Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Taustat:
 
Nykyinen kalusto: Kitar (SG, 50's wiring), 3m piuhaa, viritin (true bypass), särö (Marshall bluesbreaker2, mukamas muttei oikeasti true bypass), boosteri (Minibooster (1)), 3m piuhaa ja 18W marsuklooni.
 
Vahvistin on säädetty "AC/DC" -särölle, ja suurimman osan aikaa mennään ihan sillä. Tottelee kivasti rannetta ja volumepotikkaa. "Puhdas" kanava hoidellaan kitaran volumepotikalla. Satunnaiset soolot hoidellaan Miniboosterilla. Iron Maiden -soundit taas Bluesbreakerilla, joka on säädetty niin ettei se nosta volumea vaan vain säröä.
 
Ja sitten ne murheet:
 
Tuo kuusi metriä piuhaa ja pussillinen pedaaleja syö yläpäätä reippaanlaisesti, etenkin jos/kun sitä kitaran volumepotikkaa käyttää. Ero 3m piuhaan suoraan vahvistimeen on huomattava. Pelkällä vahvistimella ja kitaran volumella pelaaminen toimisi muuten, mutta se Iron Maiden jää kyllä sitten soittamatta. Sitäpaitsi keikalla tarttee välillä virittääkin sitä kitaraa mielellään hiljaa kappaleiden välissä.
 
Bad Monkey ennen pedaalilautaa bufferin virkaa toimittamassa poisti kyllä diskanttipuolen murheet, eli bufferi todistettavasti on ainakin osittainen ratkaisu. Ilmeisintä olisi ollut korvata Bluesbreaker2 Pahalla Apinalla, muttakun en kerta kaikkiaan saanut säädettyä siitä sitä hakemaani soundia. Middelboostin sijaan tarvittaisiin scooppia.. Eikä laudassakaan ihan hirveästi ole tilaa, eikä tuon Apinan mekaaninen toteutus ihan hirveästi vakuuta. Sitäpaitsi, nythän ollaan tee-itse osastolla, eikä tuolla kamar*nkkauspuolella :)
 
Seuraava ajatus laudan ahtauden takia olisi korvata BluesBreaker2 jollain tee-itse säristimellä johon rakentaisi ensimmäiseksi sen aina päällä olevan bufferin.
 
Brown Sound In a Box tuli jo kokeiltua, ja sillä pääsee maaliin. Valitettavasti siinä on ihan liikaa gainia, jolloin säätö on hiusten halkomista. Enkä haluaisi tuota modaamaankaan lähteä, koska toisinaan sillä on tarvetta ihan sellaisenaankin.
 
Rf Drive(2) voisi ehkä olla vaihtoehto. Oparikytkentöjen lukutaitoni ei vain riitä sen selvittämiseen, minkäsortin middlevaste tuossa on, gaini olisi varmaan haarukassa, muitakin saa ehdottaa.
 
Itse bufferi olisi varmaan jonkinsortin katodi- eikun source-seuraaja kuten esimerkiksi tuolla
http://www.muzique.com/lab/buffers.htm
esitetään. Noista vain järjestään puuttuu rf-suojaus, mutta siitähän pääsee abt. 10k sarjavastuksella ja sopivalla konkalla maihin.
 
Tietysti sen bufferin voisi rakentaa ihan omaksi purkikseenkin, jolloin sen saisi puristettua ehkä vähän pienempään tilaan.
 
Toisaalta - entäs jos siihen bufferin perään laittaisikin jalkakytkimen ja potikan. Näin toimien kitarasta menisi tukeva signaali suoraan bufferiin, josta tarvittaessa saisi kytkimellä polkaistua säädettävän vaimennuksen --> meillä on puhdas "kanava".
 
Ero kitaran potikan pyörittelyyn olisi se, että potikka voisi olla luokkaa 10k (jos nyt laskeskelin oikein, että tuon source-seuraajan ulostuloimpedanssi on luokkaa 100 ohmia) jolloin potikasta eteenpäin ei aiheutuisi kaapelikapasitanssin ja sarjavastuksen vuoksi diskantin vaimenemista. Samoin, kitaran volume voisi olla tapissa --> ei sarjavastuksen ja kaapelikapasitanssin aiheuttamaa diskanttihävikkiä. Ihan käypä etu olisi sekin, että sen vaimennuksen voisi säätää etukäteen, ettei kauhealla kiireellä tartte potikoita pyöritellä..
 
Ajatuksia ?
 
(1) http://www.muzique.com/amz/mini.htm
(2) http://www.wattkins.com/faq/rf-drive