Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Little Savage: Itse en ole halunnu aloittaa akustista tekemään työkalujen puutteen takia. Siinä mielessä mukava seurata kuin alkeellisillakin menetelmillä voi saada jotain aikaan.
 
Samasta syystä ja myös siksi, että en ole tuntenut mitään mielenkiintoa akkarin tekemiseen, en ole sellaista rakentanut.
Puoliakkareita on kyllä tullut väsättyä. Ensimmäinen, joka näkyy tuolla omissa kuvissa, tuli tehtyä vielä alkeellisemmila välineillä kuin nuo Zalapan veljesten käyttämät. Ainoa sähkötoiminen työkalu oli silitysrauta (äitee oli siitä pahoittaa mielensä). Kevyt soittoinen ja hyvä sointinen peli siitä tuli. Varsinkin koivuhalosta kaulaa kirveellä veistellessä tuli puun syyt ja niiden suunta syynättyä aika tarkasti. Sen verran oikaisin, että ostin valmiin otelaudan, raudat ja toisen mikin "paras viihdelaulaja ikinä" Olavi Virralta, jolla silloin oli liikkeensä Helsingin Hämeentiellä.
 
e. typo

Kefiiri: Zalapan veljesten kitaroiden laatuun en kokeilematta ota kantaa, mutta en oikein ymmärrä miksi heidän pitäisi hommata jyrsin ja vannesaha, jos homma hoituu ilmankin ja tekijät ovat työmenetelmiinsä tyytyväisiä.
 
Olen aivan samaa mieltä. Zalapan veljesten ei tosiaankaan pidä hankkia jyrsimiä tai vannesahaa ym. jos ovat työmenetelmiinsä tyytyväisiä. Ei kukaan sellaista ole vaatinutkaan. Samalla tunnen kuitenkin syvää sääliä heitä kohtaan etteivät ole kolmannessakaan rakentajasukupolvessa ole kehittäneet tämän parempia menetelmiä. Ehkä neljäs tai viides sukupolvi aikanaan pystyy kehittämään työtapoja. Traditioilla on hyviä ja huonoja puolia. Pahimmillaan ne pysäyttävät kehityksen. Ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää ) että se joka ei ole tutustunut nykyaikaiseen kitaranrakentajan työpajaan saattaa alkaa ihailla näitä alkeellisia juttuja.

Asiahan ei minulle tietenkään kuulu, mutta.. (juuri alkoi pekka&pätkä -elokuva telkkarista)
Mä näen tuon alkeellisten menetelmien käytön vähän samankaltaisena kuriositeettina kuin esim. historiallisten miekkojen takominen mahdollisimman alkuperäisin menetelmin. Toiset tekee replikoita rosterista sähkökoneilla , jotkut hönkii palkeilla ilmaa ahjoon ja kalkuttelee hiiliterästä otta noessa.
 
Aikana jolloin kokonainen kansakunta voidaan pyyhkiä kirjoista etälaukaistavilla ydinohjuksilla.

Luthier: Ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää ) että se joka ei ole tutustunut nykyaikaiseen kitaranrakentajan työpajaan saattaa alkaa ihailla näitä alkeellisia juttuja.
 
Voihan se olla että veljekset bluffaavat ja verstaan kellarissa on CNC-jyrsimet ja muut systeemit joilla kitarat oikeasti tehdään. Turisteja vaan jallitetaan silitysrautojen kanssa ;)

Kefiiri: Voihan se olla että veljekset bluffaavat ja verstaan kellarissa on CNC-jyrsimet ja muut systeemit joilla kitarat oikeasti tehdään. Turisteja vaan jallitetaan silitysrautojen kanssa ;)
 
Tai sit myytävät kitarat tulee oikeasti kiinasta, liukuhihnalta jonka ääressä työskentelee satakymmentä 12-vuotiasta. :P

markus16: Tai sit myytävät kitarat tulee oikeasti kiinasta, liukuhihnalta jonka ääressä työskentelee satakymmentä 12-vuotiasta. :P
 
Tunnen syvää sääliä niitä soitinrakentajia kohtaan jotka vielä itse turaavat höyläpenkkiensä ääressä tuhlaten kallista aikaansa, kun homman voi ulkoistaakin :D

markus16: Asiahan ei minulle tietenkään kuulu, mutta.. (juuri alkoi pekka&pätkä -elokuva telkkarista)
Mä näen tuon alkeellisten menetelmien käytön vähän samankaltaisena kuriositeettina kuin esim. historiallisten miekkojen takominen mahdollisimman alkuperäisin menetelmin. Toiset tekee replikoita rosterista sähkökoneilla , jotkut hönkii palkeilla ilmaa ahjoon ja kalkuttelee hiiliterästä otta noessa.
 
Aikana jolloin kokonainen kansakunta voidaan pyyhkiä kirjoista etälaukaistavilla ydinohjuksilla.
 
Metallin muokkaaminen on hieman toinen tarina.. Puu ei muutu sen kummemmaksi käsitteli sitä vannesahalla tai pokasahalla, mutta metallin ominaisuudet voivat muuttua melko paljon takomisen yhteydessä.
 
Ai joo, mut liittyyks tää enää aiheeseen mitenkään? Mukava kuvasarja seurata, by the way !
 
Onkohan valmisteilla oleva kitara tulossa mahdollisesti Suomeen? Olis mukava nähdä lähempää. Yksityikohdat uupuu. Itse rakentelen ensimmäisiä akkareitani ja kyllä jäljessä taitaa vähän eroja olla havaittavissa. Vaikuttaako ulkonäkö ostajaan tai hintaan..?
 
-Sami

niin ja näyttää muuten todella hyvältä toi sun projekti!
tsemppiä vaan loppuun ja toivottavasti saadaan myös valmiin tuotteen kuvat ja muut selostukset.
 
jos joku saa tollasta jälkeä aikaan noilla työkaluilla pidän häntä oikeana puuseppämestarina joka tunteen puut ja miten niitä työstetään.

Terve.
 
Sen verran ottaa kupoliin tuo teksti, että pakko jatkaa aiheesta keskustelua. Nyt on alkuun pakko kysyä, onko yllä olevan kirjoittajan tullut käytyä seurailemassa kotimaisella kitaraverstaalla, kuinka soittimia valmistetaan? Kirjoituksestasi voisi kuvitella, että tiedät todella paljon asiasta, kun olet noin rohkeasti kotimaisia työtapoja kritisoimassa.
 
Arviolta 100 tuntia menee kotimaassa valmistaa käsityönä klassinen kitara. Siitä ajasta kuluu koneiden parissa noin tunti, ehkä hieman reilu eli 1 %. Toki jos vertaa Meksikoon, jossa koneita ei käytetän lainkan niin suhteessa siihen koneita käytetään täällä 100% enemmän. Vai oliko laskutoimitus sittenkään tämänkaltainen, oliko yhtälössä muitakin muuttujia? Meksikossakin niillä on silitysrauta ja sillä ahkerasti silitettäessä ne saattavat päästä samaan % määrään. Riippuu toki tekijästä, mutta uskoisin monilla kotimaisilla tekijöillä luvun olevan aika lähelle samaa. Sähkökitarat ovat vähän eri lukunsa ja niistä en tässä nyt puhu, koska en oikein tiedä niiden valmistamiseen kuluvasta ajasta ja koneiden käytön määrästä.
Monia työvaiheita ei ole mahdollista tehdä koneilla ja siksi ne pitää tehdä käsin, myös täällä Suomessa. Koneilla tietyissä vaiheissa saa tarkempaa jälkeä aikaiseksi kuin käsin, mutta kai joku tuotakin voi pitää jonkinlaisena ongelmana. Ehkä se tarkkuus on haitaksi jossakin kohdassa, en vain itse osaa sanoa missä? Toki jos pipoa sen vuoksi kiristää niin sitten haitta voi olla hyvinkin suuri. Mulla välillä kiristää.
 
Jos yrittää tässä maassa soittimia rakentaa ja itsensä sillä elättää, on koneista yllättävän paljon apua siinä (esim. laadun ja hinnan suhteen). Toki täällä olisi yhtä lailla tietoa ja taitoa tehdä soittimia "käsin", mutta olisiko siinä mitään järkeä? Mitä siinä voittais ja kukai? Mille soittimen ominaisuudelle tuo koneiden apuna käyttäminen on haitaksi?
Soittimien hinta "käsin" tehtynä tässä maassa olisi sellainen, ettei niitä olisi kenelläkään soittajalla varaa ostaa. Tietyssä ajassa pitää pystyä rakentamaan soitin, jotta tuota kotimaista käsityötä kannattaa tehdä. Jos yhtä soitinta nyhertää turhan pitkään ei homma ole kannattavaa. Näin harrastaja kun olen niin minun ei tarvitse laskea työlleni hintaa. Olen melko läheltä saanut seurata ammattilaisten toimintaa muutaman vuoden ja voisin suositella samaa muillekin. Työtään pitää osata arvostaa ja sille määrätä hinta. Ikävä fakta, mutta näin se taitaa mennä.
 
Mikä on kirjoituksesi tarkoitus? En oikein ymmärrä, mikä on tarkoituksesi kotimaisen työn parjaamisessa. Itse haluan hieman kehua tämän maan käsityöläisiä ja puolustaa heitä, koska heitä vielä on ja ne ovat helvetin taitavia heppuja, osa melkoisia tervaskantoja.
Toki jokainen voi vapaasti valita ostaako kitaransa Meksikosta vai Suomesta, eipä siinä mitään. Jos minulla olisi rahaa yllin kyllin niin varmuudella ostaisin kotimaisen kitran. Hintataso täällä kotimaassa ei varmasti ole kovin eri kuin tuolla Mehikossa. Suomesta saa 2500 € hyvän, käsin tehdyn kitaran (josta 1 % on tehty koneilla). Eikä tuo hinta ole aina todellakaan laadun tae. Olen nähnyt 10 000 € maksavan kitaran, joissa on ihan perusasiat päin hanukkaa. Eri tavoin voi kitaroita rakentaa, mutta omaa napaa on myös hyvä tuijotella kehittämistarkoituksessa. Navan ympärillä pyöriminen on sitten asia erikseen, mutta sekin taitaa olla hyvä taito osata.
 
Vielä pientä tarkennusta kaipaisin..?
Eli onko puukon käyttö käsityötä? Entä onko poran käyttö käsityötä? Miten sitten hiomakone tai vannesaha? Entä taskulamppu, jos pitää kitaran sisälle kurkata, vai olisiko tässäkin kynttilä aitoa käsityötä?
 

 
-Sami

että semmosta...
 
No olen itsekin teettänyt pari kappaletta kitaroita tosin sähköisiä ihan kotimaisilla soitinrakentajilla ja olen helvetin tyytyväinen ollut.
Ammattilaisia siis löytyy kotoakin en sitä kiistä.
Enkä tarkoittanut että mielestäni pitää tehdä 100% käsityönä kehuin vaan kuinka hienoa mielestäni on että skepa syntyy niinkin.
Itseltäni ei syntyisi.
 
Mutta minua taas otti kupoliin se kun ensimmäisten vastausten joukossa jo löytyi sanomista siittä kuinka pitäisi hommata vannesaha ja yläjyrsin niin sitten alkais tulla keppiä verstaasta vauhdilla.
Ja miten se oli että laadukasta soitinta ei voi tehdä ilman kunnon kaluja.
No hyvin näyttää mehikon pojilta syntyvän.
 
Pahoittelut vielä siitä pahoitit mielesi.
 
On silti totta että suomi on suomi ja esim tohon 750e ei varmasti saa suomalaisen tekijän käsin tekemää akustista tai jos saa niin kertokaa mullekkin mistä.
Ja ei se 2350e paljoa ole sekään tollasista peleistä.
Toki meksikossa tollanen kahden ja puolen tonnin tulo on varmaan vähän eri luokkaa kuin suomessa.

Yötä !
 
Eipä tota nyt pahoitella tarvitse. Joku hermostuu siitä ja toinen tästä. Ei keskustelussa tarvitse vältellä jotain näkökulmaa sen vuoksi, että siitä voi joku vetää herneen neppariin. Pahoitteluille ei tässä tapauksessa ole mielestäni minkäänlaista tarvetta.
 
Mä olen saanut seurailla noiden kitaroiden tekoa vierestä muutaman vuoden ja nähnyt todella kuinka helvetin taitavia kotimaiset käsityölöiset ovat, siksi kai karvat nousi pystyyn jonkun Mehikolaisen arvostamisesta korkeammalle vain työkalujen alkeellisuudesta johtuen. Kiistelemme nyt ehkä asiasta, josta ei ole edes kiistelemisen aineksia. Käsityö on vähän mystinen käsite, joka nostetaan jalustalle tai jota suojellaan kuin jotain pyhimystä. Jokaisella tuntuu olevan vähän omanlainen käsitys käsityöstä ja sen arvosta. Tuo arvo taitaa riippua kirjoittajan itsensä arvostamisesta samalla saralla eli kuten sanoit, ovatko omat taidot riittävät moisen homman tekemiseen. Pienellä ohjauksella kykenisit samaan aivan varmasti, jos et nyt aivan peukku persiissä kulje.
 
Tuo vannesahan ja jyrsimen hommaaminen helpottaisi työtä huomattavasti, siitä taisi olla kysymys alun perin? Moisen ehdottamiseen reagoitiin aika hevisti, kuten minäkin tähän kotimaiseen käsityön arvostukseen tai sen puutteeseen. Kai kateus on jollakin tavalla osa tätä keskustelua. Ei Meksikaanin arvostaminen ole minulta pois.
 
Mielenkiintoista olisi nähdä työn jälki läheltä eli syntyykö noilla alkeellisemmilla välineillä todella laadukkaita soittimia. Ilman lähikuvia on hieman vaikea sanoa ulkonäöstä mitään sen suurempia tuomioita puolesta tai vastaan, äänestä puhumattakaan. Se mitä nopeasti kuvat selanneena huomasin oli leikkauskohtien hieman epäsiisti reuna eli puu oli repeytynyt esim roseten reunasta pahan näköisesti. Tämä voidaan melko helposti välttää hyvillä työkaluilla. Tosin onnistuin äsken oman rosetteni reunaan tekemään myös hieman rosoa kiirehtiessäni.. Samassa veneessä. Näyttää nuo kuvat siltä, että Meksikon herrat ovat soittimen tai toisenkin tehneet. Katselevat tarkasti kotimaisen sankarimme työtä ja sen jälkeä, se on mielestäni jo hyvä merkki.
 
Nimimerkillä Friikki kirjoittava henkilö on omissa kuvissaan kuvannut hieman lähempää tekemäänsä kitaraa, jossa näkyy myös yksityiskohtia (koristelistojen lopullinen tarkkuus). En tiedä millä välineillä hän on soittimensa saattanut lopulliseen kuosiinsa, mutta hienoa jälkeä on näkyvissä. Tarkkuutta vaatii ja paljon kärsivällisyyttä. Oikeat työkalut tekevät sen riittävän tarkkuuden saavuttamisen hieman helpommaksi, mutta ilman kärsivällisyyttä ei ehkä kannata ryhtyä moisia rakentelemaan.
 
Moni kallista kitaraa ostava kiinnittää erityisen paljon huomiota myös soittimen ulkonäköön. Jos soittimessa näkyy hätäinen tai huolimaton viimesitely / työskentely, se voi joillakin olla "se" kriteeri jolla kyseinen soitin sivutetaan. Osa asiakkaista on äärettömän tarkkoja ostaessaan kitaraa ja ymmärtäähän sen, se on joillekin se arvokkain työkalu.
 

 
...Joka tapauksessa, kuvia on mukava katsella, joskaan en pääse katsomaan kaikkia kuvia, vaan ne jumittuvat..?
 

 
-Sami

Tervehdys kaikille keskusteluun osallistuneille,
 
kiitos kommenteista ja keskustelusta kitaranrakentamiseen liittyen. Niitä on ollut mukava lukea.
 
Haluan vielä kerran tuoda esille, että kitaranrakentaminen on minulle relaamista toimistohommien jälkeen. Soitan ja harrastan kitaroita, mutta rakentamisen suhteen olen maallikko. Teen parhaani, jotta Tejanosta tulee kunnon ja käyttöä kestävä soitin. Oli minulle onnenpotku, että pääsin Zalapan veljesten pajalle oppiin. En ota kantaa heidän työmenetelmiinsä, pyrin vain tekemään asiat niin kuin he neuvovat.
 
Keskustelin Javierin kanssa viime viikolla kitaranrakentamisen kehityksestä, ja olin aikaisemmassa kirjoituksessa hieman epäselvä, kun väitin, että veljekset "rakentavat soittimet varmaan samalla tavalla kuin edelliset sukupolvensa, samoja työkaluja ja -menetelmiä käyttäen". Javier kertoi hänen isänsä rakentaneen kitaroita, vihuela-, guitarron- ja requinto-soittimia elättääkseen perhettään. Laatu oli kuullemma käyttökitaroiden tasoa. Javier kertoi hänen ja Jesuksen työmenetelmien kehittyneen mm. käytettyjen puulaatujen suhteen. Toiseksi Zalapan veljesten ei tarvitse tehdä työtä kieli vyön alla. Talous lienee heillä kunnossa, kun kitarat rakennetaan pääosin tilaustyönä. Tosin he myyvät pajassaan myös halvempia, Paracho'ssa valmistettuja "guitarras economicas", koska niitä ohikulkevat ja satunnaiset asiakkaat ostavat.
 
Javier on 59 v. ja rakensi ensimmäisen kitaransa 8-vuotiaana. Jesus on 52 v. ja on oman sanomansa mukaan rakentanut n. 750 soitinta. He ovat kolmannen polven soitinrakentajia. Ikävintä tässä on, soitinrakentamisen ja elämänviisauden kannalta, että heillä ei ole perheissään ketään, joka jatkaisi samassa ammatissa. Mutta näin se on. Siis elämä.
 
Terveisin,
 
- RS.

nothingnes: jos tollasen täysin käsityönä tehdyn akkarin saa zalapan hessulta 750-2350e hintaan niin en tajuu miksi kannattaa vaivautua edes kotimaasta kyselemään hintoja kun ei ton alle päästä kuitenkaan ja käsityön määrä on varmasti 90% pienempi.


Mutta minua taas otti kupoliin se kun ensimmäisten vastausten joukossa jo löytyi sanomista siittä kuinka pitäisi hommata vannesaha ja yläjyrsin niin sitten alkais tulla keppiä verstaasta vauhdilla.
Ja miten se oli että laadukasta soitinta ei voi tehdä ilman kunnon kaluja.
No hyvin näyttää mehikon pojilta syntyvän.
 
Miten olet laskenut tuon varmasti 90 % pienemmän käsityön määrän. Mielestäni kukaan ei ole sanonut ,että mehikolaisten pitäisi ostaa vannesaha tai jyrsinkone. Kirjoitin että nämä koneet helpottaisivat työtä ja lisäisivät tuottavuutta. Jokainen olkoon oikeutettu itse valitsemaan työmenetemänsä Mehikon pajalla tehdään tietysti myös laadukasta työtä. Laatuahan se on huono ja keskinkertainenkin laatu. Olen edelleen sitä mieltä että KORKEA LAATU edellyttää kunnon työkaluja, ilmastoitua verstasta jne. Mistä muuten päättelet että Jalapan veljeksillä olisi olisi hyvä työmenetelmien tai puun ominaisuuksien tuntemus?

Moi,
 
Onpa mukava seurailla kuvista hienon soittimen edistymistä. Tekee ihan itsekin mieli aloittaa akkarin rakentelu nyt muutaman sähkökitaran jälkeen. Toivottavasti jatkat kuvien latailua niin kauan kunnes kitara valmistuu.

no päättelin sen laadun ihan siitä 750 rakennettua soitinta. Niin ehkä ne jotain pientä sitten ymmärtävät puista ja puiden työstötavoista.
Varmaan olisivat jo laittaneet pillit pussiin jos laatu olisi huonoa.
Kyllä kai ne meksikossa kitaroita ostavat ihmisetkin jonkinlaisia kriteereitä soittimilleen asettaa.
Varsinkin kun veikkaan että tollanen esim.2000 maksava kitara on niitten palkoilla aika kova investointi.

markus16: Linkki oli rikki, poimin tuolta akkaripalstan puolelta toimivan
https://www.facebook.com/media/set/ … 2536450&type=3&l=cd899e921c
 
Tätä seuraa hyvin mielellään. Mahtavaa nähdä kuinka ilman sähkötyökaluja tehdään soitin.
 
Tähän lienee jo tullut päivityksiä? Tämmöiselle Facebookittomalle "Näytä lisää" -tekstin klikkaus tuottaa vain ilmoituksen, että sisältö ei ole saatavilla :(

Tämän kitaran vailmistumista on ollut mukava seurata. Kiitos hienon kuvasarjan ja selitysten mitä milloinkin ollaan tekemässä. Sekin tapa käyttää liimapuristimeina narua ja paria laudanpalaa apuna kun kansipaloja liimattiin. Noin olisi voinut LP:n kansilaudatkin liimata yhteen kotosalla eikä olisi tarvinut puusepällä käyttää niitä limaamassa.
Sitä olen joskun miettinyt kuinka akustisten kansia ja pohjia on tehty ennen kun vannesahoja oikohöyliä ym. oli käytettävissä. Se ei tästä selviä. Pokasahalla ja höylällä kai?
 
Odotan innolla kuinka te siellä teette kitaran pintakäsittelyn.

Olen lisännyt taas kuvia kitaran rakennusprosessista. Niiden pitäisi kyllä näkyä normaalisti, vaikka ei olisi kirjautunut FB:iin.
 
Ohessa linkki uudelleen:
 
https://www.facebook.com/media/set/ … 8126451.340751.592536450&type=1
 
Tässä on vielä kuusi-seitsemän sessiota jäljellä kunnes kitara valmistuu.
 
Viikonloppuja ja terveisin Meksikosta!

Aika hurjaa puukon käsittelyä. Vaatii vakaata kättä ja hyvin teroitettua terää. Aivan loistava kuvasarja.