Kitarat: soittaminen ›

Ei nyt liity sähköisiin kitaroihin, mutta loppuvuodesta kokeilin modata akustista kitaraa liimaamalla kopan sisälle takakanteen akustolevyä. Havittelin pehmeämpää saundia, kun tuo Harley Benton soi niin heleän kylmästi. Odotin liiman kuivumista seuraavaan päivään ja otin kitaran käteeni. Kopautin kantta rystysillä, mutta en kuullut kopautusta. Naurahdin. Olin varmaan ollut liian ajatuksissani. Täpinöissäni. Uusi ja pehmeämpi saundi. Ooh. Kokeilin lähteä liikkeelle turvallisella G-duurilla. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Kokeilin kovempaa. Ei mitään taaskaan. Testasin barrella. Ei mitään vieläkään. Ajattelin, että geessä olisi jotain vikaa, ja E-molli ei voisi epäonnistua. Taaskaan ei mitään. Kielet värisivät, koppa resonoi. Vaan kun ei kuulunut niin ei kuulunut.
 
Ihmetys oli suuri, koska en ollut ikinä kokenut mitään vastaavaa. Räimin kitaraa eri otteilla, mutta turhaan. Vedinpä loppuun Master of the Puppetsin riffiä vain kuullakseni ei-mitään. Tuli aika aavemainen fiilis. Laskin kitsun maahan, peräännyin ja poistuin huoneesta. En koskenut siihen enää koko iltana, vaan pälyilin sitä peilin kautta tietokoneelta. Ei se ainakaan ollut liikkunut. Eipä sillä, jos se olisi liikkunut, ei se olisi taatusti päästänyt äänen ääntäkään. Menin nukkumaan noin klo 01:23.
 
Yöllä makasin valveilla ja laskeskelin, että kohta en olisi koskenut kitaraan kahdeksaan tuntiin. Yhtäkkiä pimeydestä kuuluikin helvetin luja "KOPS". Ajattelin, että joku heitti kiven ikkunaan tms., mutta kuullessani avoimen G-duurin ja sen barren, tuli E-molli, enkä voinut enää erehtyä mistä äänet kantautuivat. Vedin peiton korvilleni ja vinguin kuin pieni tyttö. Sitten se alkoi. Helvetinmoinen räime raikasi ja naapurit hakkasivat patteriputkia. Lopulta ilmoille kajahti ihan päin persettä soitettu Puppetsin riffi niin kovalla, että ikkunalasit tekivät edestakaista liikettä. Kuulin verhojen repeilevän ja sain puristaa peitosta ihan täysiä. Sen perään kuului kajaus kaikkien kielien katketessa ja kitarakopan pauke viilujen halkeillessa. Koko paska käytännössä räjähti lattialle, mutta olin vaipunut siihen mennessä jo syvään sokkiin.
 
Aamulla heräsin pää kipeänä puulastujen keskeltä. Osa säleistä oli uponnut betoniseinään. Siivoilin ja tein huomion, että ainoa joka ei rytäkässä hajonnut, oli akustolevy, joka näytti koskemattomalta. Luullakseni se oli imenyt kitarasta äänet, lähettänyt ne toiseen ulottuvuuteen tms. ja sieltä takaisin hirveällä voimalla. Eteisessä oli nimettömiä tappouhkauksia postiluukun alla. Vittuako niitä laittoivat, kun jouduin jonkun intergalaktik-demonisen hyökkäyksen kohteeksi.
 
E: Lueskelin netistä ja muilla ollut samankaltaisia ongelmia Bentoneiden kanssa. Ei kuitenkaan yhtä rajuja, mutta kuitenkin soittokelvottomiksi ovat hajoilleet. Kaulat saattaneet paukahdella irti ja rikkoa äänivallin. Harley Bentonin kotisivuilta löytyi aiheesta oikea varoitus, jonka käänsin Googlen translatella kun en ihan ymmärtänyt sitä kokonaan:
 
Do not laita any materiaali to linnunpönttö tai sisäinen galaktika helvetti pimeys maan päälle saatanan saatana torimyyjä jyvittää hissipoika kiehuva sperma ektoplasma kääpiö.
 
Tuosta voi jo päätellä, että ihan paranormaaleissa asioissa liikutaan.