Rummut: rumpukamat ›

Kailis: Ai niin täähän se olikin se. Siis mun pre-serialissa sama ongelma.
Uuniin en laita enää muuta kuin ruokaa sen jälkeen kun pilasin saatanan kalliit Graf luistimet.
 
Ainut kikka millä tätä vähän on saanut helpotettua, on niin, että ei painakkaan maton vipua loppuun asti auki, sitä vipua kääntämällä pikkuhiljaa löytyy sellainen kohta jossa matto ei surise niin paljoa. Auttaa esim keikoilla tilanteeseen, jossa vaikka biisin introssa, ei ole rumpuja ja kukaanhan ei sitä saatanan surinaa jaksa virpasta silloin kuulla, mutta tuokaan ei kyllä mahdollista "matto pois päältä" soittoa.

http://open.spotify.com/track/1t9kyX36dBSVcvEIBr1yfr
 
Tuossa on minusta kyllä todella mainio virppasaundi, tuollaisella saundilla voisin kuvitella soittavani aika monenlaiset musiikit. Minkähänlaisella virvelillä ja vireellä tuollaista olisi luontevinta ja helpointa lähteä hakemaan? On kyllä muutenkin tosi hyvä tuo levy, jolta tuo biisi on (ihan siis se alkuperäinen levy, eli tuosta raidat 1-7, Spotifystä ei äkkiseltään löytynyt kuin joku deluxe-versio miljoonalla eri remix-versiolla biiseistä). Ainakin minusta.

Laakstr: Huippuluokan puuvirvelin soundi on mielestäni tässä
 
http://www.youtube.com/watch?v=78i8Zg8BO6E
 
Kuinkas tuota kuvailis? Erinomainen...kuivahko, pyörän tanniininen, maanläheisiä sävyjä jne.. ;)
 
kummallinen asetelu muuten noilla toimeilla tuossa !?!
 
No ei tuo pahan kuulonen ollu!

Laakstr: Huippuluokan puuvirvelin soundi on mielestäni tässä
 
http://www.youtube.com/watch?v=78i8Zg8BO6E
 
Kuinkas tuota kuvailis? Erinomainen...kuivahko, pyörän tanniininen, maanläheisiä sävyjä jne.. ;)
 
kummallinen asetelu muuten noilla toimeilla tuossa !?!
 
Phonic 516 on myös pyökkirungolla ja saman kuuloinen, kuin esimerkin virppa. Re issue-rumpuna löytyy kahta kokoa, josta 5,75 tässä: http://www.ebay.de/itm/Sonor-D-515- … _Percussion&hash=item35b92cc9b1
 
Minulla on tuosta se D516 ja olen tykännyt siitä paljon.

Uuuuhh...
 
http://www.youtube.com/watch?v=k2Sqk9Z8sg8&feature=related

Tästä snaresoundista olen aina digannut, Pork Pie..
 
http://www.youtube.com/watch?v=eunraBcFtRI

passe: Uuuuhh...
 
http://www.youtube.com/watch?v=k2Sqk9Z8sg8&feature=related
 
Nämä Sonorin virvelit ovat tasapainoisia, laadukkaanoloisia, mutta sävyttömiä. Niistä tulee mieleen sinfoniaorkesterien rummut, missä on laadukkaan pikkurummun ääni, mutta niistä ei vain saa kaivettua esiin luonteikasta karaktääriä. Kaikki on liian kohdallaan, joten mikään ei ole oikein kohdallaan - minulle.

jazzmies: Nämä Sonorin virvelit ovat tasapainoisia, laadukkaanoloisia, mutta sävyttömiä. Niistä tulee mieleen sinfoniaorkesterien rummut, missä on laadukkaan pikkurummun ääni, mutta niistä ei vain saa kaivettua esiin luonteikasta karaktääriä. Kaikki on liian kohdallaan, joten mikään ei ole oikein kohdallaan - minulle.
 
Tuon 6x14" kellopronssisen saisi uutenakin, mutta kun on nuo mustat hilut, niin ei pysty ;)
 
Hirveän haluttu 8x14" kellopronssinen on melko mahdoton painonsa ja volyyminsa suhteen (ja ruma kuin mikä). 4x14"on kyllä mahdottoman kiva peli ja pidän siitä koko ajan enemmän. Piti vain löytää sopivat kalvot, matto ja viritys. Eli ei suoraan pakasta millä vain toimikaan. Toisin on Ludwigin 6,5 tuumikkaat, jotka tuntuvat toimivan millä vain.
 
Markkuliini voisi valaista oman virvelisoundinsa rakennuspuut. Eli kalvot, matto ja viritys. Tykkään markkuliinin soundista kaikilla virppanäytteillä. Soittajahan toki sen soundin lopulta ulos tuo...

hollmi-5:
 
Markkuliini voisi valaista oman virvelisoundinsa rakennuspuut. Eli kalvot, matto ja viritys. Tykkään markkuliinin soundista kaikilla virppanäytteillä. Soittajahan toki sen soundin lopulta ulos tuo...
 
Kiitos vaan! Kyllä mä oon niin keskitien ukko noiden vireitten ja kalvojen suhteen, että kai se on sitten tatsi. :D Ambassador tai Vintage A päällä, ja amb.snare alla. 20 lankainen joku matto, mikä ei ole ihan huono. Ja viritys silleen tasaiseksi, mutta ehkä vähän alemmas mitä moni.
Se mihin lyö ja miten lyö on kyllä oikeastaan kaikki kaikessa nyt kun alkaa ajattelemaan... Miks mullakin noin monta virveliä ees on. En tiiä...

markkuliini:
Se mihin lyö ja miten lyö on kyllä oikeastaan kaikki kaikessa nyt kun alkaa ajattelemaan... Miks mullakin noin monta virveliä ees on. En tiiä...
 
Tuossa on totuutta paljon. Kylän vanhin rumpali sen jo kauan sitten minulle sanoi. " Yleensä virvelistä löytyy se kohta, johon lyömällä sopivasti se paras soundi löytyy..."

markkuliini: ... Miks mullakin noin monta virveliä ees on. En tiiä...
 
Ammatti se on muusikon ammattikin. Sähkömiehilläkin on pakki täynnä eri kokoisia ruuvareita, vaikka yhdellä kunnon perus-Bahco:lla mennään 95% hommista. Pitää varalta olla nippu muita kokoja ja akkuruuvivääntimet lisäksi....

Yrittäessäni näillä vanhoilla päivilläni ottaa homman, siis soittamisen ja kaiken siihen liittyvän, jälleen ehkä jopa haltuun, olen ollut vähän pettynyt (mut kyllä mä pärjään asian kanssa) siihen kaikkein mielenkiintoisimpaan ja tärkeimpään eli snareen ja nimenomaan tietyn soundin etsimiseen ja keinoihin sen löytämiseksi. Tähän asti luultua : snare on soundillisesti omimmillaan, kun on löydetty sopiva kalvo ja matto; viritetty molemmat kalvot hyvin tarkasti ja tasavireisesti juuri halutulle taajuusalueelle ja mielellään rummun "ominaissoundialueelle" (niitähän voi olla yksi tai useampia); mahdollisimman vähän lisävälineitä (dempit, rinkulat jne); soitetaan kapuloilla rummun keskelle.
Viimeiseen viitaten, siks ku :
- ollaan niinku optimaalisia
- eks rumpua aina lyödä keskelle
- siitä syttyisi se rummun ominaissoundi
- kalvo (ehkä virityskin) kärsii, jos lyö muualle
- proot näyttää tekevän niin
- se on helpointa. Myös siksi, et jos lyö biisin aikana kerran ohi, niin soundi on eri ja sen kuulee. Sama kantti-kakkosnelosella : ohi menee, raita pilalla. Ja ennenkaikkea : fillissä on eri soundi ja nopeat jutut ei mahdollisia.
 
Nno, tiedossa on, että noi kohdat kyllä ei osittain pidä paikkaansa, enää. Mut kyllä mä niin mieleni pahoitin.
Monestihan (mulla) se on mennyt niin, että keskelle soittaessa snare soi vähiten tai ei jopa ollenkaan, ja sit yrittää kaivaa sitä juttua jostain muualta about sentin tarkkuudella. Syvä hmmm.
Onks tämmönen säätäminen saatikka ajattelun logiikka muille tuttua, aiheuttaen kenties pettymyksen tunnetta tai jonkinlaista vastustusta ja/tai jurppimista ?
Vai vaeltaako jossain päin maailmaa snare-soittimia noilla Luullun Ominaisuuksilla ??
 
EDIT. Ai niin, vähän enemmän vastinetta otsikkoon : oon aina tykännyt Miri Miettisen snaresoundeista (mon.) Ehkä lisää myöhemmin.

marktark: Yrittäessäni näillä vanhoilla päivilläni ottaa homman, siis soittamisen ja kaiken siihen liittyvän...
 
Lyhyesti sanottuna, se snaren soundi on ihan senttipeliä, mihin siis lyö. Eikä ihan keskelle ole läheskään aina se parassoundinen kohta. :)

markkuliini: Lyhyesti sanottuna, se snaren soundi on ihan senttipeliä, mihin siis lyö. Eikä ihan keskelle ole läheskään aina se parassoundinen kohta. :)
 
Varmasti muuten tässä kohtaa tapahtuu pientä jakaantumista sopeutumisen suhteen. "Adapt"-jannuilla se kapulan isku vaan hakeutuu alitajuisesti sinne missä se kuulostaa hyvältä ja varmasti löytyy myös vastaavasti insinöörejä, joilla se setupin säätö on kaikki kaikessa. Tällast niinku vähän filosofist matskuu tähän iltatuimaan.

passe: Varmasti muuten tässä kohtaa tapahtuu pientä jakaantumista sopeutumisen suhteen. "Adapt"-jannuilla se kapulan isku vaan hakeutuu alitajuisesti sinne missä se kuulostaa hyvältä ja varmasti löytyy myös vastaavasti insinöörejä, joilla se setupin säätö on kaikki kaikessa. Tällast niinku vähän filosofist matskuu tähän iltatuimaan.
 
Joo, mä en ainakaan mitenkään oo kovin ronkeli sen suhteen missä kohti virveli on. Korkeus ja kulma on tärkeämpää, mutta pystyy niihinkin sopeutumaan.

marktark: viritetty molemmat kalvot hyvin tarkasti ja tasavireisesti juuri halutulle taajuusalueelle ja mielellään rummun "ominaissoundialueelle"
 
Tarkoitatko "tasavireisellä" että kalvo soi samalla sävelkorkeudella jokaisen viritysruuvin kohdalla (kuten pitääkin) vaiko että laitat lyönti- ja alakalvon samaan vireeseen?
Tomien ylä- ja alakalvot laitan yleensä samaan vireeseen mutta virvelin alakalvon laitan huomattavasti lyöntikalvoa kireämmälle. Tämä toimii kaikissa virveleissäni.

jazzmies: Nämä Sonorin virvelit ovat tasapainoisia, laadukkaanoloisia, mutta sävyttömiä. Niistä tulee mieleen sinfoniaorkesterien rummut, missä on laadukkaan pikkurummun ääni, mutta niistä ei vain saa kaivettua esiin luonteikasta karaktääriä. Kaikki on liian kohdallaan, joten mikään ei ole oikein kohdallaan - minulle.
 
Mä tunnistan näistä fiiliksistä vähän omia viha-rakkaus fiboja Hilite-setin kanssa. Siinä oli alkuun jotenkin vaan liian fiinit soundit, joka toinen päivä sellainen "mikä ***** on ku ei lähe". Puolisen vuotta meni tuskaillessa, kunnes ne vaan jotenkin alkoivat tuntumaan omilta. Nyt on sellainen fiilis, että ikäni tulen katumaan jos nämä nyt laitan kiertoon.

passe: Mä tunnistan näistä fiiliksistä vähän omia viha-rakkaus fiboja Hilite-setin kanssa. Siinä oli alkuun jotenkin vaan liian fiinit soundit, joka toinen päivä sellainen "mikä ***** on ku ei lähe". Puolisen vuotta meni tuskaillessa, kunnes ne vaan jotenkin alkoivat tuntumaan omilta. Nyt on sellainen fiilis, että ikäni tulen katumaan jos nämä nyt laitan kiertoon.
 
Itellä oli myös just tommoset samanlaiset fiilikset sillon kun Hilitet omistin, eikä ne vaan lähteneet pois. Noin vuoden olivat minulla käytössä. Sen takia sitten lopulta laitoin setin kiertoon vaikka ne periaatteessa hyvät olivatkin. Erikoisia rumpuja!

hansakemanelius: Tarkoitatko "tasavireisellä" että kalvo soi samalla sävelkorkeudella jokaisen viritysruuvin kohdalla (kuten pitääkin) vaiko että laitat lyönti- ja alakalvon samaan vireeseen?
Tomien ylä- ja alakalvot laitan yleensä samaan vireeseen mutta virvelin alakalvon laitan huomattavasti lyöntikalvoa kireämmälle. Tämä toimii kaikissa virveleissäni.
 
Juu ei eli tarkoitin virpassa toki yhden kalvon tasavireisyyttä. Yleensäkin vähän ponnettoman virvelin eteentullessa ekaksi väännän alakalvoa himpan tiukemmalle, auttaa usein.
Mut rajansa silläkin, kun liika tiukkuus ei enää sitten toimikaan, siksi olen jonnin verran tutkinut omia virveleitäni enemmänkin vähän löysempään suuntaan alakalvon suhteen, sieltä voi tehdä löytöjä.