On aivan uskomaton fonisti ja sillä on uskomaton soundi siinä tenorifonissaan.
Satuin tässä 2-päivää sitten kuuntelemaan hänen THE BEST OF levyä missä oli "early recordings" matskua vuosilta 1985,1988,1989,1993 ja 1995. Ihme että ne 1989 vuonna äänitetyt biisit olivat todella hienoja jne. Harmoniat oli niin täydellistä fuusio smooth kamaa, mutta kuunteleppas tämänpäivästä Kirk Whalumia. Se on sitten ihan konekompeilla tehtyä yksinkertaista smooth & jazzia jonka taiteellinen motiivi on hukkunut vain myyntituloksia laskeskellessa.
Ei ihme miksi myös Eric Marienthall tekee kanssa tuollaista ylituotettua smooth & jazzia nykyisilleen soololevyilleen. Se on varmaan niin että ne tuottajat määräävät että:
"only material what you create is smooth jazz because most of the listeners want buy only over-produced smooth & jazz".
On kuitenkin huippua että nämä nykyiset smooth jazz artistit ovat tehneet kultaisella 80-luvulla aivan uskomatonta kamaa. Kuten Kirk Whalumin "The Promise" albumi vuodelta 1989 ja Eric Marientallin 1990 "Crossroads" albumi.
"The Rippingtons" smooth & jazz bändi californiasta on tuntunut kanssa menevän joka vuosi enemmän sinne ylituotetun smooth & jazzin puolelle. Kun heidänkin kasarimateriaali on huikeata. |
Yksi levy itseasiassa löytyy kaverin soolotuotannosta. Se on semmosta ihan ookoo musakkia, parhaimpia tenorisoundeja ehdottomasti. Mieshän on kunnostautunut sessiourallaan kunniakkaasti. Kun ameriikoissa tarvitaan vaikkapa 8 tahdin fonisoolo, soitetaan Kirk paikalle. Tästä hienona esimerkkinä Whitney Houstonin versio kappaleesta I Will Always Love You! My name is Baron, M.i.k.key Baron |
Anonymous-jazz
M.i.k.key
