Musiikin teoria ja säveltäminen ›

baron: Kiitti! Mäkin pähkäilin vastausta kysymykseen ja jotain ton tapaista yrittelin mutta en onnistunut.
Eli sijaisvälidominantti ja relatiivinen dominantti?
Musta soitettuna se loppusointukierto kuulosti aika kivalta.
 
No oli tossa vähän sarkasmin tynkää mun osalta, Nelisormimangustin analyysi (modaaliset lainasoinnut alennetuilta VI ja VII asteelta) on mun mielestä tässä tyylilajissa oikeampi. Täällä on vain välillä tapana ajatella asiat liian vaikeasti ;)
 
"Jazz-kontekstissa" toimiva tolppa-analyysi sijaisvälidominantteineen, emissio/omissioineen jne. soveltuu pop-biisien harmonia-analyysiin välistä yhtä huonosti kuin vaikkapa kenraalibassotyyppinen vastaava. Jotta toi Bb7 olis "uskottavasti" E7:n tritonuskorvaus, niin sitä tulisi mun mielestä seurata joku vahva V asteen teho (esim. A7, Em7-A7, tms.). Samoin toi C vähän kaipaisi parikseen Gm7:aa, jotta relatiivinen (rII-V/bIII) kadenssi Gm7-C7-D (jossa "oikea" kohde siis F) toteutuisi.

Janus: No oli tossa vähän sarkasmin tynkää mun osalta, Nelisormimangustin analyysi (modaaliset lainasoinnut alennetuilta VI ja VII asteelta) on mun mielestä tässä tyylilajissa oikeampi. Täällä on vain välillä tapana ajatella asiat liian vaikeasti ;)
 
Tuo Nelisormiangustin vastaus vaan tuntui liian helpolta vaikka olisikin oikea:-)
Täähän on teoriapalsta.

Janus: No oli tossa vähän sarkasmin tynkää mun osalta, Nelisormimangustin analyysi (modaaliset lainasoinnut alennetuilta VI ja VII asteelta) on mun mielestä tässä tyylilajissa oikeampi. Täällä on vain välillä tapana ajatella asiat liian vaikeasti ;)
 
"Jazz-kontekstissa" toimiva tolppa-analyysi sijaisvälidominantteineen, emissio/omissioineen jne. soveltuu pop-biisien harmonia-analyysiin välistä yhtä huonosti kuin vaikkapa kenraalibassotyyppinen vastaava. Jotta toi Bb7 olis "uskottavasti" E7:n tritonuskorvaus, niin sitä tulisi mun mielestä seurata joku vahva V asteen teho (esim. A7, Em7-A7, tms.). Samoin toi C vähän kaipaisi parikseen Gm7:aa, jotta relatiivinen (rII-V/bIII) kadenssi Gm7-C7-D (jossa "oikea" kohde siis F) toteutuisi.
 
Kysyjä puhui astemerkeistä, mistä päättelin että ei haeta tuollaista tolppa-analyysia. Astemerkkilapusta pystyy jotenkin soittamaan, mutta jos olis tommonen tolppa-analyysilappu edessä ja yrittäis siihen vaikka lurittaa pienet jatsit, niin iteltä ainakin toistaseksi menisi liikaa tuumailla mitä nuo r:t tuolla tekee ja minkä sävellajin mihinkä asteeseen milloinkin viitataan. Tolppa-analyysihän on hyvä työkalu sellaisen musiikin hahmottamiseen, jossa Januksen mainitseman kaltaista logiikkaa esiintyy.

Kiitoksia vastauksista!
 
Pop/rock -biisejä tosiaan soittelen parissa akustisessa cover-hässäkässä. Aattelin ruveta kirjoittaan biiseistä noi sointuasteet ylös, jotta sais vähän nopeammaksi prosessointia päässä.
 
Nelisormimangustin merkinnässä mua hämää vaan se, että siinä ei käy ilmi, että ovatko kyseiset soinnut duureja vai molleja. Kuudes aste on kuitenkin duurissa mollisointu ja seitsemäs vähennetty. Muttei tässä esimerkissä. Miten siis tietää soittaa oikeat soinnut? (olettaen, ettei biisi ole ennalta tuttu vaan pitää soittaa suoraan sointuastelapuista)
 
Koitan saada teoriaa paremmin haltuun, kestäkää tyhmät kysymykset! :D

Voithan sä kirjottaa kaikki mollit molleina (IIIm tai iii), ethän sä nelisointuakaan siitä roomalaisesta numerosta suoraan näkis ellei siinä lukis että bVI7

Sergei Fallinen: Voithan sä kirjottaa kaikki mollit molleina (IIIm tai iii), ethän sä nelisointuakaan siitä roomalaisesta numerosta suoraan näkis ellei siinä lukis että bVI7
 
Shiiet... Aivan. No lähinnä hain tässä sitä, että onko tohon olemassa jotai yleistä merkintätapaa. Esim. tota sun käyttämää olenkin tainnut nähdä käytettävät, ja sen tuntuukin loogiselta.

Haluaisiko joku selventää hajasävelten käsitettä meikäläiselle? Hajasävelet on siis melodian ja harmonian suhdetta tutkittaessa niitä säveliä, jotka eivät ole sointusäveliä. Voidaanko siis melodian KAIKKI sävelet jakaa joko sointusäveliin tai hajasäveliin vai onko olemassa myös jotain "monitulkintaisia" ilmiöitä/säveliä, jotka eivät kuulu kumpaankaan ryhmään.
 
Esimerkiksi Afternoon in Paris kappaleen A-osa lähtee kertaamaan, harmoniassa on G7 ja neljännelle iskulle melodiaan tulee kahdeksasosin e ja g. Aiempana melodiassa on toistunut sointusävelin pitkä g. Ilmiö ei siis ole vaihtosävel asteittaisen kulun puuttuessa eikä appoggiatura, koska purkaus ei tapahtu alaspäisenä asteittain. Tulkitaanko kulku Cmaj7 sointua ennakoivaksi vai onko sävel e tulkittavissa G13 sointuun viittaavana sointusävelenä? Apuja?

Aloitetaan vaikka tästä:
 
Hajasävelet melodiassa ovat sointuun kuulumattomia ääniä, jotka tavallisesti purkautuvat sointuääneen joko suoraan tai jonkin sorttisen sävelkuvion kautta. Hajasävel voi olla luonteeltaan joko harmoninen ts joko pohjalla olevaan sointuun nähden "sallittu" laajennus - vaikkapa seiskasoinnulle 9, 13 sävellajin yms mukaan - tai inharmoninen - vaikkapa taas seiskasoinnulle suuri septimi.
 
Hajasävel voi olla melodiassa iskuttomalla tahdin osalla oleva lomasävel, sivusävel, vaihtosävel jne. jotka tavallisesti yhdistävät sointuja. Iskullisella tahdin osalla hajasävel pelaa pidätyksenä, joka purkautuu sointuäänelle suoraan tai tai soinnun lisä-äänen kautta. "Lähestymiskuvioita" on sitten useampaa sorttia.
 
Jos tästä vaikka fiksummat jatkais...

http://assets.sheetmusicplus.com/pr … uct/Look-Inside/covers/19440236.jpg
 
Tos on viel linkki Afternoon in Parisiin, niille fiksummille. Koska toi rytmi on tollanen niin kyl se mun mielestä Cmaj7:aa ennakoi. Tossahan on tahtien 2 ja 3 välil melkein sama tilanne, miten sä sen tulkitsit?

Zeeboo: Aloitetaan vaikka tästä:
 
Hajasävelet melodiassa ovat sointuun kuulumattomia ääniä, jotka tavallisesti purkautuvat sointuääneen joko suoraan tai jonkin sorttisen sävelkuvion kautta. Hajasävel voi olla luonteeltaan joko harmoninen ts joko pohjalla olevaan sointuun nähden "sallittu" laajennus - vaikkapa seiskasoinnulle 9, 13 sävellajin yms mukaan - tai inharmoninen - vaikkapa taas seiskasoinnulle suuri septimi.
 
Hajasävel voi olla melodiassa iskuttomalla tahdin osalla oleva lomasävel, sivusävel, vaihtosävel jne. jotka tavallisesti yhdistävät sointuja. Iskullisella tahdin osalla hajasävel pelaa pidätyksenä, joka purkautuu sointuäänelle suoraan tai tai soinnun lisä-äänen kautta. "Lähestymiskuvioita" on sitten useampaa sorttia.
 
Jos tästä vaikka fiksummat jatkais...
 
Mä ajattelin että voin kommentoida vasta kun pääsen Backlundini ääreen mutta tuossahan on mun mielestä tyhjentävästi kerrottu!
Ei me ketään fiksumpaa kaivata.
(Tää ei tietysti tarkoita että mä yrittäisin fiksuja karkoittaa:-)

Hajasävel voi olla melodiassa iskuttomalla tahdin osalla oleva lomasävel, sivusävel, vaihtosävel jne. jotka tavallisesti yhdistävät sointuja. Iskullisella tahdin osalla hajasävel pelaa pidätyksenä, joka purkautuu sointuäänelle suoraan tai tai soinnun lisä-äänen kautta. "Lähestymiskuvioita" on sitten useampaa sorttia.
 
Kiitos, tavallaan tämä kaikki onkin jo jollain tavalla tiedossa, mutta vielä täsmennystä: onko kaikille sointuun kuulumattomille sävelille ts. hajasävelille olemassa jokin ilmiötä kuvaava nimitys vai onko olemassa vain "hajasäveliä" ilman, että ilmiötä on tarkemmin nimetty.
 
Onko pidätystä kuvaavat hajasävelet aina iskulla? Esimerkiksi Afternoon in Parisin ensimmäisen tahdin aloitus voidaan tulkita vaihtosäveleksi, mutta toisaalta se kuulostaa pidätykseltä, jossa sointu painotetaan ykkösen jälkimmäiseltä kahdeksasosalta. Selvää?

Jos musiikki pysäytetään ja tarkastellaan vain yhden melodiasävelen suhdetta allaolevaan sointuun, sävelet jakautuvat (mm. Backlundin mukaan) neljään kategoriaan.
 
Harmoniset sävelet:
1) Sointusävelet
2) Lisäsävelet (sävelet joilla sointua voi laajentaa ko. tilanteessa)
 
Inharmoniset sävelet:
 
3) Inharmoniset sävelet (ei sointu- eikä lisäsävel)
4) Melodisesti inharmoniset sävelet (=sointusävel joka on puoli sävelaskelta toisen sointusävelen yläpuolella missä tahansa oktaavissa. Esimerkkinä vaikkapa sävel C melodiassa Cmaj7-soinnun kohdalla maj7-sävelen yläpuolella).
 
Näitä sovelletaan pääsääntöisesti tonaaliseen musiikkiin. Hajasävelilmiöt selittävät sitä miten melodialinjan inharmoniset sävelet purkautuvat ollakseen taas harmonisia säveliä. Tässä yhteydessä on myös mainittava että melodisesti inharmonisen sävelen olemuksesta myös kiistellään. Joidenkin mielestä jazzmusiikin estetiikkaan melodisesti inharmoninen soundi kuuluu ja täten tilanne ei oikeastaan ole ollenkaan inharmoninen, toiset taas ovat sitä mieltä että tyyli kuin tyyli - dissonanssi kuin dissonanssi... tästä sinun tulee muodostaa oma mielipiteesi kuuntelemalla ja analysoimalla. Itse en halua kertoa omaani koska sillä ei mielestäni ole merkitystä kuin sille miten itse säveliä kohtelen.
 
Kaikille hajasäveltilanteille ei aina ole yksiselitteistä ratkaisua, ja jotkut tilanteet voi selittää useammalla tavalla. Pääsääntöisesti tärkeää on se, että ymmärtää tuon yllä esitetyn jaon harmonisten ja inharmonisten sävelten välillä, ja tempon vaikutuksen tilanteisiin. Eli mitä hitaampi tempo, sitä kauemmin inharmonisuudesta johtuva dissonanssi ehtii soimaan ja sitä "voimakkaammalta" inharmonisuus tuntuu.
 
Se, osaako kaikkien hajasävelilmiöiden nimitykset ei ole mielestäni kovin olennaista, enemmänkin se että soveltaa ihan maalais/kaupunkilaisjärkeä ja korviaan oppiakseen ymmärtämään ja kuulemaan harmonisuuden ja inharmonisuuden eri asteet ja miltä erilaiset purkaukset kuulostavat.
 
Tuossa vielä lontoon kielellä yksi kohtuullisen kattava sivu.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Nonchord_tone

E. Ka, hias olin... Mut jätetään kuiteskin oma kysymys.
 
Yksi oman pähkäilyn aihe on ollut avosävyisen soinnun - sus2 tms - ja melodiassa olevan sävellajin mukaisen terssin suhde. Onko terssi tässä inharmoninen?

Zeeboo, molliterssistä varmaan puhut? Se molliterssi siellä melodiassa tulee aiheuttamaan kuulokuvan mollisävyisestä soinnusta ja sus2-kuulostaa sitä vasten pidätykseltä joka odottaa purkausta perusääneen.
 
Mikäli purkausta ei tule ja dissonanssi kestää riittävän pitkään (yksilöllistä, miten kukakin tämän kokee), silloin itse analysoisin tilanteen molli add9-tilanteeksi jossa melodiasävel on melodisesti inharmoninen.

Tää nyt menee vähän ohi mutta Levinen mukaan sus4 soinnussa voi olla (ja usein onkin, luettelee soittajia joilla on) suuri terssi ja hänen mukaansa kuulostaa "hyvältä" kun terssi on kvartin yläpuolella eli tällöin sus sointu ei ole mikään "pidätyssointu" jonka pitäisi purkautua johonkin.
(Tää on tietysti makukysymys, miksi tällaista sointua nimittää, onko se enää sus-sointu vai add11 vai mikä?)

http://tabs.ultimate-guitar.com/r/robbie_williams/kids_crd.htm
http://www.youtube.com/watch?v=cvn6eYJh-0c&ob=av2e
 
Mikä tuollaisen piisin sävellaji on?
Mulla on siihen nuotkin jotka on kirjoitettu G-duurin etumerkinnöillä josta voisi kuvitella että kenties A-doorinen mutta kun piisissä ei ole ainuttakaan mollisointua vaan G-duuriasteikon joka sävelen duurisoinnut?

Tyhmä kysymys, mutta miksi kutsuisitte sointua/otetta jossa on äänet C#, F#, G, C#? :D Onko tuollaisella edes kunnon nimeä?

baron: http://tabs.ultimate-guitar.com/r/robbie_williams/kids_crd.htm
http://www.youtube.com/watch?v=cvn6eYJh-0c&ob=av2e
 
Mikä tuollaisen piisin sävellaji on?
Mulla on siihen nuotkin jotka on kirjoitettu G-duurin etumerkinnöillä josta voisi kuvitella että kenties A-doorinen mutta kun piisissä ei ole ainuttakaan mollisointua vaan G-duuriasteikon joka sävelen duurisoinnut?
 
Toonika on E. Mä olen kirjoittanut laput tosta E-duurin etumerkeillä, palautusmerkkejä aina tarpeen mukaan (G, C ja D ovat modaalisia lainasointuja; E I aste, A IV aste ja B V aste; F# on vähän hankalammin "sijoitettava" kun sitä seuraa C-A-B -progressio, joten ei ainakaan suora V/V, mun mielestä).

Janus: Toonika on E. Mä olen kirjoittanut laput tosta E-duurin etumerkeillä, palautusmerkkejä aina tarpeen mukaan (G, C ja D ovat modaalisia lainasointuja; E I aste, A IV aste ja B V aste; F# on vähän hankalammin "sijoitettava" kun sitä seuraa C-A-B -progressio, joten ei ainakaan suora V/V, mun mielestä).
 
Kiitti, tuo tuntuu järkevältä.
Kummallinen kuiteskin.