen ihan kivasti. Aikaisempia levyjä vaivaa aina jokin: Steel Wheelsiä kasaripöhö, Voodoo Loungea Don Wasin egotrippi ja Bridges to Babylonia flirttailu konemusiikin kanssa. Vaikka kyllä noitakin ihan mielikseen kuuntelee.

Bigger Bang on jäänyt aikaisemmin kokonaan kuuntelematta, vain ne biisit jotka on mukana sen melkein samannimisen dvd-boksin konserteissa on tuttuja. Hyvältä kyllä kuulostaa, soundeissa on jotain samaa kuin Keefin Main Offenderilla (riffittelyssäkin samaa fiilistä) ja biisit muistuttavat venytetyn 70-luvun tuotantoa laidasta laitaan (Let It Bleed - Tattoo You). Vaikka soundit on nykyaikaiset, niin omasta mielestä ajattomat, ei sellaiset "uudet" jotka kuulostavat jo parin vuoden jälkeen vanhentuneilta.
 
Ainakaan vielä ei ole tullut vastaan yhtään täytebiisiä, joita kaikilla 80-00-lukujen Stones-levyillä on ollut riittämiin, eikä toisaalta sellaisia "nyt tehdään vaikka väkisin hitti" -yrityksiä mitä esim. Steel Wheelsillä on.
 
Dirty Workia kokeilin kanssa kuunnella pitkästä aikaa, eka puoliskoon jäi, vaikka ei se niin toivottoman huono ole. Vaikka biisit on keskimäärin samanmittaisia kuin BB:llä, niin varmaan johtuu biisimateriaalin lisäksi vapautuneemmasta menosta, että DW:llä tuntuvat junnaavan yli optimipituuden, BB:llä ei väsy iske kesken kappalaiden. Parempi liikaa sopivan mittaisia biisejä, kuin sopivan mittainen levy (subjektiivisesti) ylipitkiä kyhäelmiä.

Just posti toi Shine a light- blu rayn.
 
Kaikilla mahdollisilla järkisyillä tarkasteltuna Stones soittaa tavattoman huonosti, vähän ku Remun nykyiset Ganes-viritykset, ja Jagger on periaatteessa ihan toivoton vokalisti.
 
Mutta kun onneks ei tarvi mitään järkisyitä huomioida, vaan voi diggailla bändiä, joka kuitenkin ihan mainio, ja joka osaa korvata omat, aika mittavatkin, puutteensa ottamalla mukaan extrasoittajia jotka takaavat sen että Stones voi olla The Rolling Stones.

sirdickyj: Just posti toi Shine a light- blu rayn.
 
Kaikilla mahdollisilla järkisyillä tarkasteltuna Stones soittaa tavattoman huonosti, vähän ku Remun nykyiset Ganes-viritykset, ...
 
Menee turhan paksuksi.

velipesonen: Menee turhan paksuksi.
 
Varmaan.
 
Ja kannattaa lainata tosta mun kirjotuksesta vaan tuo osa. Viittasin juuri siihen, mitä ei voi järkisyillä tarkastella.
 
Mutta jos kaipaatte analyysiä, niin molemmat kitaristit soittavat epävarmasti haparoiden sähkökitaraa, ja päällisin puolin niin, etteivät tunnu kumpikaan kantavan vastuuta biisin rullaamisesta. Watts on kuten aina, näennäisesti vähän siellä sun täällä, mutta naulaa silti homman kohdilleen. Jagger on ilman visuaalista olemustaan ja legendaarisuuttaan oikeesti tosi rajoittunut laulaja, jota ei sen perusteella, miltä hän kuulostaa, otettaisi varmaankaan mihinkään bändiin laulajaksi. Silti hän on maailman paras Mick Jagger, The Rolling Stonesin laulaja.
 
Pianisti ja basisti ovat vakaita soittajia ja tosi taitavia ihan mistä kulmasta hyvänsä tarkasteltuna. Taustalaulajat ovat vocal rangeltaan moninkertaisesti Jaggeria kykenevämpiä.
 
Silti jos tää muu ryhmä sans perusnelikko menis keikalle, ei massat liikkuis.