Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelin tehdä vielä selkoa uudesta American Standardista. Pari viikkoa sitten aloitin kitaroinnin uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen, ja mikäs tässä on hyvän soittimen kanssa siihen ryhtyä. Eli kyseessä vuoden 2011 malli, vasenkätinen, vaahteraotelauta. Ruusupuu olisi ollut kiva, mutta vasureilla ei ole pahemmin vaihtoehtoja.
 
Työn jälki on kauttaaltaan melkoisen hyvää, kitarasta saa kauttaaltaan oikein jämäkän vaikutelman. Nauhat eivät törrötä mihinkään suuntaan eikä yksittäisiä pärinöitä löydy. Laadunvalvonta tuntuu toimivan. Vaihdoin tehdaskielet heti pari pykälää paksumpiin. Kaularautaa piti tietty vähän pyöräyttää ja intonaatio säätää, mutta itselle sopivat säädöt oli tosi vaivaton löytää. Puut soivat ihan hyvin, kroppa resonoi niin että soitin tuntuu "elävältä". Talla vaikuttaa hyvälaatuiselta, ei ylimääräisiä särinöitä. Vintagen näköinenhän tämä laidaton kuusipalainen ei ole, mutta käytettävyydeltään eri luokkaa kuin ne kolmipalaiset kaukalot. Satula kinnaa vähän 11-setin kanssa, mutta ei ainakaan ole liian korkea. Täytyy näyttää urille lyijykynää ja jos ei auta, viedä viilattavaksi pajalle. Virittimistä ei ole moitteen sanaa.
 
Microcubea kummemman vahvarin kautta en vielä ole tätä soitellut, mutta omaan korvaan saundit on tosi hyvät. Varsinkin kaulamikki on aivan erinomainen, lämmin ja selkeä, ei tumppuunnu yhtään. Ei yhtään sellainen tukkoinen ja ohut, kuten aiemmin on telen kaulamikistä ollut mielikuva.
 
Tallamikki on myös ihan hyvä, tosin ei täydellinen. Alapäätä saisi olla vähän enemmän, ja kaulamikkiin verrattuna talla voisi olla ylipäätään vähän ponnekkaampi. Tvängiä löytyy kyllä, vaikkei ihan tilukantrimaailmassa ollakaan. Kelpaa.
 
Yllätyin myös kuinka mukavalta vaahteraotelauta tuntuukaan. Aiemminkin vaahteraotelautaisen telen omistaneena en siitä pitänyt (tuntui kuin olisi jääkaapin ovea vasten painellut), mutta tässä uudessa soittimessa tatsi onkin ihan mukava. Lieneekö aiempaa soitinta isompien nauhojen ansiota.
 
Kaula on Fenderin moderni C, ja on malliltaan ihan OK. Itse tykkäisin ehkä vähän fätimmästä kaulasta, vaikka pienikätinen olenkin. Barreissa kaipaisi hieman paksumpaa puuta peukalon alle, jotta ei käsi väsyisi niin äkkiä. Oma tekniikka on tosin vielä aika hukassa pitkän tauon jälkeen, joten ei se pelkkä kaulan vika ole. Eiköhän tähän vielä totu.
 
Volapotikka on vähän hassu, se alkaa vaikuttaa vasta noin 2/3 kiinni, minkä jälkeen äänenvoimakkuus tippuu tosi nopeasti. Liekö vähän vääränmallinen potikka? Muuten kun kurkkasin konepellin alle sähköt oli oikein siististi tehty.
 
Se mistä eniten tykkään tässä kitarassa on se vaikeasti sanoiksi puettava fiilis. Sanotaan nyt vaikka mojoksi, jos uudessa ei-vintagemallisessa pelissä nyt sellaista voi olla... Koskaan aiemmin ei soitin ole tuntunut ihan näin sopivalta. Heti alusta saakka tämä tele tuntui jotenkin "omalta" kaikkine pikku ärsyttävyyksineenkin. Kaiken kaikkiaan jämäkkä laatusoitin, jolla tuntuu olevan uutuudesta huolimatta "sielu".